Miksi liikunnasta pitävä lapseni sai seiskan liikunnasta?
Hän ei ole mikään hyvä urheilija, sellainen keskitason urheilija. Ei ole hyvä joukkuepeleissä, mutta omalla tavallaan on hyvin liikunnallinen. Lenkkeilee, pyöräilee, skeittaa, laskettelee, pomppii trampalla ja hyppii ja kiipeilee puissa.
Eikö kasia ansaitse jos suhtautuu liikkumiseen positiivisesti, on mielellään mukana kaikessa, ja pärjää keskitasoisesti (no niiss´ä joukkuepeleissä vähän huonommin..)
Liikunta seiska, mun mielikuvissa se annetaan oppilaalle joka lintsaa liikunnasta, ei jaksa juosta ja märisee joutuessaan urheilemaan. Ei vilkkaalle elohiirelle joka liikkuu joka päivä vapaa-ajallaankin!
Kommentit (55)
ala-asteen numerot jaetaan pärstäkertoimen perusteella.
On opettajan subjektiivinen "näkemys" miten lapsi osallistuu ryhmätilanteissa. Aikuisena hän on myös johtamassa noita tilanteita, joten hänen vaikutusvaltansa on ylivoimainen.
Lapseni opettaja jakaa liikuntantatunnilla ryhmät tasan ketteriin ja fyysisesti reippaisiin ja sitten kömpelöt ja tumpelot omaan ryhmäänsä. Jälkimmäisiä käy ohjaamassa satunnaisesti, edellisiä "opettaa" aktiivisemmin.
Hänellä on ylipäätään suosikki oppilaat, joiden numerot tahtovat pyöristyä ylöspäin. Huonosti menneet kokeet eivät haittaa - sattuuhan sitä. Oppilaan pitää vain muistaa aktiivisesti "nuoleskella" opettajaa.
Kun olet voimistelija, niin saat ysin, vaikka et osaisi/haluaisi tehdä mitään muuta.
Siis oikein pistää vihaksi miten nämä voimistelijatyttöset saavatkin hyviä numeroita, vaikka eivät halua pelata sählyä-kun voi tulla mustelmia jalkoihin. Ei tykätä hiihtää-kun se on niin tylsää. Lentopallossa ja koripallossa voi sattua sormiin. Yleisurheilussa voi tulla hiki ja siinähän voi vaikka likaantua. Pesäpallossakin se hiekka epämiellyttävästi pöllyä.
Eli ainoastaan tehdään yksi spagaati ja oikean seuran takki päällä, niin kyllähän se ysi tai kymppi tulee.
silti se oli 9.
Harrastaa telinevoimistelua ja uimassa käydään paljon joten se on vahva laji. Joukkuepeleistä tai hiihdosta ei pidä ollenkaan, luistelu on ihan ok. muttei mikään lempijuttu.
On siis notkea ja osaa voimistelut telineillä ja perrmannolla eli nämä spagaatit, voltit, kärrinpyörät yms.
Se kait sitten riittää.
sikuiset ihmiset...lapsi kärsii vääryyttä numeron takia...ei helvetti ja aikuinen vielä isolla komppaamassa...mitäs jos keskittyisit lapsen itsetunnon tukemiseen ja liikunnan ilon ylläpitämiseen...annat numeroille piut paut...niillä on just niin paljon merkitystä ku niille antaa...ketä kiinnostaa aikuisena mikä numero oli missäkin aineessa, sen sijaan se jos yhä määrittelee itseään suoritusten kautta voi kiinnostaaki...
ja nämä "ei ammattitaitoa arvostella taideaineita"???
sano mulle yksikin jota todella palvelee aidosti aineen arvosteleminen numerolla tekemisen ilon löytämisen sijaan, paitsi vanhempaa joka elää lapsensa kautta
vääryyttä vääryyttä
anna mun kaikki kestää
Liikunta on ihan samalla lailla aine kuin muutkin. Jos olet hyvä niin saat hyviä numeroita. Ei matematiikastakaan anneta ysiä ihan sillä perusteella että tykkää matikasta.
