onko oikeesti teidän mielestä suvivirsi niin kaunis, että sitä jäisi kaipaamaan??

se on sitäpaitsi kaunis, niin myös niin täpötäynnä onnellisuuden tunnetta. Sen kun kuulee, onni virtaa lämpönä joka jäseneen: nyt on kesä ja loma!

Ja omasta mielestäni kaikki virret ovat ankeita, laahaavia, ahdistavia ja jotenkin kaukana onnellisuudesta melodioiltaan.

No, ei ne sanatkaan ole mitenkään erityisen hienot, kuten ei moni muukaan suomalaisessa kappaleessa.

Täällä vain tunnutaan pitävän kaikista "haikeista" kappaleista ja mitä enemmän surua ja tuskaa niin sitä suurempi hitti. blääh.

Traumatisoiduin jo esikoiseni ensimmäisessä joulujuhlassa, koska salissa ei ollut kuusta..

En usko piiruakaan jumalaan, muttta näillä virsillä on minulle syvempi perinteeseen liittyvä merkitys.

Juhlakuusi on todella vanha pakanaperinne, eikä tosiaan liity kristinuskoon mitenkään.

mutta toisaalta, ei minua haittaisi, vaikka se joskus korvattaisiin jollakin toisella virrellä.



Esim. Virsi 572; Taas kukkasilla kukkulat olisi myös hyvä vaihtoehto

http://evl.fi/Virsikirja.nsf/30a7d6618ce6ab81c2256ca80040e996/19b9740ff…

mitä on ja se vaan kuuluu koulujen kevätjuhliin ja sillä siisti.

laahaava, ankea, liian tunnustuksellinen ja minulle se aina merkitsi sitä, että kaverit lähti mökeille ja lomille. Piti pyöriä itsekseen paljon kun muut oli poissa.



Kuulen vieläkin sen laahaavaan urkuharmoonin poljennan ala-asteelta ja koen ahdistusta.



Meidän perhe on ateisteja joka tapauksessa, joten on ihan väärin pakottaa laulamaan



Taas niityt vihannoivat

ja laiho laaksossa,

puut metsän huminoivat

taas lehtiverhossa.

Se meille muistuttaapi

hyvyyttäs', Jumala,

ihmeitäs' julistaapi

se vuosi vuodelta.



Jumala ei ole hyvä. Se antaa miljoonien lasten kuolla nälänhätään vuosittain.

täytyy sanoa että jos joku siitäkin ahdistuu niin pitäisi mennä päälääkäriin!

Suvivirrestä ei ole minkäänlaisia muistoja, en edes tiedä sanoja... :D Ihmettelen vain tätä, miten niin MONI hartaudella arvostaa kyseistä masentavan kuuloista laulua.

9 vuotta sitä soitettu etkä muista mitään

ko. virrestä muuta kuin sen ärsyttävän melodian. Ehkä eniten ärsytti kaikkien vollottaminen sen aikaan. =D

Toisaalta, en vaivautunut ikinä opettelemaan koko kappaletta. Siinä vaiheessa kun ko. virsi veisattiin/jollotettiin/kieuttiin oli ajatukset jo jossain niin kaukana kuin siinä paikassa että en miettinyt koko sanoja. Lisäksi yritin olla kuuntelematta vanhojen naisten kiekukumista sen virren aikana.

En ole koko elämäni aikana pitänyt mistään uskoon liittyvästä ja tämä johtuu ihan puhtaasti siitä että koin kaiken kristinuskoon liittyvän kiihkoiluna. Parasta tässä oli se että "vanhempani" olivat kiihkouskovaisia ja "sisarukseni" viettivät koko lapsuuteni pelotellen että joudun helvettiin koska en tee näin ja noin.

Omasta puolestani siellä kevätjuhlissa voi soittaa vaikka oodin ilolle, sekin on oikeasti positiivisempi ja kauniimpi kappale, eikä sitä ole pilattu sanoilla.

Erittäin kaunis laulu, kesän ehdoton alku!

täytyy sanoa että jos joku siitäkin ahdistuu niin pitäisi mennä päälääkäriin!

Virret nyt ovat vain yleisluonnoltaan ahdistavia. Varsinkin kun suurin osa kouluista säestää sen sellaisella vanhalla pihisevällä urulla joka tuo takuuvarman hautajaistunnelman, oli kappale mikä tahansa.

