Siskoni lapset syövät perintöni!

että lapseton sisarus testamenttaa rahansa heidän lapsilleen. Ja siinä moni erehtyy.

Ap, jos et voi todistaa (siis paperilla) huomattavia summia, ei siis mitään harrastusmaksuja, koska ne voidaan laskea syntymäpäivälahjoiksi, vaan isoja summia, joita siskosi on saanut, et pysty tuota ennakkoperintöä käyttämään.



Ystäväni veli "osti" vanhempiensa talon ja mökin hyvin alhaisella hinnalla. Ystäväni yritti perinnönjaon yhteydessä saada nämä kirjatuksi ennakkoperinnöksi ja apuna oli ihan kunnon asianajaja, mutta käräjille olisi pitänyt mennä, ja senkin jälkeen olisi suuret oikeudenkäyntikulut maksettavana ehkä, koska asianajaja sanoi, että kyseessä oli kauppa ja summan alhaisuus on vähän tulkinnan varainen juttu.



Ennakkoperinnöksi ei katsota ihan pieniä summia tai niitä ei oteta huomioon eikä niiden takia kannata lähteä käräjöimään. Esim. vuosikausien harrastusmaksut tai kalliit synttärilahjat voidaan katsoa normaaleiksi isovanhempien lahjoiksi lastenlapsille. Lastenlapset ovat toissijaisia perijöitä, joten näitä ei edes katsota siskosi ennakkoperinnöksi vaan pikemminkin verottaja miettii, pitääkö niistä napsaista lahjavero. Et hyödy mitään, lastenlapset maksavat ja sinä maksat käräjöinnin kustannukset.



Vanhemmillasi on nimittäin oikeus antaa huomattaviakin lahjoja kenelle haluavat. Verottaja vain haluaa niistä sen lahjaveron.



Jos pystyt todistamaan, että vanhempasi ovat antaneet siskollesi rahaa (ja epäilen,että et pysty todistamaan), tällöin voit vedota ennakkoperintöön. Lastenlasten lahjat eivät ole ennakkoperintöä.



Annanpa esimerkin elävästä elämästä. Ystävälläni on kaksi sisarusta. Toinen meni naimisiin, ja sai häälahjaksi 5000 euroa. Tällöin toinen sisaruksista alkoi kovan metelin, miten hänenkin kuuluisi tuo summa saada. Vanhemmat sanoivat suoraan,että saakin, jos menee naimisiin,mutta kyseessä oli lahja, jota he eivät anna ilman syytä. Kun ystäväni meni naimisiin, antoivat vanhemmat tuon 5000 euroa hänellekin mutta samalla antoivat summan myös tälle nuorimmalle. Olivat havainneet vuosien aikana, että ei ole elänyt lainkaan parisuhteessa ja päättivät, että ovat tasapuolisia sitten näin, vaikka se ehkä siitä hääparista ei sillä hetkellä ihan reilulta tuntunut. Miksi pitäisi antaa samanlaiset lahjat, vaikka toisilla on juhlapäivä ja toisilla ei? Tämä on se vanhempien dilemma. Miten olla tasapuolinen mutta silti kunnioittaa toisen juhlapäiviä ja saavutuksia? Entä jos joku valmistuu tohtoriksi? Eikö hänelle voi ostaa arvokasta lahjaa tai ylipäätään muistaa mitenkään, kun toiset eivät saa aikaan samanlaisia saavutuksia? Entä pitääkö sen lapsettoman saada lahja joka kerta, kun joku lapsenlapsi viettää synttäreitään, ristiäisiä, rippijuhlia tai yo-juhlia?



Tasapuolisuus ja reiluus on vähän suhteellista. Tiukka tasapuolisuus aiheuttaa sen, että ei ole mitään mieltä saavuttaa tiettyjä asioita ja juhlia niitä, jos ne samat edut saa,vaikka ei olisi saavuttanutkaan niitä asioita.

Mun isoveljeni on saanut avustuksia varmasi yli 20 000 €

Minä olen saanut avustuksia noin 2 000 €

Pikkuveljeni ei mitään.



Syövän kattoi enimmäkseen sairasvakuutus, joten se mihin vanhempani antoivat rahaa, oli alentunut palkkataso ja osta jotain kivaa, kun on noin kurjaa. Isoveljeni konkurssi oli ihan itse aiheutettu. Pikkuveljeni ei halua sotkea rahaa ja sukulaisuutta, eikä tarvitsekaan.



AP:n siskolla on lapsia, joita isovanhemmat haluavat auttaa. Aitoja, oikeita ihmisiä, jotka tulevat kalliiksi ja isovanhemmilla on mahdollisuus auttaa heitä taloudellisesti. Ap:lla on pari koiraa, pitäisikö niiden synttäreitä juhlia, jotta ap saa yhtäpaljon lahjoja?



