Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kamala tilanne seksiin liittyen.
24.05.2012 |
En halua miestäni, mietin pettämistä ja sitä, voinko elää loppuelämäni puutteellisen seksielämän kanssa, ja onko tämä mitenkään järjellinen syy edes miettiä eroa.
Tilanne (pitkä vuodatus, toivottavasti jaksatte lukea): olemme olleet yhdessä 13 vuotta, muutaman siitä naimisissa. En tavatessamme ollut mitenkään hirveän rakastunut mieheeni, enkä tuntenut häntä kohtaan sellaista "rakastuneen himoa". Hän oli valtavan ihastunut minuun ja jotenkin ajauduimme suhteeseen. Meillä oli suhteen alussa varsin hyvä seksielämä; tunteen paloa paikkasi se, että mieheni oli minua paljon kokeneempi ja osasi kaikki mahdolliset temput ym. Aiemmin olin siis seurustellut ja sekstaillut lähinnä perus nosto-pisto-ravistus -tyyppisten äijien kanssa ja tämän miehen kanssa seksi oli parasta ikinä.
Seksielämämme alkoi kuitenkin väljähtyä jo vuosia sitten. Ensin siksi että olimme niin uupuneita erilaisten meitä kohdanneiden vastoinkäymisten takia, myöhemmin siksi, että, kuten nyt jälkeenpäin ymmärrän, syömäni e-pillerit veiät haluni aika totaalisesti.
Nyt n. vuosi sitten lopetin pillerit ja löysin seksuaalisuuteni uudestaan. Ihana tunne! Mutta. Seksielämä ei ota toipuakseen.
Olen huomannut, että minun ja mieheni välillä ei ole seksuaalista kemiaa. Seksiä on pari kertaa kuussa, mutta se on ainakin minulle epätyydyttävää. En pysty kiihottumaan miehestäni, mistä seuraa se, että orgasmin saaminen on tosi vaikeaa. Saan vain kun mies antaa suuseksiä, mutta siinäkin kestän aika kauan. Ja se taas saa aikaan sen, että en halua sitä joka kerta. Jos aina tuntuu siltä että "mies joutuu töihin" niin alan kokea paineita saada ja siitä menee sitten se viimeinenkin kiihotus. Esim. käsin hyväilemällä en saa enkä edes oikein kiihotu. Mietin, johtuuko tämä siitä, että joudun siinä olemaan lähellä miestäni eri tavalla kuin suuseksissä, jossa mies häärää alapäässä ja itse voin sulkea silmät ja fantasioida rauhassa.
Tilanne on luisunut siihen, että yleensä minä teen miehelle kaikkea kivaa, sitten yhdyntä ja mies saa. Pitkien, hyvin vähäseksisten kausien jälkeen olen iloinen että seksiä on, mutta viime aikoina on alkanut ahdistaa intohimon ja todellisen nautinnon puute. Haluan aidosti lähinnä ovulaation aikoihin ja silloinkin huuma kestää vain hetken ja loppuvaiheessa saatan miettiä suurin piirtein kauppalistaa. Miehestä on alkanut tulla koko ajan itsekkäämpi tässä asiassa. Sanoo, jos asiasta puhun, että antaisi mielellään suuseksiä useammin mutta melkein aina hänelle kelpaa tuo 50-luvun malli eli se että vain hän nauttii. Minun syytäni tämä on sikäli, että seksin aikana yritän esittää kiihottunutta, osin itsenikin takia (ei se omaakaan fiilistä kohenna jos makaa kuin lahna). Mitään älytöntä showta en toki vedä ja jotenkin vähän ahdistaa että mies ei tajua.
Tämä lisääntynyt itsekkyys liittyy siihenkin, että miehellä oli suhteen alussa todella vaikeaa saada orgasmia. Ei ole saanut, muuten kuin käteen vetämällä, muuten kuin minun kanssani (tiedän että tämä on totta). Erektio ei ole ongelma, eikä kiihottuminen. Tilanne on koko ajan parantunut (töitä on tehty, pakotin mm. miehen eräänlaiseen lyhytterapiaan joka auttoi ja toki olen itsekin nähnyt asian eteen paljon vaivaa) niin että nykyään mies saa melkein joka kerta myös yhdynnässä. Tämä toisaalta vain vähentää omaa nautintoani, tuntuu että miehen saamisesta on tullut "projekti". Mies saa yhdynnässä vain jos minä olen päällä. Silloin kun mies ei saanut, tuntui että hänelle koko seksin idea oli naisen miellyttäminen. Olen toki iloinen hänen puolestaan, mutta tuntuu että motivaatio muuhun kuin omaan saamiseen on hänellä vähentynyt aika lailla.
