Ikuisuus keskustelu- kun mies ei halua naimisiin, vaikka lapsiakin on

pelkääkö mies, että eroatte, jos menette naimisiin? Vai suhtautuu suhteeseenne niin, että jossain vaiheessa eroatte? Onko mies muussa elämässä onnellinen vai onneton?



Mulla on itselläkin tosi huonot käsitykset avioliitoista (jos joku kaveri ilmoittaa menevänsä naimisiin, en suinkaan ajattele, että "oi kuinka romanttista, varmasti rakastavat toisiaan syvästi", vaan "onnea vaan, siitä se alamäki alkaa")...mullakin syynä varmaan hylkäämisen pelko, että jos ei ihan täysillä sitoudu niin sitten se ero ei niin paljoa haittaa..mutta eihän se näin mene. Koita siis saada miehestä ulos se lopullinen syy..jos hän taas ei halua sitoutua sinuun vaan odottelee vielä, josko tulee jotain parempaa, niin sekin on hyvä tietää.

Me täällä ruutujen ääressä voidaan vain spekuloida syitä siihen, miksi avomiehesi ei halua naimisiiin, kun teillä on jo lapsiakin jne.



Itse en suostuisi olemaan vaan avovaimo tilanteessasi. Ja niinkuin moni on jo sanonut, taidat olla jo myöhässä?

mieheltä vastauksen kysymykseen. Onko hänen mielestään parisuhteenne niin heikossa jamassa, että naimisiinmeno voi kaataa sen? Onko hän henkisesti varautunut eroon, ja avoliitosta on helpompi lähteä.

Sinun pitää pystyä osoittamaan hänelle, kuinka tärkeää naimisiinmeno sinulle on. Jotenkin luulen, ettei hän tajua sitä.

Miten osoitan sen miehelle? Miten saan miehen ymmärtämään, kuinka tärkeää se minulle on. Puhumalla, puhumlla, puhumalla? Mies varmasti ahdistuu, jos alan painostamaan. Ja sitä en tietenkään halua.

-ap-

sillä ei ole niin paljoa väliä, kenen kanssa menee naimisiin. Mutta sillä on väliä, kenen kanssa tekee lapsia. Hänestä kun ei koskaan tule pääsemään eroon.

olen samaa mieltä, mutta kaikki ei ajattele näin, erityisesti miehet. Joillekin miehille ne lapset on eri asia kuin nainen, eli jos haluaa lapsia niin onhan ne eronkin tullessa olemassa, vaikka nainen ei olisikaan "Se Oikea". Jos taas menee naimisiin, niin tulee tunne, että siinä sitä sitten ollaan loppuikä ansassa, vaikka sekäänhän ei todellisuudessa pidä paikkaansa. Että jos ei ole ihan varma puolisovalinnasta, niin lapset voi sen kanssa silti tehdä, "lopullista" sitoutumista ei kuitenkaan haluta tehdä.

Its olen ehdottanut maistraattia jopa, jos hääjuhlat ahdistavat. Eivät ne ole minulle niin tärkeät. Mutta eipä mies lämmennyt tuollekaan ajatukselle silloin.

Häät voivat olla miehestä pelottavat. Minulla on yksi tuttavapariskunta, joka on ollut yhdessä 15 vuotta, ja molemmat ovat periaatteessa häiden kannalla ihan perintösyistäkin, mutta ongelma on häiden laatu. Nainen haluaisi isot kirkkohäät, miehestä se on kammottava ajatus. Mies haluaisi pikavihkimisen maistraatissa. Koska he eivät pääse tästä yhteisymmärrykseen, häitä ei tule. Ovat silti onnellisia yhdessä, ymmärtääkseni.

Ehkä miehesi ajattelee, että ensin mennään isolla tohinalla naimisiin, ja sitten seuraa hirveä häpeä, jos tulee ero. Kun on yritys, hän ehkä pelkää joutuvansa häpeään kaikkien edessä, jos on tunnettu mies paikkakunnallaan.

