Helsingin Ressun lukion keskiarvoraja oli tänä vuonna 9,42.

Ihan rehellisesti voin sanoa, että aniharva jolla ka. on 10 on oikeasti fiksu. Toki joukkoon mahtuu ns. luonnonlahjakkuuksia joille kaikka jää päähän ja on helppoa. Suurin osa on liikaa pingottavia, sellaisia joille se 10 saaminen itsessään on itseisarvo ei niinkään oppiminen.

Ja totuus on se, että suurimmat menestyjät tulevat niistä 7 pojista, ei 10 tytöistä. Ihminen tarvitsee ison joukon luovuuttaa, uskallusta sekä toki myös taitoa menestyäkseen. Jos tekee kaiken täydellisesti, niin luonne on sellainen ettei osaa ajatella mitä laatikon ulkopuolella voisi olla kun maailma rajoittuu tiettyihin laitoihin. Samoin ei uskalleta tehdä "typeryyksiä" vaikka juuri se että tekee jotain erilailla kun muut johtaa menestykseen. Onhan politiikkojen ym. todistuksia julkaistu, ei niissä paljon ka.10 näy.

Monesti myös ne aidosti fiksut kyllästyvät helposti, eli heistä tulee nk. alisuoriutujia koska koulu ei tarjoa haasteita. Silloin keskiverto pingittaja voi kiilata ohi keskiarvossa koska käyttää enemmän aikaa opiskeluun.

Minulle koulunkäynti oli helppoa, opin helposti ja olin ja olen edelleenkin luova, olin myös usein tekemässä kaikkea jäynää, innolla mukana kaikessa oheistoiminnassa ja todellakin tein typeryyksiä lukioaikoina. Juuri siksi minun ei tarvitsekaan nyt pingottaa mistään, viihdyn työssäni ja pidän haasteista mutta en ole kunnianhimoinen. Eli olen saanut jo kaiken.

jee

Tasapäistämistarve on niin kova, että ei voi rehellisesti antaa tunnustusta hyville oppilaille ja oppilaitoksille, vaan niitä pitää vähätellä ja mustamaalata.

vaan se perustuu sisäänotetun kiintiön huonoimman oppilaan keskiarvoon. Perfektionismi on muutekin hyvästä, kunhan osaa myöntää omat heikkoutensa ja elää niiden kanssa.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2012 klo 19:50"]

Mulla on ollut aina keskiarvo yli ysin, mutta en olisi varmaankaan päässyt näihin Helsingin huippulukioihin, koska keskiarvoni oli 9.luokalla VAIN 9.1 tai 9.2. Aika vaikea käsittää tuota keskiarvo rajaa. Oman ikäisistä tutuistani voin yhden käden sormin laskea ne, jotka ovat olleet minua parempia koulussa. Onko nuoret fiksumpia vai antaako opettajat helpommin hyviä arvosanoja?

[/quote] Ressussa ei ole pelkästään stadilaisia vaan ympäri pääkaupunkiseutua tulee oppilaita, myös pseudun ulkopuolelta. Oma lapseni myös Ressussa, asutaan stadissa.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2012 klo 10:26"]

Miksi niin monet haluavat huippulukioihin, sama lakki kaikkien päihin painetaan? Koska vaikka opetus on ''huippua'' niin itse se tieto sinne päähän on painettava, valitettavasti.

Minun tytölläni syitä hakea Ressuun olivat ainakin seuraavat:

1. Tyttäreni oli yhdeksän peruskouluvuoden aikana täysin kyllästynyt olemaan aina se luokan paras, johon sekä opettajat että muut oppilaat kiinnittivät huomiota. Tosin yläasteen luokalla oli yksi toinenkin suunnilleen yhtä hyvä oppilas, mutta tyttäreni halusi kerrankin kouluun, jossa hän saisi tuntea olevansa vain ihan tavallinen oppilas muiden joukossa. (Tässä on siis kysymyksessä tyttö, jolla peruskoulun päättötodistuksessa oli yksi ainoa 9 - sekin liikunnasta.)

