Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä vihasta miehen "salarakasta" kohtaan?
08.06.2012 |
Sain tietää yli vuosi sitten, että miehellä oli seksisuhde ystäväni kanssa. Pistin välit poikki ns. ystävään, miehen kanssa olemme yhdessä, koska en monen pienen lapsen kanssa ole jaksanut pesäeroa tehdä ja meillä on pitkä liitto takana, liitto jota pidin hyvänä ennen kuin salasuhde paljastui.
Mies ei varmaankaan enää koskaan petä, enkä minä enää koskaan luota häneen täysin enkä rakastakaan.
Lähtöä teen mielessäni joka päivä, vaikka lasten vuoksi olisi paras jäädä. Suurin ongelma on, että en voi välttyä täysin tämän toisen naisen kohtaamisilta ja koen ihan suunnatonta vihaa hänet nähdessäni. Kohtalotovereita ja selviytymistarinoita kaipaisin.
Kommentit (72)
anteeksi lierolle, joka on tiennyt aloittaessaan flirtin mieheni kanssa, että tämä tod. on perheellinen ja isä. Akkahan shokeerasi minun lisäkseni myös meidän lapset! Kun huomasivat ihan taatusti, ettei kaikki ole ihan kohdallaan..Miksi, ja mitä pitäisi antaa anteeksi?? Suurensuuren loukkauksen? Perheen rikkomisyrityksen? Lasten ja minun kärsimykset?? Mitä ihmettä?!? EIPÄ ole kukaan tullut edes anteeksi PYYTÄMÄÄNKÄÄN!!! Joten...en taas tajua sinua/ teitä..
Jo kirjoittamasi teksti paljastaa että anteeksiannettavaa on. Sinä et itsekään ole viaton etkä syytön.
Tilannetta ei edes voi tulla jos parisuhde on onnellinen. Se vaatii molemmilta töitä. Et voi laittaa puolison piikkiin kaikkea! "Akka" ei myöskään välttämättä ole se syyllinen.
On naurettavaa tämä av-mammojen ainainen "luottamus meni"-valitus. Tämä kulttuuri luo tilanteen että toinen puoliso luulee omistavansa toisen. Viina ja peliriippuvuus esimerkiksi tuhoaa perheen, mutta seksi vieraan kanssa ei pitäisi olla keneltäkään pois! Päinvastoin seksisuhde tuo valtavasti energiaa mutta tuo katkeruutenne on se joka suhteen tuhoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikään kuin miehet olisivat pikkupoikia ja helposti johdatelvissa ja siksi syyntakeettomia.
Jos mies pettää, niin voihan sitä myös kysyä, mikä minussa itsessäni on vikana.
Aina voi lähteä parisuhteesta. Sekin myrkyttää ilmapiirin, että ei ole luottamusta ja että mieli on täynnä vihaa. Siinä sitä lasten on mukava kasvaa.
Ikään kuin miehet olisivat pikkupoikia ja helposti johdatelvissa ja siksi syyntakeettomia.
Jos mies pettää, niin voihan sitä myös kysyä, mikä minussa itsessäni on vikana.
Aina voi lähteä parisuhteesta. Sekin myrkyttää ilmapiirin, että ei ole luottamusta ja että mieli on täynnä vihaa. Siinä sitä lasten on mukava kasvaa.
Nämä ketjut eivät kerro kaikkea. Todellisuudessa se viha kohdistuu sekä mieheen, toiseen naiseen että itseen, mutta myös Jumalaan/Elämään. Ja jos joku neljäskin osapuoli on tiennyt, niin häneen kanssa.
Mikään ei ole niin suurta vihaa kuin petetyn naisen raivo.
12
että tuo salarakasta kohtaan tuntemasi viha onkin itseasiassa vihaa ja pettymystä miestäsi kohtaan. Kohdistat sen kaiken vain tuohon naiseen, että arki petturimiehen kanssa olisi muka kivuttomampaa.
