Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tyttäreni menee liian nuorena kihloihin! Mitä teen?
04.06.2012 |
21 vuotias tyttäreni on mennyt kihloihin 25 vuotiaan poikaystävänsä kanssa. Mielestäni tyttäreni on liian nuori antamaan avioliittolupauksen. Sitähän kihlaus on. Ei 21 vuotias ole kypsä noin vakavaan suhteeseen! Olenko kamala, kun en kykene ottamaan tätä kihlausta vakavasti?
Kommentit (43)
yhteinen pankkilaina otettiin kun olin 19v. Kihloihin mentiin kun olin 20v. ja ehdin juuri täyttää 21v kun mentiin naimisiin. Nyt yhdessä oltu 9,5v. ja 1 lapsikin siunautunut. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 vuotta myöhemmin naimisiin. Nyt yhteistä taivalta takana 13 vuotta, lapsi 7 v. Eikä aikainen sitoutuminen ole ollut mikään este esim. koulutuksen hankkimiselle (mies FT, minä FM).
Meidän avioliittomme kesti mieheni kuolemaan asti onnellisena. Anna tyttäresi tehdä omat valintansa.
On se niin sääli kun nuoret eivät kerää kokemuksia, kehitä itseään, opiskele, matkustele, tapaa erilaisia ja erimaalaisia ihmisiä, vaan sitoutuvat ihan liian nuorina keski-ikäiseen elämänmuotoon asuntolainoineen ja lastenhoitoineen. Elämä jää täten turhan kapeaksi.
On se niin sääli kun nuoret eivät kerää kokemuksia, kehitä itseään, opiskele, matkustele, tapaa erilaisia ja erimaalaisia ihmisiä, vaan sitoutuvat ihan liian nuorina keski-ikäiseen elämänmuotoon asuntolainoineen ja lastenhoitoineen. Elämä jää täten turhan kapeaksi.
Itse en olisi kai ikinä ruvennut matkustelemaan ilman miestäni! Samoin ei asuntolaina ole estänyt matkustelua, opiskellakkin voi. Vedähän se kellosi oikeaan vuosituhanteen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se niin sääli kun nuoret eivät kerää kokemuksia, kehitä itseään, opiskele, matkustele, tapaa erilaisia ja erimaalaisia ihmisiä, vaan sitoutuvat ihan liian nuorina keski-ikäiseen elämänmuotoon asuntolainoineen ja lastenhoitoineen. Elämä jää täten turhan kapeaksi.
Menin itse kihloihin 20-vuotiaana, mieheni oli silloin 25. Olimme seurustelleet tuolloin runsaan vuoden ajan. Naimisiin menimme kaksi vuotta kihlauksesta. Miksei voisi mennä kihloihin ja naimisiin suht nuorena, jos tuntee tavanneensa sen oikean henkilön? Meillä ei edes ollut mitään uskonnollisia syitä aikaiselle naimisiinmenolle, vaikka monet tuttavat sellaista luulivatkin. Kurssillani yliopistossa olin ensimmäisiä naimisiin menijöitä ja mieskin oli omalla vuosikurssillaan nuorimpien avioituneiden joukossa. Parikymppinen on jo aikuinen ja päättää itse omista asioistaan. Toisaalta nykyään saatetaan olla kihloissa vuosikausiakin ja mennä naimisiin vasta kolmikymppisenä, jos ollenkaan. Kihlaus ei siis välttämättä ole tyttärellesi niin vakava asia kuin kuvittelet.
Ja minä kyllä naimisissa ollessani matkustelin, tapasin erilaisia ja erimaalaisia ihmisiä, tein opinnot loppuun ja biletin. Asuntolainan otin vasta 24-vuotiaana ja ensimmäisen muksun pyöräytin 28-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se niin sääli kun nuoret eivät kerää kokemuksia, kehitä itseään, opiskele, matkustele, tapaa erilaisia ja erimaalaisia ihmisiä, vaan sitoutuvat ihan liian nuorina keski-ikäiseen elämänmuotoon asuntolainoineen ja lastenhoitoineen. Elämä jää täten turhan kapeaksi.
En tiennytkään että naimisiinmeno estää kaiken tämän! Taidankin perua häät koska haluan matkustella ja opiskella loppuun! Joudunko siis keskeyttämään opintoni mikäli menen nyt naimisiin? Voisitko vastata, PAKKO TIETÄÄ!!!!
