Lue keskustelun säännöt.
En saanut lähetettä pelkopolille :-((
25.05.2012 |
Lääkäri oli vaan, että ehtii vielä. Terkkari oli ekalla käynnillä rohkaissut pyytämään jo nyt. Nyt sitten pelottaa ja ahdistaa, jos mitään toiveitani ei kuunnella, jos taas joutuu odottamaan pari viikkoa yliaikaa ja synnyttämään herra ties viisikiloisen tällä kertaa. Syvältä julkinen terveydenhuolto :(
Kommentit (50)
Jos tässä nyt joutuu yksityiseltä puolelta lähetteitä pyytämään, niin pitäs tietää, keneltä niitä saa ja kenen sana painaa.
valitse erikoislääkäri, joka myös työskentelee synnystyssairaalassasi. Kysy neuvoa lääkäriaseman ajanvarauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näitä synnytys-pelkoisia. Miksi pitää haluta lapsia jos ei uskalla edes synnyttää? Nykynaiselle pitää kaikkki olla niin siistiä, helppoa ja kivutonta. Kyllä se pelko siitä hälvenee kun synnytys alkaa, se vaan kuuluu siihen vauvan saamiseen.
Kaikille se nyrjähtänyt pillu jota sä selvästi katkeruudella suret ei ole pelon aihe ja sekös sua vituttaakin, että et olekaan pinnallisuudessas yhtään parempi kuin nämä joita et tajua.
??????????????????
näitä synnytys-pelkoisia. Miksi pitää haluta lapsia jos ei uskalla edes synnyttää? Nykynaiselle pitää kaikkki olla niin siistiä, helppoa ja kivutonta. Kyllä se pelko siitä hälvenee kun synnytys alkaa, se vaan kuuluu siihen vauvan saamiseen.
Kaikille se nyrjähtänyt pillu jota sä selvästi katkeruudella suret ei ole pelon aihe ja sekös sua vituttaakin, että et olekaan pinnallisuudessas yhtään parempi kuin nämä joita et tajua.
Että joillekin synnytyspelko on jotain aivan muuta kuin huoli omasta alapäästä! Sitähän nämä en tajua teitä, ette ansaitse olla äitejä kun pelkäätte pillunne piloillemenoa -naiset kuvittelevat, että kellään ei mitään suurempaa huolta voi olla. Ja sitten kun oma perse on piloille synnytetty ollaan niin parempaa kuin sektiota haluavat...
Mitä te käytännössä pelkäätte?.
kontrollin menettämistä. Esikoisen synnytykseen lähdin itseasiassa aivan avoimin ja positiivisin mielin, mutta kesken ponnistusvaiheen iski paniikki. Huusin ja itkin ja rimpuilin. Toinen kätilö oli ymmärtäväinen ja rauhoitteli, toinen hermostui ja alkoi huutamaan, että mun täytyy olla hiljaa. Sain liikaa kivunlievitystä ja pää oli sekaisin. Nykyään pelkään synnytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun tuttuni kuoli lapsivesi emboliaan synnytyksessä. Se tapahtui noin 30 sekunnissa kuulemma, kukaan ei olisi ehtinyt tehdä mitään.
Sellaisia asioita voi sattua kenelle vaan.
ensimmäinen syntyi 4,5kg. itse olen pienikokoinen ja olin tuolloin hyvin nuori. en saanut lkivunlievitystä. raskauden annettiin mennä 2 viikkoa yli, vauvan kokoa ei osattu arvioida. En oikeesti osaa kuvitella että edes kuoliaaksi kituminen voisi olla kamalampaa kun mitä minä koin tuolloin.
sitten taas, seuraava synnytys oli helppo ja "mukava". Jos minulla olisi vain tämä hyvin mennyt kokemus olisi vaikea ymmärtää niitä joilla asiat ei ole menny yhtä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarviiko sinne nykyään lähetteen? Minä olin 7 vuotta sitten ja ihan itse soitin ja varasin ajan kunn
Neuvolasta sain puhelinnumeron.
näitä synnytys-pelkoisia. Miksi pitää haluta lapsia jos ei uskalla edes synnyttää? Nykynaiselle pitää kaikkki olla niin siistiä, helppoa ja kivutonta. Kyllä se pelko siitä hälvenee kun synnytys alkaa, se vaan kuuluu siihen vauvan saamiseen.