(Tämä tietenkin sitten tappaa monilta liikunnan ilon, niinkuin itsellenikin kävi. Mutta näin se kuitenkin toimii.)
Kysy opettajalta perusteita numerolle. Hän kertoo eikä ole yhtään huono juttu kysyä. Minäkin kysyin kun oma poikani sai kasin liikunnasta, mun mielestä sille olis kuulunut kymppi. Opettaja perusteli ja keskusteltiin asiasta. Seuraavana vuonna se oli 9. Taas itse koin että sama numero samalta opettajalta minkä tuo isoveli sai... Patalaiska ja hidas tapaus mutta paljon kohteliaampi ja muuten ns parempi oppilas. Myös enkun numerosta kysyin eräänä vuonna.. Ja opettaja sanoi suoraan että olisihan se voinut olla parempikin. Olis siis ollut ihan ok jos olisi sanonut että tunneilla on laiska tms. Ja just laitoin äitiurani kolmannen perustelupyynnön yhdestä numerosta. Mun mielestä oppilaan oikeus tietää mistä numero tulee jos ei itse ymmärrä. Kuitenkin tässä kohdin 9 lk niin aika hyvin jo hahmottaa mikä numero pitäisi tulla.
Minkä ikäisestä lapsesta on kyse? Peruskoulussa numeron määritteli hyvin paljon yleisurheilu ja suorittaminen. Itse en koskaan lintsannut, vaan olin aina paikalla ja liikuntanumero oli 7. En ollut oikein missään yleisurheilussa hyvä, en osannut juosta tarpeeksi nopeasti, en osannut hypätä tarpeeksi korkealle, enkä tarpeeksi pitkälle. Lisäksi liikuntaopettajia piti nuoleskella, jos halusi paremman numeron. Oma lukunsa oli myös nämä, jotka harrastivat vapaa-aikana kilpailumielessä jotain, heidän numeronsa oli aina 9, vaikka eivät loistaneet muussa kuin yhdessä lajissa (esim. jalkapallo, jääkiekko, telinevoimistelu, luistelu). Peruskoulun jälkeen menin amikseen, jossa liikuntanumero oli 4 (asteikolla 1-5). Siellä opettajalle kelpasi osallistuminen ja hyvä asenne, mikä oli mielestäni reilua.
Numeroarvostelu koululiikunnassa on mielipuolista. Jos oppilas hakeutuu jollekin liikunta-alalle eiköhän sinne ole joka tapauksessa testit.
Lapsellani on kehityshäiriö, ja hän ei suoriudu esim osasta aiemmin mainituista nelosluokan tavoitteista yläkouluikäisenä. Lapsi on hyvin tunnollinen ja tekee parhaansa. Edellinen liikunnanope piti numeron seiskassa joka tuntui julmaltakin, mutta uusi on antanut kasia. Näyttää olevan opesta kiinni. Molemmat ovat olleet tietoisia lapsen sairaudesta, joka tekee liikkumisen vaikeaksi.
Samaa mieltä, että koko liikunnan numero on turha. Pääasia että lapset saavat koululiikunnasta positiivisen kokemuksen tulevaa elämää varten, ja tutustuvat lajeihin monipuolisesti löytääkseen sieltä oman juttunsa. Moni saa edelleen ihan turhaan koulusta elinikäisen liikuntakammon. Onneksi numero ei vaikuta jatko-opintoihin.
Minä olen aina miettinyt, miksi ihmeessä liikunta pitää olla numeroin arvioitava "aine". Kaikilla ei nyt vaan ei ole samanlaisia edellytyksiä liikuntaan ruumiinrakenteellisesti eikä psyykkisesti.