Jos mun mies tekisi näin kaveriNI kanssa, muuttuisi tämä kaveri mulle ilmaksi, yhdentekeväksi nobodyksi. Mutta mieheeni olisin todella pettynyt ja hänen ratkaisuaan vihaisin. Mies on perheellisenä tehnyt tietoisen valinnan. Ihan sama mikä tai mitä on ollut houkuttimena, miestä tässä kuuluisi vihata. Hän se on pettänyt lupauksensa sinulle ja tuhonnut kaiken.
anteeksi lierolle, joka on tiennyt aloittaessaan flirtin mieheni kanssa, että tämä tod. on perheellinen ja isä. Akkahan shokeerasi minun lisäkseni myös meidän lapset! Kun huomasivat ihan taatusti, ettei kaikki ole ihan kohdallaan..Miksi, ja mitä pitäisi antaa anteeksi?? Suurensuuren loukkauksen? Perheen rikkomisyrityksen? Lasten ja minun kärsimykset?? Mitä ihmettä?!? EIPÄ ole kukaan tullut edes anteeksi PYYTÄMÄÄNKÄÄN!!! Joten...en taas tajua sinua/ teitä..
Jo kirjoittamasi teksti paljastaa että anteeksiannettavaa on. Sinä et itsekään ole viaton etkä syytön.
Tilannetta ei edes voi tulla jos parisuhde on onnellinen. Se vaatii molemmilta töitä. Et voi laittaa puolison piikkiin kaikkea! "Akka" ei myöskään välttämättä ole se syyllinen.
On naurettavaa tämä av-mammojen ainainen "luottamus meni"-valitus. Tämä kulttuuri luo tilanteen että toinen puoliso luulee omistavansa toisen. Viina ja peliriippuvuus esimerkiksi tuhoaa perheen, mutta seksi vieraan kanssa ei pitäisi olla keneltäkään pois! Päinvastoin seksisuhde tuo valtavasti energiaa mutta tuo katkeruutenne on se joka suhteen tuhoaa.
Kyllä se on niin, että luottamus on pyhä asia. Jos toiseen ihmiseen ei voi luottaa, niin sitten suhteessa (oli kaverisuhde tai parisuhde) ei ole mitään.
Pitää voida luottaa, ettei mies käytä perheen yhteisiä rahoja, pitää voida luottaa, että mies pitää perheestä huolen ja tekee ne asiat, mitä on luvannut. Jos mies on luvannut uskollisuutta, niin siihenkin pitää voida luottaa.
Tällä asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ajatteleeko omistavansa toisen ihmisen vai ei. Se on totta, että toista ei voi omistaa, mutta kyllä toiseen ihmiseen pitää voida luottaa.
12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anteeksi lierolle, joka on tiennyt aloittaessaan flirtin mieheni kanssa, että tämä tod. on perheellinen ja isä. Akkahan shokeerasi minun lisäkseni myös meidän lapset! Kun huomasivat ihan taatusti, ettei kaikki ole ihan kohdallaan..Miksi, ja mitä pitäisi antaa anteeksi?? Suurensuuren loukkauksen? Perheen rikkomisyrityksen? Lasten ja minun kärsimykset?? Mitä ihmettä?!? EIPÄ ole kukaan tullut edes anteeksi PYYTÄMÄÄNKÄÄN!!! Joten...en taas tajua sinua/ teitä..
Jo kirjoittamasi teksti paljastaa että anteeksiannettavaa on. Sinä et itsekään ole viaton etkä syytön.
Tilannetta ei edes voi tulla jos parisuhde on onnellinen. Se vaatii molemmilta töitä. Et voi laittaa puolison piikkiin kaikkea! "Akka" ei myöskään välttämättä ole se syyllinen.
On naurettavaa tämä av-mammojen ainainen "luottamus meni"-valitus. Tämä kulttuuri luo tilanteen että toinen puoliso luulee omistavansa toisen. Viina ja peliriippuvuus esimerkiksi tuhoaa perheen, mutta seksi vieraan kanssa ei pitäisi olla keneltäkään pois! Päinvastoin seksisuhde tuo valtavasti energiaa mutta tuo katkeruutenne on se joka suhteen tuhoaa.