Mä en ihan ymmärrä, sitä että kaikkien pitää ehdottomasti saada yhtä paljon. Elämäntilanteet vaihtelevat ja ap tulee toimeen itsekin. Siskon perheessä taas menoja on hurjasti, kun on lapsiakin. Miksei niille lapsille saa muka antaa rahaa? Jos minulla ei olisi lapsia, saisi mun veljien lapsia lahjoa niin paljon kuin huvittaa!

perinnönjaosta...

Jos osa lapsistani olisi sellaisia, että he eivät kykene hoitamaan talouttaan, jättäisin heille vain lakiosan. Sille, joka osaisi säilyttää elämäntyöni tuloksen ja mahdollisesti hieman sitä lisätäkin, jättäisin loput omaisuudestani.



Osa lapsista ei sitä varmasti pitäisi reiluna, mutta perinnönjättäjän mielestä se olisi reilua. Ja voisin tehdä myös "Kari Tapiot" omalle lapselleni. :)



Vanhan sanonnan mukaisesti ensimmäinen sukupolvi aloittaa omaisuuden kartuttamisen, toinen jatkaa sitä ja kolmas hassaa sen kokonaan. Toivon, että ap:n vanhemmillakin on jokin suunnitelma tämän välttämiseksi. Voihan sitä heiltä tiedustella, mutta vain ap osannee sanoa, kannattaako se.

Toinen esimerkki elävästä elämästä:



meitä oli kotona 5 tyttöä, joista kahdelle vanhemmat maksoivat häät. Arvo nykyrahassa ehkä noin 5000 e. Hiukan ennen kuolemaansa äiti keksi että me "naimattomat" olimme jääneet ilman tätä rahasummaa, ja maksoi tililtään meille viisitonniset.



Äidin ja isän perintö sitten aikanaan jaettiin ihan tasan. Kaikki ovat olleet tyytyväisiä. Toivon itse vanhempana pysttyväni samaan.

Mun isoveljeni on saanut avustuksia varmasi yli 20 000 €

Minä olen saanut avustuksia noin 2 000 €

Pikkuveljeni ei mitään.

Syövän kattoi enimmäkseen sairasvakuutus, joten se mihin vanhempani antoivat rahaa, oli alentunut palkkataso ja osta jotain kivaa, kun on noin kurjaa. Isoveljeni konkurssi oli ihan itse aiheutettu. Pikkuveljeni ei halua sotkea rahaa ja sukulaisuutta, eikä tarvitsekaan.

AP:n siskolla on lapsia, joita isovanhemmat haluavat auttaa. Aitoja, oikeita ihmisiä, jotka tulevat kalliiksi ja isovanhemmilla on mahdollisuus auttaa heitä taloudellisesti. Ap:lla on pari koiraa, pitäisikö niiden synttäreitä juhlia, jotta ap saa yhtäpaljon lahjoja?

Mä en ihan ymmärrä, sitä että kaikkien pitää ehdottomasti saada yhtä paljon. Elämäntilanteet vaihtelevat ja ap tulee toimeen itsekin. Siskon perheessä taas menoja on hurjasti, kun on lapsiakin. Miksei niille lapsille saa muka antaa rahaa? Jos minulla ei olisi lapsia, saisi mun veljien lapsia lahjoa niin paljon kuin huvittaa!

Sulla ei oo kyllä ihan reilut vanhemmat. Varmaan auttaisivat, jos joku ryyppäisi ja rälläisi eikä olisi varaa ostaa ruokaa. Tukisivat siis toisen päihderiippuvuutta. Outoja.

eikä vastaavia urpoja kuin ap:llä ja monella muullakin tässä ketjussa.



Kaikkea sitä vielä nykyäänkin on.

Toinen esimerkki elävästä elämästä:

meitä oli kotona 5 tyttöä, joista kahdelle vanhemmat maksoivat häät. Arvo nykyrahassa ehkä noin 5000 e. Hiukan ennen kuolemaansa äiti keksi että me "naimattomat" olimme jääneet ilman tätä rahasummaa, ja maksoi tililtään meille viisitonniset.

Äidin ja isän perintö sitten aikanaan jaettiin ihan tasan. Kaikki ovat olleet tyytyväisiä. Toivon itse vanhempana pysttyväni samaan.