Sinä voisit nyt olla oma-aloitteinen ja hakea maistraatista vihkilupahakemuksen, mahdollisen juhlapaikan/ravintolan esitteen/menun ja häämatkakohteen esitteen ja vaikka avioehtopaperin (kai jotain pohjia netistä löytyy?). Näytät esitteen haluamastasi sormuksesta ja kirjoitat siihen sormuksen koon. Et painosta miestä lainkaan. Ojennat paperit vain hänelle ja sanot, että tutustu näihin ihan rauhassa ja sitten sopii juhannukseen mennessä polvistua oikein romanttisesti.

Miten osoitan sen miehelle? Miten saan miehen ymmärtämään, kuinka tärkeää se minulle on. Puhumalla, puhumlla, puhumalla? Mies varmasti ahdistuu, jos alan painostamaan. Ja sitä en tietenkään halua.

-ap-

taas ajattelen, että sun pitäisi selvittää syyt sille, miksi mies ei halua avioitua. Jos hän ei halua, niin toki painostaminen häntä ahdistaa. Miksi ei halua?

mieheltä vastauksen kysymykseen. Onko hänen mielestään parisuhteenne niin heikossa jamassa, että naimisiinmeno voi kaataa sen? Onko hän henkisesti varautunut eroon, ja avoliitosta on helpompi lähteä.

Sinun pitää pystyä osoittamaan hänelle, kuinka tärkeää naimisiinmeno sinulle on. Jotenkin luulen, ettei hän tajua sitä.

Miten osoitan sen miehelle? Miten saan miehen ymmärtämään, kuinka tärkeää se minulle on. Puhumalla, puhumlla, puhumalla? Mies varmasti ahdistuu, jos alan painostamaan. Ja sitä en tietenkään halua.

-ap-

Mikä on miehellesi maailman tärkein asia? Mitä sellaista sinä annat hänen tehdä, jota itse et haluaisi tehdä? Vetoa tähän tilanteeseen, anna esimerkkejä.

Miksi sinun pitää joustaa hänen suuntaansa ja hänen ei pidä joustaa sinun toivomusten mukaan? Kysy häneltä tätä.

on täysin muuta kuin avoliitto. Avoliitossa nainen on aika heikoilla varsinkin, jos talo vaikka on vain miehen nimissä. Hän ei esimerkiksi peri miestään. Minulle tulee sellainen tunne, että mies pitää takaoven auki, että pääsee sinusta eroon, jos tulee kiinnostavampi nainen eteen.

Miksi tällä palstalla aina oletetaan, että a) nainen on köyhempi osapuoli, b) (yhteinen) omaisuus on miehen nimissä, c) nainen olisi avoliitossa jotenkin heikoilla? Eihän tuo ole enää ollenkaan nykypäivää!

Itse elän avoliitossa. Jos eroaisimme, niin taloudellisesti olisimme molemmat aika lailla yhtä "heikoilla" - ainahan se ero elintasoon vaikuttaa. Lähinnä tuntuu, että olisin heikoilla henkisesti, koska en halua erota - mutta luulisi tilanteen olevan sama, vaikka olisimme naimisissa. (No, onneksi mieskään ei vaikuta siltä, että olisi ero mielessä.)

Jos aviovaimot haluatte periä miehenne, niin älkää missään tapauksessa tehkö lapsia! Sillä silloin ette peri mitään - lapset perivät AINA. Miksiköhän muuten tällä palstalla on aina oletuksena, että suhde päättyy miehen kuolemaan ja siihen, että "vaimo saa vihdoin perinnön ja sitä kautta omaa omaisuutta" - onko kaikki naimisissa itseään 30 vuotta vanhemman miehen kanssa, vai mitä?