2. Tyttäreni halusi kouluun, jossa oppitunneilla voidaan edetä nopeasti, eikä asioita tarvitse tankata moneen kertaan. Lisäksi hän halusi kouluun, jossa muutkin oppilaat ovat motivoituneita.

3. Lisäksi Ressun etuna oli tyttäreni mielestä laaja kurssivalikoima.

Nyt lukiota on jo kaksi vuotta takana, ja tyttäreni on valintaansa edelleen tyytyväinen.

63

- halusi samanhenkiseen/ motivoituneeseen porukkaan opiskelemaan
- halusi vapautta opiskelutahtiin ja sen suunnitteluun
- halusi hyvän ponnahduslaudan jatko-opinnoille, tähtää lääkikseen.

Kävi Norssin, luki pitkän matikan ja fysiikan. Haki lääkikseen ja parille muulle laitokselle, muttei päässyt ekalla yrittämällä tai suoraan, koska numerot eivät olleet enää riittävän huippuja, meni inttiin.
Aikoo lukea ensi vuoden lääkiksen kokeisiin tosi ikenessä, kun voi keskittyä vain niihin.

Voimia verotti ehdottomasti se, että muutti 16-vuotiaana omilleen koulun takia, mutta silti tämä kannatti mielestäni. Hän itsenäistyi ja löysi "omat ihmisensä" ja opiskelutapansa. Vastuullinen nuori Mies nyt 19-vuotiaana.

Mikäli haluu lääkiksee4n äytyy suorittaa syventävät kemia, fysiikka ja biologia.

Itse tein ison virheen mennessäni eliittilukioon. Elämä kääntyi ekalla luokalla päälaelleen ja masennuin eikä koulu kiinnostanut enää, motivaatiota laski myös koulun kilpailuhenkinen ilmapiiri ja se että olit koulussa satojen muiden hyvien oppilaiden kanssa, kun yläasteella olit aina se paras.

Sain lähinnä 5 numeroiksi paitsi englannissa sain hyviä numeroita, mutta se ei lohduttanut. Lisäksi ko. lukio oli numeroiden suhteen hyvin tiukka ja kokeet olivat astetta haastavampia, ystäväni kävi huonommassa lukiossa(hän ei ollut hyvä koulussa eikä erityisen fiksu) ja sai kaseja tokariin vain hymyilemälllä nätisti. Epäreilua?

Kolmannen luokan alussa mut potkittiin kyseisestä koulusta sen sijaan että oltaisi tarjottu apua opettajien toimesta, terkkari oli ainoa, jonka mukaan olin vakavasti hoidon tarpeessa. Vaihdoin iltalukioon, kävin terapiassa ja koulu alkoi jälleen sujua suht hyvin. Kävin lukion neljässä vuodessa ja keskiarvo on 7.1 ... Olen todella pettynyt itseeni, mutta elämän kulkua ei voi täysin määrätä ja onneksi keskiarvoa voi aina kohottaa Ei ole maailmanloppu, sitä toistan itselleni päivittäin. 

[quote author="Vierailija" time="15.06.2012 klo 16:16"]

Ihan rehellisesti voin sanoa, että aniharva jolla ka. on 10 on oikeasti fiksu. Toki joukkoon mahtuu ns. luonnonlahjakkuuksia joille kaikka jää päähän ja on helppoa. Suurin osa on liikaa pingottavia, sellaisia joille se 10 saaminen itsessään on itseisarvo ei niinkään oppiminen.