Sulla on ollut reilut ja huolehtivat vanhemmat. Mä en ymmärrä esim. tossa yläpuolella, että yhdelle annetaan 20 000 (konkurssi) ja toiselle ei mitään. Välissä olijalle sitten 2000. Kyllä siinä lapset pistetään tärkeysjärjestykseen.

mun koirat ovat paljon kivempia, mutta ei niiden tarpeita ole paljon huomioitu. Ja mainittakoon vielä, että suurin osa vanhempieni varallisuudesta on niin ikään perittyä. Vanhempani siis hassaavat isovanhempieni työllä ja tuskalla ansaittua omaisuutta.

ap

mutta mitä hassaamista on tukea omien lastenlastensa kasvua??? Sehän on luonnollista. Lasten saamisten kadehtiminen on todella lapsellista ja kertoo siitä että et todellakaan ole itsenäinen aikuinen, vaan kateellinen kakara. Suosittelen lämpimästi terapiaa sen sijaan että purat ongelmiasi viattomiin lapsiin. On TÄYSIN ERI ASIA huolehtia omasta navastaan kuin neljästä lapsesta. Surullista ettei sulla ole lapsia, jos heitä olet halunnut. Muussa tapauksessa ei voi muuta kuin sanoa että olet itsekäs ja lapsellinen ja sulla on oikeasti henkisiä ongelmia.

Mun isoveljeni on saanut avustuksia varmasi yli 20 000 € Minä olen saanut avustuksia noin 2 000 € Pikkuveljeni ei mitään. Syövän kattoi enimmäkseen sairasvakuutus, joten se mihin vanhempani antoivat rahaa, oli alentunut palkkataso ja osta jotain kivaa, kun on noin kurjaa. Isoveljeni konkurssi oli ihan itse aiheutettu. Pikkuveljeni ei halua sotkea rahaa ja sukulaisuutta, eikä tarvitsekaan. AP:n siskolla on lapsia, joita isovanhemmat haluavat auttaa. Aitoja, oikeita ihmisiä, jotka tulevat kalliiksi ja isovanhemmilla on mahdollisuus auttaa heitä taloudellisesti. Ap:lla on pari koiraa, pitäisikö niiden synttäreitä juhlia, jotta ap saa yhtäpaljon lahjoja? Mä en ihan ymmärrä, sitä että kaikkien pitää ehdottomasti saada yhtä paljon. Elämäntilanteet vaihtelevat ja ap tulee toimeen itsekin. Siskon perheessä taas menoja on hurjasti, kun on lapsiakin. Miksei niille lapsille saa muka antaa rahaa? Jos minulla ei olisi lapsia, saisi mun veljien lapsia lahjoa niin paljon kuin huvittaa!

Sulla ei oo kyllä ihan reilut vanhemmat. Varmaan auttaisivat, jos joku ryyppäisi ja rälläisi eikä olisi varaa ostaa ruokaa. Tukisivat siis toisen päihderiippuvuutta. Outoja.

Vanhempani ovat halunneet auttaa ja tukea, kun lapsenlapsilla on ollut ankeaa! Että heillä on ruokaa ja vaatetta, eikä ainaista köyhyyttä ja kurjuutta ja tiukkuutta.

On helppo sanoa, että konkurssi on oma syy. Koskaan se ei kuitenkaan ole niin mustavalkoista, että siitäs sait. Alkoi lama-ajat ja sinne meni tulot. Niin käy monelle pienelle yritykselle lamassa.

Se, että kokeilee yrittäjyyttä on vähän eri asia kuin juoda rahansa!

Toinen esimerkki elävästä elämästä:

meitä oli kotona 5 tyttöä, joista kahdelle vanhemmat maksoivat häät. Arvo nykyrahassa ehkä noin 5000 e. Hiukan ennen kuolemaansa äiti keksi että me "naimattomat" olimme jääneet ilman tätä rahasummaa, ja maksoi tililtään meille viisitonniset.

Äidin ja isän perintö sitten aikanaan jaettiin ihan tasan. Kaikki ovat olleet tyytyväisiä. Toivon itse vanhempana pysttyväni samaan.

Noin kunnon vanhemmat toimivat. Minä aion olla tasapuolinen lasteni suhteen, en muuten kehtaisi itseäni edes peiliin katsoa.

kaikki saavat saman verran. Olen niin hassu, että olen korujakin hankkinut aina (suurin piirtein samanarvoisia ja -oloisia) niin monta kuin on lasta. Jokainen saa sitten lähelle samanlaisen.



Jos kävisi niin, että joku lapsista olisi päihderiippuvainen, niin sitten harkitsisin. En halausi, että lapsi avullani voisi ongelmiaan syventää.