Mulle jäi ekan lapsen synnytyksestä niin kauhee pelko etten enäö halunnut toista lasta sen takia, kiitos idiootti kätilön.
Onneksi neuvilassamme oli erittäin mukava täti joka sanoj kun vuosien jälkeen soitin asiasra että lapsia halutaas lisää mutta en enäö uskalla synnyttää, nikntäti ssnoi että älä sitä pelkää että lasten hankkiminen ei saa jäädä pelosta kiinni että kyllä siihen keinot löytyy.
Pääsin pelkopolille ja se auttoi, nyt odotan kolmatta ja kyllähön se aina jännittää et miten kaikki menee, ehdinkö saada kipulääkkeet ja ehdinkö ajoissa sairaalaan ja onko lapsi iso yms... mutta kummasti se luonto sen niin hoitaa että nyt jo odotan että saisi jo synnyttää, on nämä viime biikot ollut niin raskaita ja kivuliaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kumpikohan on yhteiskunnalle kannattavampaa pitkällä aikavälillä, pelkosektion myöntäminen vai se että yksi tai useampi veronmaksaja jää syntymättä. Nimimerkillä yhden lapsen äiti jolle ei toista tule, koska pelkosektiota ei myönnetä ennen raskautumista.
pelottaa?
Ehkä pelkopolin sijaan, voisi tuota henkistä puolta psyykata, jotta välttyttäisiin "turhilta" sektioilta.
Synnytys on luonnollinen tapahtuma, se sattuu ja siinä tulee repeämiä.
Mitä te käytännössä pelkäätte?
t: 2x äiti jonka toinen synnytys oli "kamala", joka olisi saanut sektion, mutta ei halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään, että kolmaskin lapsi vammautuu vaikeasti.
Ensimmäisen kohdalla lantion ja lapsen koon mukaan "tiukoille menee mutta lähdetään koettamaan". Näin oli pakko tehdä kun korkeammat voimat määräsivät. Imukupilla lopulta maailmaan hapenpuutteesta jo jonkin aikaa kärsinyt, reilusti kokoarviota suurempi lapsi ja päälle pahoittelut, näin käy joskus mutta ei olisi voinut etukäteen tietää.
Toisella kertaa pelko oli mukana jo alusta alkaen, mielestäni hyvinkin perustellusti. Mutta mitä vielä, lapsi pienikokoinen ja äiti hyväkuntoinen. Hätäsektioon mentiin liian myöhään.
Revenneet sulkijalihakset eivät tunnu missään. Synnytyksiä hoitavien ammattilaisten itsepäisyys, ylimielisyys ja harhaluulot omasta asemastaan sekä kyvyistään sen sijaan pelottavat aivan saatanasti.
jos sitä ei edes uskalla maailmaan lykätä???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sain lähetteen pelkopolille (rv28) kun sanoin, etten halua synnyttää alateitse (en ala tässä syitä eritellä). Keskustelussa käsiteltiin myös aiempaa kohtukuolemaa ja sitä miten siihen liittyviä pelkoja voisi helpottaa esim. ylimääräisillä kontrollikäynneillä. Sektion suhteen olin varautunut vastustukseen ja miettinyt kuinka pahasti minun pitää luhistua että otetaan tosissaan, mutta hoitaja oli tosi ymmärtäväinen ja sanoi, ettei heillä ketään pakoteta synnyttämään alateitse. Käytiin sitten vain läpi sektioon liittyviä asioita, koska ei kuulemma ala käännyttämään kun olin toiveistani niin varma. Minulla jäi oikein hyvä mieli tuosta keskustelusta.
Revenneet sulkijalihakset eivät tunnu missään. Synnytyksiä hoitavien ammattilaisten itsepäisyys, ylimielisyys ja harhaluulot omasta asemastaan sekä kyvyistään sen sijaan pelottavat aivan saatanasti.
Aivan totta! Olen itse toisen alan lääkäri ja ensimmäisessä synnytyksessä juuri tuo ajattelutapa, että potilas/synnyttäjä on aivoton lehmä jolla ei ole mitään sananvaltaa, pelottaa. Ja oma lapsi joutui tämän asenteen vuoksi tehohoitoon...
pelottaa?
Ehkä pelkopolin sijaan, voisi tuota henkistä puolta psyykata, jotta välttyttäisiin "turhilta" sektioilta.
