Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millainen ihminen ei tajua, että "lapsikielto" häihin koskee MYÖS sylivauvoja?!
03.06.2012 |
Mikä tässä on niin vaikea tajuta?
Meillä oli lapsettomat häät ja nimenomaan koski myös sylivauvoja. Eikä sitä kukaan kyseenalaistanut. Onneksi oli fiksut vieraat.
Kommentit (123)
Joku sanoi, että näitä hylkäämiskokemuksia tulee kaltaiseni hulttiomamman lapsille hyvin usein. Haluaisin siis tietää, mikä on usein ja mikä lasketaan hylkäämiseksi. Ja traumatisoituuko se lapsi todella, jos on VIERAAN hoidossa 6-8 tuntia, eikä missään vaiheessa edes itke? Eli se vauva kärsii koko sen ajan, muttei osoita sitä mitenkään, ja sitten näitä hylkäämiskokemusten jälkiä isona korjataan aikuispsykiatrialla? Koska tällaisen kuvan tästä keskustelusta saa. Tuskin kukaan äiti jättää lastaan itkemään peräänsä pienenä, mutta jos lapsi koko hoidossaoloajan viihtyy, niin miten se voi siitä traumatisoitua? Ainakin oma lapseni itkee, jos hänellä on hätä, mutta on elänyt näistä hylkäämiskokemuksistaan huolimatta ilmeisen turvallisen varhaislapsuuden, koska on useimmiten varsin tyytyväinen.
Sylivauvalle 6-8 tuntia toistuvasti ON liian pitkä aika. Kerran ei välttämättä. Turvallisesta kiinnittymisestä nimenomaan kertoo lapsen itku perään. Jos lapselle kuka tahansa hoitaja on yhtä turvallinen, kuin äiti, eli ei itke perään vaan jää tyytyväisesti vieraan hoitoon, on syytä huoleen, sillä äiti ei ole ehkä silloin onnistunut luomaan turvallista kiintymyssuhdetta lapseensa... Riippuu toki lapsen iästä, mutta vierastusikäisen lapsen KUULUU vierastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joissa se "lähipiiri" on myös mukana? Entä jos kutsuttuna on myös se lapsen isä? Entä jos häät ovat sellaisen matkan päässä, että siellä ei tuosta vain piipahdeta 1,5 tunnissa? Entä jos vauva ei suostu juomaan pullosta? Entä jos lypsämällä rinnoista ei irtoa mitään?
Entäs jos miettisit sitä, että sinun totuutesi ei välttämättä ole se ainoa totuus?
Paukapää ei ole oikea termi, itsekäs moukka kuvailee paremmin ihmistä, joka selkeää kutsun toivetta vastaan toimii. Voi sitä myötähäpeän määrää, kun aikuisten tilaisuudessa joku toikkaroi vauva käsivarrella odottaen söpöistä leperrystä kaikilta niiltäkin, jotka ovat kerrankin päässeet juhlaan mukaan ilman imetettäviään ja taaperoitaan. Jos lähipiiristä ei saa imetettävälleen hoitajaa 1,5 tunniksi, on viisainta hakeutua neuvolaan varhaisen tuen tarvitsijaksi. Itse käväisin firman pikkujouluissa syömässä jouluaterian, kun keskimmäinen oli 1,5 kk. Aikaa meni tuo 1,5 tuntia ja sekä äiti että vauva jäivät henkiin. Ei tullut mieleen raahata vauvaa mukaan, kun isäkin on olemassa.
Joku sanoi, että näitä hylkäämiskokemuksia tulee kaltaiseni hulttiomamman lapsille hyvin usein. Haluaisin siis tietää, mikä on usein ja mikä lasketaan hylkäämiseksi. Ja traumatisoituuko se lapsi todella, jos on VIERAAN hoidossa 6-8 tuntia, eikä missään vaiheessa edes itke? Eli se vauva kärsii koko sen ajan, muttei osoita sitä mitenkään, ja sitten näitä hylkäämiskokemusten jälkiä isona korjataan aikuispsykiatrialla? Koska tällaisen kuvan tästä keskustelusta saa. Tuskin kukaan äiti jättää lastaan itkemään peräänsä pienenä, mutta jos lapsi koko hoidossaoloajan viihtyy, niin miten se voi siitä traumatisoitua? Ainakin oma lapseni itkee, jos hänellä on hätä, mutta on elänyt näistä hylkäämiskokemuksistaan huolimatta ilmeisen turvallisen varhaislapsuuden, koska on useimmiten varsin tyytyväinen.
