Mietittekö ollenkaan kulkemiskustannuksia kun ostatte/rakennatte okt-talon

Helsingistäkö? No halvempaa on asua mahdollisimman kaukana sieltä!



Vai yleensä jonkun kaupungin/paikkakunnan keskustasta? Edelleen halvimmalla löytää asunnon kauempaa, mutta tosi kaukana on tietysti kulkemisongelma isompi. Mutta julkisilla kulkeminen se vasta kallista onkin. Jos 5-henkinen perhe lähtisi bussilla keskustassa käymään niin ohhoh hintaa... autolla kun kulkee niin saa myös itse kuljetettua sellaiset hankinnat mitä ei julkisiin voi ottaa, eikä julkisilla voi kuskata edes paljoa vaikka ruokaostoksia.



Itse en halua asua keskustassa, joten oma auto on käytännössä perheellisellä välttämätön. Mutta onpa se välttämätön työnkin takia, vaikka asuisin keskustassa. Joten...



Maksan kyllä mieluummin autosta ja asun väljemmin halvemmalla, kuin että asuisin ahtaasti ja kalliilla jossain keskustassa.

Hei!



Me katselimme muutamaa tonttia (emme asu Helsingissä) jotka olivat kauempana keskuksista ja ikään kuin metsän keskellä (kooltaan suuria). Totesimme että kuljetukset suuntaan ja toiseen muodostuvat ongelmaksi.



Ostimme tontin, joka on kauempana isosta kaupungista, mutta pienen paikkakunnan keskustan tuntumassa (=maalla). Vanhemmilla on sama työmatka (ajallisesti) kuin isossa keskuksessa asuessa, mutta päiväkoti ja koulu ovat kilometrin päässä kotoa.



Hesan seudulla kohtuulliset kustannukset ja järkevät kulkuyhteydet taitaa olla aika vaikea yhdistää.

esim. Tampereelta tai Helsingistä 50km. Muualtakin löytyy peruspalvelut ja harratuksia. Toki jos haluaa lapsesta huippujääkiekkoilijan ta ballerinan niin varmasti oikeanlaiset harjoitusolosuhteet löytyy kaupungeista, mutta kyllä pienissä maalaiskunnissakin järjestetään ihan tarpeeksi lapsille ja nuorille harratustoimintaa. Päivähoito, koulu, perusruokakauppa, sekatavarakauppa ja kaverit löytyvät kaikki alle 5 km säteellä. Ainoa miinus on se että lääkäripäivystys on 25 km päässä mutta toisaalta aluesairaalan yhteydessä joten voisi kuvitella että sillä on paremmat lääkärit kuin yksikään pikkukunta pystyy saamaa.



Tontti maksoikin sitten 10 kertaa vähemmän ja on kuitenkin kaava-alue tontti kunnallistekniikalla.

Sen lehtijutun ideahan oli nimenomaan, että kaikki eivät välttämättä osaa ottaa tiettyjä asioita huomioon muuttaessaan " maalle" . Tällä jutun kirjoittaja tarkoitti sitä, että rakennetaan omakotitalo Vihtiin tai vastaavalla etäisyydellä pääkaupunkiseudusta olevalle paikkakunnalle ja käydään sieltä käsin töissä pk-seudulla. Ja unohdetaan, että miten töissä käydään silloin jos bensanhinta kallistuu roimasti tai kuinka se iso omakotitalo lämmitetään, jos sähkön hinta nousee merkittävästi. Jutun kirjoittajan mukaan moni ei tule laskeneeksi kuinka kalliiksi elämä siellä maalla sitten tulee, kun pitää olla kaksi autoa, ison talon kustannukset, pitkät välimatkat, ei välttämättä kavereita lapsille lähistöllä tai harrastuksia ym. Eli ei se maalla asuminen välttämättä ole halvempaa. Ja mielestäni hän on monessa mielessä oikeassa. Tiedämme muutaman perheen, jotka ovat talon rakennettuaan ja pari vuotta " maalla" asuttuaan palanneet takaisin lähemmäksi kantakaupunkia, nimenomaan työmatkan pituuden takia.



