Lue keskustelun säännöt.
ärsyttävimmät kliseet sisustuslehdissä
esim. talo oli täysin remontoitava, mutta näimme pontetiaalin tai mahdollisuuden.
Siis argh, niin klisee ja toistuu joka ikisessä esiteltävässä kämpässä tai blogistin kodissa joita on kykylehdet pullollaan ja aivan toistensa kopioita
Kommentit (429)
"Hang it alls-naulakko", "Block-valaisin","Lokki-valaisin" ja mitä näitä nyt on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Idyllinen kakkosasunto, jonka annetaan ymmärtää olleen joku superedullinen löytö meren rannalla, joka itse remontoitiin mieleiseksi. Todellisuudessa ökykallis jonkun muun peruskorjaama puutalo esim. Hangossa tai muussa kesäkaupungissa, joka sitten ehkä itse stailattiin mieleiseksi.
Ostopäätös syntyi jo, kun pariskunta astui porraskäytävään / eteiseen / näki lehti-ilmoituksen / tuttava vinkkasi vapautuvasta asunnosta / alle minuutissa / kun Oona näki ulko-oven.
Asunto oli hirveässä kunnossa, mutta se tarjosi mahdollisuuksia.
Nuoripari odottaa nyt ensimmäistä lastaan ja uskoo, että yksiöön mahtuu kolmekin henkeä.
Tuolit ruokapöydän ympärillä ovat eri paria.
Elämä helpottuu, kun käytössä on kodinhoitohuone, kuraeteinen, kylmiö, kaksi kylpyhuonetta, nuorten oma olohuone, kaksi autotallia sekä talvipuutarha.
Remontti venyi lopulta 6-vuotiseksi, mutta lopputulos on vaivan arvoinen.
Naapurustossa asuu samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa vietetään usein hauskoja juhlia.
Vierailija kirjoitti:
jotka ovat jo lapsesta asti haaveilleet jostain tietystä talosta ja sitten se yllättäen tupsahtaakin eteen ihan sattumalta myynnissä olevana.
Mulle kävi näin;-) Teininä bongasin talon, josta tuli jostain syystä tunne, että tuossa talossa vielä asun jonain päivänä. Hämmennyin itsekin tuosta fiiliksestä ja naureskelin itsekseni, eipä taida rahkeet riittää. No sittenpä se tuli 15 vuoden jälkeen myyntiin ja tässä sitä sitten asustellaan. Outoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin lukemasta sisustuslehtiä kun se yksi murhapolttaja poltti sen sisustuskotinsa. Tuli ahdistava olo. Totuus niiden takana on aivan toinen, ja aika monta kyyneltä on vuodatettu sen unelman eteen.
Oikeasti? Mikäs juttu tämä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin lukemasta sisustuslehtiä kun se yksi murhapolttaja poltti sen sisustuskotinsa. Tuli ahdistava olo. Totuus niiden takana on aivan toinen, ja aika monta kyyneltä on vuodatettu sen unelman eteen.
Oikeasti? Mikäs juttu tämä on?
Tyrnävä 2011.
Ja mulle kävi samoin. Tuon jutun myötä tajusin mitä kulissia ne tarinat ja kuvat ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, mä olen turhaan koittanut etsiä sitä roskista, mistä noita löytöjä tekisi :D
Mä en uskaltaisi ottaa roskalavalta ainakaan mitään kankaisia tai puisia huonekaluja tuholaisten pelossa... Oon kuullut liikaa tarinoita siitä, miten jostain tupajumeista ei sitten pääse ikinä enää eroon.
Näissä ei ole kliseepotentiaalia:
Valkoinen sohva on osoittautunut epäkäytännölliseksi, sillä irtopäällisen peseminen ja silittäminen on työlästä.
Keittiössä ei ole yläkaappeja, minkä vuoksi astioille ei ole kunnolla tilaa.
Hyllyillä olevia astioita peittää paksu pölykerros.
Siivouskomeroon ei mahdu edes imuri, joka ajelehtiikin nykyään huoneesta toiseen.
Korkeista ikkunoista ei ole tulvinut valoa viimeiseen puoleen vuoteen, mutta nyt ne on kuitenkin pakko pestä.
