Lue keskustelun säännöt.
Mies petti - nyt menossa samoihin firman juhliin tuon naisen kanssa
24.05.2012 |
Mies jäi kiinni suhteesta työkaveriinsa. Päätimme jatkaa ja olemme tehneet tosi kovasti töitä suhteemme eteen. Itse olen ollut hirveässä prässissä ja antanut itsestävni varmasti kaiken mitä on ollut irtipuristettavissa. Välillä tulevaisuus näyttää erittäin valoisalta, välillä taas iskee masennus kaikesta siitä mitä mies on tehnyt ja valehdellut. Olen itsekin tehnyt miehelle ikäviä asioita aikanaan (en kuitenkaan pettänyt) ja uskon että virheitä tekee jokainen ja niitä voi aidosti katua, itse ainakin. Ja voin rehellisesti myöntää, että itse osaltani ajoin miestä pois luotani, mutta en ollut valmis eroamaan.
Mies on jäänyt pois työpaikkansa iltatapahtumista ja valinnut minut niiden sijaan. Siitä olen ollut kovin iloinen. Nyt kuitenkin mies aikoo mennä firman kesäjuhliin, johon kuuluu aina runsaasti alkoholia ja jatkot kaupungilla. Tämä on mulle ihan sietämätön ajatus. En kestä ajatusta humalaisesta miehestä ja siitä toisesta naisesta tilittämässä tapahtunutta. Ja toki jossain alitajunnassa on pelko siitä, että jos jotain muutakin tapahtuu.
Mitä mieltä? Pitääkö antaa miehen mennä vaikka se on mulle aivan sietämätön ajatus? Vai voinko pyytää jäämään kotiin?
Mies voi mennä kyllä muihin juttuihin, mutta tuon naisen kanssa samoihin tilanteisiin en haluaisi hänen menevän. Meillä on yhteisiä tuttuja, joten tiedän kyllä mitä noissa työpaikan jutuissa pääosin tapahtuu, eli ketä on ollut paikalla jne.
Teillä pettäjille ja toisille naisille voin sanoa, että läheisen kuolema tai vakava sairaus on kamalampi asia kuin pettäminen. Muuta pahempaa en vois edes kuvitella. Mun elämä hajos ihan täysin ja niitä riekaleita yritän nyt korjailla.
Kommentit (107)
Omat loukatuksi tulemisen tunteet on pakko elämässä joka tapauksessa oppia läpikäymään.
Parisuhde on loistava mahdollisuus kasvaa ihmsienä.
Minäkin jaan nro 6:n ajatukset. Toista ei voi omistaa. Ja jos ap:n kumppani hairahtuu jälleen, hyvä on että sekin tulee ap:n tietoon. Kumppanin sulkeminen neljän seinän sisälle on vain viivyte eikä ratkaise mitään lopultakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero on ratkaisu ap:n tilanteessa vain, jos haluaa tehdä samat virheet aina uudelleen, uuden kumppanin kanssa. Elinikäisessä suhteessa tulee väistämättä eteen ihastumisia, joko itselle, toiselle tai molemmille. Niiden kanssa on hyvä oppia elämään. Ei saa luovuttaa heti ensimmäisen ylämäen kohdalla.
On parempi miettiä, mitä korjattavaa omissa asenteissa kenties on, kun näin pääsi käymään. Ja miksi se oikeastaan koskee näin paljon? Millä keinoilla kipua voisi lievittää ilman, että vastuu siitä jää puolison harteille? Väitän, että jos pettäminen romahduttaa ihmisen koko maailman, sen on syytäkin tehdä niin. Tämä ihminen on pannut koko tunne-elämänsä turvallisuuden yhden ihmisen varaan, kuten lapsi luottaa vanhempaansa. Puolisosta ei kuitenkaan ole toiselle vanhemmaksi eikä aikuisen ihmisen pidä jättäytyä lapsen asemaan suhteessa puolisoonsa.
Aikuistuminen on sitä, että ymmärtää erillisyytensä ja ottaa vastuun tunteisteaan. Ei kenenkään maailma oikeasti mene kappaleiksi siitä, että puoliso viettää jonkin hetken toisen ihmisen kanssa. Se vain TUNTUU siltä. Vaikka tunteet ovat todellisia, ne ovat myös muuttuvia. Tätä ominaisuutta kannattaa opetella käyttämään hyväkseen.
Petettynä voin sanoa, että hirveä shokki se on. Mutta kaiken sen paskan jälkeen voin sanoa, että olen myös vahvempi. Ja itsenäisempi. Kyllä se opettaa, että itse tässä vastuussa ollaan elämästään ja onnestaan. Olen siis jatkanut liittoa petturimiehen kanssa. Mutta en silti sanoisi, että pettäminen on jotenkin oikeutettua missään tilanteessa. Toki on hyvä katsoa peiliin, petetynkin - aina oppii jotain itsestään. Mutta jos petetyllä on vastuu onnestaan, on pettäjällä lopullinen vastuu pettämisetä. Ja jos ollaan avioliitossa, tottakai uskollisuus on aika itsestäänselvyys, ellei toisin ole sovittu? Suuri osa tunne-elämästä ja turvallisuudesta ON sen puolison varassa, vaikka muitakin läheisiä ihmisiä on. Ne sitten auttaa siinä pettymyksen syövereissä, mutta harva varmaan osaa ottaa pettämisen asenteella "sellaista sattuu". Ei ainakaan silloin, kun asia on tuore.
