En halua mieheni opettavan lapsellemme

miehelläsi ei ole oikeutta puhua lapselleen äidinkieltään? Tätähän nimenomaan suositellaan nykyisin.

miehesi käyttää äidinkieltään, vaikka se ei kauniisti korvaan soinnukaan- siinä olet oikeassa.

Lapsellesi on etua tulevaisuudessa, jos osaa saksaakin sujuvasti.

Asumme suomessa, miehen vanhemmat ovat jo kuolleet, emmekä ole usein yhteydessä saksassa asuviin sukulaisiin saatika käy siellä. Minusta ei ole mitään järkeä alkaa opettamaan lapselle kahta kieltä ja sekoittamaan hänen päätään. Pärjää pelkällä suomella.. koulussa sitten oppii muita kieliä jos niin haluaa..

meillä on myös tehty tämä ratkaisu eli lapset eivät osaa minun, äidin, äidinkieltä. Syynä on se että erinäiset asiantuntijat ja "asiantuntijat" aikoinaan neuvoivat meille että lapsen kielellinen kehitys menee aivan sekaisin jos vanhemmat puhuvat hänelle eri kieliä. Että jos Suomessa asumme, olisi parasta opettaa lapselle pelkästään suomen kieltä alusta asti. No, tulipa minun opeteltua suomea sitten nopeasti, se hyöty oli siitä. Ja saimme sitä kautta miehen kanssa yhteisen kielen koska ennen sellaista ei oikein ollut, paitsi että huonoa saksaa puhuimme vähän molemmat.



Nykyisin ajattelen että on ollut paljon huonompi lasten kielelliselle kehitykselle että aluksi erittäin huonoa suomea puhuva äiti on yrittänyt puhua vain suomea heille. Mutta ei ole onneksi ongelmia tullut lapsille silti kielten oppimisen suhteen. Teillä ilmeisesti tilanne helpompi jos roolit on perinteiset eli lapsen ollessa pieni äiti kuitenkin enemmän puhuu lapselle ja suomi on äidin äidinkieli. Itse kyllä kannattaisin sitä että isä saisi puhua sitä saksaa lapsille ja lapset oppisivat sen minkä luonnostaan oppivat, mutta jokaisen perheen oma asiahan tuo on päättää.

tarttuu hyvin päähän. Sehän on suuri rikkaus että saa toisenkin kielen pääoman! Ja onhan isällekin tärkeää saada kommunikoida lapsensa kanssa omalla tunnekielellään.

Mies osaa jo hyvin suomea, sen verran kauan jo täällä asunut. Ja kuten jo sanoin, en tahdo sekoittaa pienen lapsen päätä. Jossain vaiheessa höpöttäisi molempia kieliä sekaisin ja siinä oltais sitten helisemässä esim. Päiväkodissa kun tädit ei ymmärtäisi..

Asumme suomessa, miehen vanhemmat ovat jo kuolleet, emmekä ole usein yhteydessä saksassa asuviin sukulaisiin saatika käy siellä. Minusta ei ole mitään järkeä alkaa opettamaan lapselle kahta kieltä ja sekoittamaan hänen päätään. Pärjää pelkällä suomella.. koulussa sitten oppii muita kieliä jos niin haluaa..

mutta onhan isällä ja lapsella oikeus kommunikoida isänkin omalla kielellä. Vai antaisitko itse periksi, jos eläisit vastaavissa olosuhteissa Saksassa ja miehesi kieltäisi puhumasta lapselle suomea? Saksaa vaan pitäisi sinunkin puhua. Normaalilla kielikyvyllä varustettu lapsi kyllä oppii kaksi kieltä, ei siitä pää sekoa. Etuahan siitä vaan on, että osaa kahta kieltä äidinkielenään.

Pieninä lapsesi oppisivat saksan itsestään. Jos he haluavat opetella sen vanhempina, on siinä paljon kovempi työ eikä kielitaidosta tule kuitenkaan yhtä hyvä. Jos ihan työelämänkin kannalta lapsillesi olisi suuri etu osata saksaa hyvin. Lisäksi saksaa hyvin taitavan on paljon helpompi oppia englantia kuin pelkästään suomea osaavan.

