Lue keskustelun säännöt.
Apua! Onko kellään muulla analyyttista, vaikeita kyseleviä, "entä jos" -tyyppisesti pohtivaa lasta?
08.06.2012 |
Meidän 8-v. on ollut tällainen 5-vuotiaasta asti. Hän pohtii elämää syvällisesti, kysyy vaikeita kysymyksiä eikä kelpuuta helppoja tai pehmitteleviä vastauksia.
Minua ärsyttää kun neuvotaan, että lapselle pitää vastata vain siihen mitä hän kysyy ja tehdä se ikätasoisesti. Joskus niin toivoisin, että lapsi hyväksyisi ensimmäisen vastauksen eikä aina kyselisi lisää... Meillä on keskusteltu läpi mm. se mitä rangaistuksi eri rikoksista seuraa, miksi ihmiset tekevät rikoksia, voiko ihminen tappaa toisen ihmisen, voiko aikuinen tappaa lapsen jne.
Eräs käymämme alkoholiin liittyvä keskustelu on tyypillinen esimerkki siitä, miten lapsen pohdinta etenee:
- Saanko mäkin tuota? (lasissa siideriä)
- Tämä on aikuisten juomaa, lapsille on mehua.
- Miksi se on vain aikuisten juomaa, miks lapset ei saa?
- Siinä on sellaista ainetta joka ei sovi lapsille.
- Miksei se sovi lapsille?
- No se ei ole lapsille terveellistä.
- Onko se sitten aikuisille terveellistä?
- Aikuiset voivat kyllä ottaa sitä vähän.
- Mutta jos aikuset ottaa paljon, onko se sitten terveellistä?
- Ei ole jos ottaa liikaa. Siksi minä otankin vain vähän.
- Mitä aikuisille käy jos ne juo paljon?
- No siitä tulee sellainen humala, eikä se ole kivaa.
- Tuleeko lapsillekin humala?
- No lapset ei juo siideriä, koska se on vain aikuisille.
- Mutta jos joku lapsi kuitenkin juo sitä, niin mitä sille sitten käy?
jne jne
Onko muilla tällaista? Olin ihan ällistynyt, kun lapsen kaverin äiti nauroi kerran, ettei lapsi tiedä alkoholista mitään. Heillä oli kuulemma myös kerrottu sen olevan aikuisten juomaa, johon lapsi oli todennut että aha, ja jatkanut leikkejään...
Kommentit (63)
tiedonjanoiset pikku pesusienet kysyvät ja imevät tietoa.
Meillä on myös lapsi joka ei hyväksy yksinkertaistettua vastausta vaan todella haluaa ymmärtää miksi.
Minusta tämä on ihanaa, on upeaa nähdä miten lapsi oivaltaa vaikka miten vauva laitetaan alulle ja lopulta syntyy, tai haava paranee, tai planeetta kiertää aurinkoa, tai vaikka miten lapsesta kasvaa aikuinen ja miksi.
Olen yrittänyt aina vastata yksityiskohtaisesti, koska lapsi todella haluaa ymmärtää. Usein ostan kirjoja sen hetken "huippu"aiheista, googlaamme myös.
Vinkkinä "Olipa Kerran"- sarja, joka puhuu leukosyyteistä ja lymfosyyteistä oikeilla nimillä hauskassa muodossa. Mannaa tiedonjanoiselle lapselle! :)
Kirjasto on myös aarreaitta, jos suinkin mahdollista, viettäkää siellä paljon aikaa tutkien ja selaillen eri osastoja.
Lapsi, joka haluaa tietää ja ymmärtää, on lahja. Häneltä voi myös oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu. Varmasti tulee tutkija tai ainakin joku analyytikko, ainakin perintötekijöistä päätellen.
Perintötekijät on lapsilla mitä parhaimmat, mutta aika selvännäkijä olet =)
Ja mitä toi tarkoittaa, että vain siihen mitä kysytään ja ikätasoisesti? En minä nyt enää lukutaitoisen kanssa keskustellessa lähde erityisesti helpottamaan tasoa sen enempää kuin esim. anopin kanssa. Kyllä ne käsitteet tulee selitettyä, mitä ei tunneta.
Mutta sama mieltä. Minustakin lapsille pitää puhua kuin täysjärkisile ihmisille join anopitkin kaiketi lasketaan.
erityisesti mitään. Ja jos olen joskus yrittänyt jutellakin jotain, niin eivät ole olleet kiinnostuneita.
Silti molemmat vanhemmat lapset ovat yli ysin keskiarvolla, vanhempi menee yläkouluun.
Kuopuskin on kiinnostunut vain numeroista ja laskemisesta.
erityisesti mitään. Ja jos olen joskus yrittänyt jutellakin jotain, niin eivät ole olleet kiinnostuneita.
Silti molemmat vanhemmat lapset ovat yli ysin keskiarvolla, vanhempi menee yläkouluun.