Hautajaiskappale, ei voi mitään.

Ja todellakin jäisin sitä kaipaamaan!

jos koulun kevätjuhlassa se lauletaan harmoonilla kurjasti venyttäen.



Juuri eilen taas laulettiin suvivirsi hyvällä tempolla nuoren kanttorin johdolla. Ja heti tuli mahtava tunne siitä, että nyt on KESÄ!

Suvivirrestä ei ole minkäänlaisia muistoja, en edes tiedä sanoja... :D Ihmettelen vain tätä, miten niin MONI hartaudella arvostaa kyseistä masentavan kuuloista laulua.

9 vuotta sitä soitettu etkä muista mitään

ko. virrestä muuta kuin sen ärsyttävän melodian. Ehkä eniten ärsytti kaikkien vollottaminen sen aikaan. =D

Toisaalta, en vaivautunut ikinä opettelemaan koko kappaletta. Siinä vaiheessa kun ko. virsi veisattiin/jollotettiin/kieuttiin oli ajatukset jo jossain niin kaukana kuin siinä paikassa että en miettinyt koko sanoja. Lisäksi yritin olla kuuntelematta vanhojen naisten kiekukumista sen virren aikana.

En ole koko elämäni aikana pitänyt mistään uskoon liittyvästä ja tämä johtuu ihan puhtaasti siitä että koin kaiken kristinuskoon liittyvän kiihkoiluna. Parasta tässä oli se että "vanhempani" olivat kiihkouskovaisia ja "sisarukseni" viettivät koko lapsuuteni pelotellen että joudun helvettiin koska en tee näin ja noin.

Omasta puolestani siellä kevätjuhlissa voi soittaa vaikka oodin ilolle, sekin on oikeasti positiivisempi ja kauniimpi kappale, eikä sitä ole pilattu sanoilla.

uskonto on harhaista taikauskoa ja armon Herraa kiitä, kun laupias hän on taas ihan humpuukia.



Onneksi kirkosta erotaan yhä enemmän ja uskontoja on enemmän kuin yksi kouluissa, joten 20 vuoden kuluttua on ihan uudet biisit.

ja olin oikein innokas koulunkävijä. Suvivirsi ei silti kyllä mitenkään helähytä meikäläisen sisintä, vaikka iltarukouksenkin iltaisin lausun. Jotenkin se on vaan niin melankolinen ja kevätjuhlaan kuuluisi sellainen eläväisempi "vasikat kesälaitumille" meininki.

Itseäni ilahduttavat ja nostalgisoin enemmän sellaisilla lauluilla kuin "Perho lentää haagan yllä" ja "Anttilan kesähuuma" vaimikäsenytoli.

Muistatteko muuten muita kevätjuhlalauluja?



Terv.tamperelainen koululainen vm-76

Mutta ennen kaikkea perinne, joka kuuluu kevätjuhlaan.

Että traumatisoiduit, kun et kuusta saanut nähdä.

Mä muistan sitä onnen ja ylpeyden määrää, kun itse 80 -luvun pikkukoululaisena sain vanhempani kevät-ja joulujuhlaan, joihin olimme itse tehneet ohjelmaa jne. Olin ylpeä koulustani ja luokastani, sellainen jännittyneen iloisen ylpeä. Olisi varmaan ollut hirveän pettynyt ja ihmeissäni, jos vanhemmat olisivat sitten alkneet haukkumaan koulumme juhlajärjestelyjä...

Eihän ne 80-luvun juhaltkaan enää olleet sitä, mitä 50-luvulla syntyneiden vanhempieni kevät-ja joulujuhlat. Aika kulkee.

Kevät- ja joulujuhlat ovat ihania kun saa laulaa niitä omassa kultaisessa lapsuudessa opittuja lauluja.

Ilman suvivirttä kesä ei voi alkaa.

Jos lapsemme rehtori päättäisi lopettaa enkelitaivaan ja suvivirren laulun, lopettaisi perheemme myös kyseisissä tilaisuuksissa käynnin. Niillä ei olisi enää mitään merkitystä.

Traumatisoiduin jo esikoiseni ensimmäisessä joulujuhlassa, koska salissa ei ollut kuusta..

En usko piiruakaan jumalaan, muttta näillä virsillä on minulle syvempi perinteeseen liittyvä merkitys.