Apua! Onko kellään muulla analyyttista, vaikeita kyseleviä, "entä jos" -tyyppisesti pohtivaa lasta?

Hauska tämä suklaatehdas kysely. Muistutti mua meidän pojasta joka kyseenalaisti meidän omakotitalon oston. Talo on niin iso että varmasti maksoi paljon? Paljonko tarkalleen? Mistä meillä oli niin paljon rahaa? jne 4-vuotiaana tällainen keskustelu. Sain onneksi uskomaan etten kerro tarkkaa summaa kun ajttelin ettei ole kiva jos kavreilla puhuu siitä ja kyselee paljonko niiden talot on maksanut...

Älkää antako niille fiksuja kyseleville lapsille väärää tietoa. Maksan toiminta alkoholin käsittelyssä ei päde enää yli n. 5 vuotiaille. Oikea syy on että suuri määrä alkoholin käyttöä saattaa vaikuttaa haitallisesti aivojen frontaalialueiden kehitykseen (tämä alue muuten on aikuisen tasolla yleensä vasta n. 21-vuotiaana) ja ironisesti koska lapsilla on kehittymätön frontaalialue, heillä on heikentynyt kyky säännöstellä alkoholin käytön määrää.



Ja yhdyn vahvasti niihin, jotka toivovat oman lapsen kasvavan tuollaiseksi kyselijäksi.

(10 vuotta) mutta joskus kysymykset on suorastaan pelottavia, joskus mietin onko jälleensyntyminen totta ja meillä asuu joku vanha viisas sielu normaalin lapsen sijaan...

Tällaisia mielipiteitä meillä on mm. viime aikoina esittänyt lapsi:

- Aikaa ei oikeastaan ole olemassa. Ihmisen aistit ja aivot pakottavat ihmisen kokemaan liian kompleksiset samanaikaiset tapahtumat aikasekvenssinä mutta jos voi päästä ruumiillisen aistimisen tuolle puolen voi nähdä kaikki hetket yhtä aikaa.

- Jumala on läsnä kaikkialla. Lapsi sanoo kokevansa saman jumalallisen läsnäolon niin omassa kehossaan kuin luonnossakin. Me vanhemmat emme usko jumaluuksiin.

- Kärsimys on vain ihmisen mielessä. Tosiasiassa asiat vain ovat niin kuin ovat mutta ihmiset tulkitsevat että yksi asia on paha ja toinen hyvä, ja kärsivät omien tulkintojensa takia. Kerran tytär ihmetteli esimerkiksi, miksi tulkitsen kivun pahaksi ja yritän päästä siitä eroon, vaikka se on itsessään neutraali tuntemus.

- Kiinteää ainetta ei oikeastaan ole vaan se on silmien aiheuttama harha. Oikeasti kaikki on pelkkää energiaa ja yksilöiden tulkinnat kiinteistä kappeleista ovat pohjimmiltaan harhaa, joskin osin kollektiivista sellaista.

Ei varmaan yllätä että tyttäremme on erittäin kiusattu ja hyljeksitty toisten lasten piirissä :(

tätä maailmankaikkeutta, moni on vähemmästäkin menettänyt järkensä. Mun tyttäreni kyllä olisi varmaan lapsesi kanssa mielellään kaveri.

t: joku aiemmin vastannut, jonka lapsi kohta täyttää 10v.

Normi penskoja joilla on kyselykausi. Sellaista se on. Ei ne sen kummallisempia ole, tai jotkut on ehkä neropatteja, mutta ihan normaalia kyselyä on varmaan joka lapsella?

Painu muualle vittuilemaan senkin tilannetajuton autisti, täällä on mielenkiintoinen keskustelu meneillään. :)

Ei nyt sentään kiroilla.

Meillä tuollaisesta kyselemisestä poiki aika hauska kehitysidea Nestlelle.

Poika pohdiskeli miksi, jossain muropaketeissa on lelu ja toisissa ei. Kun hän huomasi, että nimenomaan epäterveellisessä muroissa oli lelu, tämä aiheutti päänvaivaa. Kun selitin hieman hymy huulilla, että lelut laitetaan paketteihin myynnin lisäämiseksi. Jos, lapset saavat päättää mitä muroja ostetaan, he pyytävät lelumuroja. Aikuiset ostavat terveellisiä muroja lapsille, vaikka niissä ei ole lelua. Pojan silmät levisivät, kun hän keksi, että terveellisiin muroihin kannattaa laittaa lelu "niin sitten niitä myydään ihan hirveästi." Eipä kyllä Nestlen kuluttajapalvelu vastannut ikinä pojan omakätiseen parannusehdotukseen.