Omat vanhempani antavat jokaiselle lapselle yhtä paljon, aina. Isä soitti viikko sitten, että oli antanut siskolleni sohvarahaa 500€, joten hän antoi myös minulle ja toiselle siskolle saman summan. Näin se pitäisi mennä.

kun on alaikäisiä lapsia. Mutta kun kyseessä ovat oikeasti itsenäiset, aikuiseksi kasvaneet aikuiset, tällaisilla asioilla ei ole merkitystä. Mutta yllättävän moni tuntuu jääneen napanuoraansa katkeroitumaan. Kun on aikuinen, omat vanhemmatkin ovat ikäänkuin erillisiä, itsenäisiä ihmisiä, eivätkä euroakaan velkaa aikuisille lapsilleen. Kiva bonus jos isukki noin toimii, mutta aivan naurettava ajatus että tuollaista on oikeus odottaa tai siitä joka loukkaantua.

niin fiksuja, että emme ole kokeneet toisen hätää jotenkin sellaiseksi, että toinen ei hädän hetkellä voisi saada 20 000 euroa ja että se todella kertoisi vanhempien rakkaudesta.



Sehän on vain rahaa ja rakkaimpia autetaan kun on sen hetki. Ei mun vanhemmilla olisi ollut antaa kaikille 20 000 euroa tasapuolisuuden vuoksi.



En koe katkeruutta, ainoastaan huolta isoveljestäni ja hänen lapsistaan. Hehän ovat pulassa. Meillä on kaikki hyvin.



Raha ei ole sama asia kuin rakkaus ja heikompaa autetaan, ei vahvinta. Sitä paitsi se oli hätätilanne.

Omaa lastaan ei voi tehdä perinnöttömäksi missään tilanteessa.

Itse asiassa voi. Tosin käytännössä se lienee kohtalaisen monimutkaista saada läpi mutta lain mukaan siis täysin mahdollista.

Tutustu PK 15.4.1

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040

Ja ap, kasva aikuiseksi. Olisit iloinen, että vanhempasi huolehtivat jälkikasvustaan. Ne siskon muksut ovat sinunkin läheisiäsi.

siskosi lapsiin? Et oikein koe heitä rakkaiksi ja perheeksi?



Hyvin erikoista.



Vanhempasi eivät ole sinulle mitään velkaa, eikä heillä ole velvollisuuksia syytää sinulle sen enempää rahaa kuin haluavat.

niin fiksuja, että emme ole kokeneet toisen hätää jotenkin sellaiseksi, että toinen ei hädän hetkellä voisi saada 20 000 euroa ja että se todella kertoisi vanhempien rakkaudesta.

Sehän on vain rahaa ja rakkaimpia autetaan kun on sen hetki. Ei mun vanhemmilla olisi ollut antaa kaikille 20 000 euroa tasapuolisuuden vuoksi.

En koe katkeruutta, ainoastaan huolta isoveljestäni ja hänen lapsistaan. Hehän ovat pulassa. Meillä on kaikki hyvin.

Raha ei ole sama asia kuin rakkaus ja heikompaa autetaan, ei vahvinta. Sitä paitsi se oli hätätilanne.

Omat vanhempani olivat tasapuolisia siihen asti, kun yhdellä lapsista tuli suuri hätä. Me muut lapset pidämme itsestään selvänä, että sitä autetaan ja tuetaan eniten, jolla on suurin hätä. Sitä paitsi minun puolestani vanhempani saavat käyttää kaikki rahansa elinaikanaan, enkä toivo heidän kuolemaansa rahojen toivossa. Toivon, että he elävät niin pitkään, että olen itsekin vanha. Kerran yksi tuttava sanoi, että heti kun mummu kuolee ostan uuden auton perintörahoilla. Minun mielestäni se kuulosti todella kammottavalta. Ehkä joillekin ihmisille materia on niin tärkeää, että se menee ihmisten edelle.

Lisäksi sisaruksilla on perinnönjaossa täysi oikeus vaatia ennakkoon lahjoitetut summat laskettavaksi ennakkoperinnöksi, jolloin tilanne tasataan perinnönjaossa.

Niin kauan kuin ap:n sisko on elossa, ap:n vanhemmat voivat lahjoittaa siskon lapsille ihan niin paljon kuin lystäävät eikä kyse ole ennakkoperinnöstä.

Niin kauan kuin ap:n sisko on elossa, ap:n vanhemmat voivat lahjoittaa siskon lapsille ihan niin paljon kuin lystäävät eikä kyse ole ennakkoperinnöstä.

Halutessaan asian voi tarkistaa perintökaari 6.luku ennakkoperintö.

niitä rakkaimpia tosiaan. Oma äitini syyti kummitytölleen (ei edes läheistä sukua,perheensä ainut lapsi,kaikin puolin passattu mariseva tuleva miljoonaperijä) kohtuuttoman kalliita lahjoja, vaikkei oman tyttärensä suhteen(kirjoittaja)välittänyt edes huoltovelvollisuudesta. Perintöä en odota eikä sitä tulisikaan kun veljeni(huijauksen&kuppaustaidon mestari)jo kaiken vei ja reteesti miinuksen puolelle jopa :)

Saahan sitä olla epäreilu jos välttämättä haluaa...