Kuopuskin on kiinnostunut vain numeroista ja laskemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen aloitti aikaisin. Oli 2v, kun kysyi: "Kenen koira haukkuu?" (Muiden muksut kyselee, että mikä/kuka)
Ikää on nyt tytöllä 10v, eikä kysymykset ole tosiaankaan helpottuneet. Esim. tuohon alkoholi-kysymykseen joutuisin paitsi selittämään haitallisen aineen (alkoholi) myös maksan toiminnan, näyttämään mistä maksa löytyy ja kertomaan kuinka maksan toimintakyky vaihtelee...
Teologisia kysymyksiä on käsitelty paljon, joskin ne ovat meillä sikäli helppoja, että minä ajattelen asioista eritavalla kuin noiden isä, joten selitetty on sekin kuinka ihmiset ajattelee eritavoin, ja että jotkin asiat ovat ihan puhtaasti uskon varassa (jos uskot että Jumala on olemassa, Jumala on olemassa... ja päin vastoin) ja toiset taas on faktoja, joilla ei ole uskon kanssa mitään tekemistä.
Mutta melkein voisi väittää, että mitä vaikeampi kysymys ja "arempi" aihe, sitä todennäköisemmin kysymys esitetään lähes huutaen ja mahdollisimman julkisella paikalla. (Ehkäisy tuli selvitettyä tytön ollessa 7v uimahallin kahviossa, minä naama punaisena ja muu kahvio korvat höröllä)
Ikätasoisesti tarkoittaa meillä, että jos lapsi oma-aloitteisesti kysyy, on hän valmis vastaukselle. Jos tahtoo tietää lisää, kestää myös lisätiedon.
t. neljän kyselijän äiti
minun 6-vuotias poikani juuri viimeksi pohti, että miksi ihmeessä jotkut tupakoivat, miksi edes aloittavat, ja mikseivät sitten lopeta kun kasvavat viisaammiksi jne.. Keksii myös aivan mahtavia ideoita ja ratkaisuja moniin juttuihin, ja hahmottaa todella hienolla tavalla tiettyjä käyttäytymiskaavoja ja -sävyjä. On myös jo pitkään ymmärtänyt sarkasmin ja muuta kehittynyttä huumoria. Hän on myös skipannut monia muilla lapsilla yhä vallassa olevia vaiheita. Ei ole esim. koskaan puhunut itsestään kolmannessa persoonassa, tai tyrkyttänyt esiintymistään vieraille ihmisille.
Myös tuo teologinen puoli on tullut käsiteltyä. Noh tavallaan se on meillä helppoa, sillä olen itsekin kristillinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi tyytyä ensimmäiseen vastaukseen. Itselläni 4 v., joka kyselee myös koko ajan, esim. nuo alkoholiasiat on käyty läpi, ei nyt ihan maksantoimintaan saakka, mutta on tosi hyvin selvillä monista asioista ja haluaa koko ajan tietää ja pohdiskella lisää.
ja analyyttisesti, ettei lapsen tarvitse enää kysellä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu. Varmasti tulee tutkija tai ainakin joku analyytikko, ainakin perintötekijöistä päätellen.Perintötekijät on lapsilla mitä parhaimmat, mutta aika selvännäkijä olet =)
Ilmaisun "tutkija tai ainakin joku analyytikko" käyttäjä ei luo itsestään kovin analyyttistä kuvaa.
Juu. Varmasti tulee tutkija tai ainakin joku analyytikko, ainakin perintötekijöistä päätellen.
Perintötekijät on lapsilla mitä parhaimmat, mutta aika selvännäkijä olet =)
Ilmaisun "tutkija tai ainakin joku analyytikko" käyttäjä ei luo itsestään kovin analyyttistä kuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmaisun "tutkija tai ainakin joku analyytikko" käyttäjä ei luo itsestään kovin analyyttistä kuvaa.
huumorintaju ois kova sana
Huumoria se on sarkasmikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 5-vuotias ja juurikin samanlainen kyselijä ja pohdiskelija.
Ihmisen antomiaa on käyty läpi jo reilun vuoden verran. Iltasatulukeminen on vaihdellut ihmisen ihon toiminnasta, hampaisiin, sydämmeen, raskaus cviikko viikolta jne.
Teologiset kysymykset ovat kovasti myös pinnalla. Missä on sielu? Miksi ihmiset uskovat eri jumaliin? Kyseenalaistaa asiat onko satua vai ihan oikeasti olemassa esim hammaskeiju jne. Miksi ihmiset kertovat valheita lapsille satuolennoista että todellisia jne.
Uutisista on kovin kiinnostunut ja haluaa kuulla miten ihmisten elämä on jatkunut uutisessa olleen tapahtuman jälkeen aina.
Olisi kiinnostava kuulla miten teidän lapsia on kohdeltu päivähoidossa tällaisen luonteen vuoksi? Meillä on ollut paljon ongelmia pk:n henkilökunnan kanssa.
Jos nuo kaksi tarkoittaisivat samaa, niin sitten ymmärtäisin kademielisen vastauksesi
Ilmaisun "tutkija tai ainakin joku analyytikko" käyttäjä ei luo itsestään kovin analyyttistä kuvaa.