Ilmeisesti vastaajaa ei ole koskaan petetty? Tämmöisessä tilanteessa on paljon osapuolia ja jokaisella jokin vaikutus. Mutta missä menee raja, milloin pettäminen, valehtelu ja toisen selän takana puuhailu on oikeutettua? Eikö ensimmäinen askel olisi puolisoiden kesken keskustella, että mielestäni meillä ei mene nyt hyvin, mitä tehdään? Koska sen toisen mielestä kaikki voi olla ihan hyvin ja onnellisesti. Voi olla vaikeita aikoja, mutta oikeuttaako se silti pettämisen? Kyllä se seksi vieraan kanssa on aika monen mielestä ihan helvetisti itseltä pois.
Vihahan on vaan tunne niin kuin ilo ja surukin. Eri asia on sitten miten niihin reagoit. Itseäni auttoi samassa tilanteessa se että kun huomasin että vihan tunne nousi pintaan, annoin sen tulla vaan. Ei siinä tilanteessa tarvitse ulospäin sitä näyttää. Hetken päästä se kuitenkin meni ohi mutta tärkeintä oli että en sulkenut tai estänyt sitä. Pikku hiljaa sitten viha alkoi laimeta ja niin kornia kuin se onkin, aika teki tehtävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anteeksi lierolle, joka on tiennyt aloittaessaan flirtin mieheni kanssa, että tämä tod. on perheellinen ja isä. Akkahan shokeerasi minun lisäkseni myös meidän lapset! Kun huomasivat ihan taatusti, ettei kaikki ole ihan kohdallaan..Miksi, ja mitä pitäisi antaa anteeksi?? Suurensuuren loukkauksen? Perheen rikkomisyrityksen? Lasten ja minun kärsimykset?? Mitä ihmettä?!? EIPÄ ole kukaan tullut edes anteeksi PYYTÄMÄÄNKÄÄN!!! Joten...en taas tajua sinua/ teitä..
Jo kirjoittamasi teksti paljastaa että anteeksiannettavaa on. Sinä et itsekään ole viaton etkä syytön.
Tilannetta ei edes voi tulla jos parisuhde on onnellinen. Se vaatii molemmilta töitä. Et voi laittaa puolison piikkiin kaikkea! "Akka" ei myöskään välttämättä ole se syyllinen.
On naurettavaa tämä av-mammojen ainainen "luottamus meni"-valitus. Tämä kulttuuri luo tilanteen että toinen puoliso luulee omistavansa toisen. Viina ja peliriippuvuus esimerkiksi tuhoaa perheen, mutta seksi vieraan kanssa ei pitäisi olla keneltäkään pois! Päinvastoin seksisuhde tuo valtavasti energiaa mutta tuo katkeruutenne on se joka suhteen tuhoaa.
Tekikä ap valinnan pettää? Päättikö olla välittämättä puolison tunteista, valehdella, juonitella ja salata asioita?
Parisuhde voi olla kriisissä, puoliso saattaa nalkuttaa, työssä voi olla stressiä, mutta kun on yhdessä päätetty, että ollaan parisuhteessa ja luotetaan toisiimme vakaasti, niin sitä luottamussuhdetta ei petetä vaan asioista keskustellaan, ja jos tarve toiseen seksisuhteeseen on suuri, silloin ap:llä on tietoisuus asiasta ja kyky ennakoida ja sovittaa reagointinsa sen mukaan, miten asian kokee. Raukkamaisinta ja täysin selkärangatonta on nakertaa parisuhteen perustaa, luottamusta, salaa ja valehdellen, niin että kun asia paljastuu, joutuu petetty aivan pois tolaltaan. Hänelle rakas ihminen on osoittautunut aivan toiseksi eikä luottamusta enää ole.
Ei ole kyse kulttuurista eikä toisen omistamisesta vaan toisen kunnioittamisesta ja arvostamisesta niin paljon, että kertoo, mikä on vialla ja miten asian haluaa ratkaista tai yhdessä pohditaan sitä parasta ratkaisua.
Tottakai tuollaisesta petturuudesta ollaan katkeria. Puoliso on tietoisesti, tahallaan ja perheestään välittämättä mennyt tuhoamaan kaiken entisen, eikä siihen ole enää paluuta. Vain kynnysmatto niiaisi ja kiittäisi ja etsisi vikaa itsestään.