Ja totuus on se, että suurimmat menestyjät tulevat niistä 7 pojista, ei 10 tytöistä. Ihminen tarvitsee ison joukon luovuuttaa, uskallusta sekä toki myös taitoa menestyäkseen. Jos tekee kaiken täydellisesti, niin luonne on sellainen ettei osaa ajatella mitä laatikon ulkopuolella voisi olla kun maailma rajoittuu tiettyihin laitoihin. Samoin ei uskalleta tehdä "typeryyksiä" vaikka juuri se että tekee jotain erilailla kun muut johtaa menestykseen. Onhan politiikkojen ym. todistuksia julkaistu, ei niissä paljon ka.10 näy.
Monesti myös ne aidosti fiksut kyllästyvät helposti, eli heistä tulee nk. alisuoriutujia koska koulu ei tarjoa haasteita. Silloin keskiverto pingittaja voi kiilata ohi keskiarvossa koska käyttää enemmän aikaa opiskeluun.

[/quote]Eihän seiskan pojat pääse yliopistoon edes.

sykissä on paskan hajuset vessat

Siis sä olet jo äiti ja nyt vasta haet lukioon? Mun lapset osaavat itse täyttää hakulomakkeet vaikka keskiarvo ei olekaan noin korkea.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 23:17"]

Olennainen mysteeri jäi silti selvittämättä, mihin kouluun meni iso-Poitsu??? 

[/quote]

Näköjään täällä ei tiedetä oikeaa nimeänsä ja hyvä niin =)

mihin huippulukioon meni blogistin poika!

...kuudella L:llä. Sen jälkeen kuudessa vuodessa kaksi korkeakoulututkintoa ja neljä vuotta sen jälkeen tohtoriksi. Nain suomenruotsalaisen suvun rikkaan ja fiksun vesan. Muutimme hänen "sukunsa alueelle" eli Eiran Engelin aukiolle, jugend-linnan ylimmän kerroksen 265 neliön kulmahuoneistoon (suuri terassiparveke etelään/merelle). Teimme kolme lasta jotka nyt opiskelevat maailmalla parhaissa yliopistoissa. Perheemme tienestit ovat neljättä miljoonaa euroa vuodessa (tosin joinakin vuosina yksistään pääomatulot ovat olleet yli kahdeksan miljoonaa). Olemme tehneet kolme maailmanympärysmatkaa ja katsastaneet viisikymmentä maata. Harrastamme golfia, purjehdusta ja kalleimpia viinejä. Sijoitamme nykytaiteeseen (myös kokeellisen videotaiteeseen). Meillä on kakkosasunto Etelä-Ranskassa, kolmosasunto Dubaissa ja nelosasunto Nykissä ("goottilainen pienoislinna pilvenpiirtäjän kolmessa ylimmässä kerroksessa"). Olen nyt 62-vuotias ja kun katson elämääni taakse päin, niin tajuan olleeni aina surullinen, kuten olen edelleen. En osaa iloita mistään. Olen vain suorittanut, rakentanut kulisseja ja täyttänyt elämäni materialla ja ulkokohtaisuudella. Raskas masennuslääkitykseni ei enää tehoa ja olen alkanut harkita radikaalia vaihtoehtoa korjatakseni tilanteeni kertaheitolla. Enkä nyt tarkoita itseni vetämistä jojoksi vaan häipymistä eli vanhanaikaista katoamista. Haluaisin poistua näistä ontoista kuvioista ja aloittaa kaiken alusta, vaikka sitten köyhänä. Uusi elämäni koostuisi pienistä iloista ja suruista, tavallisesta arjesta. Ja, kenties, todellisesta Suuresta Rakkaudesta. Ehkä minä todella teen sen, hyppään... koskaan ei ole liian myöhäistä. Ei koskaan. Eihän? Sanokaa minulle että eihän.

Kappalejako et kuitenkaan koskaan oppinut:(

Etkä sinä akkusatiivin oikeaoppista käyttöä.

Miksi niin monet haluavat huippulukioihin, sama lakki kaikkien päihin painetaan? Koska vaikka opetus on ''huippua'' niin itse se tieto sinne päähän on painettava, valitettavasti. Yleensä hieman heikomissa lukioissa yleinen tunnelma on leppoisampi, eikä epäonnistuessa oppilas heti tunne olevansa ''häviäjä'', mikä valitettavasti on melko tavallista kunnianhimoisten nuorten parissa.



