Lue keskustelun säännöt.
En saanut lähetettä pelkopolille :-((
25.05.2012 |
Lääkäri oli vaan, että ehtii vielä. Terkkari oli ekalla käynnillä rohkaissut pyytämään jo nyt. Nyt sitten pelottaa ja ahdistaa, jos mitään toiveitani ei kuunnella, jos taas joutuu odottamaan pari viikkoa yliaikaa ja synnyttämään herra ties viisikiloisen tällä kertaa. Syvältä julkinen terveydenhuolto :(
Kommentit (50)
Aidosti: MIKÄ siinä synnytyksessä pelottaa? Ehkä pelkopolin sijaan, voisi tuota henkistä puolta psyykata, jotta välttyttäisiin "turhilta" sektioilta. Synnytys on luonnollinen tapahtuma, se sattuu ja siinä tulee repeämiä. Mitä te käytännössä pelkäätte? t: 2x äiti jonka toinen synnytys oli "kamala", joka olisi saanut sektion, mutta ei halunnut.
synnytyksessä se, että joutuisin taas siihen tilanteeseen, jossa tuntuu siltä, että tämä ei lopu ikinä. Mulla supistukset heikkeni, vauva oli väärässä tarjonnassa, napanuora kaulan ympärillä (selvisi vauvan synnyttyä; sekin siis osaltaan vaikeutti ulostuloa) ja ponnistusvaihe kesti 2 h. Imukuppi otettiin avuksi, mutta silläkin tuhrattiin 40 min. Se sattui ja luulin, että vauvani kuolee siihen rynkytykseen. Mua pelottaa synnytyksessä siis AIDOSTI se, että joudun kärsimään saman kivun ja ahdistuksen. Minusta se ei ollut luonnollinen tapahtuma, mulle laitettiin oksitosiinitippa, jotta supistuksia tulisi, ja ilmeisesti sen takia epiduraali, jonka takia jouduin makaamaan pitkiä aikoja, jolloin en itse voinut lievittää omia kipujani. Epiduraali ei tosiaankaan vienyt kaikkia kipuja pois. Mä olisin saanut käydä pelkopolilla synnytyksen jälkeen, mutta en ainakaan siinä kohtaa tuntenut sitä tarpeelliseksi. Katsotaan sitten, jos tulen uudestaan raskaaksi. Sulla on muuten selvästikin väärä käsitys siitä, mikä pelkopoli on.
Kyse ei nyt ole mistään "ahdistuksesta tai pienestä kivun pelosta", katin kontit. Kyse on vauvan terveydestä, vammautumisriskistä tai jopa kuolemanvaarasta. Jos ammattilaiset eivät osaa hoitaa tilannetta oikein ja lapsi on todellisessa vaarassa, niin kyllä normaaliin äitiin jää iso, siis iso pelkotila vastaavan toistumisesta.
Minua ei kuunneltu esikoisen synnytyksessä, ei missään vaiheessa. Synnytys käynnistettiin 2 vko yliaikaisena kun vedetkin jo vähissä. Ei meinannut käynnistyä millään, kolme päivää yritettiin. Sitten vihdoin kemiallisesti saatiin rytinät käyntiin ja silloin kroppa ei ole valmistautunut synnytykseen. Lapsi jäi pahasti jumiin, happi romahti ja imukupilla revittiin ulos. Ja minä en tietenkään saanut kivunlievityksiä kun ei ajoissa äitiä kuunneltu.
Lapsi oli todella vaarassa ja joutui happiseurantaan. Luojan kiitos hän selvisi vammoitta. Minulle jäi isot repeämät ja pidätyskyvyttömyyttä. Mutta sille ei voi mitään.
Pyysin pelkopolille pääsyä toisen lapsen synnytyksen lähestyessä. En halunnut että sama toistuu, en todellakaan halua että taas lapsi jumissa ja niskat vaarassa imukuppien vuoksi. En. No, pääsin pelkopolille ja siellä nimenomaan kirjattiin että äitiä kuunnellaan ja estetään saman tilanteen toistuminen.
Ja paskat. Äitiä ei taaskaan kuunneltu ja sama toistui. Nyt vain höystettynä sillä että lapsella oli napanuora kaulan ympärillä. Lapsi (edellistä vielä paljon isompi) jumissa, happi romahti, imukuppi irtosi ekan vetoyrityksen yhteydessä, ja minulla ei taaskaan ollut kivunlievitystä. Taas kamalat repeämät ja tuska jota ei voi kuvailla. Mutta luojan kiitos terve lapsi.
Että ei siitä pelkopolistakaan aina hyötyä ole, sama katastrofi toistuu vaikka kirjallisena olet saanut lupauksia toisenlaisesta toiminnasta.
Naistenklinikka Helsinki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennen kuin vauva kasvaa liian isoksi?