Mitä tulee toiseen naiseen. KUn tämä tietoisena ja täysivaltaisena aikuisena vikittelee varatun miehen, on hän syypää tämän perheen tilanteeseen. Ei se suurin syypää, mutta syypää kuitenkin. Häntä voi siis syyttää lasten pahasta olosta ja perheen kriisistä ainakin sen verran, että on laittanut omat tarpeensa ensin ja vähät välittänyt, mitä on tehnyt toisille.
Kun tämä toinen nainen on tuttu, vieläpä ystävä, vastuu on paljon suurempi. Mitä on ystävyys? Siinäkin on kyse luottamuksesta. Ystävä tuntee lapset, vaimon ja tietää, mistä kiikastaa ja miten voi parhaiten lyödä rakoa puolisoiden välille. Ystävälle on tunnustettu ne asiat, joita ei ehkä kertoisi edes miehelleen (esim. miehen viat), ja kun ystävä käyttää hyväkseen, on petturuus aivan yhtä suuri kuin miehenkin petturuus. Mies on kuitenkin lasten isä, ystävään ei onneksi ole mitään muuta suhdetta, joten ilman muuta se ystävyys saa jäädä.
Koko tekstistäsi paistoi taas tällainen pettäjän ja toisen naisen/miehen varmuus siitä, että erinäisillä tekosyillä teot saadaan kaadettua sen petetyn niskaan. Kun sinä et riitä, olet ruma, nalkutat, et anna tarpeeksi usein tai vaadit liian usein... Tarvitsee vain kysyä parisuhdeterapeutilta, mikä on pettämisen suurin syy, ja saa kuulla, että se syy löytyy pettäjän korvien välistä. Sinne saadaan kehitettyä sitä puolison riittämättömyyttä ja omaa ylivertaisuutta juuri niin paljon, että petos oikeutetaan.
Fakta on, että mikään ei oikeuta toisen henkiseen pahoinpitelyyn ja perheen rikkomiseen julmimmalla mahdollisella tavalla. Jos asiat ei suju ja tuntuu umpikujalta, on aina se valinta, että selvittää asiat ja ryhtyy puuhiinsa vasta sitten, kun asia on täysin selvää puolisollekin. NÄin toimivat vastuulliset ihmiset, jotka eivät yritä sysätä oman elämänsä epäonnistumisia toisten niskoille.
kuin ilmaa, en tunne häntä. Olen tekemisissä silloin tällöin, mutten tunne, enkä halua tunteakaan ("Tunsin" käärmeen aiemmin..)
Joka kerta melkein tärisen raivosta tuon horon nähdessäni, mutta pidän ylpeyteni kasassa, enkä näytä sitä naakalle. Minä kuitenkin olin se, jonka kanssa mieheni haluaa elämäänsä jatkaa! Tosin, kuten sanoit, rakkaus on muuttunut lopullisesti, ja se harmittaa. Luottamaan en enää pysty täysillä, kuten aiemmin - sääli!
vois olla sulle terveellinen....
Tuo anteeksiantohössötys lienee kristinuskon peruja, ihmisille uskotellaan, että heille tulee jotenkin parempi olo kun ovat antaneet anteeksi.
Itse en aio antaa anteeksi naiselle, joka esitti ystävääni, ja samaan aikaan vokotteli miestäni.
Tulen vihaamaan häntä kuolemaani saakka, ja entäs sitten? Hän on sen ansainnut.
Ei tämä viha silti päiviäni täytä, 99,99% ajasta en edes muistele koko naista.
Joskus herkuttelen vihalla, ja silloin mattojen tamppaaminenkin on paljon mukavampaa : )
Ja takuulla kostan, vaikka vielä 20 vuoden kuluttua, jos tilaisuus tulee. Ajatelkaas sitä av-mammat! : P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin ilmaa, en tunne häntä. Olen tekemisissä silloin tällöin, mutten tunne, enkä halua tunteakaan ("Tunsin" käärmeen aiemmin..)
