Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Tyttäreni menee liian nuorena kihloihin! Mitä teen?

Vierailija
04.06.2012 |

21 vuotias tyttäreni on mennyt kihloihin 25 vuotiaan poikaystävänsä kanssa. Mielestäni tyttäreni on liian nuori antamaan avioliittolupauksen. Sitähän kihlaus on. Ei 21 vuotias ole kypsä noin vakavaan suhteeseen! Olenko kamala, kun en kykene ottamaan tätä kihlausta vakavasti?

Kommentit (43)

Vierailija
41/43 |
05.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei todellakaan liian nuori! kyllä tossa iässä monet naiset ovat kypsiä mitä tulevaisuuteen tulee! Minun vanhempani vanhemmat ovat menneet naimisiin 20 vuotiaana ja ovat vieläkin naimisissa (50 vuotta jo), vanhempani menivät naimisiin äitini ollessaan 18 vuotias ja ovat edelleen naimisissa (33 vuotta), itse menin naimisiin 24 vuotiaana, ja edelleen onnellisesti naimisissa!!! Jos tyttösi tietää mihin ryhtyy niin ole onnellinen äläkä katkera! Monet miettivät 10 vuotta ennen kuin aivoituvat, lähempänä 40 vuotta päättävätkin että on "aika", ja muutaman vuoden päästä eroavat!

Vierailija
42/43 |
05.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

On se niin sääli kun nuoret eivät kerää kokemuksia, kehitä itseään, opiskele, matkustele, tapaa erilaisia ja erimaalaisia ihmisiä, vaan sitoutuvat ihan liian nuorina keski-ikäiseen elämänmuotoon asuntolainoineen ja lastenhoitoineen. Elämä jää täten turhan kapeaksi.

Ennemmäm katuisin sitä, jos olisin päästänyt mieheni käsistäni. Aloimme seurustella kun olin 18, mies oli 19, yhteen muutimme jo reilun puolen vuoden seurustelun jälkeen ja naimisiin menimme ollessani 22-vuotias.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/43 |
05.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

On se niin sääli kun nuoret eivät kerää kokemuksia, kehitä itseään, opiskele, matkustele, tapaa erilaisia ja erimaalaisia ihmisiä, vaan sitoutuvat ihan liian nuorina keski-ikäiseen elämänmuotoon asuntolainoineen ja lastenhoitoineen. Elämä jää täten turhan kapeaksi.

Olen ehtinyt lukea itseni ylioppilaaksi, opiskellut vuoden yliopistossa ja syksyllä jään äitiyslomalle. Olen asunut ja opiskellut vuoden ulkomailla, tavannut siis rutkasti niitä mahtavia "erimaalaisia" ihmisiä. Olen matkustellut oikeastaan joka vuosi pienestä asti, tosin tästä kiitos kuuluu tietenkin pääosin vanhemmilleni. Olen matkustellut myös yksin ja kavereiden kanssa.

Ainoa, mikä tässä jää kokematta, on se kuuluisa opiskelijaelämä. Eikä minun luonteenlaadullani sellaista muutenkaan tulisi, koko viime vuosikin meni ihan muita juttuja tehdessä kuin ryypätessä (sehän sitä elämää selvästi on).