Mä tein näin juuri vedoten siihen, että esikoinen oli yli nelikiloinen ja sain käynnistyksen ja kaikki meni oikein hyvin.
synnytyksessä se, että joutuisin taas siihen tilanteeseen, jossa tuntuu siltä, että tämä ei lopu ikinä. Mulla supistukset heikkeni, vauva oli väärässä tarjonnassa, napanuora kaulan ympärillä (selvisi vauvan synnyttyä; sekin siis osaltaan vaikeutti ulostuloa) ja ponnistusvaihe kesti 2 h. Imukuppi otettiin avuksi, mutta silläkin tuhrattiin 40 min. Se sattui ja luulin, että vauvani kuolee siihen rynkytykseen. Mua pelottaa synnytyksessä siis AIDOSTI se, että joudun kärsimään saman kivun ja ahdistuksen. Minusta se ei ollut luonnollinen tapahtuma, mulle laitettiin oksitosiinitippa, jotta supistuksia tulisi, ja ilmeisesti sen takia epiduraali, jonka takia jouduin makaamaan pitkiä aikoja, jolloin en itse voinut lievittää omia kipujani. Epiduraali ei tosiaankaan vienyt kaikkia kipuja pois. Mä olisin saanut käydä pelkopolilla synnytyksen jälkeen, mutta en ainakaan siinä kohtaa tuntenut sitä tarpeelliseksi. Katsotaan sitten, jos tulen uudestaan raskaaksi. Sulla on muuten selvästikin väärä käsitys siitä, mikä pelkopoli on.
Kyse ei nyt ole mistään "ahdistuksesta tai pienestä kivun pelosta", katin kontit. Kyse on vauvan terveydestä, vammautumisriskistä tai jopa kuolemanvaarasta. Jos ammattilaiset eivät osaa hoitaa tilannetta oikein ja lapsi on todellisessa vaarassa, niin kyllä normaaliin äitiin jää iso, siis iso pelkotila vastaavan toistumisesta.
Minua ei kuunneltu esikoisen synnytyksessä, ei missään vaiheessa. Synnytys käynnistettiin 2 vko yliaikaisena kun vedetkin jo vähissä. Ei meinannut käynnistyä millään, kolme päivää yritettiin. Sitten vihdoin kemiallisesti saatiin rytinät käyntiin ja silloin kroppa ei ole valmistautunut synnytykseen. Lapsi jäi pahasti jumiin, happi romahti ja imukupilla revittiin ulos. Ja minä en tietenkään saanut kivunlievityksiä kun ei ajoissa äitiä kuunneltu.
Lapsi oli todella vaarassa ja joutui happiseurantaan. Luojan kiitos hän selvisi vammoitta. Minulle jäi isot repeämät ja pidätyskyvyttömyyttä. Mutta sille ei voi mitään.
Pyysin pelkopolille pääsyä toisen lapsen synnytyksen lähestyessä. En halunnut että sama toistuu, en todellakaan halua että taas lapsi jumissa ja niskat vaarassa imukuppien vuoksi. En. No, pääsin pelkopolille ja siellä nimenomaan kirjattiin että äitiä kuunnellaan ja estetään saman tilanteen toistuminen.
Ja paskat. Äitiä ei taaskaan kuunneltu ja sama toistui. Nyt vain höystettynä sillä että lapsella oli napanuora kaulan ympärillä. Lapsi (edellistä vielä paljon isompi) jumissa, happi romahti, imukuppi irtosi ekan vetoyrityksen yhteydessä, ja minulla ei taaskaan ollut kivunlievitystä. Taas kamalat repeämät ja tuska jota ei voi kuvailla. Mutta luojan kiitos terve lapsi.
Että ei siitä pelkopolistakaan aina hyötyä ole, sama katastrofi toistuu vaikka kirjallisena olet saanut lupauksia toisenlaisesta toiminnasta.
Naistenklinikka Helsinki.
vauva ei pintavaurioita lukuun ottamatta kärsinyt, enimmäkseen kai pelko vauvan hengestä oli pääni sisällä - toimenpiteet tuntuivat niin rajuilta. Tämä jäi pois tuosta viestistäni. En tiedä, oliko henkilökunnan toiminnassa vikaa, vaikea arvioida. Joissain jutuissa joo, esim. siinä, että mulle ei koko ajan kerrottu, mitä nyt tapahtuu tai kysytty, haluanko epiduraalin.
Toisaalta voin järkeillä, että synnytys kestää kuitenkin aika vähän aikaa verrattuna koko muuhun elämään ja palkinto on aika ihana (ja näin sanoinkin kätilölle, joka soitti kotiin n. kuukauden kuluttua synnytyksestä), mutta toisaalta synnytys on mielessä aika kauheana asiana. Olisin varmasti traumatisoitunut, elleivät sekä sairaalan henkilökunta että neuvolan terkka olisi olleet niin asialla. Sain myös vertaistukea läheisiltä. Toisaalta uskon, että synnytys voisi olla jotenkin henkisesti miellyttävämpikin kokemus - miten, siihen en osaa kovin yksiselitteisesti vastata, tai edes jaksa kirjoittaa niin paljon...
Että ei siitä pelkopolistakaan aina hyötyä ole, sama katastrofi toistuu vaikka kirjallisena olet saanut lupauksia toisenlaisesta toiminnasta.Naistenklinikka Helsinki.