Huoh. Minäkin olin 21, kun menin kihloihin. 24 vuotiaana naimisiin ja nyt olen 29v. Kahden lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin jo eronnut ennen kuin täytin 23. Onneksi ex-mies löysi melko nopeasti itselleen paremman vaimon, niin ei jäänyt sen suurempia tunnontuskia tuosta nuoruuden törttöilystä.
Nyt toisella kierroksella on vähän enemmän järkeä päässä. Naimisiin 29-vuotiaana ja 12 vuotta avioliittoa jo takana.
puolen vuoden seurustelun jälkeen. Ens kuussa vietetään 15-vuotis hääpäivää, yhdessä ollan oltu jo 20 v. Lapsia sinaantunut kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin tossa vaiheessa ehtiny olemaan jo pari vuotta kihloissa. 22 vuotiaana sain ekan lapsenkin. Joten aika turhasta nipotat ja stressaat. Höllää pipoa, aikuinenhan tyttäresi on ja teke omat valintansa. Kunnioita niitä!
jälkeen onnelllisesti naimisissa, saman miehen kanssa. Et voi elää aikuisen ihmisen elämää hänen puolestaan, jokainen tekee itse valintansa , oikeat ja väärätkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herää nyt hyvä ihminen!
Minä olin tuossa iässä jo 3-vuotiaan äiti! Ei kaikilla kestä koko ikää kasvaa aikuiseksi...
Ja nyt lähes 20 vuotta myöhemmin olemme yhä naimisissa. Olen asunut ulkomailla yksin ja yhdessä mieheni kanssa, olemme molemmat akateemisesti koulutettuja, keskiluokkaisia ihmisiä, ja ainoa asia, mitä olemme kokeneet vähemmä kuin myöhemmin avioituneet on irtosuhteet ja sydänsurut, ja sitä en sure yhtään. Moni muu asia on sellainen, että niitä voi kokea yhdessäkin.
Ymmärrän, että 21 tuntuu nuorelta, mutta toisaalta, omaan lapseen suhtautuu suojelevasti missä tahansa iässä. Niin että koita hillitä itsesi, sitä joudut jatkossakin tekemään.
Jos oikeesti sun tyttö ei ole tarpeeks vanha, niin maksa sille ja sen jollekin sitoutumattomalle tyttökaverille parin viikon loma jossain bailukohteessa, vaikka isona synttärilahjana. Bailukohteessa se sitten huomaa, että on sitoutunut liian nuorena tai on sitoutunut siihen oikeaan. Siellä kun adonikset pomppii pippelit tanassa kaiken hiukankin naisen näköisen perässä... Jos tyttö on liian nuorena sitoutunut, saat vaivoiksesi tällaisen adoniksen, jos taas on sitoutunut siihen oikeaan, niin saa mukavan loman. Joka tapauksessa selvität, onko suhde kunnollinen.
Tai parempi, laita se ukko tällaiselle lomalle.
Vähänhän se maksaa, mutta pieni hinta tytön onnesta.
käsitellä ongelma omassa päässäsi, vaikka keskustellen jonkun kanssa. Anna tyttären elää omaa elämäänsä, myös ottaen virheiden tekemisen riskin - ne kuuluvat elämään. Tyttärellesi yritä tarjota tukea ja iloita hänen kanssaan, vaikka ongelmahan ei ole hänen.
Ihan tosissasiko kirjoitat tällaista. Kyllä 21-vuotias on mielestäni jo tarpeeksi aikuinen päättämään asioistaan. Itse menin kihloihin 18-vuotiaana ja naimisiin 21-vuotiaana ja äidiksi tulin 22-vuotiaana. Liittokin kestänyt yli 30 vuotta.
Olet ihan turhaan huolissasi. On opittava vain päästämään irti ja luotettava, että poikanen pärjää maailmalla.
Alue: Aihe vapaa
On se niin sääli kun nuoret eivät kerää kokemuksia, kehitä itseään, opiskele, matkustele, tapaa erilaisia ja erimaalaisia ihmisiä, vaan sitoutuvat ihan liian nuorina keski-ikäiseen elämänmuotoon asuntolainoineen ja lastenhoitoineen. Elämä jää täten turhan kapeaksi.