Olisi kiinnostava kuulla miten teidän lapsia on kohdeltu päivähoidossa tällaisen luonteen vuoksi? Meillä on ollut paljon ongelmia pk:n henkilökunnan kanssa.

eli siinä suhteessa todella onnekkaita. Poika saa hyvää palautetta ja hänestä todetaan, että on hyvin älykäs ja hänellä on lämmin sydän.

(10 vuotta) mutta joskus kysymykset on suorastaan pelottavia, joskus mietin onko jälleensyntyminen totta ja meillä asuu joku vanha viisas sielu normaalin lapsen sijaan...

Tällaisia mielipiteitä meillä on mm. viime aikoina esittänyt lapsi:

- Aikaa ei oikeastaan ole olemassa. Ihmisen aistit ja aivot pakottavat ihmisen kokemaan liian kompleksiset samanaikaiset tapahtumat aikasekvenssinä mutta jos voi päästä ruumiillisen aistimisen tuolle puolen voi nähdä kaikki hetket yhtä aikaa.

- Jumala on läsnä kaikkialla. Lapsi sanoo kokevansa saman jumalallisen läsnäolon niin omassa kehossaan kuin luonnossakin. Me vanhemmat emme usko jumaluuksiin.

- Kärsimys on vain ihmisen mielessä. Tosiasiassa asiat vain ovat niin kuin ovat mutta ihmiset tulkitsevat että yksi asia on paha ja toinen hyvä, ja kärsivät omien tulkintojensa takia. Kerran tytär ihmetteli esimerkiksi, miksi tulkitsen kivun pahaksi ja yritän päästä siitä eroon, vaikka se on itsessään neutraali tuntemus.

- Kiinteää ainetta ei oikeastaan ole vaan se on silmien aiheuttama harha. Oikeasti kaikki on pelkkää energiaa ja yksilöiden tulkinnat kiinteistä kappeleista ovat pohjimmiltaan harhaa, joskin osin kollektiivista sellaista.

Ei varmaan yllätä että tyttäremme on erittäin kiusattu ja hyljeksitty toisten lasten piirissä :(

Hmmm, toivottavasti lapsesi ei ryhdy pohtimaan enää enemmän syvällisesti

tätä maailmankaikkeutta, moni on vähemmästäkin menettänyt järkensä. Mun tyttäreni kyllä olisi varmaan lapsesi kanssa mielellään kaveri.

t: joku aiemmin vastannut, jonka lapsi kohta täyttää 10v.

pelottaa mihin tuollainen johtaa, juurikin pelottaa että johtaako se lopulta hulluuteen. Miten vaikea on elää tässä reaalimaailmassa, jos uskoo että aika ja tila ovat pohjimmiltaan harhaa ja muuta sellaista mukavaa, kun kaikki muut uskovat toisin.

Mutta hulluinta ehkä on, että minä 36-vuotias äiti, usein mietin lapsen sanomisia ja totean että kyllä, tuo on ihan mahdollista. Kun minun varmaan pitäisi paremminkin tuoda lasta maan pinnalle takaisin. Mutta hän on niin usein tuonut minulle oivalluksia esim. tuossa kipuasiassa. Minulla on fibromyalgia ja olen siksi kipukroonikko. Tyttären yksinkertainen oivallus siitä että kipu on vain fyysinen tuntemus toisten joukossa eikä sitä ole mitään tarvetta leimata pahaksi ja vältettäväksi esimerkiksi on auttanut minua paljon. TAi se kun hän joskus sanoo että äiti älä ajattele sitä asiaa, koska sitä ei ole enää muualla kuin sinun muistoissasi joten kärsit olemattoman takia.

Lapsi on myös tullut uskoon helluntaiseurakunnan tyttökerhossa, ja meillä ei tosiaan ole mitään kiinnostusta ollut mihinkään uskontoon, mikä herättää hämmennystä.

ja osalla vaan ihan normaali kyselyikä tai normaali looginen päättelykyky (kuten tuo murolapsi ja vastaavat).

pelottaa mihin tuollainen johtaa, juurikin pelottaa että johtaako se lopulta hulluuteen. Miten vaikea on elää tässä reaalimaailmassa, jos uskoo että aika ja tila ovat pohjimmiltaan harhaa ja muuta sellaista mukavaa, kun kaikki muut uskovat toisin.

Mutta hulluinta ehkä on, että minä 36-vuotias äiti, usein mietin lapsen sanomisia ja totean että kyllä, tuo on ihan mahdollista. Kun minun varmaan pitäisi paremminkin tuoda lasta maan pinnalle takaisin. Mutta hän on niin usein tuonut minulle oivalluksia esim. tuossa kipuasiassa. Minulla on fibromyalgia ja olen siksi kipukroonikko. Tyttären yksinkertainen oivallus siitä että kipu on vain fyysinen tuntemus toisten joukossa eikä sitä ole mitään tarvetta leimata pahaksi ja vältettäväksi esimerkiksi on auttanut minua paljon. TAi se kun hän joskus sanoo että äiti älä ajattele sitä asiaa, koska sitä ei ole enää muualla kuin sinun muistoissasi joten kärsit olemattoman takia.