Talo maksoi lähes miljoonan, pariskunta on korvia myöten veloissaan eikä kotiin voi kutsua ketään, sillä jääkaappi on aina tyhjä.
Naapurissa on tehty kovaäänistä remonttia jo vuosikausia, mutta valmista ei tunnu tulevan.
Kaappitilaa 300 neliön talossa on naurettavan vähän.
Isäntä keräilee auton moottoreita ja korjailee niitä olohuoneessa.
Sisustus on tyylien sekamelskaa, mutta siitä puuttuu silti kaikki kerroksellisuus ja persoonallisuus, jotka voisivat tehdä asunnosta kodikkaan.
Nuupahtanut viherkasvi näyttää yksinäiseltä Aallon ritiläpenkin päässä. Toisessa päässä lojuu juuri jaloista kuoriutuneet ruskeat sukkahousut.
Seinissä on reikiä, jotka edellinen asukas on porannut.
Teo ja Romulus ovat huonoryhtisiä miehenalkuja, joita ei kiinnosta mikään.
Mökki sijaitsee järven rannalla, jossa kiusaavat niin hyttyset kuin vastarannan mekastavat mökkeilijätkin.
Remontti ei onnistunut, mutta rahaa paloi järjettömästi.
Puusepällä teetetty sohva ei mahdu uuteen kotiin, mutta uuteen ei ole varaa.
Susannen verhoiluharrastus on aiheuttanut lukuisia riitoja. Pekka vihaa erityisesti pinkkejä nojatuoleja.
Sohvapöytä on Ikeasta. Samainen klassikko löytyy miljoonista kodeista ympäri maapalloa.
Sisustusprojekti on ollut välillä vuosia tauolla, koska se ei ole jaksanut kiinnostaa.
Aune ja Veijo hankkivat kalusteensa 60-luvulla Säästö-Kalusteesta ja ne ovat kulkeneet mukana Kontulasta Myllypuron kautta Hakunilaan.
Eteinen on tyypillisen ahdas, mutta toisaalta niin on asuntokin.
Muutto helsinkiläisestä lähiöstä pientaloalueelle Porvooseen harmittaa ja avioero on vain ajan kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valkoinen sohva joka kämpässä.
Tämä villitys on kyllä mennyt jo mielestäni vähän ohi. Ihmiset tulleet järkiinsä, ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipas hauska ketju :D
Tässä juuri luin tämän kesän asuntomessuluetteloa. Sieltä löytyvät NIIN monet näistä mainituista.
Huvittavinta on se, että 99 % todennäköisyydellä jutussa, jossa sisustusta kuvataan persoonalliseksi, se on todellisuudessa kaikkea muuta. Olen muutenkin huomannut, että noissa usein yritetään puhua mustaa valkoiseksi. "Valoisa käytävä" on lähes poikkeuksetta pimeä, "yhdistetty keittiö, ruokailutila ja olohuone on tilava ja avara" on ahdas, jne. Tarkoituksella yritetään vaikuttaa lukijan mielipiteisiin kohteesta, ja ihan suoraan siis valehdellaan. Mutta kai se on ok, kun noita voi pitää mielipiteinä... :D
Toinen asuntomessuklisee on, että rakennuttajaperheet ovat aina "liikunnallisia" ja kouluikäiset lapset ovat aina "aktiivisia".
Ei se mikään klisee ole. Tässä mennä vuosina olin auttamassa erästäkin messuperhettä, jonka vaimo oli ilmeisesti liikkunut liikaa - tai sitten liian vähän, kun oli naama ihan mustelmilla. Ilmeisen aktiivista oli siis ollut...