Joka kerta melkein tärisen raivosta tuon horon nähdessäni, mutta pidän ylpeyteni kasassa, enkä näytä sitä naakalle. Minä kuitenkin olin se, jonka kanssa mieheni haluaa elämäänsä jatkaa! Tosin, kuten sanoit, rakkaus on muuttunut lopullisesti, ja se harmittaa. Luottamaan en enää pysty täysillä, kuten aiemmin - sääli!Jo toisesta naisesta käyttämäsi haukkumasanat osoittava, että olet katkera luuseri, joka on tyytynyt armopaloihin eli pettävään miehen. Siitä on ylpeys kaukana. Todennäköisesti ukkosi pettää sinua jälleen tai ennemmin tai myöhemmin. Revi siitä!
Vinkki sinulle: pysy erossa varatuista miehistä. Hanki vaikka hieromasauva, se rakastaa sinua enemmän kuin se varattu mies, jolle olet vain arvoton REIKÄ.
kuin ilmaa, en tunne häntä. Olen tekemisissä silloin tällöin, mutten tunne, enkä halua tunteakaan ("Tunsin" käärmeen aiemmin..)
Joka kerta melkein tärisen raivosta tuon horon nähdessäni, mutta pidän ylpeyteni kasassa, enkä näytä sitä naakalle. Minä kuitenkin olin se, jonka kanssa mieheni haluaa elämäänsä jatkaa! Tosin, kuten sanoit, rakkaus on muuttunut lopullisesti, ja se harmittaa. Luottamaan en enää pysty täysillä, kuten aiemmin - sääli!Jo toisesta naisesta käyttämäsi haukkumasanat osoittava, että olet katkera luuseri, joka on tyytynyt armopaloihin eli pettävään miehen. Siitä on ylpeys kaukana. Todennäköisesti ukkosi pettää sinua jälleen tai ennemmin tai myöhemmin. Revi siitä!
Vinkki sinulle: pysy erossa varatuista miehistä. Hanki vaikka hieromasauva, se rakastaa sinua enemmän kuin se varattu mies, jolle olet vain arvoton REIKÄ.
Elän hyvässä parisuhteessa, jossa ei petetä tai harrasteta varattuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin ilmaa, en tunne häntä. Olen tekemisissä silloin tällöin, mutten tunne, enkä halua tunteakaan ("Tunsin" käärmeen aiemmin..)
Joka kerta melkein tärisen raivosta tuon horon nähdessäni, mutta pidän ylpeyteni kasassa, enkä näytä sitä naakalle. Minä kuitenkin olin se, jonka kanssa mieheni haluaa elämäänsä jatkaa! Tosin, kuten sanoit, rakkaus on muuttunut lopullisesti, ja se harmittaa. Luottamaan en enää pysty täysillä, kuten aiemmin - sääli!
vois olla sulle terveellinen....Tuo anteeksiantohössötys lienee kristinuskon peruja, ihmisille uskotellaan, että heille tulee jotenkin parempi olo kun ovat antaneet anteeksi.
Itse en aio antaa anteeksi naiselle, joka esitti ystävääni, ja samaan aikaan vokotteli miestäni.
Tulen vihaamaan häntä kuolemaani saakka, ja entäs sitten? Hän on sen ansainnut.
Ei tämä viha silti päiviäni täytä, 99,99% ajasta en edes muistele koko naista.
Joskus herkuttelen vihalla, ja silloin mattojen tamppaaminenkin on paljon mukavampaa : )Ja takuulla kostan, vaikka vielä 20 vuoden kuluttua, jos tilaisuus tulee. Ajatelkaas sitä av-mammat! : P
Ainoa, jolle sinä kostat ja aiheutat vahinkoa, olet sinä itse. Et tule olemaan koskaan onnellinen ja 20 vuoden päästä näet katkeruutesi omasta peilikuvasta.
12
Senkin, eikö minulla ole itsekunnioitusta kun olen jäänyt. Ja onko oikein, että elän ehkä loppuelämäni liitossa (parhaat vuodet) jossa en pysty rakastamaan enkä luottamaan, enkä ole saanut kunnioitusta ja rakkautta osakseni? Onko lasten paras arvokkaampaa kuin omanarvontunto?
Kun tilanne selvisi minulle, pienin oli ihan vauva, eikä voimavaroja ollut lähtöön. Toisaalta en tee häitiköityjä ratkaisuja näin suurissa asioissa. Mies on kuitenkin hyvä isä lapsilleen.