Yleensä jos kouluissa on vain pari oppilasta per kurssi jotka tosissaan haluavat panostaa johonkin, opettajalla on myös aikaa auttaa tätä yhtä oppilasta. Huippulukiossa heidän aikansa ja motivaationsa ei aina riitä siihen että kaikki saisivat haluamaansa yksilöllistä opetusta.



Myös työsarka joka on pakollinen on näissä kouluissa on yleisesti hieman maltillisempi, eli oppilas pystyy itse valitsemaan mihin ja miten paljon panostaa. Ja yleensä se tuottaa tulosta kun se into lähtee omasta kiinnostuksesta eikä ympäristön paineista.



Minunkin lähipiiri kyseenalaisti kun en lähtenyt ''huippukouluun'', mutta näin pari vuotta jälkeenpäin ei harmita. Kun halusin panostaa johonkin opettajat antoivat lisämateriaalia ja vinkkejä ja tsemppasivat kovasti. Kirjoitin 7 L paperit, ja koulu oli siis aivan ''tavallinen''. Ja loppuun, anteeksi tämä pikku romaani.

Miksi niin monet haluavat huippulukioihin, sama lakki kaikkien päihin painetaan? Koska vaikka opetus on ''huippua'' niin itse se tieto sinne päähän on painettava, valitettavasti. Yleensä hieman heikomissa lukioissa yleinen tunnelma on leppoisampi, eikä epäonnistuessa oppilas heti tunne olevansa ''häviäjä'', mikä valitettavasti on melko tavallista kunnianhimoisten nuorten parissa.

Yleensä jos kouluissa on vain pari oppilasta per kurssi jotka tosissaan haluavat panostaa johonkin, opettajalla on myös aikaa auttaa tätä yhtä oppilasta. Huippulukiossa heidän aikansa ja motivaationsa ei aina riitä siihen että kaikki saisivat haluamaansa yksilöllistä opetusta.

Myös työsarka joka on pakollinen on näissä kouluissa on yleisesti hieman maltillisempi, eli oppilas pystyy itse valitsemaan mihin ja miten paljon panostaa. Ja yleensä se tuottaa tulosta kun se into lähtee omasta kiinnostuksesta eikä ympäristön paineista.

Minunkin lähipiiri kyseenalaisti kun en lähtenyt ''huippukouluun'', mutta näin pari vuotta jälkeenpäin ei harmita. Kun halusin panostaa johonkin opettajat antoivat lisämateriaalia ja vinkkejä ja tsemppasivat kovasti. Kirjoitin 7 L paperit, ja koulu oli siis aivan ''tavallinen''. Ja loppuun, anteeksi tämä pikku romaani.

Aivan. Ja ne lukiot itse asiassa ovat mielestäni parhaita, jotka keskinkertaisemmasta oppilasaineksesta saavat koulutettua ja motivoitua hyvin ylioppilaskirjoituksissa menestyviä suhteessa aloituskeskiarvoon. Tätä asiaa on ihan tutkittu ja ne huippulukiot ovat ihan muita kuin nämä, joihin pääsee vain ysin keskiarvolla.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2012 klo 16:09"]

on kirjottanut Ressun lukiosta. Viikonloput ryyppäs ja rellesti eikä hänen muutenkaan tarvinnut juuri opiskella. Oli todellinen luonnolahjakkuus lähes kaikissa aineissa.

Lukioissa pitää tehdä läksyjä. Eliittilukioissa todella paljon. Ole siinä sitten luonnollisesti lahjakas, mutta tenttiminenkin perustuu tehtävien tekemiseen. Pärstäkertoimella ja lahjakkuudella ei lukiota suoriteta.

Sen sijaan eliittilukion käyneenä tiedän, että aika jää kyllä juhlia ja olla nuori. Itse asiassa sitä suositeltiin, ei siis juomista, vaan hauskanpitoa.