Synnytys on luonnollinen tapahtuma, se sattuu ja siinä tulee repeämiä.
Mitä te käytännössä pelkäätte?t: 2x äiti jonka toinen synnytys oli "kamala", joka olisi saanut sektion, mutta ei halunnut.
Pelkopolilla nimenomaan psyykataan henkistä puolta ja yritetään saada äiti synnyttämään alateitse. Pelkopoli ei ole mikään sektioautomaatti.
Ja on se niin helvetin hienoa, että sä olet olet niin jalo ihminen, ettet ottanut sektiota vaikka hopeatarjottimella tarjottiin. Varmaan saat taivaassa kirkkaamman kruunun kärsimyksistäsi.
näitä synnytys-pelkoisia. Miksi pitää haluta lapsia jos ei uskalla edes synnyttää? Nykynaiselle pitää kaikkki olla niin siistiä, helppoa ja kivutonta. Kyllä se pelko siitä hälvenee kun synnytys alkaa, se vaan kuuluu siihen vauvan saamiseen.
Yleensä kauhistellaan sen jälkikipuja ja riskejä.
Eihän siinä nyt pelkkä pillu kyseessä ole vaan lapsen henkikin tai sitten vaikka, et jos tuleekin paskan pidätyshäiriöitä loppuelämäksi. Eikö tällaisia asioita saisi ehkäistä, käyttää ihmisen aivoja, eikä pitää niit vapaalla, kuten aivoista vapaimmat kanssakeskustelijat?
Aidosti: MIKÄ siinä synnytyksessä pelottaa?
Ehkä pelkopolin sijaan, voisi tuota henkistä puolta psyykata, jotta välttyttäisiin "turhilta" sektioilta.
Synnytys on luonnollinen tapahtuma, se sattuu ja siinä tulee repeämiä.
Mitä te käytännössä pelkäätte?t: 2x äiti jonka toinen synnytys oli "kamala", joka olisi saanut sektion, mutta ei halunnut.
synnytyksessä se, että joutuisin taas siihen tilanteeseen, jossa tuntuu siltä, että tämä ei lopu ikinä. Mulla supistukset heikkeni, vauva oli väärässä tarjonnassa, napanuora kaulan ympärillä (selvisi vauvan synnyttyä; sekin siis osaltaan vaikeutti ulostuloa) ja ponnistusvaihe kesti 2 h. Imukuppi otettiin avuksi, mutta silläkin tuhrattiin 40 min. Se sattui ja luulin, että vauvani kuolee siihen rynkytykseen.
Mua pelottaa synnytyksessä siis AIDOSTI se, että joudun kärsimään saman kivun ja ahdistuksen. Minusta se ei ollut luonnollinen tapahtuma, mulle laitettiin oksitosiinitippa, jotta supistuksia tulisi, ja ilmeisesti sen takia epiduraali, jonka takia jouduin makaamaan pitkiä aikoja, jolloin en itse voinut lievittää omia kipujani. Epiduraali ei tosiaankaan vienyt kaikkia kipuja pois.
Mä olisin saanut käydä pelkopolilla synnytyksen jälkeen, mutta en ainakaan siinä kohtaa tuntenut sitä tarpeelliseksi. Katsotaan sitten, jos tulen uudestaan raskaaksi.
Sulla on muuten selvästikin väärä käsitys siitä, mikä pelkopoli on.
Ei sitten vieläkään ole lähetettä. Viime viikolla oli aika terkkarille, joka sanoi, että hänen lomasijaisensa saa laittaa lähetteen. Tuota ennen ratkeaa, saanko ehkä muutenkin tarkempaa seurantaan tms, riippuu yhden testin tuloksesta. Lueskelin juuri ekan synnytyksen synnytyskertomusta ja karmiva pelko iski. Onko niillä tuolla julkisella puolella joku hiton säästöohjelma, että vaan kuoleman partaalla olevat saavat lähetteen jatkotutkimuksiin tai ihan vaikka tonne pelkopolille? Ei kovin kiva pyöritellä näitä pienessä päässään. Jos jollain on suositella jotain tosi hyvää yksityisen puolen alan lääkäriä, niin kertokaa. Jos tässä nyt joutuu yksityiseltä puolelta lähetteitä pyytämään, niin pitäs tietää, keneltä niitä saa ja kenen sana painaa.