Ehdotus matikan arvosanoiksi:
10: voittanut joskus päässälaskukisan. Osaa hyvin jonkin osa-alueen, jos osaa esim. kellonajat niin ei tarvitse osata kertolaskua.
9: on aina tunnilla ja viittaa paljon, vaikkei olisikaan niin hyvä.
8: on aktiivinen mutta ei innostunut.
7: ei tee läksyjä
6: lintsaa kokoajan
5: polttaa kaikkien muiden matikankirjat ja tuo venäjän mafian estämään matikan opetuksen tunnin
4: tappaa kaikki matikanopettajat, nostattaa itsensä diktaattoriksi sotilasjuntan avulla ja kieltää matikan kuolemanrangaistuksen uhalla
Ihan oikeasti, miksi liikunnassa pitäisi saada hyviä arvosanoja pelkästään sillä ettei kieltäydy tekemästä mitään? Eri asia on jos katsotaan että se on pelkkä huviaine vakavampien aineiden seassa, silloin voisi poistaa numeroarvostelun kokonaan.
Muistan ikuisesti oman yläasteen. Sain 7 arvosanaksi myös. Meillä oli tyttöjen ja poikien liikkunnat erikseen. tytöillä oli pelkästään tanssi ja jumppaa. Päätin vaihtaa poikien puolelle ja opettajat olivat asian kanssa ok. Ainaki poikien opettaja. Päättötodistuksen sain poikien opettajan mukaan 10, mutta naisope oli erimieltä. sain 7 koska ei nähny olinko oikeesti hyvä
Meillä vaikuttivat numeroon jälleen kerran siitepölyaikaan juossut Cooperin ja kahden kilometrin testit. Silkkaa järjettömyyttä koska molemmilla oppilailla on siitepölyallergia sekä astma. Parhaansa yrittivät mutteivat kyenneet tänäkään keväänä edellisen syksyn tuloksia ylittämään. Liikunnanopettaja on tietoinen näistä sairauksista muttei ota huomioon arvostelussa vaikka toiset yrittäisivät parhaansa.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 20:46"]
Meillä vaikuttivat numeroon jälleen kerran siitepölyaikaan juossut Cooperin ja kahden kilometrin testit. Silkkaa järjettömyyttä koska molemmilla oppilailla on siitepölyallergia sekä astma. Parhaansa yrittivät mutteivat kyenneet tänäkään keväänä edellisen syksyn tuloksia ylittämään. Liikunnanopettaja on tietoinen näistä sairauksista muttei ota huomioon arvostelussa vaikka toiset yrittäisivät parhaansa.
[/quote]
Saahan matematiikastakin huonon numeron riippumatta yrityksestä, jos ei pärjää kokeessa. Ei auta, vaikka opettaja tietää, että oppilas on tyhmä.
Kyllä se liikan numero merkkaa esim märskyyn haettaessa (liikuktalukio)
Kriteerit ovat tiukat ja 8numerollakin pitää jo olla suht hyvä. Mutta tässä tosiaan taitaa olla opettajilla vain erilaisia arvosteluperusteita, varsinkin jos kyseessä vielä ala-asteen luokanopettaja joka toimii ohessa jonkun luokan liikunnanopettajana ilman pätevyyttä. Luulisi että liikunnanopettajilla yläasteella on jo parempi perspektiivi.
Meillä lapset kyllä täyttävät kriteerit. Mutta harrastavat kilpaurheilua ja kotona opeteltu yhdessä noita muita koululajeja. Tällöin ovat parhaimpien joukossa muissakin kuin vain siinä omassa yhdessä lajissaan, koska ovat harjoitelleet enemmän ja muutenkin oppivat suht nopeasti, sekä fysiikka ja motoriikka on kohdallaan. Lisäksi kunto on kova. Mutta eivät hekään kaikissa lajeissa häikäise, mutta ovat niissä omissa heikoissakin lajeissa vähintään keskitasoa parempia.