Lue keskustelun säännöt.
Ikuisuus keskustelu- kun mies ei halua naimisiin, vaikka lapsiakin on
04.06.2012 |
Asia painaa minua. Tuntuu, kuin en kelpaisi miehelle, vaikka kelpaankin. Lapsia meillä on, mies sanoo rakastavansa minua, mutta silti ei halua naimisiin.
Asiathan itsessään ei muuttuisi, kun paperilla. Minulle sen vain olisi tärkeää. Miten puhua asiasta rakentavasti, ilman että miehelle tulee tunne, että painostaisin häntä.
Ja älkää vaivautuko vastaamaan TE, jotka jaksatte jauhaa aina samaa: ensin naimisiin, sitten lapset.
Kommentit (43)
jos on yhteisiä lapsia, he perivät kaiken, eli perimisen kannalta sillä ei ole merkitystä.
Siis toki lapset perivät kaiken - sitten kun MOLEMMAT vanhemmat kuolevat. Mutta avo-/avioliitolla on eroa PUOLISON tilanteessa - silloin kun toinen kuolee.
Avoliitossa puolison kuollessa eloon jäävä saa vain sen mikä on oikeasti hänen omaa: hänen nimissään tms muutoin osoitettavissa hänen omakseen.
Avioliitossa kaikki on yhteistä ellei erikseen mainita ja siitä puolet on lesken, puolet rintaperillisten - eli yleisimmin lasten / lastenlasten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen, että en ikinä menisi noin lapsellisen miehen kanssa naimisiin, kenellä on tuollaiset kuvitelmat naisista, että ne pihtaa ja pitää luvata, että en pihtaa jos viet vihille minut.
Todella aikuismainen pohja elinikäiselle liitolle.
Mies on minkäikäinen?
on täysin muuta kuin avoliitto. Avoliitossa nainen on aika heikoilla varsinkin, jos talo vaikka on vain miehen nimissä. Hän ei esimerkiksi peri miestään. Minulle tulee sellainen tunne, että mies pitää takaoven auki, että pääsee sinusta eroon, jos tulee kiinnostavampi nainen eteen.
Kyselepä tarkasti mieheltä, miksi hän ei halua naimisiin. Minulla oli nimittäin samanlainen tilanne. Lopulta mieheni sanoi - uskokaa tai älkää - että hän pelkää seksin loppuvan. Siis jos menee naimisiin, vaimosta tulee nalkuttava akka, joka pihtaa ja antaa ja sillä tavoin säätelee miehen elämää. Ihan naurettavaa!
Lupasin pyhästi olla pihtaamatta :D ja nyt olemme olleet kaksi vuotta naimisissa. Mies on niin tyytyväinen, että tokaisi eilen kesken ruokailun, että mitä jos mennään naimisiin ja ollaan koko loppuelämä yhdessä. Sitten hän muisti, että aijuu mehän ollaan jo naimisissa...
Tuo ei ole enää avoliitosta johtuvaa vaan ihan silkkaa tyhmyyttä :D
Tarkoitan, että jos talo on oikeasti miehen ostama ja maksama niin totta kai se on miehen nimissä. Mutta jos talo on aidosti yhteinen ja silti miehen nimissä niin sehän on pelkkää tyhmyyttä.