Olisi helpompaa jos voisin lopullisesti välttää tuon salarakkaan näkemisen, mutta käytännössä mahdotonta. Joku ratkaisu pitäisi tehdä, ennenkuin tämä kuluttaa minut loppuun. Ja onko asioiden hautaaminen unohduksiin hyvä asia? Eivätkö ne palaa kummittelemaan kuitenkin, aina riitojen tullessa heräävät vanhat loukkaukset ja asiat henkiin.
Aivan samat kuviot puörii mielessä. Pettämisestä tulee nyt kaksi vuotta, ja sen jälkeenkin oli vielä pieni takaisku. Ehkä enää asia ei pyöri niin joka päivä mielessä, mutta jotain on lopullisesti rikottu. Olen edelleen mieheni kanssa aviossa, kuten sinäkin, pitkälti samoista syistä. Ja olen haukkunut itseäni, syyllistänyt siitä, että yleensä lähti pettämään ja arvostellut itseäni siitä, että olen vieläkin tässä. Lähteminen ei ole todellakaan helppoa. Lapset ovat pieniä, on paljon taloudellisia asioita, mitkä vaikeuttavat eroa. Mutta en todellakaan tiedä, olenko niin onnellinen. En varmaan. Ehkä enemmän tyydyn tähän tilanteeseen enkä odota mitään kuumaa intohimoista rakkautta.
Tämä tapahtumasarja lisäksi on vaikuttanut itsetuntoonikin niin, että en edes usko, että voisin mitään kummempaa saadakaan. Tuskin luottaisin kehenkään muuhunkaan. Ja ei kai minussa mitään vikaa ole, olen korkeakoulutettu, ihan hyvännäköinen, hyväkuntoinen ja reipas (ainakin päällisin puolin) aikuinen nainen. Välillä olen vain aika neuvoton, että miten tästä eteenpäin ja että onko elämä todella tämmöistä hamaan loppuun saakka. Että sitä odottaa vain, milloin seuraava isku tulee.
Toisesta naisesta sen verran, että olen nähnyt ko. ihmisen muutaman kerran ja vihan tunteet ovat todella suuria. Uskoisin, että se on inhimillistä, ja hän on helppo inhon kohde, koska hänestä ei ole pakko pitää tai tulla hänen kanssaan toimeen. Miehen kanssa on. Toinen nainen on äärimmäisen yksinkertaista demonisoida, enkä nyt uskokaan, että minun minkään moraalisäännön mukaan hänestä tarvitsisi pitää. Niin kauan kun en häiritse hänen elämäänsä, tee hänelle väkivaltaa tai muuta, saan varmasti sisimmässäni vihata häntä. Tosin itseä ajatellen viha ketään kohtaan ei pitemmän päälle ole hyvä asia. Uskoisin, että aika auttaa tässäkin. Nykyään kuluu jo useita päiviä, etten ajattele koko asiaa vaan elän elämääni.
Petetyksi tuleminen on toistaiseksi oman elämäni rankin kokemus, jota käsittelen vielä pitkään. Loppuratkaisua ei ole tapahtunut, vaan jotenkin odotan vielä jotain käännettä vaikka yhdessä ollaankin. Ehkä sellaista ei tulekaan, vaan tässä ollaan hamaan hautaan, jossain välitilassa missä entinen elämä on mennyt ja uutta ei saada selkeästi rakennettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin ilmaa, en tunne häntä. Olen tekemisissä silloin tällöin, mutten tunne, enkä halua tunteakaan ("Tunsin" käärmeen aiemmin..)
Joka kerta melkein tärisen raivosta tuon horon nähdessäni, mutta pidän ylpeyteni kasassa, enkä näytä sitä naakalle. Minä kuitenkin olin se, jonka kanssa mieheni haluaa elämäänsä jatkaa! Tosin, kuten sanoit, rakkaus on muuttunut lopullisesti, ja se harmittaa. Luottamaan en enää pysty täysillä, kuten aiemmin - sääli!Jo toisesta naisesta käyttämäsi haukkumasanat osoittava, että olet katkera luuseri, joka on tyytynyt armopaloihin eli pettävään miehen. Siitä on ylpeys kaukana. Todennäköisesti ukkosi pettää sinua jälleen tai ennemmin tai myöhemmin. Revi siitä!
