Päiväkodin mukaan lapsi leikkii liian lyhyitä leikkejä ja siirtymävaiheet ovat hankalia.

Touretten syndrooma kuuluu autismin kirjoon. Tuossa jo joku mainitsikin autismin. Oma lapseni 3,5 v:nä :



Päiväkodissa ei huomattu muuta erityistä kuin että ei malttanut istua ruokailun aikana paikallaan. Myös monet asiat jäi kesken , esim. leikin jälkeen ei lopetettu sitä ja kerätty pois vasn siirryttiin heti seuraavaa, kun edellinen lakkasi kiinostamasta. Lapsi ei jaksanut kiinnostua yhtään, jos asia ei ollut mielenkiintoinen. Kivat jutut kiinnosti jonkun aikaa, mutta ei kuitenkaan malttanut lippuun asti kuunnella/leikkiä. Muutenkin taisi olla keskittyminen vähn niin ja näin , sekä siirtymävaiheet oli vaikeita usein. Päiväkodissa eivät olleet huolissaan mistään näistä, eikä neuvolassakaan mitään huomattu. Tourette-diagnoosi saatiin 8-vuotiaana, kun hakeuduin yksityiselle lääkärille, kun kunnallisella eivät tajunneet mitään.



Kotona oli vaikeita nuo siirtymävaiheet, eli juuri kun pitäisi lähteä, keksitään jokin todella tärkeä asia. Samoin ruokapöytään tuleminen kesti ja kesti. Kaikki piti valmistella hyvissä ajoin, jotta ehti varautua tulevaan. Silti oli vaikeaa.



3,5 v:nä aloin kiinnittämään huomiota mm. silmien räpytykseen ja pään heilautteluihin. Tic-oireita, jotka kuulemma menee ohi, sanottiin neuvolassa ja pk:ssa sekä myöhemmin eskarissa ja koulussakin. No, vielä niitä on 11-vuotiaana. Ja paljon muitakin pakko-toimintoja.



En nyt väitä, että ap:n lapsella olisi tourettea. Voi olla, tai sitten jotain muuta.

Lapsi kyllä heiluttelee päätä (nopeasti puolelta toiselle), mutta liike vaikuttaa hallitulta. Hän esim. lopettaa sen, kun pyydän.



ap

En nyt tiedä tarkkaan mitä asiasta on sinulle sanottu ja mitä ehdottivat toimiksi, jos mitään. Mutta päiväkodissa lapsia tarkkaillaan vähän jopa ongelmalasit päässä. Koitetaan nähdä ne varhaisen puuttumisen asiat ja kehityskohteet. Että jos on joku asia mitä voisi harjoitella, sanovat siitä. Ehkä tässä nyt on tullut kärpäsestä härkänen, ehkä lapsi on nopea vaihtamaan toimintaa ja hankala siirtymissä, ja he nyt vain ajattelivat mainita, jotta tiedätte kiinnittää niihin huomiota kotonakin.



Monilla lapsilla (erityisesti noin pienillä) on lyhyt keskittymiskyky ja siirtymät jäävät haaveiluut tai touhottamiseen. Ei sen tarvitse olla mikään erityisen ongelman merkki. Mutta toki tulevaisuuden kannalta lienee asia, jota kannattaa harjoitella. Yrittää luoda tilanteita, joissa toimintaa ei saakaan vaihtaa heti kun tahtoo (luetaan kirja loppuun, pelataan peli loppuun, jos valitaan autoilla leikkiminen ei heti siirrytä leikkimään legoilla yms.). Samoin ulos lähdöissä voi yrittää pitää lapsen keskittymisen mahdollisimman hyvin siinä. Esimerkiksi voisi piirtää eteiseen puettavat vaatteet siinä järjestyksessä kuin ne päälle tulevat. Tai vaikka asettaa ne jonoon, jotta lapsi näkee heti mikä on seuraavana.



Kysy, ap, olivatko päiväkodilla aiheesta jotenkin huolissaan. Jos olivat, niin millaisilla toimilla etenevät päiväkodissa ja miten tahtoisivat sinun tukevan tätä. Se lienee järkevin tapa toimia.. ehkä.



Eli stressi ja huoli pois, minä sanoisin niin! On vaikea sanoa niitä työnpuolen asioita vanhemmille huolestuttamatta heitä. Kuitenkin moni "kehityskohde" on ihan "vaaraton ja huoleton", vain juttu missä voisi petrata!



t. lto äitiyslomalla

yli-innokas, ylikoulutettu ja virkaintoinen hoitaja aiheuttaa ihan turhaa huolta vanhemmissa. Lapsi kuulostaa täysin normaalilta ja kyse vielä ihan pienestä lapsesta! Tuntuu kuin lto:t eläisi ihan omassa todelllisuudessaan, jossa pikkulapset on jo mallikkaasti käyttäytyviä pikkuaikuisia. Muistan kun oma lapseni oli 6v, niin lto myöskin oli hyvin huolestunut mm. koska lapsi puhui ääneen yksin leikkiessään; on kuulemma autistinen piirre. No aika moni lapsi on sitten autistinen. Nyt lapsemme 13v täysin normaali lapsi, jolla koulu menee hyvin ja kavereita riittää.