Sama kokemus kätilöpistolta vuosi sitten. Kävin juttelemassa etukäteen ja asiat kirjattiin ylös. Ensimmäinen kätilö jaksoi niihin vielä perehtyä kiitettävästi, mutta seuraava ei. Etukäteen jutteluista ei ole mitään hyötyä, jos kirjaukset eivät kiinnosta juuri synnytyksessä vuorossa olevaa kätilöä!
Kävin juttelemassa osastolla jälkikäteen. Kätilön asenne oli aivan yhtä ylimielinen mitä se oli synnytyksessä. Kätilö ei myöntänyt tehneensä mitään väärää, mutta osastonhoitaja lupasi toki ettei näin tapahdu missään nimessä seuraavan kerran. Just joo, pakkohan se on luvata, mutta lupauksia ei näköjään tarvitse pitää. Ensi kerralla vaadin vaatimalla sektion. Minä en enää usko pelkopolilupauksiin.
Tuurista taitaa sitten olla kiinni sekin, millainen kätilö ja lääkäri sattuu synnytyksessä olemaan. Uskoisin synnytyspelkokeskusteluista kuitenkin olevan apua sekä siitä, jos saisi mahdollisimman tarkan seurannan, jotta tietää mikä se tilanne sitten synnytyshetkellä on, kunhan sinne asti selvitään.
Ja kyllä, olen tietoinen sektion riskeistä, enkä sitä ole vaatimassakaan, ellei katsota aiheelliseksi. Ihmeellistä, miten aina aletaan paasata sektion riskeistä, huh huh. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko sä nuija lukenu mitä kaikkea helvettiä joillekin synnyttäneille tai sitä yrittäneille on käyny?? Tuskin kukaan haluaa sektiota jos homma on sujunu edes lähimainkaan ok ja normaalisti! Että pitää yksinkertaisia asioita selittää toisille ihmisille! Pidä turhat kommenttisi ominas jos et parempaa keksi. Tyhmyys on sitte ärsyttävää!!
Oli tarkoitettu sille yhelle joka ihmetteli täällä pelkoja. Tarkennuksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pelottaa?
Ehkä pelkopolin sijaan, voisi tuota henkistä puolta psyykata, jotta välttyttäisiin "turhilta" sektioilta.
Synnytys on luonnollinen tapahtuma, se sattuu ja siinä tulee repeämiä.
Mitä te käytännössä pelkäätte?
pelkäsin henkilökuntaa, joka tietää aina paremmin kuin synnyttävä nainen itse. Jos olisin ekani kanssa tehnyt kuten käskettiin, ollut hiljaa ja mukautunut, olisi lapseni vihannes. En pelkää kipua tai nyrjähtänyttä alapäätä, mutta tähänkin kai joku keksii vastata, että kuuluu asiaan että lapsia aina välillä vammautuu ja äitejä kuolee synnytyskomplikaatioissa.
Ja aion vaatia sektion. Jos ensimmäinen synnytykseni olisi hoidettu kunnialla, ehkä ei tarvitsisi. Siinä tehtiin monta kardinaalimokaa, mm. synnytystapa-arviossa lääkäri keskittyi minun haukkumiseeni eikä tehnyt arviota kunnolla. Kun yritin kysyä lapsen koosta (suvussa isopäisiä + kokoisia lapsia), vastaus oli "eipä sinne ole yksikään vielä jäänyt". Että näin...
Kun synnytykseni alkoi ja lapsivesi valui, odotin tästä 72h ennenkuin paikalle saapui asiansa osaava lääkäri joka ihmetteli, miksi minua ei ole a.) käynnistetty, b.) leikattu. Infektioriski oli suuri ja lapsen sydänäänet monotoniset jo. Kolmen käynnistysyrityksen jälkeen tuli käsky leikata välittömästi ja siinä sitä sitten mentiin...eipä kamalasti selitetty, mitä tapahtuu, muistan allekirjoittaneeni vain papereita.
Leikkaus sujui hyvin ja toivuin fyysisesti suht kivasti. Mutta tilannetta ei käyty läpi mitenkään ja se jätti trauman. Viisi vuotta kesti, ennenkuin uskaltauduin uudelleen raskaaksi.
Edellisen lapseni sain hätäsektiolla tilanteessa, jossa oma henkiin jääminen oli täpärällä. Myös lapsi kärsi tilanteesta ja joutui taistelemaan useampaan kertaan elämästä ja kuolemasta. Nyt toista lasta suunnittelen ja on olemassa riski, että sama uusii. Aion pyytää lähetteen pelkopolille, jotta voin käsitellä näitä asioita. En missään nimessä haluaisi toista sektiota, vaikka sektion jälkeen alatiesynnytyksen riskit ovatkin suuret sekä äidille, että vauvalle. Suurin pelko on kuitenkin se, että esikoiseni jää äidittömäksi. Ja kyllä, riskeistä huolimatta haluaisin toisen lapsen. Voihan olla, että kaikki menee tällä kertaa hyvin.
Vähän on alkuperäisen aiheen vierestä. Pointtina se, että kaikilla ei raskaus ja synnytys suju mallikkaasti, eikä aina ole kyse pelkästä kivun pelkäämisestä.