Kuka kustantaa 19-vuotiaan asumisen muutettuaan pois kotoa?

Mä oon asunu omillani kuustoistavuotiaasta sillä periaatteella että ite kustannan omista menoistani sen minkä pystyn (Kelan tuilla ja kesätyörahoilla) ja jos ja kun rahat eivät ole riittäneet, on vanhemmat maksaneet sitten loput jos on ollut pakollisista menoista kysymys. Sama jatkuu nykyään, joskin nyt kun oon töissä niin vanhempien ei sillai tartte kauhiasti maksella mitään kun itellä on millä ostaa ja elää.



Syksyllä kun koulut taas alkaa ja työt loppuu tai vähenee niin voi olla että vanhemmat kustantavat asumisestani vähän enemmän jos ei tuet parane ja oo säännöllistä iltaduunipaikkaa. Mahdollisimman paljon maksan kuitenkin itse, koska en tykkää mankua vanhemmilta rahaa omiin menoihin.

Tekemällä työtä 19-vuotias kustantaa asumisensa ihan itse.

Se ei ole sossun, eikä myöskään vanhempien velvollisuus.

Työpaikkaa on ihan saatanallisen vaikea saada jos ei ole hyviä suhteita eikä valmista tutkintoa, terveisin jaksamisen kanssa painiva puhelinmyyjänä työskentelevä opiskelija, jolle ala ei todellakaan ole omiaan mutta oli ihan pakko ryhtyä siihen kun muuta työtä ei yksinkertaisesti ollut tarjolla kymmenistä hakemuksista huolimatta.

Toimeentulotukea EI voi opiskelija saada.

Kyllä vaan voi saada!

Voi saada toimeentulotukea jos ei esim saa opintotukea vanhempien tulojen takia.

..lastamme. Hän opiskelee yliopistossa. Opintotuki ja asumislisä menee pelkästään vuokraan.

Kun teette lapsia, miettikääpä tätäkin! Miksi tehdä mukeloita ja heittää heidät suden suuhn 18-vuotiaana. Usein tuntuu, että vanhemmat ovat lähes potkimassa lapsensa pellolle.

Ostimme opiskelijaboksiin sängyn, sohvan, televison, matot ym. tarpeellisen ja voin sanoa, ett maksoi. Mielelläni toistaalta avitan fiksua ja tavoitteellista nuorta.

kun mä valmistuin, sain lahjaksi vanhemmilta telkkarin. Kun ennen sitä muutin opiskelemaan sain ottaa omasta huoneestani käytössäni olevan koulupöydän, sängyn, kirjahyllyn ja kellarista löytyi vanha ruokapöytä ja muutama eri paria oleva tuoli, mökiltä pari mattoa ja muutamat verhot. Ja se telkkari... Mun isän ensimmäisellä palkalla ostettu mustavalkoinen telkkari !

Mun kummityttö nyt muutti viikonloppuna Tampereelle ja ihan uskomatonta menoa. Piti ostaa uusi sänky, sohva, koulupöytä, ruokapöytä, sohvapöytä, lamppuja, petivaatteita, aterimia jne. Jonkin verran on saanut lahjaksi, esim rippilahjaksi tiesi jo mitä sarjaa haluaa ja sitä ollaan sen jälkeen ostettu, eli sellai oli kiva, mutta huonekaluihin ja muihin mitä kotiin ostettiin yli 5 000 euroa rahaa. Onhan siellä hienoa, mutta ei ihan opiskeluboxilta näytä.

Mun isän ystävä lainasi meille autoaan ja vietiin huonekalut opiskelupaikkakunnalle ja kun muutin pois, myin kaikki edullisesti, jopa sen mustavalkoisen telkkarin. 2 matkalaukullisen kanssa tulin junalla Helsinkiin.

Hienoahan se on, että panostetaan sisustukseen ja kaikki on hienoa, mutta homma on vähän muuttunut vuosien varrella.

Yritin kummitytölle tarjota yksiä Marimekon verhoja, jotka ovat hänen lempiväriään, mutta halusi mielummin toista kuosia, joten se hommattii.

No, onneksi kummitäti ei ollut maksumiehenä. Vanhemmat eivät ole mitenkään erikoisen varakkaita, joten ihmettelen kovasti tätä.

Minä olen varautunut asiaan yli 10 ajan ja pesämunaa on lähes kymppitonni.

Sillä kustannan ajokortin ja asunnon kalustamisen ja pystyn avittamaan vuokrassa.



Lisäksi lapsen isä auttaa vuokranmaksussa.



Astioita olen kerännyt jo vuosia ja kaikki Arabiaa ja Iittalaa. Hänelle on ostettu hyvä tv jne.



Mutta tämä on perhekohtaista. Kukin tekee kuten parhaaksi näkee.

Minä muutin ihan opiskelujen takia toiselle paikkakunnalle.