Yritin keltolta kysellä, miten kauan lapsi leikkii ja kauanko 3,5-vuotiaat yleensä leikkivät. En oikein saanut mitään järkevää vastausta. Lapsi on omassa ryhmässä nuorimpia, joten ehkä sitten pistää silmään helposti. Osa ryhmän lapsista on kuitenkin jo viisi vuotta täyttäneitä, joten aika iso erohan tuossa on.



ap

mutta leikkien pitäisi ajoittain olla intensiivisiä, eli lapsi sitoutuu täysillä siihen toimintaansa. Ei "saisi" olla jatkuvaa leikistä leikkiin pomppimista, vaan välillä pitäisi osata ottaa joku leikki omaksi.



Voihan hyvin olla, että lapsesi on nyt vain pienimpänä ja ehkä vähän impulsiivisena luonteena herättänty turhaakin huomiota. Mutta varmaan noita tukitoimia voi silti miettiä, kun ei niistä haittaakaan liene.



se lto

en usko, että päiväkodissa mainittaisiin ihan pienistä asioista. Kyllä asiaan on kiinnitetty huomiota. Tietenkin virhearvioitakin varmasti välillä tulee/lapsi on vaan luonteeltaan hieman enemmän erilainen, mutta jos ovat todella sitä mieltä että jotain voi asian takana olla, niin eipä se psykologin arvion hakeminen niin vaarallista ole, vaikka kyseessä olisi täysin terve lapsi!



t. dysfaatikon äiti



ps. onko teillä muita lapsia? Silloin yleensä vanhemmat itsekin huomaavat "eron" ja oireita helpommin, kun on kokemusta ns. normaalista lapsesta.

normaalin rajat ovat nykyisin niin tiukat, ettei niihin kukaan mahdu. Leikkien kestot, miten leikkii jne. on määritelty vähän liiankin tarkkaan.



Kyllä tilannetta kannattaa seurata, mutta kyse voi olla ihan persoonallisuudesta yms. Eli kaikki haasteet eivät ole lääketieteellisiä ja niistä päästään eteen päin ihan kasvattamalla.



Mekin saatiin päiväkodista pitkä huolilista, missä lapsi toimii väärin. Lopulta oltiin perheneuvolassa, mutta kun me ei keksitty huolta lapsesta, perheneuvolan psykologi ehdotti, että palaveriin tulisi joku päiväkodista. Ja kas kummaa, huolet olivat kadonneet?????

Toki jos on kelto kutsuttu erikseen, niin huolen täytyy olla jo jonkinkokoinen. Ei silti mikään kriisin paikka, on vain tahdottu antaa lapselle kaikki mahdollinen apu mahdollisimman aikaisin. Mieluummin autetaan liikaa kuin liian vähän.



Ja totta tuokin, että nykyään on nimi ja sairausluokitus melkein kaikelle. :D Mikä ei siis vähennä niitä hankaluuksia sinänsä tai tee epänormaaliksi: asioille vain tarvitaan nimet, jotta niistä voi puhua. Ja jotta johonkin saa apua ja tukea yhteiskunnalta, pitää sillä olla joku sovittu nimi.. ymmärrättekö mitä tarkoitan.



se lto

Ihanko oikeasti pitää nykyään hakea psykologilta paperi, että lapsi on terve?



Ei ole muita lapsia. Mutta jotenkin olen järkeillyt, että jos lapsella olisi jotain ongelmia, niin olisin varmasti ne huomannut, koska lapsi olisi tuntunut kokemattomasta äidistä raskaalta. Näin ei kuitenkaan ole ollut.



ap

normaalin rajat ovat nykyisin niin tiukat, ettei niihin kukaan mahdu. Leikkien kestot, miten leikkii jne. on määritelty vähän liiankin tarkkaan.

Kyllä tilannetta kannattaa seurata, mutta kyse voi olla ihan persoonallisuudesta yms. Eli kaikki haasteet eivät ole lääketieteellisiä ja niistä päästään eteen päin ihan kasvattamalla.