Sylivauvalle 6-8 tuntia toistuvasti ON liian pitkä aika. Kerran ei välttämättä. Turvallisesta kiinnittymisestä nimenomaan kertoo lapsen itku perään. Jos lapselle kuka tahansa hoitaja on yhtä turvallinen, kuin äiti, eli ei itke perään vaan jää tyytyväisesti vieraan hoitoon, on syytä huoleen, sillä äiti ei ole ehkä silloin onnistunut luomaan turvallista kiintymyssuhdetta lapseensa... Riippuu toki lapsen iästä, mutta vierastusikäisen lapsen KUULUU vierastaa.
Vierastusiässä toki mietin kahdesti myös, jätänkö lastani kenellekään muulle hoitoon kuin isälleen, koska en halua hänen itkevän.
Joku sanoi, että näitä hylkäämiskokemuksia tulee kaltaiseni hulttiomamman lapsille hyvin usein. Haluaisin siis tietää, mikä on usein ja mikä lasketaan hylkäämiseksi. Ja traumatisoituuko se lapsi todella, jos on VIERAAN hoidossa 6-8 tuntia, eikä missään vaiheessa edes itke? Eli se vauva kärsii koko sen ajan, muttei osoita sitä mitenkään, ja sitten näitä hylkäämiskokemusten jälkiä isona korjataan aikuispsykiatrialla? Koska tällaisen kuvan tästä keskustelusta saa. Tuskin kukaan äiti jättää lastaan itkemään peräänsä pienenä, mutta jos lapsi koko hoidossaoloajan viihtyy, niin miten se voi siitä traumatisoitua? Ainakin oma lapseni itkee, jos hänellä on hätä, mutta on elänyt näistä hylkäämiskokemuksistaan huolimatta ilmeisen turvallisen varhaislapsuuden, koska on useimmiten varsin tyytyväinen.
Sylivauvalle 6-8 tuntia toistuvasti ON liian pitkä aika. Kerran ei välttämättä. Turvallisesta kiinnittymisestä nimenomaan kertoo lapsen itku perään. Jos lapselle kuka tahansa hoitaja on yhtä turvallinen, kuin äiti, eli ei itke perään vaan jää tyytyväisesti vieraan hoitoon, on syytä huoleen, sillä äiti ei ole ehkä silloin onnistunut luomaan turvallista kiintymyssuhdetta lapseensa... Riippuu toki lapsen iästä, mutta vierastusikäisen lapsen KUULUU vierastaa.
Vierastusiässä toki mietin kahdesti myös, jätänkö lastani kenellekään muulle hoitoon kuin isälleen, koska en halua hänen itkevän.
Eli et voi jättää vierastusikäistä vieraalle, kun se itkee? (sehän on SULLE kurjaa)... Mutta PIENEMMÄN voit surutta jättää, kun se ei vielä osa ailmaista ikäväänsä ja ahdistusta??? On sulla kaikki muumit laaksossa...
Joku sanoi, että näitä hylkäämiskokemuksia tulee kaltaiseni hulttiomamman lapsille hyvin usein. Haluaisin siis tietää, mikä on usein ja mikä lasketaan hylkäämiseksi. Ja traumatisoituuko se lapsi todella, jos on VIERAAN hoidossa 6-8 tuntia, eikä missään vaiheessa edes itke? Eli se vauva kärsii koko sen ajan, muttei osoita sitä mitenkään, ja sitten näitä hylkäämiskokemusten jälkiä isona korjataan aikuispsykiatrialla? Koska tällaisen kuvan tästä keskustelusta saa. Tuskin kukaan äiti jättää lastaan itkemään peräänsä pienenä, mutta jos lapsi koko hoidossaoloajan viihtyy, niin miten se voi siitä traumatisoitua? Ainakin oma lapseni itkee, jos hänellä on hätä, mutta on elänyt näistä hylkäämiskokemuksistaan huolimatta ilmeisen turvallisen varhaislapsuuden, koska on useimmiten varsin tyytyväinen.
Sylivauvalle 6-8 tuntia toistuvasti ON liian pitkä aika. Kerran ei välttämättä. Turvallisesta kiinnittymisestä nimenomaan kertoo lapsen itku perään. Jos lapselle kuka tahansa hoitaja on yhtä turvallinen, kuin äiti, eli ei itke perään vaan jää tyytyväisesti vieraan hoitoon, on syytä huoleen, sillä äiti ei ole ehkä silloin onnistunut luomaan turvallista kiintymyssuhdetta lapseensa... Riippuu toki lapsen iästä, mutta vierastusikäisen lapsen KUULUU vierastaa.