Kaikkien opiskelupaikat tai ainakaan se haaveammatin opiskelupaikka ole kotinurkilla. Minusta oli hienoa, että vanhempani kannustivat minua muuttamaan toiseen kaupunkiin ja opiskelemaan juuri sitä, mitä haluan.

Kasvattakaa lapsellenne hyvä itsetunto niin hän uskaltaa lähteä elämään omaa elämää. Tulin itse hyvin toimeen opintorahalla ja asumistuella ja opintolainalla. Välillä tein keikkahommia sinne sun tänne kun halusin jotain kalliimpaa ostaa.

Kuka haluaa lapsistaan peräkammarin tyttöjä ja poikia, jotka ei uskalla lähteä opiskelemaan kauemmas.

Ei se elatusvelvollisuus välttämättä pääty 18 ikävuoteen. <a ..tiedä, mitä on laki. Tehkää tenavia se määrä, kun pystytte heitä elättämään myös opintoajan. Taitas lisääntyminen pysähtyä monelta mammalta - mikä olisi toki yhteiskunnan etu.

Se mua ihmetyttää. Itsekin muutin opiskelemaan toiselle puolelle suomea ja itse hommasin tietysti kämpänkin. Se oli ihan selvää, että opintolainaa otin ja joskus tein viikonloppuisin vähän duuniakin. Ihan hyvin pärjäsin, en tietysti mitään luksuselämää viettänyt mutta itseni elätin.

tai menee naimisiin. Silloin katsomme, että on velvollisuus elättää itsensä. Pojan tyttöystävälle tämä oli tiukka paikka. Hän kun oletti, että maksamme avoparin asumisen kuten maksoimme pojan asuessa yksinään ja heille jäisi 800 e/kk enemmän rahaa omaan käyttöön.

omillani kun muutin pois kotoa 19-vuotiaana. Kävin töissä ja opiskelin, otin toki opintolainaakin, mutta vain parina ekana vuonna, muuten rahoitin opiskelut ja elämiseni työssä käymällä. Aion opettaa neljä lastani myös pärjäämään ihan omillaan, toki autan siinä missä voin, mutta oletan että nuoreni ovat sen verran fiksuja, että pärjäävät tässä maailmassa ihan itse, sillä se on aika säälittävää jos nuori aikuinen on täysin vanhempiensa tuen varassa.

kelpaa lapsuudenkodista liikenevät ylimääräiset huonkalut, kierrätyskeskuksista, kirppareilta ja muualta kätettyinä hommatut?

Noilla itse aikoinani opiskelijakämpän sisustin ja olen ajatellut että tuo on "kohtalo" omillakin lapsilla.

Eipä maksanut vanhemmilleni minun kämppäni sisustaminen, mutta en myöskään ole koskaan kokenut että olisivat jättäneet minut heitteille vaikka olettivatkin että pärjäisin omillani. Jos en olisi pärjännyt, varmaankin olisivat auttaneet sen minkä voivat.

Ostimme opiskelijaboksiin sängyn, sohvan, televison, matot ym. tarpeellisen ja voin sanoa, ett maksoi. Mielelläni toistaalta avitan fiksua ja tavoitteellista nuorta.

Poika lähdössä yliopistoon ja ensimmäiseen omaan asuntoon. Ostamme uudet kalusteet asuntoon, koska vanhat jää kotiin. Hänelle jää siis oma huone ja huonekalut lapsuudedenkotiin jotta on kiva tulla kotonakin käymään. Autamme häntä rahallisesti opiskeluissa, maksetaan ainakin vuokra ja päivittäinen ruoka yliopistossa. Näin ei tarvitse ottaa lainaa opiskeluihin.

Onhan se itseltä pois, mutta mielellään autamme.

Poika lähdössä yliopistoon ja ensimmäiseen omaan asuntoon. Ostamme uudet kalusteet asuntoon, koska vanhat jää kotiin. Hänelle jää siis oma huone ja huonekalut lapsuudedenkotiin jotta on kiva tulla kotonakin käymään. Autamme häntä rahallisesti opiskeluissa, maksetaan ainakin vuokra ja päivittäinen ruoka yliopistossa. Näin ei tarvitse ottaa lainaa opiskeluihin.

Onhan se itseltä pois, mutta mielellään autamme.

vanhempani tarjoutuivat maksamaan asumiskulujani, huonekaluja jne. Kieltäydyin jyrkästi, sillä se olisi ollut mielestäni tosi NOLOA, olinhan 20-vuotias ja kävin töissä opiskelujen ohella. Itse asiassa se kunnia-asia pärjätä ilman vanhempien apua. Näköjään nykyään nämä nössönuoret ja heidän nössövanhempansa ovat vähän eri planeetalta.