Tärkein pointti mielestäni oli se, että harva tulee ajatelleeksi kuinka ison osan ajasta töihin kulkeminen vie ja se aika on perheeltä pois. Joten me asumme mieluummin hyvien kulkuyhteyksien vieressä ja ehkä ahtaammin kuin " maalla" mutta perhe-elämälle jää mielestämme enemmän aikaa. Kaikille ei sovi elämä " maalla" vaikka sitä pidetäänkin ihanteellisena.

Meidänkin eka hankinta tontin jälkeen oli diesel auto isännälle joka joutuu 40km suuntaansa joka arkipäivä töihin ajamaan.



Lasten kannalta mietimme että on parempi muuttaa palveluiden viereen rehellisesti maalle kuin pikku kaupungin korpimetsiin joista tontin olisi kohtuu hintaan saanut, mutta esim koulu matka olisi ollut ala-asteikäisellä 5km ja yläasteelle ja lukioon reilu 10km. Myös kaikki kunnan palvelut olisivat olleet tuolla 10km päässä. Isännän työmatka olisi ollut sieltä " vain" 22km mutta muu elämä ja harratuksiin kulkeminen PALJON hankalampaa kuin nyt rehellisesti maalle muutettaessa.

Me muutimme viisi vuotta sitten Espoosta Vihtiin, ihan maalle. Työssä olemme Helsingissä. Mihen työmatka Espoosta Helsinkiin kesti normaalisti suunnilleen saman verran kuin nytkin 45min, sillä erotuksella, että nyt ajetaan ja silloin seistiin jonossa JA se jonottaminen ja tyhjäkäynti kyllä vie sekin bensaa, vaikkei kilometrejä mittariin tulekaan! Kaiken lisäksi NYT saadaan vähentää kilometrit verotuksessa, joten sanoisin, että halvemmalla päästään :o)



Minä taas kävin bussilla töissä. Kun työpaikka muutti paikkaa, olis ollut pakko mennä töihin kahdella bussilla-> Ensin keskustaan n. 40min ja sitten toisella bussilla työpaikalle, odotusaikaa pahimmillaan 30min ja ajoaikaa melkein saman verran eli pahimmillaan yhteensä 1h40min. Siinä ei paljon lapsia hoidosta haeta jos hoitoaika on 7-17 ja työaika 8-16. Joten meille toisen auton hankinta oli ihan PAKKO. Vihdistä samaiseen työpaikkaan meni omalla autolla 50min.



Sitä paitsi kaikkea ei voi mitata rahassa. Astmaatikko-poikamme lääkäri totesi muutostamme kuulleessan, ihanaa, ilma on siellä ainakin paljon parempaa. Koulu on ihanan pieni, luonto lähellä jne.

Että meidän perheemme (4henk) asuu tällä hetkellä paritalossa (emme mielestämme asu kovin ahtaasti). Meillä on auto, jota käytetään satunnaisesti (lähinnä käydään ostoskeskuksissa tms. paikoissa, joihin pääsee autolla paremmin ja saa ne ostoksetkin kuljetettua). Työmatkaan menee miehelläni kävellen korkeintaan 20 minuuttia, pyörällä tietysti vähemmän. Oma työpaikkani on 15minuutin bussimatkan päässä, pysäkki on noin 50m päässä kotoamme. Lasten hoitopaikka (pph) on miehen työmatkan varrella, uimahalli, kirjasto ja jumppakerho/lasten tuleva koulu ovat ihan kävelymatkan (alle 500m) etäisyydellä kotoa. Lähikauppa on bussipysäkin vieressä. Joten kyllä meidän perhe tietoisesti etsi kotia tietyltä alueelta ja läheltä molempia työpaikkoja. Pääkaupunkiseutu on tietysti iso alue, mutta en voisi kuvitella laittavani 1,5 tuntia päivässä pelkkiin työmatkoihin. Olemme nykyiseen tilanteeseemme hyvin tyytyväisiä ja meille on varmasti edelleen halvinta (varsinkin kulkemisen kannalta) asua nykyisessä kodissamme...

Eli kun työpaikat oli pääkaupunkiseudulla ja emme halunneet kökkiä ruuhkissa työmatkojen jälkeistäkin aikaa (siis kauppareissut, lasten harrastukset, hajautetut kunnan palvelut Espoossa ym.) niin päädyimme muuttamaan kaupunkiin, jossa on yksi keskus ja kaikki lähellä (lapsilla koulut, lukio, ammatilliset koulut, harrastukset, jäähallit, uimahallit, kaupat, neuvolat, sairaala ym. lyhyen matkan päässä). Lisäksi liikenne on turvallisempaa ja ympäristön koemme myös turvallisemmaksi lasten kanssa.