Kenelleköhän olen kateellinen?
Vakavasti puhuen: uskon, että lapsesi on älykäs ja voi hyvinkin suuntautua esim. luonnontieteisiin. Siitä huolimatta (tai johtuen) sanavalintasi nosti hymyn huulille.
ja välillä koen, etten itsekään tiedä vastauksia lasten moniulotteisiin hienoihin kysymyksiin. Tältä illalta mm
Mistä suklaa on tarkalleenottaen tehty? Missä niitä kaakaopapuja kasvaa? MISSÄ maassa ihan? Voitaisko me kasvattaa niitä? Minkäkokoisia ne on? Kasvaisiko ne meillä jos olis riittävästi valoa? Voitaisko... mitä pitäs olla jos me perustettaisiin suklaatehdas - muuta kun rahaa siis? Jos ei ole tarpeeks rahaa, niin miten pankista voi saada lainaa siihen voiko siihen saada lainaa? Paljonko suklaatehtaan perustaminen maksaa? Voinko perustaa sellaisen isona? Entä jos kaikki ostaa niin paljon ja ei riitä myytävää? Mistä saa työntekijäitä töihin suklaatehtaisiin? jnejne
Juu. Varmasti tulee tutkija tai ainakin joku analyytikko, ainakin perintötekijöistä päätellen.Perintötekijät on lapsilla mitä parhaimmat, mutta aika selvännäkijä olet =)
Ilmaisun "tutkija tai ainakin joku analyytikko" käyttäjä ei luo itsestään kovin analyyttistä kuvaa.
Painu muualle vittuilemaan senkin tilannetajuton autisti, täällä on mielenkiintoinen keskustelu meneillään. :)
Siitä huolimatta (tai johtuen) sanavalintasi nosti hymyn huulille.
(10 vuotta) mutta joskus kysymykset on suorastaan pelottavia, joskus mietin onko jälleensyntyminen totta ja meillä asuu joku vanha viisas sielu normaalin lapsen sijaan...
Tällaisia mielipiteitä meillä on mm. viime aikoina esittänyt lapsi:
- Aikaa ei oikeastaan ole olemassa. Ihmisen aistit ja aivot pakottavat ihmisen kokemaan liian kompleksiset samanaikaiset tapahtumat aikasekvenssinä mutta jos voi päästä ruumiillisen aistimisen tuolle puolen voi nähdä kaikki hetket yhtä aikaa.
- Jumala on läsnä kaikkialla. Lapsi sanoo kokevansa saman jumalallisen läsnäolon niin omassa kehossaan kuin luonnossakin. Me vanhemmat emme usko jumaluuksiin.
- Kärsimys on vain ihmisen mielessä. Tosiasiassa asiat vain ovat niin kuin ovat mutta ihmiset tulkitsevat että yksi asia on paha ja toinen hyvä, ja kärsivät omien tulkintojensa takia. Kerran tytär ihmetteli esimerkiksi, miksi tulkitsen kivun pahaksi ja yritän päästä siitä eroon, vaikka se on itsessään neutraali tuntemus.
- Kiinteää ainetta ei oikeastaan ole vaan se on silmien aiheuttama harha. Oikeasti kaikki on pelkkää energiaa ja yksilöiden tulkinnat kiinteistä kappeleista ovat pohjimmiltaan harhaa, joskin osin kollektiivista sellaista.
Ei varmaan yllätä että tyttäremme on erittäin kiusattu ja hyljeksitty toisten lasten piirissä :(
Meidän lapsi on nyt 4-v. ja jo alle 3-vuotiaana esitti aina jatkokysymyksiä, yksinkertainen vastaus ei riittänyt/riitä. Aluksi asiat olivat tietenkin konkreettisia, vaikkapa minne vesi menee sitten kun se on mennyt viemäriin, mutta koko ajan entistä abstraktimpia asioita kyselee. Käyttää paljon entä - jos -lauseita, pohtii erilaisia tilanteita ja vaihtoehtoja, syy - seuraus -suhteita yms. Välillä tulee tietysti esille ymmärryksen rajallisuus ja pohdinnoissa on paljon epäloogisuuksia, mutta kovasti pohtii ja kyselee.
Muistan kun lapsi kerran 3-vuotiaana kysyi, kuka on Pekka-sedän isä. Kyseli muutenkin, kuka on kenenkin äiti, lapsi tai mummi, oli tosi kiinnostunut esimerkiksi siitä että minä olen asunut lapsena mummin ja ukin luona ja olen niiden lapsi yms asioista. Pekka-sedän isää kun ei kukaan tiedä, mieheni äiti sai siis hänet yksin ennen kuin mieheni syntyi. Kyselin täällä neuvoa, mitä vastata lapselle. Ja minua ei uskottu, 3-vuotias ei kuulemma osaisi kysyä tuollaista! Minusta tuo oli aika selkeä kysymys vielä meidän lapsen kysymykseksi.