Lapsi on myös tullut uskoon helluntaiseurakunnan tyttökerhossa, ja meillä ei tosiaan ole mitään kiinnostusta ollut mihinkään uskontoon, mikä herättää hämmennystä.

koska ihan tutkijat ovat noita samoja asioita heitelleet ja useinhan kuulee tuon lauseenkin "kipu on vain tunne", mutta silti mietin mitä se tekee lapsen maailmalle miettiä noita asioita.

- Kiinteää ainetta ei oikeastaan ole vaan se on silmien aiheuttama harha. Oikeasti kaikki on pelkkää energiaa ja yksilöiden tulkinnat kiinteistä kappeleista ovat pohjimmiltaan harhaa, joskin osin kollektiivista sellaista.

Tuo kollektiivinen harha riitti vakuuttamaan minut olevaisuuden todellisuudesta ala-asteella. Niin kauan kuin kaikki muutkin aistivat samat harhat, ei sen ole oikeastaan väliä onko kaikki harhaa vai ei.

Tosin vieläkään minulle ei valjennut, mitä aine on, muuta kuin energiaa (tai sähkövarausta, niin kuin yläasteella opetettiin)

Lukiossa mietin, miten kappaleet "tietävät" vetää toisiaan puoleensa. Oli huojentavaa kuulla, ettei kukaan mukaan tiedä (gravitonia kun ei ole löydetty)

olen kyllä miettinyt aspergeriä mutta en oikein usko siihen, koska tytär tuntuu olevan suorastan poikkeuksellisen herkkä toisten ihmisten tunteille ja ajatuksille. Aspergerilla pitäisi käsittääkseni olla vaikeuksia ymmärtää niitä, mutta tämä lapsi on herkkä aistija joka huomaa surun näytellyn ilon alta tai pelon päin naamaa tuodun vihan alta.



Toisaalta en haluaisikaan lapselle mitään diagnoosia, koska en pidä häntä sairaana itse. Erikoisena kyllä, mutta en halua häntä tavallisemmaksi vaan nähdä mikä on tuollaisen ihmislapsen paikka tässä maailmankaikkeudessa. Joskus kadehdinkin, että olisipa itselläni ollut tuollaista älyä ja syvällisyyttä, vaikka näenkin toisaalta sen tuskan mitä se tuottaa esim. samanhenkisten kavereiden puutteen takia.

Mutta hän on niin usein tuonut minulle oivalluksia esim. tuossa kipuasiassa. Minulla on fibromyalgia ja olen siksi kipukroonikko. Tyttären yksinkertainen oivallus siitä että kipu on vain fyysinen tuntemus toisten joukossa eikä sitä ole mitään tarvetta leimata pahaksi ja vältettäväksi esimerkiksi on auttanut minua paljon. TAi se kun hän joskus sanoo että äiti älä ajattele sitä asiaa, koska sitä ei ole enää muualla kuin sinun muistoissasi joten kärsit olemattoman takia.

Lapsesi sanomiset ovat tosiaan linjassa sen kanssa, että aika ei olisi hänelle lineaarinen. Mielenkiintoista, muistaako hän asioita todella varhaislapsuudestaan?

Mutta hän on niin usein tuonut minulle oivalluksia esim. tuossa kipuasiassa. Minulla on fibromyalgia ja olen siksi kipukroonikko. Tyttären yksinkertainen oivallus siitä että kipu on vain fyysinen tuntemus toisten joukossa eikä sitä ole mitään tarvetta leimata pahaksi ja vältettäväksi esimerkiksi on auttanut minua paljon. TAi se kun hän joskus sanoo että äiti älä ajattele sitä asiaa, koska sitä ei ole enää muualla kuin sinun muistoissasi joten kärsit olemattoman takia.

Lapsesi sanomiset ovat tosiaan linjassa sen kanssa, että aika ei olisi hänelle lineaarinen. Mielenkiintoista, muistaako hän asioita todella varhaislapsuudestaan?

menemään pidemmälle näissä pohdinnoissa, koska ne ovat jotenkin pelottaneet minua. Tiedän tietysti järjelläni että ne ovat lapsen lapsellisia ajatuksia, mutta jos annan itseni ajatella niitä liikaa, tuntuu että jokin minussa voisi romahtaa, jokin joka on välttämätöntä että saan pidettyä arkeni kasassa. En tahdo miettiä mahdollisuutta että samassa paikassa voi olla olemassa monia eri esineitä yhtä aikaa tai muuta sellaista. Enkä tiedä onko se terveellistä lapsellekaan miettiä.

