Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodin mukaan lapsi leikkii liian lyhyitä leikkejä ja siirtymävaiheet ovat hankalia.
Kommentit (72)
kauanko lapsi sitten jaksaa leikkiä samaa leikkiä, jos se on häntä kiinnostava?
Äsken mainitsit, että olisit vanhemmasta lapsesta valmis uskomaan siihen, että on syy, mutta et 3½ vuotiaasta. Se 3½ -vuotias on kyllä oikeasti aika iso jo, että jos on samanlaista, niin ei sitä voi laittaa iän piikkiin. Luonteen piikkiin kyllä, toiset on enemmän haaveilijoita ja hitaampia ylipäänsä mutta... Jäin vaan miettimään, että olisko sittenkin kuitenkin syytä...
Yleensäkin tuollaisiin peleihin jaksaa innostua. Sisäleikeissä, esim. Brion junaradalla jaksaa puolisen tuntia leikkiä. Leikkii myös muiden lasten kanssa, mutta silloin leikit ovat hieman lyhyempiä.
Minusta taas 6- ja 3,5-vuotiasta ei voi verrata toisiinsa iän puolesta. Joten ollaan eri mieltä asiasta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin vaan miettimään, että olisko sittenkin kuitenkin syytä...
Mikäs sai sut nyt tällaista miettimään? Ihan normaalilta lapselta kuullostaa.
niin sinulla ei ole "normaaliuden" vertailukohtaa.
Päiväkodin huomio on todella arvokas, jos se johtaa siihen että lapselle osataan antaa se lisätuki, mitä hänen erityisyytensä vaatii.
Lapsesi on kuitenkin jo 3,5 v ja eikö leikkaaminen suju vielä?
Silloin olisin huolissani lapsen kehityksestä jo.
ei tarvinnut omia lapsia viedä ikinä päiväkotiin, tiedä mitä turhia diagnooseja olisi sieltä saanut! Meillä kun molemmat on -vanhempiensa tavoin- olleet jo pienestä sisäänpäinkääntyneitä, paljon omassa haave/ajattelumaailmassaa viihtyviä ihmisiä joita toiset lapset ja leikit eivät ole oikein koskaan kiinnostaneet. Tästä olisi varmasti tehty ongelma "laitoksessa", mutta me emme ole sitä tehneet koska olemme molemmat aikuisenakin samanlaisia ja erittäin hyvin elämässämme menestyneet. Mieheni jopa on sitä mieltä että tuollainen käytös on merkki poikkeuksellisesta älykkyydestä ja luovuudesta (rikas sisäinen maailma), ja itsekin uskon että siitä voi hyvin olla toisinaan kyse.
Meillä siis ei ole näihin asioihin hoitoa koskaan haettu ja lapset ovat pärjänneet koulussa erinomaisesti. Vaikea se olisi olla pärjäämättäkin kun molemmat on oppineet itsenäisesti esim. lukemaan siinä 4 v paikkeilla ja vaikuttavat muutenkin tulleen älyltään huippuälykkääseen isäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin sinulla ei ole "normaaliuden" vertailukohtaa.
Päiväkodin huomio on todella arvokas, jos se johtaa siihen että lapselle osataan antaa se lisätuki, mitä hänen erityisyytensä vaatii.
normaali tai ei. Emme me missään tynnyrissä elä, vaikka lapsi on ainokainen. Meillä on lähipiirissä samanikäisiä lapsia, enkä huomaa mitään merkittäviä eroja.
ap
Lapsesi on kuitenkin jo 3,5 v ja eikö leikkaaminen suju vielä?
Silloin olisin huolissani lapsen kehityksestä jo.
