Voisitko seurustella pyörätuolissa istuvan miehen kanssa?
Ihmettelen erästä kaveriani, kun sanoo löytäneensä elämänsä rakkauden invalidista? ONko kaveri seonnut? Tosin hänen exänsä pahoinpiteli häntä rajusti voisiko johtua siitä?Mietin vaan että invalidi ei ainakaan lyö...
Kommentit (60)
pyörätuolia käyttävä mies tarvi apua jossain suihkussa käymisessä. Muutenkin olen ymmärtänyt, että siinä kehittyy kunnon käsivoimat.
ja n 20 veenä olen seurustellutkin.
Onhan tää palsta täynnä naisia joille miehen pituus on elämän ja kuoleman kysymys.
170 cm senttisenä miehenä kelpuuttaisi yli 175 cm naista ja moni mun pituinen mies laittaa ylärajan tuonne 165 cm kohdalle.
Itse asiassa nuorempana hieman tapailin yhtä pyörätuolimiestä, joka oli komea ja koulutettu. Mies valitettavasti paljastui kahlitsevaksi kusipääksi, joten tilanne päättyi ennen kuin oikeaan seurusteluun oikeastaan oli edes päästy.
oli raskasta koska mies ei hyväksynyt mielessään sitä että itse kykenen elämään normaalisti.
Hän oli mustasukkainen tanssiharrastuksestani ja harrastin sitä muka hänen kiusakseen, kävin jumpassa tyttökavereiden kanssa hänen kiusakseen, jos menin lenkille tai ratsastamaan niin sekin taas hänen kiusakseen.
Seurustelu katkeroituneen kanssa alkoi olla sen verran piinaavaa etten voinut jatkaa. Tietenkin mies haukkui minut lähtöni jälkeen "narsistiseksi invalidin hyväksikäyttäjäksi."
En ole valinnut nykyistäkään miestäni pelkästään ulkoisten asioiden perusteella. Jos syy pyörätuolin tarpeeseen on liikuntavamma, ei se ole kuin hidaste elämässä, jos ihminen on sisimmältään sellainen, jonka kanssa haluaisin olla. Tärkeintä olisi onnellinen yhteiselo, ei se miltä toinen näyttää tai mitä apuvälineitä tarvitsee.
Kamala ajattelumalli jotenkin ap sinulla, jos luokittelet ihmiset ulkoisten asioiden perusteella. Liikuntavamma ei vaikuta älykkyyteen esimerkiksi mitenkään ja nykypäivänä apuvälineitä on vaikka kuinka ja arki sujuu monelta vammaiselta hyvinkin itsenäisesti. Eri asia on, jos on liitännäisvammoja tai sairautta paljonkin.
Invalidikin voi olla väkivaltainen, monellakin on todella voimaa käsissä vaikka jalat eivät pelaisikaan ja kropanhallintakyky vammasta huolimatta voi olla erittäin hyvä. Jokainen on yksilö, väkivaltaisia ihmisiä on olemassa vammaisissa ja vammattomissa, se ei liity siihen pystyykö kävelemään vai ei.
Mutta tämä aloituksesi onkin varmaan pelkkä provo?
Jos ei ole, olet kyllä hyvin pinnallinen ihminen ja ajatusmaailmaltasi invalidi.
erästä kirjaa,missä oli tarina naisesta,joka oli vammautunut auto-onnettomuudessa. Mies lähti toisen naisen matkaan ja oli suoraan sanonut vaimolleen,että ei sinusta ole enää naiseksi. Parilla oli kaksi lasta, mies vei nekin.Nainen tapasi lapsiaan äitinsä luona joka toinen vkl.
Myöhemmin nainen tapasi jonkun nuoruuden ihastuksensa, jolle pyörätuolissa oleva nainen ei(ei siis naisella ollut tuntoa alapäässä)ollut kauhistus eikä este.Tarina ei kertonut miten heidän suhteensa eteni,toivottavasti hyvin.