Vierastusiässä toki mietin kahdesti myös, jätänkö lastani kenellekään muulle hoitoon kuin isälleen, koska en halua hänen itkevän.
Eli et voi jättää vierastusikäistä vieraalle, kun se itkee? (sehän on SULLE kurjaa)... Mutta PIENEMMÄN voit surutta jättää, kun se ei vielä osa ailmaista ikäväänsä ja ahdistusta??? On sulla kaikki muumit laaksossa...
Tämä on kyllä uskomaton paikka. Selitätkö vielä, miten sen vauvan hätä näkyy muuten kuin itkemällä? Tuon ikäinen ei välttämättä vielä edes tajua, että häntä hoitaa hetken joku muu, ja se vierastusikähän johtuu juuri siitä, että lapsi tajuaa, että äiti ja isä ovat hänelle läheisempiä kuin muut. Se pienempikin lapsi osaa kyllä itkeä turvattomuuttaan, sylin kaipuuta jne. Jos ei itke, niin tuskin sillä kovin huonosti menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka ottaisi sylivauvan mukaan, koska sen ikäistä olen aina imettänyt vielä. Ja koska pienen vauvan kanssa ei juuri koskaan pääse mihinkään, niin olisin onnellinen juhlakutsusta! Mutta jos joku on niin saakelin tiukka, että myöskään sylivauvaa ei voi ottaa mukaan (se ei ainakaan söisi eikä tulisi lisää kustannuksia eikä vie kenenkään paikkaakaan!), niin todennäköisesti juhlat on myös sitä jäykkää kyttäämislaatua alusta loppuun asti, että parempi jäädä kotiin joka tapauksessa.
Itse en olisi voinut kuvitellakaan, että sylivauvan, siis jonkun parikuisen, olisin jättänyt joidenkinlapsi-allergikkojen vuoksi hoitoon! Sehän ei ole edes hyväksi niin pienelle lapselle. Parikuinen voi olla (ilman pakottavaa syytä, joka jonkun niuhon häät EI ole) äidistä/isästä erossa vain tunnin, max kaksi!!!! Siis vaikkei olisikaan rintaruokinnalla. Ihan jo perusturvan ja kiintymyssuhteen vuoksi, lue mikä tahansa asiantuntijan artikkeli! Isommat on sitten asia erikseen. Ymmärrän oikein hyvin,e ttä parivuotiaita uhma-riehujia ei haluta häihin...
Eli olisi jäänyt kinkerit väliin tuossa tilanteessa. Kukaan urpo morsmaikku ei mene vauvani edelle!
Vauva-allergikot: Älkää lähettäkö kutsuja sylivauvojen vanhemmille, ettei tule suotta paha mieli...
Vauvaa ei voi jättää pois, koska ravinto on äidin mukana. Ei ole muutenkaan hyvä olla koko päivää pois alle 1v luota. Että sitten on jätettävä kutsumatta lasten vanhemmat myös. Miksi ylipäätään Pitää häitä jos sinne ei saa kukaan tulla?
Mitkään muut juhlat ei ole tylsempiä kuin häät. Kesäajan pilaa useampi hääkutsu. Lapsia olen aina käyttänyt tekosyynä, etten voi tulla.
Haluaako joku pienen vauvan äiti ihan oikesti häihin :D
Ongelma taitaa olla enneminkin morsiamien kun suuttuvat kun äidit ei tule ja jätä vauvaa hoitoon.
Jos meen naimisiin, en edes kutsu sellaisia, joilla on ipanoita. Eipähän tartte kenenkään ihmetellä, saako tuoda sylilapsen tai ei.
Kuulkaa nyt, niitä palleroita on ihmiskunta puserrettu tähän maailmaan aika perkeeleen monta, ja jos kaikki olisivat niin heikkotekoisia, että traumatisoituisivat mamman poistuessa illaksi häihin....niin eipä olis ihmiskunta kovin kummoisessa kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan selvennykseksi, itse en ainakaan olisi vetänyt herneitä nenään, jos joku vieraista ei olisi päässyt häihimme lapsen/vauvan tai sen hoidon järjestämisen takia, tai ihan mistä tahansa muusta syystä.