Mies osaa jo hyvin suomea, sen verran kauan jo täällä asunut. Ja kuten jo sanoin, en tahdo sekoittaa pienen lapsen päätä. Jossain vaiheessa höpöttäisi molempia kieliä sekaisin ja siinä oltais sitten helisemässä esim. Päiväkodissa kun tädit ei ymmärtäisi..

Sopiiko hänelle ihan ok tämä yksikielisyys vai ottaako jopa jonkunlaisena loukkauksena ettei saa omaa kieltään käyttää lasten kanssa? Minusta päätöksessä ei mitään vikaa jos se on molempien vanhempien hyväksymä, mutta vähän ilkeältä tuntuu jos toinen vaan jyrätään tässä asiassa.

Asumme suomessa, miehen vanhemmat ovat jo kuolleet, emmekä ole usein yhteydessä saksassa asuviin sukulaisiin saatika käy siellä. Minusta ei ole mitään järkeä alkaa opettamaan lapselle kahta kieltä ja sekoittamaan hänen päätään. Pärjää pelkällä suomella.. koulussa sitten oppii muita kieliä jos niin haluaa..

mutta onhan isällä ja lapsella oikeus kommunikoida isänkin omalla kielellä. Vai antaisitko itse periksi, jos eläisit vastaavissa olosuhteissa Saksassa ja miehesi kieltäisi puhumasta lapselle suomea? Saksaa vaan pitäisi sinunkin puhua. Normaalilla kielikyvyllä varustettu lapsi kyllä oppii kaksi kieltä, ei siitä pää sekoa. Etuahan siitä vaan on, että osaa kahta kieltä äidinkielenään.

Tilanne olisi eri, jos miehen vanhemmat olisivat elossa tai oltaisiin aktiivisesti yhteydessä sukulaisiin, mutta kun näin ei ole, en näe sitä tarpeellisena..

Jos asuisimme Saksassa, minun vanhempani olisivat kuolleet, emmekä pitäisi yhteyttä muutenkaan sukulaisiin tai vierailisi Suomessa, tyytyisin myös tähän kohtaloon..

Mies osaa jo hyvin suomea, sen verran kauan jo täällä asunut. Ja kuten jo sanoin, en tahdo sekoittaa pienen lapsen päätä. Jossain vaiheessa höpöttäisi molempia kieliä sekaisin ja siinä oltais sitten helisemässä esim. Päiväkodissa kun tädit ei ymmärtäisi..

Sopiiko hänelle ihan ok tämä yksikielisyys vai ottaako jopa jonkunlaisena loukkauksena ettei saa omaa kieltään käyttää lasten kanssa? Minusta päätöksessä ei mitään vikaa jos se on molempien vanhempien hyväksymä, mutta vähän ilkeältä tuntuu jos toinen vaan jyrätään tässä asiassa.

mutta yrittää kuitenkin ja on alkanut lämmetä idealle..

Ja kuten jo sanoin, en tahdo sekoittaa pienen lapsen päätä. Jossain vaiheessa höpöttäisi molempia kieliä sekaisin ja siinä oltais sitten helisemässä esim. Päiväkodissa kun tädit ei ymmärtäisi..

Tunnen monta kaksikielistä lasta. Kukaan heistä ei puhu molempia kieliä sekaisin. Edellytyksenä on vain se, että kumpikin vanhempi puhuu lapselle järjestelmällisesti omaa äidinkieltä eikä puhu eri kieliä sekaisin. Esim. naapurissamme asuu poika, jonka isä on ruotsinkielinen ja äiti suomenkielinen. On hauska kuulla, kuinka lapsi vaihtaa sujuvasti kieltä sen mukaan, kenelle hän puhuu. Hän ei kuitenkaan koskaan puhu kieliä sekaisin, vaan käyttää aina oikeaa kieltä kuuntelijan mukaan.

On ihan tutkittu juttu että jos vanhemmat puhuvat johdonmukaisesti vain omaa äidinkieltään lapselle, lapsi oppii vaivatta molemmat kielet. Kielen kehitys saattaa ihan alussa hieman hidastua, mutta tasoittuu nopeasti. Sekin on tutkittu, että lapsi oppii erottamaan milloin mitäkin kieltä puhutaan, ei siis ala puhua muille kuin isälleen saksaa. Ja siitä kielestä tulee kuitenkin vahvempi minkä kielisessä ympäristössä lapsi kasvaa.



