Muita etä-äitejä?

vaan lähiäitipuoli. Kasvatan siis lapsia, jotka tapaavat äitiään joka toinen viikonloppu.



Nämä lapset ovat olleet pieniä (alle 3-v.), kun ero tuli.



Näen lapsista sen, että äidin tärkeys ei häviä. He ovat paljon yhteydessä äitiin ja odottavat viikonloppuja, jolloin näkevät äidin.



Toinen näistä lapsista on minun nähdäkseni kärsinyt enemmän siitä, että ei ole elänyt äidin kanssa. Se on hänelle iso asia ja vaikka näin on ollut hänen elämässään "aina", hän on koko ikänsä haaveillut siitä, että jonain päivänä äiti taas asuisi hänen kanssaan. Jonkinlaisena hylkäämisenä lapsi sen kokee, ettei asu äidin kanssa.



Kannustaisin sinua, jos mahdollista, olemaan itsekin aktiivisesti yhteydessä lapsiisi. Soittele ja kysy, mitä kuuluu. Ota lapsia luoksesi pidemmillä lomilla, jos se on mahdollista.



Ja vaikka se nyt tuntuu toivottavasti kaukaiselta, valmistaudu myös siihen ajatukseen, että jonain päivänä lapsillasi voi olla äitipuoli. Meillä on hyvä tilanne sikäli, että minä äitipuolena osaan hyväksyä äidin ensisijaisuuden lapsen tunteissa ja äiti puolestaan osaa hyväksyä sen, että minä olen ensisijaisesti läsnä lasten arjessa.

vaan lähiäitipuoli. Kasvatan siis lapsia, jotka tapaavat äitiään joka toinen viikonloppu. Nämä lapset ovat olleet pieniä (alle 3-v.), kun ero tuli. Näen lapsista sen, että äidin tärkeys ei häviä. He ovat paljon yhteydessä äitiin ja odottavat viikonloppuja, jolloin näkevät äidin. Toinen näistä lapsista on minun nähdäkseni kärsinyt enemmän siitä, että ei ole elänyt äidin kanssa. Se on hänelle iso asia ja vaikka näin on ollut hänen elämässään "aina", hän on koko ikänsä haaveillut siitä, että jonain päivänä äiti taas asuisi hänen kanssaan. Jonkinlaisena hylkäämisenä lapsi sen kokee, ettei asu äidin kanssa. Kannustaisin sinua, jos mahdollista, olemaan itsekin aktiivisesti yhteydessä lapsiisi. Soittele ja kysy, mitä kuuluu. Ota lapsia luoksesi pidemmillä lomilla, jos se on mahdollista. Ja vaikka se nyt tuntuu toivottavasti kaukaiselta, valmistaudu myös siihen ajatukseen, että jonain päivänä lapsillasi voi olla äitipuoli. Meillä on hyvä tilanne sikäli, että minä äitipuolena osaan hyväksyä äidin ensisijaisuuden lapsen tunteissa ja äiti puolestaan osaa hyväksyä sen, että minä olen ensisijaisesti läsnä lasten arjessa.

samoja ajatuksia jaan. Äiti on niin tärkeä ja rakas. Minä olen äitipuoli 9-v tytölle, joka tapaa äitiään jokatoinen viikonloppu. Mahdollista olisi enempäänkin, mutta äiti ei ole vielä toistaiseksi (3-vuoden aikana) halunnut muuta.

Olet aina rakas ja tärkeä lapsillesi. Ikävä on varmasti väliin aivan järjetön, varsinkin alkuun. Älä silti kaada sitä lapsesi niskaan. Itse olen ollut tilanteessa, missä äiti itkee ikävää tytölle, joka sitten parhaansa mukaan lohduttaa.

Pidä lupauksista kiinni, älä hauku isää lapsillesi ja hyväksy, että lasten arkeen sinä kuulut nyt toisella tavalla. Nämä vie varmasti aikaa.

Joka ilta olet lastesi mielessä ja he rakastavat sinua aina.

halauksia sinulle

koska

-poikamme ikäiselle teinille isäsuhde ja miehen malli ja niin edelleen on tärkeämpi kuin äitisuhde

- isä pystyy meidän tapauksessa paremmin auttamaan nuorta myös koulutuksessa ja uralla (sama ala, jolle poika suuntaa)

-isä jäi asumaan vanhaan asuntoon ja siis pojan vanhojen kaverien luo, kun taas mun oli pakko muuttaa oman työn takia





Meidän poika on jo teini ja suhtautuu asiallisesti siihen, että näemme harvemmin. Me tosin myös puhumme puhelimessa ja facessa. Minäkin näen, että olen lapselle edelleen hyvin tärkeä. Joskus on rankkaa se, että kun on itse odottanut tapaamisia, lapsi kipuilee niiden aikana joko omaa teini-ikäänsä tai erokuvioita, eikä mitään auvoista jälleennäkemistä tulekaan. Toisaalta pelottavampaa olisi, jos teini-ikäinen ei uskaltaisi kanssani ongelmiaan näyttää.



Sun täytyy ymmärtää, että sekä sinä että lapsen isä olette edelleen ja ikuisesti sidottuja ja sitoutuneita lapsiinne. Mikään asumisjärjestely ei sitä muuta. Jos lapsetkin ymmärtävät tämän, kaikki menee todennäköisesti lopulta hyvin.