En halua mieheni opettavan lapsellemme

Ja vielä, että todellakin haluan lapsemme oppivan molemmat kielet, itselläni on ollut aina surkea kielipää ja sitä en lapsellemme halua :) Englantiakin opin puhumaan vasta tavattua mieheni. Saksan ja ruotsin pääsin suunnilleen säälistä läpi.

juuret ja mahdollisuuden kielitaitoon. Lapsi tulee olemaan hyvin pettynyt teihin vanhempana. Toisesta kielestä on vain hyötyä. Tuskin sekoittaa kieliä, mutta on tyypillistä pienempänä, mutta myöhemmin tuskin enää. Suomi on kuitenkin varmasti vahvempi. Jos lapsesi nyt oppii saksaa, niin tulee oppimaan muita kieliä paljon helpommin. Moni tuossa tilanteessa erityisesti panostaisi toisen kielen oppimiseen, kun se suomi tulee niin automaattisesti. Heität suoraan sanoen rahaa kaivoon, vielä lapsesi rahaa ja mahdollisuuksia elämässä.



t. Jaana

Arvaa vaan, kiittääkö lapsesi sinua aikuisena? Tiedän monia, jotka ovat hyvin katkeria siitä, etteivät saaneet perinnöksi monikielisyyttä, vaikka perheessä olisi siihen ollut mahdollisuus.



Saksasta on todella paljon hyötyä, jos sen osaa sujuvasti. Minäkin pidin saksaa rumana joskus ööö... yläasteella. Sen jälkeen olen sitä itse opiskellut jonkin verran, mutta huonosti sitä enää aikuisena oppii.



Lapsen pää ei mene mitenkään sekaisin siitä, että koti on kaksikielinen, kunhan kieliasioissa ollaan johdonmukaisia: molemmat vanhemmat puhuvat lapselle omaa kieltään, aina. Vaikka keskenään puhuisivat mitä tahansa kieltä.



Et voi myöskään olla niin itsekäs, että kiellät miestäsi puhumasta lapselle _omaa äidinkieltään_. Jos asuisitte Saksassa, suostuisitko itse puhumaan lapselle vain saksaa? Äidinkieli on ihmisen tunnekieli, ja läheisestä vuorovaikutuksesta saattaa jäädä puuttumaan jotain olennaista, jos vastentahtoisesti joutuu korvaamaan oman kielensä toisella. :(

Okei, provo sitten. Vastasin lukematta koko viestiketjua. Joskus ei vaan jaksa. Ehkä joku on tähän päivään kahlannut ajatellen samoin kuin "ap" aluksi julisti, ja sai nyt sitten ajateltavaa...