Itse en suostuisi luopumaan omasta äidinkielestäni mistään hinnasta, mutta mikäs siinä jos ap:n mies siihen suostuu. Itse en välittäisi puolisoni typerästä kiellosta. Enkä ole muuten yhdenkään kaksikielisen aikuisen kuullut harmittelevan sitä, että on saanut automaattisesti oppia kaksi kieltä. Päin vastoin, monet ovat harmitelleet miksei heitä kasvatettu kaksikielisiksi vaikka siihen oli mahdollisuus.



Ja arvaapas muuten ap, miltä suomi kuulostaa vieraiden korvissa? Ei kovinkaan kauniilta.

Ja arvaapas muuten ap, miltä suomi kuulostaa vieraiden korvissa? Ei kovinkaan kauniilta.

Älä rääkkää sitä kääkkää ;-) Joo kyllähän suomi tosiaan on monen ulkomaisen korvaan aika raa'an kuuloista kovine konsonantteineen ja itkumaisine runsaine ä- ja ö-äänteineen.

tästä aloituksesta. Ap ei kyllä ajattele yhtään lapsen parasta. Kaksikielisyys on mieletön etu opiskellessa ja työelämässä ja toisen kielen oppii lapsena vaivattomasti. Yhteinen kieli olisi ihana isän ja lapsen yhteinen juttu. Toivottavasti tämä on provo.

Paljonkos maailmassa on saksaa puhuvia henkilöitä? Sellaiset 100 miljoonaa? Tulevaisuuden kannalta hänen olisi hyvä osata puhua sitä, eikä oppiminen ole niin helppoa esim. yläasteella tai lukiossa. Lapsi voi myöhemmin päättää, haluaako puhua kieltä ja lukea sitä koulussa, mutta mielestäni kielten oppiminen ei ole koskaan haitaksi.



Valitettavasti kuulostat todella lyhytnäköiseltä ja suorastaan typerältä äidiltä, jos aiot evätä lapseltaan valtavan rikkauden.

No ei ole provo! En harrasta sellaista ku provoilu. Mitä minä siitä kostuisin? En mitään! Anteeksi nyt vaan että näen turhana koko Saksan opiskelun.. Eri olisi jos isä olisi vaikka Englantilainen, kun sitä nyt tarvii elämässä vähän enemmän kuin saksaa!

No ei ole provo! En harrasta sellaista ku provoilu. Mitä minä siitä kostuisin? En mitään! Anteeksi nyt vaan että näen turhana koko Saksan opiskelun.. Eri olisi jos isä olisi vaikka Englantilainen, kun sitä nyt tarvii elämässä vähän enemmän kuin saksaa!

Eli koska kielestä ei ole SINULLE mitään hyötyä, niin LAPSIKAAN ei saa hyötyä niinkö?

Missä perähikiällä on vielä näin vajaita ihmisiä!?

Lapseni päiväkotiryhmässä oli poika, jonka äiti oli suomalainen ja isä espanjalainen. Tämä poika rupesi puhumaan tosi varhain. Puheessa ei ollut mitään viiveitä. Päiväkodissa hän puhui suomea ympäristön mukaan.



Isän sekä isän suvun kanssa puhuu espanjaa.



Olen ymmärtänyt, että jos pienenä lapsena oppii useampaa kieltä on myöhemmin helpompi oppia edelleen muita uusia kieliä. Siksi olen laittanut omatkin lapseni sittemmin kielikylpyyn.

No ei ole provo! En harrasta sellaista ku provoilu. Mitä minä siitä kostuisin? En mitään! Anteeksi nyt vaan että näen turhana koko Saksan opiskelun.. Eri olisi jos isä olisi vaikka Englantilainen, kun sitä nyt tarvii elämässä vähän enemmän kuin saksaa!

vaikka toki englannin kieli olisi vielä hyödyllisempi nykymaailmassa. Hyvä saksan osaaminen tarjoaisi esim. erittäin hyvät mahdollisuudet joskus tulevaisuudessa, jos haluaa, hakeutua töihin johonkin saksankielisistä Euroopan maista, joissa töitä riittää ja palkat on hyvät.