Ja miksi muuten palstalla oletetaan myös, että avioliitto jotenkin estäisi miestä ottamasta eron, jos löytää kiinnostavamman? Onko oletus se, että mies ei uskalla ottaa eroa, ettei joudu antamaan erossa puolta omaisuudestaan sille perseaukiselle vaimolleen?

Jos olisitte naimisissa, ei sillä olisi muuta keinoa kiristää kuin uhkailla erolla. Ja se on aika paljon isomman kynnyksen takana kuin kieltäytyä menemästä naimisiin.

siis jos ero kerran on isompi juttu kuin se, ettei mene naimisiin, niin eikös miehen nimenomaan kannattaisi mennä naimisiin päästäkseen niskan päälle, saadakseen eron mahdollisuudesta lyömäaseen ja sitä kautta valtaa? Jos kerran olettamus on se, että parisuhteessa mies kiristää naista siviilisäädyn muutoksilla. Niin kyllähän ero on todellakin pahempi kuin vaan joku "jos en pääse poikien kans kaljalle niin en kyllä lähde naimisiinkaan, lällällää".

mennäksesi naimisiin kanssasi. Kaikki syyt, olivatpa ne oikeita syitä tai tekosyitä, ovat tärkeämpiä kuin sinä.

Tässä tilanteessa katsoisin ap:n miehelle olevan helpompi myöntyä avioliittoon kuin naiselle luopua siitä. Mies selvästi on kuitenkin sitoutunut elinikäiseen parisuhteeseen, lapsiakin jo on, ja ap on valmis avioehtoon. On helpompi luopua omasta näkemyksestään avioliitosta turhana instituutiona kuin puolison omasta käsityksestään avioliitosta viimeisenä rakkauden osoituksena ja merkkinä sitoumuksesta.



Mies ei kummassakaan tapauksessa käytännössä menettäisi mitään, ap taas tuntisi jäävänsä paitsi jostain merkittävästä ilman avioliittoa.

vaikka hänen miehensä haluaisi ja on jo useamman vuoden ajan sitä kärttänyt. Nainen ei myöskään halua ottaa yhteistä asuntolainaa, vaan he elävät vuokralla. Nainen sanoo minulle syyksi, että hän ei ole varma, haluaako jatkaa miehensä kanssa ja rakastaako tätä tarpeeksi. Kaksi pientä lasta heillä kuitenkin on, toinen ihan vauva. Lapset eivät siis ilmeisesti hänen mielestään ole iso sitoumus parisuhteen jatkamiselle, mutta naimisiinmeno ja asuntolaina olisivat.

Se on taloudellis-juridinen sopimus, jonka vaikutukset tulevat esiin - ironista kyllä - vasta kun liittoo päättyy.

Ja kuulkaas palstamammat - TADAA! - jokainen avioliitto päättyy. Joko eroon tai kuolemaan. Niissä tilanteissa on ihan helvetin iso merkitys sillä onko aviossa vai ei.

jos on yhteisiä lapsia, he perivät kaiken, eli perimisen kannalta sillä ei ole merkitystä.

Leski saa pitää hallinnassaan parin yhteisen asunnon irtaimistoineen ja hallintaoikeus rasitteena pienentää rintaperillisten perintöveroja. Avovaimolla ei ole tätä turvaa. Jos parilla on keskinäinen testamentti, aviopuoliso maksaa kertaluokkaa pienemmät perintöverot. Avioehdolla voi suojata esim. suvun omaisuuden siirtymästä perheen ulkopuolelle. Avioehdon voi tehdä myös niin, että se koskee vain eroa.

sillä ei ole niin paljoa väliä, kenen kanssa menee naimisiin. Mutta sillä on väliä, kenen kanssa tekee lapsia. Hänestä kun ei koskaan tule pääsemään eroon.

Jos ero tulee, kyllä siitä toisesta nimen omaan pääsee eroon. Lapset ovat lähivanhemmalla ja näkevät välillä toista, ja kun lapset aikuistuvat, ei tarvitse olla tekemisissä sitäkään vähää. Työkavereidenkin kanssa ollaan enemmän yhdessä.