Vinkki sinulle: pysy erossa varatuista miehistä. Hanki vaikka hieromasauva, se rakastaa sinua enemmän kuin se varattu mies, jolle olet vain arvoton REIKÄ.
Elän hyvässä parisuhteessa, jossa ei petetä tai harrasteta varattuja.
No tämä selittää aika paljon. Jos olisit kokenut petetyksi tulemisen, ymmärtäisit, että vihan tunteet toista naista kohtaan ovat inhimillisiä. Eikä se tarkoita sitä, etteikö myös sitä omaa miestä kohtaan tuntisi vihaa. Molemmat kyllä saavat varmasti osansa petetyn raivosta.
kuin ilmaa, en tunne häntä. Olen tekemisissä silloin tällöin, mutten tunne, enkä halua tunteakaan ("Tunsin" käärmeen aiemmin..)
Joka kerta melkein tärisen raivosta tuon horon nähdessäni, mutta pidän ylpeyteni kasassa, enkä näytä sitä naakalle. Minä kuitenkin olin se, jonka kanssa mieheni haluaa elämäänsä jatkaa! Tosin, kuten sanoit, rakkaus on muuttunut lopullisesti, ja se harmittaa. Luottamaan en enää pysty täysillä, kuten aiemmin - sääli!Jo toisesta naisesta käyttämäsi haukkumasanat osoittava, että olet katkera luuseri, joka on tyytynyt armopaloihin eli pettävään miehen. Siitä on ylpeys kaukana. Todennäköisesti ukkosi pettää sinua jälleen tai ennemmin tai myöhemmin. Revi siitä!
Vinkki sinulle: pysy erossa varatuista miehistä. Hanki vaikka hieromasauva, se rakastaa sinua enemmän kuin se varattu mies, jolle olet vain arvoton REIKÄ.
Elän hyvässä parisuhteessa, jossa ei petetä tai harrasteta varattuja.
No tämä selittää aika paljon. Jos olisit kokenut petetyksi tulemisen, ymmärtäisit, että vihan tunteet toista naista kohtaan ovat inhimillisiä. Eikä se tarkoita sitä, etteikö myös sitä omaa miestä kohtaan tuntisi vihaa. Molemmat kyllä saavat varmasti osansa petetyn raivosta.
ja vaikka raivona olin, en jäänyt katkerana hautomaan. Siksi löytyikin ennen pitkää kunnollinen mies ja uusi suhde. Katkera ei pysty parempaa löytämään, kun kaikki energia kuluu hyödyttömyyksiin. Elämä on loppujen lopuksi aika lyhyt, kannattaa miettiä mihin sen käyttää.
Lapsilleen mies on hyvä isä, ei se asia häntä huonoksi isäksi tee...
E?
Minä aina ennen mieheni pettämistä pidin häntä erittäin hyvänä isänä. Kyllä pettäminen vei tämän idelisoinnin pois. Minusta hyvän vanhemman kriteereihin ei kuulu toisen ihmisen luottamuksen pettäminen, valehtelu ja salailu, vastuun pakoilu, syyllistäminen ja alhainen moraali.
Toivon sydämestäni, ettei mies tartuta omia ominaisuuksiaan minun lapsiini.
kuin ilmaa, en tunne häntä. Olen tekemisissä silloin tällöin, mutten tunne, enkä halua tunteakaan ("Tunsin" käärmeen aiemmin..)
Joka kerta melkein tärisen raivosta tuon horon nähdessäni, mutta pidän ylpeyteni kasassa, enkä näytä sitä naakalle. Minä kuitenkin olin se, jonka kanssa mieheni haluaa elämäänsä jatkaa! Tosin, kuten sanoit, rakkaus on muuttunut lopullisesti, ja se harmittaa. Luottamaan en enää pysty täysillä, kuten aiemmin - sääli!Jo toisesta naisesta käyttämäsi haukkumasanat osoittava, että olet katkera luuseri, joka on tyytynyt armopaloihin eli pettävään miehen. Siitä on ylpeys kaukana. Todennäköisesti ukkosi pettää sinua jälleen tai ennemmin tai myöhemmin. Revi siitä!