Toisaalta hän sanoo että ymmärtää sen mitä joku kommentoikin, että havainto on kollektiivista ja pitää olla näkevinään asiat kuten muutkin näkevät. Onneksi edes näin, olisi se kauheaa jos koulussakin pitäisi esittää näitä erikoisia ajatuksia ikätovereille joista useimmat eivät todellakaan tuollaisilla päitään vaivaa.

erityisesti mitään. Ja jos olen joskus yrittänyt jutellakin jotain, niin eivät ole olleet kiinnostuneita.

Silti molemmat vanhemmat lapset ovat yli ysin keskiarvolla, vanhempi menee yläkouluun.

Kuopuskin on kiinnostunut vain numeroista ja laskemisesta.

Asperger?

kyselykausi alkoi kun hän oli 3,5 v. muistan, kun laiton jollekin kyselypalstalle kysymyksen, että kauanko tämä kyselyikä oikein jatkuu, sillä olin vähän väsähtänyt vastaamaan kaiken maailman kysymyksiin. Ei ole loppunut siis vieläkään ja olen siitä todella iloinen. Yritän aina vastata juurta jaksain ja joudun usein tarkistamaan vastauksen googlesta. Joka vastaus tuntuu synnyttävän vähintään 5 uutta kysymystä:).



Nuoremmat pojat myös kyselevät syvällisiä, mutta eivät yhtä paljon.

tuollainen kyselijä. Onhan se pienempänä ollut rasittavaa, kun toinen kyselee niin kauan kuin ymmärtää. Ja jos jokin juttu ei ole ollut ymmärrettävä, enkä ole osannut selittää sitä tarpeeksi yksinkertaisesti, niin se saman asian kysely on jatkunut viikkoja.



Onhan se kiva, että lapsella on iso tiedonjano. Ja hän todella myös kuuntelee vastauksen. Hän on avoinna kaikelle tiedolle.

Tuo on minun vastaukseni 2 v pojalleni, joka haluaa kokista/kahvia/siideriä, että se on aikuisten juomaa eikä sovi lapsille. Hyvänen aika, ap:n lapsi on koululainen ja lässytetään kuin taaperolle! Anna sen lapses kasvaa ja kehittyä myös henkisesti, ikätasoisesti tosiaan!! Sulla on ikätasot vähän hakusessa.

lukiessani kiusatusta pohdiskelijasta. On niin surulista, kun erilaisuutta ei hyväksytä.



Minäkin mietin, että lapsellasi voi olla autismia tms. vaikkakin samalla olen myös sitä mieltä, että diagnosointi ei asiaa autakaan. Lapsi kuulostaa hyvin paljon veljeltäni, joka lapsena oli myös hyljeksitty erilaisuutensa takia. Myöhemmin hän tosin löysi samankaltaisia ihmisiä ympärilleen ja on nykyään oman paikkansa maailmassa löytänyt aikuinen.



Oletteko yrittäneet etsiä mahdollisia filosofiakerhoja tms. asuinpakkanne läheltä? Kiinnostuksen tukeminen on varmasti parempaa tulevaisuuden ja lapsen hyvinvoinnin kannalta kuin "mmanpinnalle palauttaminen". Älykäs lapsi huomaa kyllä, mikäli äitikin toivoisi hänen olevan toisenlainen. Miten tuhoisia seurauksia sillä olisikaan lapsesi itsetunnolle ja teidän väliselle suhteellenne.



Onnea ja iloa teille!

Minusta ap:n lapsi on täysin normaali pikkukoululainen. Jatkokysymysten määrä ehkä vähenisi jos ap alkaisi vastaamaan lapselle kunnolla eikä antaisi pikkulasten vastauksia. 8-vuotias haluaa jo oikeaa tietoa eikä tyydy samaan vastaukseen kuin 4-vuotias.



Sen todellisia filosofisia pohdiskelevan 10-vuotiaan äiti voisi yrittää etsiä lapselleen vaikka jonkin tiedekerhon tai kemiakerhon tai vastaavan jossa tyttö kenties saisi kavereita. Turhaa on myös yrittää diagnosoida lasta joka ei ihan sovi normaalimuottiin. Tue lastasi, ei haittaa vaikka joudut vastaamaan ettet tiedä kaikkea. Tärkeintä on että näytät lapselle että hän saa olla juuri sellainen kuin on. Ei ehkä lohduta tällä hetkellä, mutta isompana (=opiskeluaikoina) kun lapsi pääsee samoista asioista kiinnostuneiden joukkoon, hän löytää varmasti oman paikkansa elämässä.