Eli meillä päädyttiin siihen että työmatkat ovat pidempiä, mutta töiden ulkopuolella ei tarvitse ajella. Totta on että työpäivät pitenevät noiden matkojen vuoksi (ajoaikana 30min ja 45min miehellä ja minulla suuntaansa), mutta lasten ei tarvitse istua autossa joka paikkaan ja tosiaan ruokakauppaan menoa ei tarvitse ajoittaa ruuhkien mukaan. Lisäksi matkan pituus ei pääkaupunkiseudulla ole suoraan verrannollinen matkaan kuluneeseen aikaan. Eli lyhyessäkin matkassa voi mennä uskomattoman paljon aikaa ruuhkissa, eli aika ei kuitenkaan välttämättä lisääntynyt kilometrien myötä paljoakaan. Lisäksi meillä on ajateltu että työpaikat saattavat vaihtua, mutta lasten vuoksi emme halua muuttaa aina työpaikan perässä. Eli vaikka työmatka on tietyn mittainen nyt, niin asia voi olla täysin toinen jo jonkin vuoden kuluttua.

Asutaan Länsi-Helsingissa ratikkakiskojen äärellä. Työmatkaa vanhemmilla alle 10 km, pääsee bussilla (20 min), kävellen (25 min) tai omalla autolla (10 min). Lasten koulu, päiväkoti ja kaverit on kävelymatkan päässä, tosin autoteitä on sen verran että ekaluokkalainenkin vielä saatetaan kouluun. Kaksi hyvää ja pari pienempää ruokakauppaa, posti, apteeki ja Alko on alle kilometrin päässä, terveyskeskukseen on 1,5 km (lähin päivystävä lääkärikeskus on kyllä ihan vieressä) Leffaan, teatteriin, ravintoloihin pääsee ratikalla 20 minuutissa eikä tarvi miettiä parkkipaikkoja, tai sitä voiko ottaa kaksi lasillista viiniä. Omaa autoa käytetään vain ostoskeskusreissuilla, miehen harrastuksiin ja kyläreissuihin kauemmas (Espooseen...) Emme siis saastuta ympäristöä joka päivä ;-)



Aina silloin tällöin käy mielessä että tällä meidän 95 kerrostaloneliöllä saisi 200 neliön talon vähän kauempaa, eikä tarvis edes ihan korpeen mennä. Mutta juuri noiden matkojen ajattelu ja se että palveluissa ei ole niin paljon valinnanvaraa saavat meidät järkiimme.

..mutta vastaan silti, vaikka kaukana sieltä olenkin, tai ehkäpä juuri siksi. Eikö tämä ole elämäntapavalinta??? Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu poni ja hepat, muutama kuttu jne.. Onko minun pakko muuttaa kaupungin keskustaan kuttuineni??? Kaavatontille jne.. Ärisemään täpötäysiin ruuhkabusseihin tai junaamaan ikuisissa aamuruuhkissa? Kiroamaan kun mies ei ole koskaan kotona, juoksee vain harrastuksissaan. Kun talo on rakennettu ja pihat on valmiina, niin mies saa puuhastella omiaan siinä pienen pienessä omassa autotallissaan. Eipä mies siellä kauaa viihdy.



Toista se on täällä maalla. Tenaville löytyy virikkeitä pihapiiristä, ei tarvitse aina olla kuljettamassa ulkoapäin ohjattuihin harrastuksiin, löytyy tilaa sille omalle luovuudellekin. Ja mieheltä ei hommat pihapiiristä lopu. Jollekin tälläinen elämäntapa olisi kauhistus, meille ei. Antakaa ihmisten asua ja rakentaa sinne mihin haluavat. Kaikkien ei tarvitse haluta elää katulamppujen loisteessa kaihtimet kiinni ettei naapurit näe sisään.