En ole lukiossa tehnyt läksyjä ensimmäisen vuoden jälkeen kuin pitkästä matikasta ja siitäkin suht harvoin :D, hyvin on silti mennyt (ka. 9) ja kaksi E:tä jo kirjoitettu.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2012 klo 23:21"]

...kuudella L:llä. Sen jälkeen kuudessa vuodessa kaksi korkeakoulututkintoa ja neljä vuotta sen jälkeen tohtoriksi. Nain suomenruotsalaisen suvun rikkaan ja fiksun vesan. Muutimme hänen "sukunsa alueelle" eli Eiran Engelin aukiolle, jugend-linnan ylimmän kerroksen 265 neliön kulmahuoneistoon (suuri terassiparveke etelään/merelle). Teimme kolme lasta jotka nyt opiskelevat maailmalla parhaissa yliopistoissa. Perheemme tienestit ovat neljättä miljoonaa euroa vuodessa (tosin joinakin vuosina yksistään pääomatulot ovat olleet yli kahdeksan miljoonaa). Olemme tehneet kolme maailmanympärysmatkaa ja katsastaneet viisikymmentä maata. Harrastamme golfia, purjehdusta ja kalleimpia viinejä. Sijoitamme nykytaiteeseen (myös kokeellisen videotaiteeseen). Meillä on kakkosasunto Etelä-Ranskassa, kolmosasunto Dubaissa ja nelosasunto Nykissä ("goottilainen pienoislinna pilvenpiirtäjän kolmessa ylimmässä kerroksessa"). Olen nyt 62-vuotias ja kun katson elämääni taakse päin, niin tajuan olleeni aina surullinen, kuten olen edelleen. En osaa iloita mistään. Olen vain suorittanut, rakentanut kulisseja ja täyttänyt elämäni materialla ja ulkokohtaisuudella. Raskas masennuslääkitykseni ei enää tehoa ja olen alkanut harkita radikaalia vaihtoehtoa korjatakseni tilanteeni kertaheitolla. Enkä nyt tarkoita itseni vetämistä jojoksi vaan häipymistä eli vanhanaikaista katoamista. Haluaisin poistua näistä ontoista kuvioista ja aloittaa kaiken alusta, vaikka sitten köyhänä. Uusi elämäni koostuisi pienistä iloista ja suruista, tavallisesta arjesta. Ja, kenties, todellisesta Suuresta Rakkaudesta. Ehkä minä todella teen sen, hyppään... koskaan ei ole liian myöhäistä. Ei koskaan. Eihän? Sanokaa minulle että eihän.

[/quote]

Mulla olisi tuttu, joka tekee nimenomaan kokeellista videotaidetta ja tarvitsisi mesenaatin. Oisko saumaa? En ole kovin monesta kuullut, joka sijoittaisi tähän.

Tsempit masennuksesta selviämiseen. En usko, että katoaminen ja köyhäily on kovin hyvä tai parantava vaihtoehto. Enemmän erakoituneilla ja huonosti toimeentulevilla on mielenterveysongelmia. Eikä apuakaan ole saatavilla ilman rahaa ja suhteita. Sorry, mutta niin se vaan on. Ei ole olemassa mitään "romanttista köyhää".

Mä olen ylioppilas tavallisesta maalaislukiosta, johon ei ollut mitään keskiarvorajaa. Se on ihan yks hailee minkä lukion käyt. Sillä niin vaan on meidänkin pikku lukiosta lakin saaneet edenneet huippuvirkoihin. Itse en valitettavasti siihen sakkiin lukeudu, mutta se nyt ei ole lukion vika.

Joten mun mielestä on ihan turhaa ylpeillä jollain eliittilukiolla.

Ei vielä kerro opetuksen tasosta hyvät tulokset yo-kirjoituksissa, jos oppilasmateriaali on yli ysin keskiarvoista jo alunperin.



Ne koulut, joissa oppilaat kirjoittavat paremmin suhteessa sisäänpääsykeskiarvoonsa, ovat niitä oikeita huippuja, joissa opetus on korkeatasoista.