Alle 25-vuotias synnyttäjä on harvinaisempi kuin yli 35-vuotias synnyttäjä
Faktatietoa:
Viime vuonna lapsen saaneista äideistä 17 prosenttia oli alle 25-vuotiaita.
19 prosenttia synnyttäjistä puolestaan oli täyttänyt 35 vuotta.
Eniten lapsia saavat 30-35 -vuotiaat naiset.
Synnyttäjien keski-ikä nousee koko ajan.
Kommentit (22)
Down-lapsien suhteellinen osuus syntyneistä kasvaa huimaa vauhtia. Mitä ihmettä esim. ne "sitku" naiset ja miehet ovat? odotetaan niin kauan, että on omakotitalot ja kaksi autoa ja matkustettu maailman ympäri.
En ikinä olisi itse uskaltanut ottaa vastaavaa riskiä. Jos saan yli 35-vuotiaana lapsen, se on kolmanteni ja pelottaa kyllä sekin. Akateeminen koulutus on minullakin, mutta ystäväpiirissäni näitä "sitku"ihmisiä on enemmänkin. Täydellisen miehen metsästyskin saattaa kestää melko kauan..
Kaippa minä sitten olen niitä harvoja, jotka näkevät lapsenlapsensa, ehkä heidänkin lapsensa? t. 20-vuotiaana esikoisensa saanut
Kieltämättä tuollaiset keskiarvot hieman huolestuttavat. Kuitenkin se "terveellisin" ikä saada ensimmäinen lapsi on 20-25 vuoden iässä, ja yli 35-vuotiaiden (ensi)raskauksia ei ihan syyttä pidetä riskiraskauksina.
Toisekseen tuo keski-iän nousu kertoo jotain myös yhteiskunnan tilasta. On tärkeää saada viettää teini-ikää kolmekymppiseksi. On tärkeää että kaikki materiaalinen hyvä on jo valmiina. On tärkeää järjestää elämä niin, että kaikki on mahdollisimman helppoa. Vanhemmillehan tämä on hyvä juttu, mutta miten se heijastuu lapsiin? Oma lapsuuteni ns. iltatähtenä on toki ollut hyvä ja turvattu, mutta näen asiassa myös useampiakin ongelmia. Mm. kiintymyssuhde ja keskinäinen ymmärrys on aivan eri tasolla kuin se on omien lasteni kanssa (jotka hankittu siis parikymppisenä). Olin myös ehkäpä turhankin pilallehemmoteltu ja ns. hyvään tottunut lapsi tavattoman pitkään. Nyt taas on hieman stressaavaa olla jo näin nuorena seitsemänkymppisten, toistaikseksi omakotitalossaan asuvien vanhempien lapsi. Vielä kun eivät ole hidastaneet työtahtiaan vaikka ikä alkaa tuntua ja minä asun satojen kilometrien päässä luomassa omaa elämääni...
En suinkaan kritisoi kaikkia kolme-neljäkymppisiä (ensi)synnyttäjiä: tietenkin korkeassa synnytysiässä on hyvätkin puolensa, joskus lastenhankinta voi lykkääntyä monestakin syystä, ja joskus se voi olla oikea, tietoinen ratkaisu. Mutta vanhemmillani se oli juuri "elämänkokemuksen kartuttaminen" ts. vapaa elämä. Paljon olemme puhuneet aiheesta näin aikuisiällä ja ovat sanoneet olevansa tyytyväisiä, että me lapset itse hankimme lapsemme nuorena.
Naiset saavat ensimmäiset lapsensa, kun ovat n. 29v. Sen jälkeen osa heistä saa vielä toisen, kolmannen, neljännen tai useamman lapsensa. Useimmat synnyttävät ne kaksi tai kolme lastaan ikävälillä 30-35.
Sen jälkeen vielä osa synnyttää 35+ iässä - kuten esimerkiksi minä. Sain esikoisen ollessani 28 ja nuorimmat 36 ja 37-vuotiaana.
Down-lapsien suhteellinen osuus syntyneistä kasvaa huimaa vauhtia. Mitä ihmettä esim. ne "sitku" naiset ja miehet ovat? odotetaan niin kauan, että on omakotitalot ja kaksi autoa ja matkustettu maailman ympäri.
En ikinä olisi itse uskaltanut ottaa vastaavaa riskiä. Jos saan yli 35-vuotiaana lapsen, se on kolmanteni ja pelottaa kyllä sekin. Akateeminen koulutus on minullakin, mutta ystäväpiirissäni näitä "sitku"ihmisiä on enemmänkin. Täydellisen miehen metsästyskin saattaa kestää melko kauan..
Mun akateemisista kavereista yhdelläkään ei edes ole omakotitaloa, parhaimmillaan paritalon puolikas. Useimmat asuvat ihan kuule kerrostalossa, osa vuokralla, osa omistusasunnossa.