Nainen ei taitaisi jättää rakastaan, jos tämä vammautuu.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tää palsta täynnä naisia joille miehen pituus on elämän ja kuoleman kysymys.
Naisilla epävarmuutta omasta naiseudestaan?
Joskus aikoinaan juttelin netissä pitkiä aikoja pyörätuolissa olevan miehen kanssa. Kiinnostus alkoi laantua, kun en oikein enää tiennyt, että onko hän tyttöystävää vailla, vai etsikö ilmaista avustajaa.
Pyörätuolissa oleva mies ei lyö?
Mitä ttua mä just luin?!
No ehkä silloin ei, jos on kaulasta alaspäin halvaantunut, mutta pysyykö sellainen edes tuolissaan?
Vierailija kirjoitti:
Onhan tää palsta täynnä naisia joille miehen pituus on elämän ja kuoleman kysymys.
Mä en ole niitä naisia.
En. Olen vastannut samanlaiseen kysymykseen ennenkin. Asun hissittömän kerrostalon kolmannessa kerroksessa, tykkään myös marjastaa, sienestää ja vaeltaa, joten niihin ei pyörätuolilla mukaan pääse. Aina ei tarvitsekaan, mutta tottakai odottaisin, että meillä olisi edes jotain yhteisiä harrastuksia. Pyörätuolilla ei pääsisi myöskään kulkemaan mökillämme paljon minnekään, koska siellä on kallioista ja tasoja.
Eli ei, en voisi oikeastaan edes ajatella asiaa. Eikä tarvitsekaan.
Vierailija kirjoitti:
Joskus aikoinaan juttelin netissä pitkiä aikoja pyörätuolissa olevan miehen kanssa. Kiinnostus alkoi laantua, kun en oikein enää tiennyt, että onko hän tyttöystävää vailla, vai etsikö ilmaista avustajaa.
Mä juttelin netissä pitkään yhden pyörätuolissa olevan, itseäni 10v vanhemman naisen kanssa.
Hän etsi parisuhdetta kuten minäkin.
Oli camit ja kaikki, tiesimme siis toistemme ulkonäöt jne.
Juttu luisti hyvin, kunnes tuli puheeksi koulutukseni ja ammattini.
Sanoin olevani insinööri.
Hän sanoi että hänen exä on insinööri, inssit ovat kuulema maailman tylsimpiä ja huumorintajuttomimpia ihmisiä.
Pisti camin kiinni ja blokkasi minut.
Haluaisin että tämä tarina olisi vitsi, mutta on totisinta totta.
Tämän tapauksen jälkeen olen vältellyt ammatista puhumista naisseurassa.
Varmaan sitten jos itsekin olisin.
Minua ei haittaisi pyörätuoli, eikä edes se, että mies olisi lyhytkasvuinen. Kunhan pääkoppa on kunnossa, eikä päihteet hallitse elämää.
Vierailija kirjoitti:
En. Olen vastannut samanlaiseen kysymykseen ennenkin. Asun hissittömän kerrostalon kolmannessa kerroksessa, tykkään myös marjastaa, sienestää ja vaeltaa, joten niihin ei pyörätuolilla mukaan pääse. Aina ei tarvitsekaan, mutta tottakai odottaisin, että meillä olisi edes jotain yhteisiä harrastuksia. Pyörätuolilla ei pääsisi myöskään kulkemaan mökillämme paljon minnekään, koska siellä on kallioista ja tasoja.
Eli ei, en voisi oikeastaan edes ajatella asiaa. Eikä tarvitsekaan.
Kyllä jokaisella pyörätuolipotilaalla tulee olla yhtäläinen mahdollisuus ja oikeus seurustella sinun kanssasi!
Mökille teet rampit ja luiskat. Marjassa käynti onnistuu pitkospuilla ja hissejä voi jälkiasentaa.
Lopeta selittely ja syrjiminen!
luultavasti ei voisi.