Apuun kutsuttiin sisustussuunnittelija Raija-Mesimarja Hurmosaho-Depandreaux, jonka kautta löytyi myös puuseppä. "Kalusteiden teettäminen mittatilauksena tulee loppujen lopuksi halvemmaksi, koska ammattilainen osaa ottaa huomioon kaiken sen, mistä me tavalliset kuolevaiset emme tiedä mitään. Raija-Mesimarjan ammattitaito säästi meidät valtavilta virheiltä, sillä sijoitimme heti vuosikymmeniä kestävään laatuun emmekä langenneet muotiratkaisuihin." "Aluksi tuntui värimaailma tuntui oudolta, mutta Raija-Mesimarjan näkemys perustuu hänen kokemukseensa ja vankkaan ammattitaitoonsa." "Maksoimme mielellämme vähän enemmän, kun saimme siten juuri meille sopivia ratkaisuja. Emme olisi keksineet esimerkiksi laittaa astiavitriiniä tälle seinälle ilman ammattilaisen apua." "Astiavitriinin teki Raija-Mesimarjan tuttu huonekalupuuseppä ja lasiosat tilattiin Italiasta." "Tällainen kokonaissuunnitelma sopii kaltaisillemme kiireisille ihmisille." "Uskomme, että olemme tyytyväisiä vielä 20 vuoden kuluttuakin. Jos tarvitsemme remonttiapua, voimme aina kääntyä Raija-Mesimarjan puoleen." "Raija-Mesimarja sai meidät vakuuttumaan ratkaisuista, joille on yhteistä selkeys, skandinaavisuus, avaruus ja yhtenäisyys."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vitsi ois hauska, kun sisustuslehdissä ois välillä piristeenä joku tällainen menetetty tapaus- koti, missä listat puuttuu edelleen lattioilta, lemmikit ja niiden lelut+karvat on vallannu sohvat ja sängyt, pyykkejä kuivuu milloin missäkin oven päällä, taulut nojailee seiniin kun en osaa päättää oikeaa ripustusta, vaatehuoneissa EI ole käynyt Konmari, sänkynä on patja lattialla ( koira söi ne jalat )...silti meillä on yleisesti ottaen ihan siistiä ja kodikasta, vaikka vähän rempallaan onkin!
Marmorinen saareke on koko perheen, suvun, naapuruston ja tuttavapiirin yhteinen ilon ja levon keidas, jossa eläväisesti nauretaan portugalilaisella viinillä täytetty Essence-lasi toisessa, ja erkkerin ikkunalaudalla kasvatetulla basilikalla maustettu ciabatta toisessa kädessä. Tässä asennossa nauraa hekotetaan ja intensiivisesti keskustellaan kaiket illat pikkutunneille asti, koska tällaisessa kodissa aina on syytä juhlaan!
Eteinen oli synkkä, ahdas ja epäkäytännöllinen. Kaappi poistettiin ja sen tilalle laitettiin hylly, jossa on pari koukkua. Seinät maalattiin. Lattialle ostettiin uusi matto ja sen päälle laitettiin jakkara.
Kuvassa toisesta koukusta roikkuu yksi (käyttämätön) takki, toisesta avainnippu ja lattialla on yksi pari kenkiä. Hyllyn päällä on pieni peili ja koriste-esine. Mahtava uudistus!
Koska asunto on entinen liiketila, eteistä ei ole, mutta se ei haittaa.
Asunto sijaitsee osittain katutason alapuolella, mutta se ei haittaa.
Talon ohi kulkee pendolino 10 kertaa päivässä, mutta se ei haittaa.
Talo sijaitsee Helsinki-Vantaan lentoaseman läheisyydessä, mutta se ei haittaa.
Alakerrassa sijaitsee tanssistudio, olutbaari ja yökerho, mutta se ei haittaa.
Huvilalle täytyy kulkea kolmella eri lautalla, mutta se ei haittaa.
Alue on uusi eikä julkinen liikenne toimi, mutta se ei haittaa.
Asunto on neljässä eri tasossa, mutta se ei haittaa.
Sohva on valkoinen, mutta se ei haittaa.
He eivät ole aiemmin remontoineet, mutta se ei haittaa.
Asuntovelkaa on liikaa, mutta se ei haittaa.
Rouhea tyyli. Joka jutussa on jokin asia rouhea.
Ne kämpät on kuvauksia varten stailattu. Eli se nurkka, josta kuva otetaan, tyhjennetään kaikesta ylimääräisestä, ja lisätään joku lainamööpeli, jolle keksitään hyvä tarina. Kyllä niissä varmasti aina jotain asukkaan omaakin aina on, mutta ei ne kämpät tosielämässä siltä näytä kuin kuvissa.
"LÖYTÖ". Aina ne on löytöjä! Oli sitten kyseessä antiikkiliikkeestä, tai Ikeasta ostettu mööpeli. Puhumattakaan jostain ystävältä, sukulaiselta, tai naapurilta saadusta romusta.