Täydellistä miestä kukaan tuskin on etsinyt, vaan ylipäätään sellaisen, jonka kanssa voi kuvitella olevansa. Ei se ensimmäinen kullin heiluttaja.
synnyttäjien keski-ikä oli 39v. Johonkin tutkimukseen oli tarvittu alle 25v synnyttäjiä ja niitä oli löytynyt 2kpl. Itse olin lapset saadessani 32v 33v 35v ja 37v. Olin siis sarjassa "nuoret äidit".
ilmeisesti en sitten joidenkin mielestä saisi edes ajatella lapsia, kun olen jo näin vanha 33v.
Miehen löysin vasta 31-vuotiaana ja siitä on sitten jo vuosi yritetty lasta. Ei kuulu ei näy. Toivottavasti joskus tulee, mutta olen todennäköisesti ainakin lähellä sitä 35v ikää sitten jo.
...kun sain esikoiseni 28 -vuotiaana! Siitäkin meni vielä pari vuotta, ennenkuin kukaan muu sai esikoisensa.
Suurimmalla osalla oli kaksi syytä hankkia lapsia vasta 30+:
1. Ne 20-25 v alkaneet ensimmäiset avoliitot olivat jo päättyneet (eli hyvä, etteivät hankkineet lapsia nuorina) ja naiset olivat enimmäkseen taas sinkkuja tai juuri aloittaneet uuden parisuhteen.
2. Opiskelut kesken ja työpaikat vielä haussa.
Mitään omikotitalounelmia ei kellään sen kummemmin ollut, todellakaan.
Mitä ihmettä esim. ne "sitku" naiset ja miehet ovat? odotetaan niin kauan, että on omakotitalot ja kaksi autoa ja matkustettu maailman ympäri.
puolisoa, jonka löysin 27-vuotiaana.
Kaippa minä sitten olen niitä harvoja, jotka näkevät lapsenlapsensa, ehkä heidänkin lapsensa?
t. 20-vuotiaana esikoisensa saanut
Kannattaako tuollaisella kovin leijua, kun ei ole mitään takuuta, että lapsesi haluavat/voivat lisääntyä..?
Kaippa minä sitten olen niitä harvoja, jotka näkevät lapsenlapsensa, ehkä heidänkin lapsensa?
t. 20-vuotiaana esikoisensa saanut
sain tämän ensimmäisen lapseni 31-vuotiaana. Jos hän saa lapsen saman ikäisenä, mä oon silloin 62-vuotias. Jos et tiedä, mikä Suomessa on naispuolisen ihmisen eliniänodote, googleta.
Trisomia 21:n esiintyvyys lisääntyy äidin ikääntyessä seuraavasti:
20-vuotiailla se on 1/2 000,
25–30-vuotiailla 1/1 200,
30–35-vuotiailla 1/350,
40–45-vuotiailla 1/100 ja
yli 45-vuotiailla 1/30 1.
Suora lainaus Käypä Hoito-suosituksesta. www.kaypahoito.fi.
paljon niitä oikeasti on?
en mä ainakaan osannut tehdä vanhemmallakaan iällä yhtäkään
Trisomialasten määrä ei lisäänny, koska seulonnat on olemassa.
Mä olisin hyvin mielelläni voinut hankkia lapset siinä 20-25-vuotiaana, mutta eipä ollut vakavasti otettavaa miestä silloin. Minkäs teet? Puolisoni löysin 24-vuotiaana ja nyt saan esikoisen juuri ennen 29-vuotissynttäreitä. En kyllä olis halunnut olla yli 30-vuotias ensisynnyttäjä, mutta eipä nää asiat aina oman pään mukaan mene, olis hyvin voinut joutua odottamaan hyvää miestä vielä vuosia (tai olis hyvin voinut jäädä kokonaan semmonen löytymättä).
Esiinnykkään paljoa, kun suurin osa abortoidaan... Ainakin jos on yleistä kantaa uskominen, mitään faktatietoa ei ole antaa.
Itse ensisynnyttäjä 22-vuotiaana ja ainakin omat isovanhemmat tyytyväisiä "tuossa iässähän niitä kuuluukin tehdä". Kuitenkin ymmärrän, että kaikki eivät löydä luotettavaa kumppania -ehkä ikinä, joten siksi lapsenteko siirtyy.
http://www.stakes.fi/tilastot/tilastotiedotteet/2011/Tr07_11.pdf
Stakesin sivuilla on paljon tilastoja downeista ja monesta muutakin asiasta. Syntyneiden downien määrä vaikuttaa pysyneen jo 30 vuotta suht vakiona.
On se, että heti pökköä pesään ja lapsi alulle, kun mahdollista.
Kaippa minä sitten olen niitä harvoja, jotka näkevät lapsenlapsensa, ehkä heidänkin lapsensa?
t. 20-vuotiaana esikoisensa saanut