Olen yrittänyt puhua tästä miehelle, ehdottaa erilaista piristystä ym. mutta keskustelut eivät ole ottaneet oikein tulta alleen. Olen siinä mielessä hiukan estoinen että toivoisin että mies tekisi tässä aloitteen, kävisi vaikka ostamassa jonkin filmin tms. Olen joskus yrittänyt jotain "rietastelua" mutta kun vastaanotto ei ole ollut kovin aidosti innostunut niin se on lannistanut aika lailla.
Olen miettinyt, että minun pitäisi, vuosien mieheen ja miehen ongelmiin keskittymisen jälkeen vain heittäytyä itsekkääksi. Olen tätä yrittänytkin mutta se ei tunnu luontevalta, en osaa nauttia kun mietin onkohan miehelläkin nyt kivaa jne.
Pahoittelut pitkästä selityksestä. Kaipaan kuitenkin kipeästi neuvoja. En jotenkin saa tätä itse paremmaksi.Meillä on kaikki muuten ok. Olemme todella erilaisia ihmisiä, enkä koe suurta henkistä yhteyttä mieheen mutta rakastan kuitenkin. Ikäni takia lasten hankkiminen on asia josta pitäisi tehdä päätöksiä nyt, mutta epäröin, sillä en halua tehdä lapsia suhteeseen jonka tulevaisuudesta en ole varma.
Mietin tosissani pettämistä, vaikka se kamalalta tuntuukin. Haluaisin tietää, onko vika minussa, osaanko nauttia jonkun muun kanssa, sellaisen joka todella sytyttää minut. Ja niin kauhee kuin se onkin (tunnen todella syyllisyyttä näistä ajatuksista) haluaisin seksiä jossa tiedän miehen saaavan, ja jossa voisin keskittyä hyvällä omalla tunnolla itseeni. Muistan sinkkuajoilta miten ihanalta tuntui todella haluta toista niin että teki mieli repiä vaatteet päältä ja haluaisin kokea sen vielä joskus.
Kommentit (49)
Meillä melkein sama tilanne ap:n kanssa, kunhan vaan yksityiskohtia vähän muuttelisi (kuten se, että meillä niitä lapsia on ja meillä mies laukeaa yhdynnässä, mutta ei se helppoa ole. Olen kuulemma ainoa, kenen kanssa lauennut koskaan).
Mäkin olen jossain vaiheessa miettinyt pettämistä, sillä olen aiemmin ollut muutamassa suhteessa, jossa seksi on ollut mahtavaa ihan vain siksikin, että mies on ollut kiihottava ja olen tuntenut itseni haluttavaksi. Jostain syystä meidän suhteessa näin ei ole.
Lasten takia en edes harkitse eroa enkä kyllä oikeasti pettämistä, mutta harrastan päiväunelmointia muista miehistä aina sopivan tilaisuuden tullen ja sängyssä tietysti fantasioin muista.
Teillä kun ei noita lapsia ole, niin kyllä lähtisin miettimään, että mitkä ne syyt ovat, että ylipäänsä olette yhdessä. Tapa, tottumus? Sanot, että rakastat miestä, mutta riittääkö se sinulle? Olet mielestäni aika umpikujassa, ja vaarana on katkeroituminen kun myöhemmin mietit, kuinka monta vuotta heitit hukkaan ihmisen kanssa, joka ei ollutkaan sinulle täysin oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eiköhän tuo ole selvä juttu. En oikein tajua, mikä tässä nyt on niin iso ongelma? Orgasmi? Onko se nyt sen väärti, että pistät kaiken mullin mallin? Kuulostat vähän epäkypsältä. Ei elämä ole pelkkää sarjaorgasmia vaan välillä on aidosti kuivia kausia, pitkiäkin, ja sitten taas ripsii vettä :-)
Joo, olispa sun ongelmat. Ei paljoa rasittais.
No, entä sinun haluttomuutesi? Miksi vain miestä hoidetaan? Jos mies jaksaa ja jaksaa laukeamatta, niin luulisi hänellä olevan siinä mitä mainioin tilaisuus keskittyä sinun nautintoosi? Kuulostaa ihan siltä, että teillä on molemmilla sama ongelma, mutta hoidatte vain miehen puolta siitä.