Ps. Älkää ottako tätä tekstiä kovin vakavasti. Kieli poskessa tämä on kirjoitettu ja karrikoiden. ;-D



Lila75, maalaistollo (työmatka 23km, ajoaika 25min)

vaan meille tärkeämpää on juuri lyhyet etäisyydet työpaikalle ja palveluihin. Asumme koillis-Helsingissä, kivenheiton päässä rautatieasemalta. En voisi kuvitellakaan asuvani sellaisessa paikassa, josta ei pääsisi joustavasti julkisilla. Minä kuljen töihin junalla, työmatkaa 20-30 min, mies menee autolla 15 minuutissa. Helsingin keskustaan pääsee 20 minuutissa.



Emme mekään silti ahtaasti asu. Kolmihenkinen perheemme mahtuu mukavasti reilu 100 neliöiseen asuntoomme. Meillä on iso piha ja vieressä hyvät ulkoilumaastot. Joskus tietysti olisi kivempi asua vähän isommassa, vaikka 150 neliöisessä, mutta tingin mieluummin siitä kuin kotini sijainnista.

Ja siis kunnon kulkuyhteydet. Me rakennamme taloa kylläkin aivan toisaalle kuin pääkaupunkiseudulle, mutta silti isoon kaupunkiin. Me saatiin todella pieni kaupungin vuokratontti, jossa ikkunasta näkyy naapuritalon ikkunasta sisään ja joka ikisellä puolella on omakotitalo - tai tulee olemaan. Me valitsimme näin, olisimme saaneet n. 15 km kaupungista tontin joka olisi ollut rauhallisempi ja isompi, mutta valitsimme ilman muuta näin. Moottoritie on 1 km päässä, keskustaan on 6 kilometriä, bussit kulkee, katulamput loistaa ja koskaan ei tarvitse olla yksin. En kestäisi hetkeäkään maalaismaisemaa enkä maalla asumista muutenkaan. Palvelujen, erityisesti lääkäripalvelujen viikonloppuna yms., pitää olla hetkessä vieressä. Miehelle tulee työmatkaa n. 5 km jonka aikoo kulkea kevät-kesä-syksy-aikaan pyörällä. Tarvitsemme vain yhden auton. Lisäksi kilometrin päässä toisella alueella asuu paljon sukulaisia ja lastemme serkkuja + pikkuserkkuja.



En ikinä vaihtaisi minkään sortin maalaisympäristöön vaikka saisin sinne kartanotalon ypöyksin seisomaan koivukujan päähän!



Tämäkin hieman kieli poskella kirjoitettu, mutta me olemme täysin city-ihmisiä. Emme siis kuitenkaan helsinkiläisiä vaan asumme Pohjois-Suomessa.

eiköhän jokainen tee omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Toisille on tärkeää asua kaupungissa tai ainakin hyvin lähellä kaikkia mahdollisia palveluja ja työpaikkoja, toiset viihtyvät maalla. Me olemme asuneet kaupungissa oikein kivalla alueella ja viihtyneet siellä ihan hyvin, mutta silti haaveilimme maalle muutosta. Pari vuotta sitten se tapahtui, eikä päivääkään ole kaduttanut.



Peruspalvelut löytyvät kirkonkylästä muutaman kilometrin päästä, harrastuksia on keksitty läheltä ja vähän kauempaa, mutta tietysti isoja ostoksia ja muita tarpeita varten täytyy lähteä suurempaan kaupunkiin. Tosin olemme huomanneet, että rahaa kuluu kauppoihinkin nyt vähemmän, kun harvemmin käydessä tulee tehtyä ostokset suunnitelmallisemmin! Työmatkat ovat pidentyneet kilometreissä kymmenkertaisesti, mutta ajallisesti vain tuplaten.



Tottahan toki ennen muuttopäätöstä teimme paljon laskelmia matka-, auto- ja muista kuluista. Isoon vanhaan taloonkin menee pakosti rahaa - mutta pienen kaupunkiasunnon vastikekin kirpaisi, varsinkin kun tilaa oli niin vähän. Eikä niitä kuluja voi sillä tavalla suoraan verrata toisiinsa, sillä tämä nykyinen on juuri sellaista elämää, jota haluamme elää. Sille ei voi laskea hintaa.



Tiedän, että monet kaupunkilaisystävämme pitivät ratkaisuamme vähintäänkin eksoottisena, mutta mikäs siinä. Jokainen etsiköön oman kotinsa sieltä, missä parhaalta tuntuu!

lähikunnista halvempi. Ja tutkimuksessa oli otettu huomioon hyvin monet muuttuvat seikat, se oli siis akateeminen tutkimus eikä jonkin ihmisen mielipide.