No, voin myöntää, että en ole mikään askarteluihminen, eikä olla kotona juurikaan askarreltu. Mutta ei jostakin saksilla leikkaamisesta voi vielä mitään päätellä. Toisaalta, puheterapeutti kommentoi, että lapsi on huomattavasti ikäistään edellä numeroiden, kirjainten ja sanojen tunnistamisessa, että mikä sitten on kullekin sitä tärkeää kehitystä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapsi hoidettaisiin vain kotona. Enkä haluaisikaan olla kotiäitinä enää, vajaa kolme vuotta riitti.
ap
Palstamammat taas vauhdissa :D Ja kyllä, sanojen tunnistaminen 3,5-vuotiaalla kertoo kyllä jostain.
Poikkeuksellista lahjakkuutta, kuten tuolla kotona hoitannella menestyneellä äidillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä ei sanota siksi, että ajateltaisiin sun lapsessa tai sinussa olevan VIKAA. Niitä sanotaan siksi, että on huomattu joku asia, jossa lapsi ehkä tarvitsee apua. Ei todellakaan ole aina niin, että vanhemmat huomaisivat lapsen kaikki tarpeet, koska vanhemmat eivät näe lasta ryhmätilanteessa. Lapsesi joutuu tästäkin eteenpäin toimimaan ryhmissä, ja jos siellä ei keskittyminen piisaa, niin hänelle se on vaikeaa. Hänen vuokseen sinun tulisi nyt kuunnella mitä lapsesta sanotaan. Samalla tavalla hänen vuokseen sinun tulee kertoa avoimesti omat näkemyksesi. On ihan ok ja hyvä jos ne eriävät päiväkodin näkemyksistä. Tilanteetkin ovat niin erilaiset.
Minusta päiväkotinne henkilökunta vaikuttaa tällä pohjalla hyvin osaavalta, ovat havainnoineet lasta, huomanneet puutteita mm. keskittymiskyvyssä ja pyrkineet tuomaan lapselle apua siihen. Nyt lapsella on vielä monta vuotta aikaa harjoitella näitä tärkeitä taitoja ennen koulua.
Kotona lapsellasi on aina aikuinen apunaan ja tukenaan. Kotona hän voi pomppia omien impulssiensa mukaisesti ilman, että siitä koituu mitään erityistä hankaluutta. Päiväkodissa lapsia on aikuista kohtaan paljon enemmän, ja lapset toimivat ryhmässä. Siellä lapsesi impulsiivisuudesta koituu erilailla tilanteita. Koulussa sitten lapsia on taas enemmän ja aikuisia entistä vähemmän. SIKSI on lapsesi takia hyvä kuunnella nyt avoimin korvin ja otta tuki vastaan. Se ei tee lapsestasi erityislasta, ja vaikka joku päivä lapsesi sen nimikkeen saisikin, ei se muuttaisi lasta mitenkään. Hän olisi yhä se sama lapsi, kyvykäs jossain ja vähemmän taidokas jossain toisessa, kuten kaikki lapset ja ihmiset ovat.
se lto taas.
Olen samaa mieltä ketjuun kirjoittaneen lto:n kanssa. Tuskin on kyse mistään sen kummemmasta kuin että asiaan on vain kiinnitetty huomiota ja on haluttu, että vanhemmat tietävät, että lapsen kanssa perehdytään asiaan vähän tarkemmin kuin ehkä normaalisti ja lasta "autetaan" leikkimään ja keskittymään leikkiin. Esim. meidän päiväkodissa jopa kokonaista ryhmää on jouduttu ohjaamaan leikin jatkuvuuteen, jos leikkitilanteet ovat tuntuneet levottomalta "ramppaamiselta" leikistä toiseen. Eikä kellekkään olla keksimässä mitää diagnoosia.
Siirtymistäkin sen verran, että jokaisella 3,5 vuotiaalla on varmasti jossain vaiheessa hankaluuksia niiden kanssa, se on vain yksi "vaihe", joka menee ohi kun lapsen kanssa enemmän harjoitellaan.