Haluan aidosti lähinnä ovulaation aikoihin ja silloinkin huuma kestää vain hetken ja loppuvaiheessa saatan miettiä suurin piirtein kauppalistaa.
Tuota kannattaa miettiä. Syytätkö miestäsi siitä, ettet itse kiimassa? Haetko jotain sateentekijää joka saa sinuun halun jota itsessäsi ei ehkä ole?
tätä juuri yritän selvittää, siis onko vika minussa ja haluttomuudessani vai siinä ette halua juuri tätä miestä. Siitä tämä pettämispohdintakin kumpuaa, halusta tietää onko vika minussa vai meissä.
Minulla ja aviomiehelläni oli melko väljähtänyt seksielämä, ja syytä oli vaikea sormella osoittaa. Mutta varmaan nimenomaa paineita jne. Mietin itsekkin onko vika minussa, ja voisinko innostua enemmän toisesta miehestä.
En kuitenkaan uskaltanut lopettaa pitkää muuten hyvää suhdetta taikka pettää. "onneksi" mies sitten ihastui toiseen ja jätti minut.
Tapasin nopeasti toisen miehen, ja huonasin tosiaan että vika oli ex-miehen ja minun välisessä kemiassa. Kipinää ei vaan ollut ja sitä ei mitenkään saanut takaisin.
Uuden miehen kanssa kipinä on pysynyt paremmin vuosien saatossa. Seksinä noin niinkuin "suorituksena" ei ole eroavaisuuksia, mutta joku vaan toimii paremmin.
En tiedä. Mietin usein miksei sitä seksiä vaan saanut vanhassa suhteessa toimimaan. Ei vaan saanut.Se oli aina jotenkin ahdistavaa vaikka fyysisesti ihan tyydyttävää.
pitkän kirjoituksen jälkeen, en enää jaksanut lukea vastauksia ennen vastaustani, mutta tälläisiä ajatuksia kirjoituksesi herätti.
Itsellä on ollut orgasminsaantivaikeuksia ja nyt ärsyttää, kun mies ei ole asiasta kovin kiinnostunut. Ennen en edes yrittänyt miehen kanssa, mutta kun olen itse tullut paremmaksi voisi se miehenkin kanssa onnistua.. siksi meillä seksielämä nyt aika hiljaista, kun itsekseni on kivempaa..
En kehoita pettämään, missään nimessä. Kannattaa miettiä kaikenlaisia puolia miehessäsi. jos hän on hyvä kumppani, ja olisi hyvä isä, niin lapsen hankkiminen kannattaa. Se on asia, jota ei kannata lykätä ikuisuuksiin. Monet tulevat katkeriksikin, kun eivät lasta sitten saakaan, kun liian myöhään aloittavat yrityksen.
Rohkeasti vaan annat miehen sinua nuolla, kyllä miehesi varmaankin sanoo, jos ei jaksaisi tms. Pidemmässä suhteessa seksi aina muuttuu vähän. Useissa asioissa paremmaksi, mutta uutuuden jännitystä on vaikea enää saada. Onko se oikeasti sen arvoista? sinkkuaikana minä ainakin sain liian monesti ihan surkeaa seksiä.. intohimoista kylläkin, mutta selvästi oli liikaa katsottu pornoa ja yritettiin sitä matkia. huhhuh.. pari kertaa lähdin kesken kaiken pois, kun oli ihan kamalaa sähellystä..
Niitä hyviä kertoja voi sitten muistella, mutta en usko että ne ovat suhteen kaatumisen arvoisia. Meillä siis yksi lapsi ja olen todella onnellinen perheestäni. vaikka seksielämä meillä ei ole mitään ihanaa, niin muu elämä on. Kyllä se on aika arvokasta, usein sitä ei vain hahmota kun on niin tottunut siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itselläkin ollut välillä elämässä- Kaikki oli periaatteessa hyvin, mutta ei kuitenkaan ollut. Peti elämä tuntui just tuolta, eikä miehen lihominenkaan edes auttanut asiaa yhtään. Nyt oltu 21 vuotta naimisissa ja lapsia ja en vaihtaisi ikinä miestäni kehenkään. Minulla vika paljastui omasta haluttomuudesta, josta voi puhua esim. gynegologille. He osaavat neuvoa myös.