Mulle kyllä käy, että ihmiset haluavat asua mahdollisimman kaukana Hgin keskustasta, jotta asuntojen hinnat täällä eivät nousisi jälleen. Mä meinaan ehdottomasti preferoin pientä asuntoa ja lyhyitä työmatkoja verrattuna suurempaan asuntoon, omaan pihaan ja pidempiin matkoihin. Mutta noihan on mielipidekysymyksiä, että mitä kukin haluaa.

yhden auton hinnalla (mukaanlukien huolto ja bensat) maksaa kyllä jo vähän kovempaa lainaakin pois. Lisäksi on kiva kun kavereille ja harrastuksiin voi mennä kävellen, bussilla tai julkisilla.



Itse olen ajatellut sitä, että aidolla maaseudulla olisi tylsä ulkoilla: vain se yksi tie jota kävellä eestaas. Kaupunkialueella teitä menee ristiin rastiin ja ulkoilu on hauskempaa. Kaupastakin on helpompi käydä hakemassa se unohtunut maito.

Voisin vähän puolustaa, että ei maaseutu aina ole yhtä kuin iso maantie, jota pitkin tuulipukupariskunnat lykkivät lastenvaunujaan ees taas autojen viuhuessa ohitse, ja talot sijaitsevat yksin pimeän metsän keskellä kaukana naapureista ja katuvaloista. Palveluista ja kaikesta muusta sivistyksestä puhumattakaan.



Meidän ympärillämme ainakin on viehättävää kylämäistä miljöötä, jossa riittää teitä, taloja, peltoteitä ja polkuja ihan joka suuntaan, ja talvisin latuja. Polkupyörällä pääsee pikkuteitä moneen muuhunkin pieneen kylään, ja tässä maisemassa todella silmä ja mieli lepäävät.



Mielestäni tällaiset maaseutu-kaupunki-vastakkainasettelut ovat ihan turhia, täälläkin kaikki tuntuvat jotenkin hampaat irvessä puolustavan omaa valintaansa sitä toista vaihtoehtoa vastaan. Ainakin Euroopan mittakaavassa kaikki suomalaiset kaupungit ovat aika pieniä ja jo Helsingin ympäristön rivitalo- ja omakotialueet edustavat maaseutua suurkaupunkilaiselle.

Eli esim. koulut, päiväkodit, tavaratalot, huonekaluliikkeet, uimahalli, kirjasto, jäähalli, virastot , ravintolat, pankit, posti, linja-autoasema jne. Kun taas monessa pikkukaupungissa on näin, jopa siellä Vihdissä ;)



Asun itse meinaan Vihdin Nummelassa sellaisella alueella, jossa on kaikki nuo yllämainitsemani palvelut alle 2 km säteellä. Kuitenkin alueella, jossa on vain ok-taloja.



Työmatkani Espooseen kestää kotiovelta työpaikan ovelle 30 min omalla autolla. Työkaveideni työmatkat Espoosta ja Helsingistä kestävät vaihdellen 15 min - 45 min. Osa omalla autolla, osa julkisilla kulkien. Heh, Ikeaankin taitaa olla mulla lyhyempi matka kuin monella Helsinkiläisellä tai Espoolaisella.



Sanomana vain se, että ei se, että asuu muualla kuin Hgissä tai Espoossa tarkoita heti sitä, että ei ole mitään palveluita ja että joka paikassa kuljetaan omalla autolla.



Pisti vaan vähän silmään tuo, että jotkut asuu jopa Vihdissä ;)

ssä muitakaan erikoisliikkeitä, kun niitä harvoin käytän. Sen sijaan preferoin vanhoja taloja, kulttuuritapahtumia (en vain siksi, että niissä itse kävisin, vaan myös siksi, että ne keräävät kiinnostavia ihmisiä ympärilleen) ja ystäviä, jotka asuvat lähellä. Pidän myös antiikkiliikkeistä ja vanhojen tavaroiden liikkeistä. Tykkään myös, että on mahdollisuus käydä ravintolassa syömässä, mukavassa leikkipuistossa, missä on muitakin kuin me (tässä myös mukava piha, jossa olisi leikkikavereita kävisi) ja että on mukavia kahviloita. Vihaan kauppakeskuksia, se sijaan tykkään hirveästi Aleksanterikadusta ja Fredasta, missä ostoksia teen, jos teen (en kauheasti tykkää tavaroiden ostamisesta varsinkaan, kun ei ole pahemmin rahaa). Tärkeätä on myös se, että lasten päiväkoti on suhtkoht lähellä, jotta sinne voi mennä kävellen/julkisella. Haluan pystyä elämään ilman autoa. Siksi asun Helsingin itäisessä kantakaupungissa.