t. ap
17 v osaa varmaankin käyttäytyä eikä ole kyllä mikään lapsi enää. On kyllä pimeää porukkaa :)
Olin itse tänä keväänä yksissä lapsilta kielletyissä häissä, mutta silti morsiamen parikymppinen serkku toi sinne 17-vuotiaan tyttöystävänsä. Hääriemu oli sitten siinä kun toiset kitisi miksi lapsikieltoa rikottiin, ja toiset sitä miksi muut kitisevät pikkuasioista. Turha juhla oli. Enää en aikuishäihin mene, ihan vaan siksi koska siellä kuitenkin vain tapellaan siitä lapsikiellosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja eihän kiellot koske heidän päivänsädettä. :(
joskus ne morsiot hyväksyvät ne sylivauvat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja viettekö te ne kakaranne joka paikkaan mihin saatte kutsun?
Kauan sitten olin lapsettomissa häissä (omat kolme olivat tosi pieniä ja hoitokuvio oli tosi vaikea järjestää, mutta toki järjestettiin, kun niin toivottiin), jossa juoksi vajaa kymmenen kummilasta, sisarusten lasta ja jokunen muu "läheinen" lapsi. Kylläpä otti päähän. Alkoholia ei tarjoiltu, häät olivat ns. peinteiset päivähäät kaukana kaupungeista ja ravintoloista ja sitten vielä nämä pienet kiljukaulat riehuivat siellä äänekkäästi. Pöydässämme oli iso kaveriporukka, joilla paljon pieniä lapsia (kotona) ja olimme kyllä kaikki aika ihmeissämme ja jopa loukkaantuneita tästä tavasta järjestää juhla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauan sitten olin lapsettomissa häissä (omat kolme olivat tosi pieniä ja hoitokuvio oli tosi vaikea järjestää, mutta toki järjestettiin, kun niin toivottiin), jossa juoksi vajaa kymmenen kummilasta, sisarusten lasta ja jokunen muu "läheinen" lapsi. Kylläpä otti päähän. Alkoholia ei tarjoiltu, häät olivat ns. peinteiset päivähäät kaukana kaupungeista ja ravintoloista ja sitten vielä nämä pienet kiljukaulat riehuivat siellä äänekkäästi. Pöydässämme oli iso kaveriporukka, joilla paljon pieniä lapsia (kotona) ja olimme kyllä kaikki aika ihmeissämme ja jopa loukkaantuneita tästä tavasta järjestää juhla.
jos niitä läheisiä lapsia oli jo kymmenen niin jos kaverit olisivat vielä ottaneet lapsensa mukaan olisi niitä ollut varmaan jo 30! Eli ymmärrän varsin hyvin jos toiset lapset saavat tulla ja toiset ei!
joka ottaisi sylivauvan mukaan, koska sen ikäistä olen aina imettänyt vielä. Ja koska pienen vauvan kanssa ei juuri koskaan pääse mihinkään, niin olisin onnellinen juhlakutsusta! Mutta jos joku on niin saakelin tiukka, että myöskään sylivauvaa ei voi ottaa mukaan (se ei ainakaan söisi eikä tulisi lisää kustannuksia eikä vie kenenkään paikkaakaan!), niin todennäköisesti juhlat on myös sitä jäykkää kyttäämislaatua alusta loppuun asti, että parempi jäädä kotiin joka tapauksessa.
joka ottaisi sylivauvan mukaan, koska sen ikäistä olen aina imettänyt vielä. Ja koska pienen vauvan kanssa ei juuri koskaan pääse mihinkään, niin olisin onnellinen juhlakutsusta! Mutta jos joku on niin saakelin tiukka, että myöskään sylivauvaa ei voi ottaa mukaan (se ei ainakaan söisi eikä tulisi lisää kustannuksia eikä vie kenenkään paikkaakaan!), niin todennäköisesti juhlat on myös sitä jäykkää kyttäämislaatua alusta loppuun asti, että parempi jäädä kotiin joka tapauksessa.
Itse en olisi voinut kuvitellakaan, että sylivauvan, siis jonkun parikuisen, olisin jättänyt joidenkinlapsi-allergikkojen vuoksi hoitoon! Sehän ei ole edes hyväksi niin pienelle lapselle. Parikuinen voi olla (ilman pakottavaa syytä, joka jonkun niuhon häät EI ole) äidistä/isästä erossa vain tunnin, max kaksi!!!! Siis vaikkei olisikaan rintaruokinnalla. Ihan jo perusturvan ja kiintymyssuhteen vuoksi, lue mikä tahansa asiantuntijan artikkeli! Isommat on sitten asia erikseen. Ymmärrän oikein hyvin,e ttä parivuotiaita uhma-riehujia ei haluta häihin...