Poika lähdössä yliopistoon ja ensimmäiseen omaan asuntoon. Ostamme uudet kalusteet asuntoon, koska vanhat jää kotiin. Hänelle jää siis oma huone ja huonekalut lapsuudedenkotiin jotta on kiva tulla kotonakin käymään. Autamme häntä rahallisesti opiskeluissa, maksetaan ainakin vuokra ja päivittäinen ruoka yliopistossa. Näin ei tarvitse ottaa lainaa opiskeluihin.

Onhan se itseltä pois, mutta mielellään autamme.

Kyllä opintotuki on ihan riittävä, ei opiskelijan tarvitse mitään lainaa ottaa! Itse asun Helsingissä, hoasin solussa, ja tulen aivan helposti toimeen pelkällä opintotuella (450€ verojen jälkeen). En käy edes töissä, vaan yleensä vain makaan päivät kotona. Se yliopisto-opiskelu on ainakin nykyään aika helppoa, kyllä siinä ehtii töitä tehdä samalla. Ja kannattaakin oikeastaan, koska pelkällä tutkinnolla ei helposti saa oman alan töitä heti.

opintojen ajan, samoin miestäni. Meistä täysin luonnollista toimia niin myös lastemme kohdalla.

Ja neljäs vuosi siis alkaa yliopistossa, pisteitä on kertynyt yli 300 noin vitosen keskiarvolla, eli en ole laiskotellutkaan.

Hän saa asumistukea, opintotukea yms tukia ja tarvittaessa toimeentulotukeakin. Opintolainaa voi joutua ottamaan. Kesätöissä käydään ja säästetään rahaa, jos ei ole töissä.

Toimeentulotukea EI voi opiskelija saada. menkää vain lainatiskille! Kotona makaava työtön voi saada toimeentulotukea. On se perkel..n väärin!

Minä sain 1990-luvun loppupuolella opintotukea, opintolainan, asumislisän SEKÄ toimeentulotukea. Miten niin siis ei saa jos tulot jäävät alle toimeentulotuen minimin?

nuortemme asumiset - vaikka ostaa heille omat asunnot - emme sitä tee, sillä olemme kasvattaneet lapset sillä periaatteella että pärjäävät itse omin voimin maailmalla. Tietysti jos tulee jotain hätätilanteita niin autamme, mutta muuten saavat ihan itse näyttää mihin pystyvät.

asumisen kustantaa sekä vanhemmat että lapsi, kukin mahdollisuuksiensa mukaan.



Ei se vanhemmuus lopu siihen, kun lapsi täyttää 18 vuotta (vaikka tätäkin ajoittain kuulee...).



Totta kai on tärkeää, että lapsesta kasvaa itsenäinen ja vastuuntuntoinen aikuinen, mutta mielestäni lapsen pitää voida minkä ikäisenä tahansa saada apua vanhemmilta!



Vanhempien vastuu on tehdä vain sen verran jälkeläisiä, mitä on tarvittaessa varaa elättää.



Sori vaan toismielisille.

Muutin poikaystäväni kanssa opiskelijakämppään toiselle paikkakunnalle. Suurimmaksi osaksi olemme pärjänneet itse, vaikka minä en muuttoa edeltävänä kesänä töitä saanutkaan. Perheeni avusti kustantamalla pakun, jolla muuttokuorma siirrettiin paikkakunnalta A paikkakunnalle B, otin siis mukaan oman sänkyni ja muut mööpelit. Lisäksi sain mukaani ylimääräistä, kellarissa lojunutta sälää, kuten vanhan ruokapöydän ja jotain astioita. Loput ostimme sitten vähitellen, kun rahaa jäi säästöön. Perheeltäni olen enimmäkseen saanut taloudellista tukea ensimmäisen opiskeluvuoden aikana, silloin kun olen tarvinnut. Summat ovat olleet hyvin pieniä ja lainaa olen pyytänyt vain akuuteimmissa tilanteissa.



Tätänykyään olen töissä, kuten poikaystäväkin, opiskelujen ohella ja vaikka palkka nyt onkin pieni, on rahallinen tilanteemme parempi kuin perheeni. Enää ei tarvitse perheeltä rahaa lainata:) Mutta tiedän, että perheeni auttaisi heti, jos apua tarvitsisin. Jo se pelkkä ajatus siitä tuo hiukan turvallisemman olon.



Omia lapsiani pyrin tulevaisuudessa auttavan samaan tapaan (edellyttäen, että asumis- ja opintotukisysteemi toimii sillon edelleen samalla tavalla): oletan, että lapseni suurimmaksi osaksi tai kokonaan pärjää itse, mutta avustan luonnollisesti tarpeen tullen. Ja alan siinä lapsen ollessa teini-ikäinen ostelemaan astioita, paistinpannuja ja vastaavia joulu- ja syntymäpäivälahjaksi. Tiedän kokemuksesta ettei niitä teininä arvosta, mutta kun on aika muuttaa kotoa, onkin toinen ääni kellossa:)