Vihdissä/Kirkkonummella/Nummelassa on varmasti myös ihana asua. Onneksi kaikki tykkää asua eri paikoissa. Olisi pirun ikävää, jos kaikki haluaisi asua samassa kaupungissa samalla kadulla.

Kumma vaan kun näissä keskusteluissa me kaupunkilaiset usein joudutaan puolustuskannalle, kun " maalla" asujat kehuu, miten ihanaa ja idyllistä heillä on ja kaikki löytyy vähintään yhtä läheltä kuin Helsingissäkin. Ihan kuin me olisimme jotenkin typeriä, kun väkisin pidämme lapsiamme täällä saasteiden ja kiireen keskellä ;-)



Totuus kuitenkin on, että minä haluan olla lähellä oikeasti monipuolisia ja korkeatasoisia palveluja. Haluan saada ruokakaupasta mitä haluan, oli se sitten etnistä ruokaa tai laadukasta kotimaista luomulihaa. Haluan että teatteriin on helppo mennä, että kirjakaupoissa on laaja valikoima ja että pääsemme lasten kanssa hyviin museoihin ilman, että retki vie koko päivää. Haluan että hyviä liikuntapaikkoja on lähettyvillä paljon (uimahalleja, tekojäärata, tennishalli, jalkapallohalli...). Haluan että lääkäripalvelut on lähellä ja niissä on valinnanvaraa. Haluan että matkallelähtö on helppoa, kun lentokenttä ja satamat on puolen tunnin matkan päässä.

Minulle eivät siis pikkukaupungin palvelut riittäisi. Joku toinen haluaa eri asioita, ja sehän ei ole multa pois, päin vastoin. Lapsille pieni paikka varmaan riittäisi vielä tässä vaiheessa ihan hyvin, mutta kunhan lähestytään teini-ikää, hekin varmaan arvostavat ison kaupungin läheisyyttä ;-)



Mitä ulkoilumahdollsiuuksiin tulee, niin meilläpäin nekin ovat erinomaiset, vaikka joku tietysti voi sanoa, että ilma ei ole yhtä puhdasta. Mutta toisaalta se, että voi mennä kävelylle meren rantaan, metsään tai puistoon, ja kaikki reitit on hyvin valaistuja, on sellaista ylellisyyttä, josta en hevin luopuisi.

Me asumme nyt 12 km ison kaupungin keskustasta jossa on kaikki palvelut niin tervydenhuollon, harrastusten kuin kulttuurinkin. Silti en muista koska olisin käynyt siellä muutakuin hakemassa miestä töistä, hänen työpaikkansa kun sattuu olemaan ihan keskustassa. Nyt olemme muutamassa rehellisesti maalle ja sieltä kyllä löytyy ihan kaikki ne palvelut mitä me tarvitsemme. Päivittäispalvelut alle 5km ja isot kaupat, erityisterveyspalvelut, laajemmat harrastamismahdollisuudet ym löytyy KAIKKI alle 30km säteeltä. Ja se iso kaupunkikin on 45km päässä ja siellä miehen työ. Oma työ löytyy uuden kodin suunnalta.



Me haluamme isolle perheellemme ison tilavan kodin, isolla tontilla, koiran ja ehkä muitakin lemmikkejä lapsille. Turvallisen koulumatkan ja tilaa juosta ja temmeltää. Meille siis maalle muutto oli oikeastaan ainoa järkevä vaihtoehto. Meillä ei olisi ollut vastaavaan lukaaliin varaa edes 20 km lähempänä tuota isoa kaupunkia. Ainoa huono maalle muutossa on tuo miehen työmatka mutta siinäkin on puolensa. Jos joskus tarvitsee jotain erityistä mitä ei saa kuin kaupungin erkoisliikkeistä voi mies nekin asiat hankkia tai hoitaa työmatkalla.



Meillä on kaikilla niin erilaiset tarpeet.