Vinkki sinulle: pysy erossa varatuista miehistä. Hanki vaikka hieromasauva, se rakastaa sinua enemmän kuin se varattu mies, jolle olet vain arvoton REIKÄ.
Elän hyvässä parisuhteessa, jossa ei petetä tai harrasteta varattuja.
Pettäminen tekisi sinulle terää. Se toisi kummasti myötätuntoa ja empatiaa kanssaihmisiä kohtaan.
...ja luulenpa, että vain aika auttaa. Itselläni takana sekava parisuhde"kriisi" mieheni kanssa, kummallakin oli jo uusi suunta elämässä katsottuna, mutta päätettiinkin palata yhteen. Itse tunnen suurta kuvotusta miehen ex-uutta naisystävää kohtaan, häneen joudun toisinaan törmäämään. Vaikka itsellänikin oli jo uusi mies, sitä ei lasketa, hän on vain lakannut olemasta. Mutta siis tämä nainen... negatiiviset tunteet nousevat heti pintaan kun vain ajattelenkin häntä - mitä tunteita miehelläni oli häneen, mitä tekivät yhdessä, harrastivat seksiä, suunnittelivat tulevaisuutta, yäk yäk yäk! Olen todella mustasukkainen ja ilkeä, heittelen hänestä miehelle häijyjä kommentteja, nimittelen - varsinkin jos miehen kanssa on tullut kinaa, niin vedän tämänkin siihen mukaan.
Ja mikä selittämättömintä, eihän tämmöisessä käytöksessä ole mitään järkeä, kuin ei myöskään turhassa "vihassa" tuota naista kohtaan. Tiedän, että tähän kerääntyy kaikki muutkin kaunat ja tunteet, ihminen on joskus aika outo otus. Järkevänä ihmisenä hoen itselleni, että anna olla, unohda... ja niin se varmaan meneekin. Kun aikaa kuluu ja elämä menee eteenpäin, niin nuokin tunteet laimenevat ja menettävät merkityksensä.
...ja luulenpa, että vain aika auttaa. Itselläni takana sekava parisuhde"kriisi" mieheni kanssa, kummallakin oli jo uusi suunta elämässä katsottuna, mutta päätettiinkin palata yhteen. Itse tunnen suurta kuvotusta miehen ex-uutta naisystävää kohtaan, häneen joudun toisinaan törmäämään. Vaikka itsellänikin oli jo uusi mies, sitä ei lasketa, hän on vain lakannut olemasta. Mutta siis tämä nainen... negatiiviset tunteet nousevat heti pintaan kun vain ajattelenkin häntä - mitä tunteita miehelläni oli häneen, mitä tekivät yhdessä, harrastivat seksiä, suunnittelivat tulevaisuutta, yäk yäk yäk! Olen todella mustasukkainen ja ilkeä, heittelen hänestä miehelle häijyjä kommentteja, nimittelen - varsinkin jos miehen kanssa on tullut kinaa, niin vedän tämänkin siihen mukaan.
Ja mikä selittämättömintä, eihän tämmöisessä käytöksessä ole mitään järkeä, kuin ei myöskään turhassa "vihassa" tuota naista kohtaan. Tiedän, että tähän kerääntyy kaikki muutkin kaunat ja tunteet, ihminen on joskus aika outo otus. Järkevänä ihmisenä hoen itselleni, että anna olla, unohda... ja niin se varmaan meneekin. Kun aikaa kuluu ja elämä menee eteenpäin, niin nuokin tunteet laimenevat ja menettävät merkityksensä.
paasannut anteeksiannosta ja sitä samaa toistan sinullekin:
Unohtaminen ei toimi. Jos vain yrität unohtaa, niin keräät ympärillesi tiedostamatonta miinakenttää, joka aktivoituu miehen väärästä sanasta.
Ainoa tapa päästä eroon miinakentästä on anteeksianto. Joka ilta uudelleen ja uudelleen. Kunnes miinakenttä häviää.
12
Tuo sinun vastauksesi osoittaa kuinka täynnä sinä itse olet vihaa! Itsevihaa. Vain itseänsä vihaava ihminen voi olla toista kohtaa noin julma.
ohis