Se, että päiväkodilta on asiasta mainittu osoittaa myös mielestäni sen, että lapsesi on siellä hyvässä hoidossa ja hänelle toivotaan vain parasta ja asioihin oikeasti perehdytään! Huoli pois ja mukavaa kesää! :)
T: Eräs lastenhoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä en luottaisi neuvolan huomaamiseen yhtään. Se on erityistilanne, lyhyt ja eihän lapsesi siellä mitään leikkejä leiki. Mutta noin muuten voithan mennä palaveriin lapsestasi ja kuunnella mitä henkilökunnalla on sanottavaa, mutta ei tuo huomio nyt niin erityiseltä kuulosta. Jos teillä kotona siirtymätilanteen sujuu hyvin ja tekee pitkiä aikoja sitä mitä kiinnostaa niin tuskinpa tuossa ongelmaa on. Millainen lapsen ryhmä on, iso vai pieni, meluisa, onko joku häirikkö? Toiset lapset ja vieraat tilanteet voivat vaikeuttaa lapsen keskittymistä paljonkin. Entä jos pk:ssa joku kiusaa?
niin sinulla ei ole "normaaliuden" vertailukohtaa.
Päiväkodin huomio on todella arvokas, jos se johtaa siihen että lapselle osataan antaa se lisätuki, mitä hänen erityisyytensä vaatii.normaali tai ei. Emme me missään tynnyrissä elä, vaikka lapsi on ainokainen. Meillä on lähipiirissä samanikäisiä lapsia, enkä huomaa mitään merkittäviä eroja.
ap
meidän lapsesta ei ole muut huomanneet mitään, isovanhemmatkin ihmetelleet, että mitä muka voi olla vikana. Päiväkodissa huomattiin heti, samoin neuvolassa tietystä syystä, mutta jos sitä syytä ei olisi ollut, ei sielläkään välttämättä.
Toiseksi, teillä ei kotona ole muita lapsia, sosiaalisia tilanteita ei siis synny toistuvasti samanlaisina kuin teidän vanhempien (tuttujen aikuisten) kesken.
Tuo kuvailemasi tilanne on kyllä vähän huonosti tietoa sisältävä, eli tuota "lyhyttä leikkiä" pitäisi avata, ennenkuin voisi ottaa kantaa, onko pkssa liioiteltu vai ei. Luulisim, että erityistuen tarvetta EI esitetä helposti turhaan.
Ja sinulle, joka väitit, että diagnooseja keksitään että psykologeille, toimintaterapeuteille jne. riittäisi työtä, et TODELLAKAAN tiedä mistä puhut. Täällä toimintaterapiaa joutuu odottamaan jo yli vuoden, puheterapiaan ei pääse saman tien, eivätkä nämä todellakaan ota säännölliseen toimintaan mukaan sellaisia, jotka eivät tukea tarvitse! Aivan absurdi väite. Tuntemani erityistapaukset ainakin ovat ihan selvästi tukea tarvitsevia ja perustellusti tuen piirissä. Sitten, kun itsellä on erityislapsi, tapaukset tunnistaa toki helpommin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta osa päivästä ollaan 7 lapsen pienryhmässä. Mielestäni ryhmässä ei ole häiriköitä, eikä lasta kiusata. Lapsi menee mielellään päiväkotiin ja tykkää esim. omahoitajastaan todella paljon.
Korvat ja silmät avoimina menen tietysti siihen palaveriin, mutta tosiaankin aion tuoda oman kantamme esille. Katsotaan nyt, mitä siellä sanotaan.
ap
meidän lapsesta ei ole muut huomanneet mitään, isovanhemmatkin ihmetelleet, että mitä muka voi olla vikana. Päiväkodissa huomattiin heti, samoin neuvolassa tietystä syystä, mutta jos sitä syytä ei olisi ollut, ei sielläkään välttämättä.Toiseksi, teillä ei kotona ole muita lapsia, sosiaalisia tilanteita ei siis synny toistuvasti samanlaisina kuin teidän vanhempien (tuttujen aikuisten) kesken.
Tuo kuvailemasi tilanne on kyllä vähän huonosti tietoa sisältävä, eli tuota "lyhyttä leikkiä" pitäisi avata, ennenkuin voisi ottaa kantaa, onko pkssa liioiteltu vai ei. Luulisim, että erityistuen tarvetta EI esitetä helposti turhaan.