Mieti millaiset asiat sinut saavat kiihottumaan jne. Minun pitää vieläkin jotenkin päästä tunnelmaan, en osaa olla yhtäkkiä vain-tai osaan, mutten siitä nauti. Itseeni tehoaa romanttiset jutut ja pehmoerotiikka, mutta mitkään pornot eivät. Hassua mutta itseeni tehoaa esim. oopperoiden rakkauskohtaukset jos laulajat osaavat eläytyä hyvin jne. vaikken mikään oopperaihminen olekaan. Kerran vain törmäsin youtubessa sellaiseen..
Ja mulla tuli tosi vahvasti sellanen tunne että ero olis paras vaihtoehto.
Vaikka tuo miehen orgasmi juttu olisi ratkaistavissa pidemmän päälle, ja ap oppisi rentoutumaan ja saamaan helpommin oman tyydytyksen, tuntuu että muut ongelmat on niin perustavaa laatua että ei niitä voi korjata. Eli ap on päätynyt jo alunperin väärän miehen kanssa yhteen, kiintymystä on tullut vuosienvarrella, mutta se ei ole sama asia kuin rakastuminen kun kemiat ei toimi.
Jo se että ap miettii pettämistä, kertoo paljon. Jos toista rakastaa, todella kuin nainen miestä, ei tule mieleenkään että voisi olla intiimisti toisen miehen kanssa.
Myös ap:n ja hänen miehensä luonne-erot ja kaikki kiinnostuksen kohteet ovat liian erilaiset.
Kun ajattelen omia pitkiä suhteitani, en voisi kuvitellakaan että olisin miehen kanssa jonka kanssa ei pysty keskustelemaan, siis normaalit miehet ei keskustele tunteista ym. akkojen höpinöistä, mutta jos ei pysty mistään muustakaan maailman menosta keskustelemaan, se on paha juttu.
Jos vielä ajattelee että ap joskus haluaa lapsia, pitäisi irrottautua tuosta suhteesta aika nopeasti. Myös ap:n miehelle on annettava tilaisuus löytää kumppani jonka kanssa perustaa perhe, ilman että eron mahdollisuus leijuu jo valmiiksi ilmassa.
Kuten tiedetään, lasten teko on rankkaa, ja hyvin harvoin parantaa suhdetta, vaan mies ja nainen muuttuvat isäksi ja äidiksi, ja kahdestaan olemisesta tulee entistä vaikeampaa.
33 vuotias on vielä nuori, mutta naisen iäksi joka haluaa lapsia, se alkaa olla melko korkea, lapsettomuuden riski kasvaa aika nopeasti.
Elämä on lyhyt, ei sitä kannata heittää hukkaan jahkailulla että mitä jos..
Ehkä pitäisi ainakin kokeilla asumuserossa miltä se tuntuisi, ja tapailla muita, ihan luvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisesti 27:n viestissä oli hyviä kysymyksiä.
En tosiaan tiedä, minkä kaiken takia ajatus erosta tuntuu niin vaikealta. Rakkaus mieheen on toki iso syy, mutta rehellisesti sanottuna on muitakin syitä. Ainakin se, että olemme olleet yhdessä oikeastaan koko aikuiselämäni. Ehdin olla, kotoa muuttamisen jälkeen, sinkkuna vain pari vuotta. Se oli ihan mukavaa aikaa, mutta nyt se olisi tietysti aivan erilaista jo siksikin että kaikki kaverit on vakiintuneet ja pariutuneet. Perheeni rakastaa miestä ja muutenkin, 33 vuotiaana, näin siis luulen, on vain mukavampaa olla pariutunut kuin sinkku. En haluaisi menettää unelmaani ydinperheestä ja lapsista. Olen jo "nähnyt" meidät perustamassa perhettä ja elämässä sitä arkea. Pelkään, että jos nyt lähden, kadun myöhemmin katkerasti.
Tarvitsen kristallipallon.
ap
P.S. Se joka kyseli siitä terapiasta; mies on käynyt oman vaivansa takia läpi eräänlaisen lyhytterapiajakson, me emme ole yhdessä terapiassa enkä myöskään minä tahollani. Olen yrittänyt selvitellä asioita miehen kanssa mutta olen jäänyt siinä vähän yksin kun miehen mielestä kaikki on ok. Muissa asioissa voisin takoa järkeä miehen päähän vähän vähemmän hienovaraisesti, mutta tässä se ei ehkä ole hyvä idea. "Etkö tajua, en halua sua yhtään" ei varmaan ole asia jonka kuuleminen parantaa kenenkään motivaatiota mihinkään.
Alue: Aihe vapaa
mielstäni 33- vuotiaalla on vielä runsaasti aikaa- 7- 8 vuotta saada lapsi.