Eli olisi jäänyt kinkerit väliin tuossa tilanteessa. Kukaan urpo morsmaikku ei mene vauvani edelle!
Vauva-allergikot: Älkää lähettäkö kutsuja sylivauvojen vanhemmille, ettei tule suotta paha mieli...
joka ottaisi sylivauvan mukaan, koska sen ikäistä olen aina imettänyt vielä. Ja koska pienen vauvan kanssa ei juuri koskaan pääse mihinkään, niin olisin onnellinen juhlakutsusta! Mutta jos joku on niin saakelin tiukka, että myöskään sylivauvaa ei voi ottaa mukaan (se ei ainakaan söisi eikä tulisi lisää kustannuksia eikä vie kenenkään paikkaakaan!), niin todennäköisesti juhlat on myös sitä jäykkää kyttäämislaatua alusta loppuun asti, että parempi jäädä kotiin joka tapauksessa.
Itse en olisi voinut kuvitellakaan, että sylivauvan, siis jonkun parikuisen, olisin jättänyt joidenkinlapsi-allergikkojen vuoksi hoitoon! Sehän ei ole edes hyväksi niin pienelle lapselle. Parikuinen voi olla (ilman pakottavaa syytä, joka jonkun niuhon häät EI ole) äidistä/isästä erossa vain tunnin, max kaksi!!!! Siis vaikkei olisikaan rintaruokinnalla. Ihan jo perusturvan ja kiintymyssuhteen vuoksi, lue mikä tahansa asiantuntijan artikkeli! Isommat on sitten asia erikseen. Ymmärrän oikein hyvin,e ttä parivuotiaita uhma-riehujia ei haluta häihin...
Eli olisi jäänyt kinkerit väliin tuossa tilanteessa. Kukaan urpo morsmaikku ei mene vauvani edelle!
Vauva-allergikot: Älkää lähettäkö kutsuja sylivauvojen vanhemmille, ettei tule suotta paha mieli...
Ei todellakaan mene kiintymyssuhteet kyllä yhtään miksikään yhden illan poissaolon takia. Vittu tätä porukkaa.
joka ottaisi sylivauvan mukaan, koska sen ikäistä olen aina imettänyt vielä. Ja koska pienen vauvan kanssa ei juuri koskaan pääse mihinkään, niin olisin onnellinen juhlakutsusta! Mutta jos joku on niin saakelin tiukka, että myöskään sylivauvaa ei voi ottaa mukaan (se ei ainakaan söisi eikä tulisi lisää kustannuksia eikä vie kenenkään paikkaakaan!), niin todennäköisesti juhlat on myös sitä jäykkää kyttäämislaatua alusta loppuun asti, että parempi jäädä kotiin joka tapauksessa.
Itse en olisi voinut kuvitellakaan, että sylivauvan, siis jonkun parikuisen, olisin jättänyt joidenkinlapsi-allergikkojen vuoksi hoitoon! Sehän ei ole edes hyväksi niin pienelle lapselle. Parikuinen voi olla (ilman pakottavaa syytä, joka jonkun niuhon häät EI ole) äidistä/isästä erossa vain tunnin, max kaksi!!!! Siis vaikkei olisikaan rintaruokinnalla. Ihan jo perusturvan ja kiintymyssuhteen vuoksi, lue mikä tahansa asiantuntijan artikkeli! Isommat on sitten asia erikseen. Ymmärrän oikein hyvin,e ttä parivuotiaita uhma-riehujia ei haluta häihin... Eli olisi jäänyt kinkerit väliin tuossa tilanteessa. Kukaan urpo morsmaikku ei mene vauvani edelle! Vauva-allergikot: Älkää lähettäkö kutsuja sylivauvojen vanhemmille, ettei tule suotta paha mieli...
Ei todellakaan mene kiintymyssuhteet kyllä yhtään miksikään yhden illan poissaolon takia. Vittu tätä porukkaa.
Kyllä vaan on vastasyntyneelle tai parikuiselle trauma jäädä vieraan hoitoon... Että vittu vaan itsellesi. Älä hanki lapsia.
Alue: Aihe vapaa
Ja jumpan ajan isä voi tosiaankin olla vauvan kanssa, mutta häihin äiti ja isä menevät yhdessä, joten vauva pitäisi jättää jonkun muun, vieraamman aikuisen hoitoon.