Jos tavoitteena on päästä naimisiin, niin ei silloin muuteta miehen kanssa yhteen ja harrasteta seksiä ennen avioliittoa.

Tässä tilanteessa katsoisin ap:n miehelle olevan helpompi myöntyä avioliittoon kuin naiselle luopua siitä. Mies selvästi on kuitenkin sitoutunut elinikäiseen parisuhteeseen, lapsiakin jo on, ja ap on valmis avioehtoon. On helpompi luopua omasta näkemyksestään avioliitosta turhana instituutiona kuin puolison omasta käsityksestään avioliitosta viimeisenä rakkauden osoituksena ja merkkinä sitoumuksesta.

Mies ei kummassakaan tapauksessa käytännössä menettäisi mitään, ap taas tuntisi jäävänsä paitsi jostain merkittävästä ilman avioliittoa.

Lisäksi pelkään pahoin, etä ap:n mies ei tunne vaimoaan kohtaan "aitoa rakkautta", jos ei pysty tätä näkemään. Kuten jo joku totesi: miehelle on mikä tahansa syy -tekosyykin - vaimoaan tärkeämpi.

Istu ap rauhassa alas ja mieti elämäänne. Mitä haluat? Mitämiehesi voi sinulle todella antaa. Pyri muodostamaan aito keskusteluyheys välillenne. Ilman sitä ei ole mitään.

Kohtaa todellisuus vaikka se olisi karukin, älä tyydy kiiltokuvaan ja omiin mielikuviisi.

Toivon kuitenkin sydämestäni, että teidän todellisuutenne on aito ja kaunis. Löytäkää se yhdessä.

Minunkin mieheni suhtautui asiaan hyvin kaarrellen ja vaivautuneesti kun yritin puhua naimisiinmenosta. Kerran sitten päätin että nyt ei enää höpötetä turhia, ja otin ja kosin häntä. Vastaus oli myöntävä ja hyvin menee.

Tässä tilanteessa katsoisin ap:n miehelle olevan helpompi myöntyä avioliittoon kuin naiselle luopua siitä. Mies selvästi on kuitenkin sitoutunut elinikäiseen parisuhteeseen, lapsiakin jo on, ja ap on valmis avioehtoon. On helpompi luopua omasta näkemyksestään avioliitosta turhana instituutiona kuin puolison omasta käsityksestään avioliitosta viimeisenä rakkauden osoituksena ja merkkinä sitoumuksesta.

Miten niin?

Leski saa pitää hallinnassaan parin yhteisen asunnon irtaimistoineen ja hallintaoikeus rasitteena pienentää rintaperillisten perintöveroja.

Tällä on merkitystä vain jos on merkittävää yhteistä omaisuutta ja jos ylipäänsä haluaa, etteivät lapset saa kuolleen vanhempansa perintöä hallintaansa.

Jos parilla on keskinäinen testamentti, aviopuoliso maksaa kertaluokkaa pienemmät perintöverot.

Tämä ei pidä ihan paikkaansa. Perintövero on täysin sama, jos pariskunnalla on tai on ollut yhteisiä lapsia.

Lapset eivät siis ilmeisesti hänen mielestään ole iso sitoumus parisuhteen jatkamiselle, mutta naimisiinmeno ja asuntolaina olisivat.

Tällainen ei liene kovin yleistä. Oikeasti kaikkein helpoimmin sujuu pelkkä avioeron hakeminen. Toiseksi helpointa on omaisuuden jakaminen. Vaikein erotilanne on se, johon liittyy lapsia - ja siihen liittyy eniten asioita, joista pitää sopia, ja se tilanne kestää usein kaikkein kauimmin.

Mutta eri ihmiset voivat toki kokea eri tavoin - jonkun mielestä ehkä avioliitto on niin pyhä asia, että se menee kaiken muun, jopa lasten edelle.