Ja sinulle, joka väitit, että diagnooseja keksitään että psykologeille, toimintaterapeuteille jne. riittäisi työtä, et TODELLAKAAN tiedä mistä puhut. Täällä toimintaterapiaa joutuu odottamaan jo yli vuoden, puheterapiaan ei pääse saman tien, eivätkä nämä todellakaan ota säännölliseen toimintaan mukaan sellaisia, jotka eivät tukea tarvitse! Aivan absurdi väite. Tuntemani erityistapaukset ainakin ovat ihan selvästi tukea tarvitsevia ja perustellusti tuen piirissä. Sitten, kun itsellä on erityislapsi, tapaukset tunnistaa toki helpommin..
Eikä päiväkodissakaan ole "heti" huomattu mitään, vaan lapsi on ollut siellä jo 10 kk. Sosiaaliset taidot ovat varmasti heikommat kuin sellaisilla, joilla on sisaruksia, mutta en olisi asiasta huolissani. Tutkimusten mukaan kuitenkin kirivät nämä taidot kiinni kouluikään mennessä.
Olen samaa mieltä, että lyhyet leikit on sinänsä liian epämääräistä, ja toivonkin, että asia selviää paremmin palaverissa. Mitään erityistukea ei ole esitetty.
Ja huom. vain lääkärit tekevät diagnooseja. Mihinkään erityistoimiin ei ryhdytä ilman lääkärin diagnoosia.
ap
Meidän poika aloitti pk:ssa vajaa 3 v ja pärjäsi ihan hyvin. Jäi äityisloman ajalksi kotiin mutta kun sitten 4,5v aloitti toisessa pk:ssa niin johan oli ongelmia. Kolmikielisellä pojalla oli kuulemma hahmottamishäiriö, liian herkkä luonne ja haastavaa kavereiden kanssa. Neuvolan 5v tarkastuksesta ei kuullemma sitten läpi päästäisikään eikä poika osaanimeään lukea mikä jokaisen 4v tulisi jo osata.paniikissa raahasin lapsen yksityiselle neurologille ja psykiatrille jotka molemmat totesivat pojan olevan "terve" eikä mitään hahmottamis- tai sosiaalisia poikkeamia löydetty. Tosin neurologi totesi pojan olevan erittäin mielikuvituksellinen, hauska, sosiaalinen mutta varsin vilkas ja näin myös varmasti välillä kasvattajilleen haastava. neuvolan steissä ei estiintynyt mitään poikkeavaa vaikka pyysin että tarkistavat erityisen tarkasti hahmottamisen.
Poika oli myös tarhassa laitettu poikien ryhmään jossa kaikki muut olivat olleet samassa ryhmässä jo 2 vuotta eli jäi helposti ulkopuoliseksi ja siksi turhautuessaan hermostui. Poika myös kertoi aina opettajalle jos kiusattiin.
Eli voin kuvitella että lto oli aika kypsä lapseen joka oli haastava ja sitten alkoikin jatkuva kyttääminen ja ongelmien kaivaminen.
Tosiasia on että poika on haastava mutta kehitykseltään normaali eikä näitä saisi sotkea. Eihän me aikuisetkaan olla kaikki samanlaisia.
Todellako? Lapsi ei oirehdi mitenkään muuten.
ap
kauanko lapsi sitten jaksaa leikkiä samaa leikkiä, jos se on häntä kiinnostava?
Äsken mainitsit, että olisit vanhemmasta lapsesta valmis uskomaan siihen, että on syy, mutta et 3½ vuotiaasta. Se 3½ -vuotias on kyllä oikeasti aika iso jo, että jos on samanlaista, niin ei sitä voi laittaa iän piikkiin. Luonteen piikkiin kyllä, toiset on enemmän haaveilijoita ja hitaampia ylipäänsä mutta... Jäin vaan miettimään, että olisko sittenkin kuitenkin syytä...