Ero on ratkaisu ap:n tilanteessa vain, jos haluaa tehdä samat virheet aina uudelleen, uuden kumppanin kanssa. Elinikäisessä suhteessa tulee väistämättä eteen ihastumisia, joko itselle, toiselle tai molemmille. Niiden kanssa on hyvä oppia elämään. Ei saa luovuttaa heti ensimmäisen ylämäen kohdalla.
On parempi miettiä, mitä korjattavaa omissa asenteissa kenties on, kun näin pääsi käymään. Ja miksi se oikeastaan koskee näin paljon? Millä keinoilla kipua voisi lievittää ilman, että vastuu siitä jää puolison harteille? Väitän, että jos pettäminen romahduttaa ihmisen koko maailman, sen on syytäkin tehdä niin. Tämä ihminen on pannut koko tunne-elämänsä turvallisuuden yhden ihmisen varaan, kuten lapsi luottaa vanhempaansa. Puolisosta ei kuitenkaan ole toiselle vanhemmaksi eikä aikuisen ihmisen pidä jättäytyä lapsen asemaan suhteessa puolisoonsa.
Aikuistuminen on sitä, että ymmärtää erillisyytensä ja ottaa vastuun tunteisteaan. Ei kenenkään maailma oikeasti mene kappaleiksi siitä, että puoliso viettää jonkin hetken toisen ihmisen kanssa. Se vain TUNTUU siltä. Vaikka tunteet ovat todellisia, ne ovat myös muuttuvia. Tätä ominaisuutta kannattaa opetella käyttämään hyväkseen.
Pettääkö uudestaan vai ei. Helvettiähän siitä illasta tulee sulle olemaan, mutta uskon, että jos miehesi tästä testistä pääsee läpi puhtain paperein, niin tulevat menot ovat helpompia käsitellä. Tsemppiä! Olet urhea.
...kännipäissään, että aikoo pettää minua, vaimoaan tulevissa firman pirskeissä. Hän on kova loukkaamaan ja omistaa hyvin suuren egon.
Tuntui pahalta ja yksin väänsin itkua. Sitten ajattelin, että olen aikuinen ihminen ja terve ihminen ei käyttäydy noin kuin mieheni käyttäytyy!
Sanoin hänelle että senkus menee pirskeisiin ja pettää, jos siltä tuntuu (selvin päin sanoo ettei aio tehdä noin typerää asiaa, mutta mistäpä minä sen tietäisin). Asiaa hänellä ei ole enää kotiin, ei sänkyyn enkä halua jatkaa elämääni sellaisen luikeron kanssa.
Pettämisajatus tuntuu kamalalta. Se syövyttää ja kuluttaa. Olin ensin kuvitellut että rakastan miestäni, mutta tämä on vain ollut harhakuvaa: ihminen joka rakastaa toista, kunnioittaa toista eikä petä, vaikka tilanne olisi mikä olisi.
Rakastatko oikeasti ap miestäsi? Mielestäni olet ansainnut suhteen, jossa ei tarvitse kärsiä pettämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pointtini on nimenomaan, että uskollisuus ei ole elinikäisessä suhteessa itsestäänselvyys eikä sitä pidä pitää sellaisena. Itsellenikin oli iso sokki, kun 1. aviomieheni ensimmäisen kerran oli uskoton. Se liittoni myös lopulta kariutui miehen toistuvaan, pakonomaiseen uskottomuuteen, jota en kestänyt. 1. mieheni uskottomuus johtui hänen rikkinäisyydestään, jonka taustalla oli lapsuus alkoholistiperheessä. Koska mies ei halunnut käsitellä tätä asiaa eikä muuttua enkä minä halunnut sopeutua, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ero.
Nykyisessä toisessa liitossani en lainkaan lähde siitä oletuksesta, että uskollisuus olisi kummallekaan itsestään selvää. Olen itse tehnyt tietoisen ratkaisun, etten vie ihastustani pidemmälle, koska haluan jatkaa liittoani. Miehellänikin on varmasti ollut useita mahdollisuuksia "pettää". En kuitenkaan pelkää. Olen täysin luottavainen, koska tiedän, ettei maailmani kaadu uskottomuuteen eikä elämäni kaadu avioeroon. Tämä avioliitto tuskin tulee kaatumaan uskottomuuteen. Jos eroamme, eroamme jostakin muusta syystä.
Toivotan ap:lle kärsivällisyyttä ja urheutta. Voit nyt saavuttaa todella paljon mielenmaltilla. Jos todella haluat elinikäisen suhteen, jossa intiimiys ja rakkaus kukoistavat, pidä päämäärä nyt kirkkaana mielessäsi. Mieti vaikka, miten palkitsette itsenne, kun miehesi osoittautuu luottamuksesi arvoiseksi ja tämä kriisinne on ohi. Minne teette uuden häämatkan?
minun mielestä naisella on on oikeus sanoa, että häntä huolestuttaa. Toki tuon luottamuskommentin voi jättää sanomatta. Mutta että kertoo, miltä tuntuu. Ettei ole vain kuin ei oliskaan.. Kiukuttelu ja muu on sitten asia erikseen.