Mekin saatiin päiväkodista pitkä huolilista, missä lapsi toimii väärin. Lopulta oltiin perheneuvolassa, mutta kun me ei keksitty huolta lapsesta, perheneuvolan psykologi ehdotti, että palaveriin tulisi joku päiväkodista. Ja kas kummaa, huolet olivat kadonneet?????

mutta on olemassa oletus, jonka mukaan tuonikäisen lapsen pitäisi jo tietynasteisesti osata leikkiä. Lapsen työ on leikki ja siitä voidaan päätellä aika paljon lapsen kehityksestä. Minusta keskittymisvaikeus ei ole mikään olankohautusjuttu, vaan jos lapselle tarjotaan apua asiassa, niin se kannattaa ehdottomasti ottaa vastaan NYT kun sen voi tehdä vielä ilman, että kouluiässä tulee negatiivista huomiota ja ongelmia kouluasioihin keskittymisessä. Lisäksi esim adhd on nykyään kai tutkittavissa aivosähkökäyrän avulla, joten voidaan sulkea pois sekin epäily jos sellaisia on.

(tää neljäs, en nyt muista kolmesta vanhemmasta), joka mielestäni keskittyy isompiaan huonommin leikkiin, saattaa hyvässä tapauksessa leikkiä samaa leikkiä reilu puoli tuntia. Mutta useammin on ehkä sellaista 5-20 min, riippuen mitä ympärillä tapahtuu, kun haluaa mennä yleensä sitten muiden juttuihin mukaan. Jos leikkii esim. siskojen kanssa ulkona kotia jne, niin saattaa siinä leikissä mennä mukana tunnin tai enemmänkin...



Ihan vaan kun kysyit minkä pituisi pätkiä leikkii ton ikäiset

Ihanko oikeasti pitää nykyään hakea psykologilta paperi, että lapsi on terve?

Ei ole muita lapsia. Mutta jotenkin olen järkeillyt, että jos lapsella olisi jotain ongelmia, niin olisin varmasti ne huomannut, koska lapsi olisi tuntunut kokemattomasta äidistä raskaalta. Näin ei kuitenkaan ole ollut.

ap

omituinen asenne sinulla tuohon psykologiasiaan. Se kertoo enemmän kuin tuhat sanaa siitä, minkälainen asenne sinulla on kaikkeen lapsestasi sanottuun. Ei psykologilta haeta "terveen papereita", kaikkihan ovat erilaisia. Psykologi tekee arvion, tarvitseeko lapsi lisätutkimuksia, jotka antaisivat hänelle mahdollisuuden laajempiin tukitoimiin. Ei hän anna sen kummempia "terveen papereita".

omituinen asenne sinulla tuohon psykologiasiaan. Se kertoo enemmän kuin tuhat sanaa siitä, minkälainen asenne sinulla on kaikkeen lapsestasi sanottuun. Ei psykologilta haeta "terveen papereita", kaikkihan ovat erilaisia. Psykologi tekee arvion, tarvitseeko lapsi lisätutkimuksia, jotka antaisivat hänelle mahdollisuuden laajempiin tukitoimiin. Ei hän anna sen kummempia "terveen papereita".

Sinä et tunne minua, joten et pysty tekemään minkäänlaisia päätelmiä kirjoittamistani asioista. "Terveen paperit" on vain sanonta, ymmärrätkö?

Eiköhän jokainen normaali vanhempi tajua, jos lapsessa on jotain erilaista. Itse uskon siihen, että nimenomaan vanhempi huomaa ensimmäisenä, jos jotain on vialla, vrt. tuo tourette-lapsen äiti.

ap

ei mikään lause. Palstamammat eivät osaa edes vertauksia käyttää oikein.

Miettimään jäin, että kauanko se nyt sitten leikeissään pysyy ja toisaalta, mitä tarkoittaa ongelmat siirtymätilanteissa.



Mulla on täällä neljä ihan täysin tervettä lasta, jotka keskittyy leikkeihinsä hyvinkin vaihtelevasti kymmenestä sekuntista tunteihin. Nuorimmainen 2v jaksaa mielenkiintoista juttua touhuta n. 30min, ja toisaalta jos ei ollut kivaa, niin on heti hakemassa uutta tekemistä.



Saman nelikon kanssa siirtymävaiheet on yhtä tuskaa. On kyllä ihan suoraa katsekontakstia otettava ja kerrottava just vaihe kerrallaan, mitä lapsen pitää tehdä. (käy vessassa. Etsi saappaat. Vedä ne jalkaan.) Jos vaan toteaa muksuille, että nyt mennään, niin mennään aikaisintaan tunnin päästä... Lisäksi näissä on vähän haaveilijan vikaa.(muksut siis 10v, 8v, 6v ja 2v)



3,5v lapsi on pieni. Jos se jaksaa keskittyä tekemiseen, josta tykkää itse, niin sehän riittää. Ja jos ymmärtää annetut ohjeet, niin en kyllä näe tuossa muuta ongelmaa kuin pk:n pakon saada kaikki lapset samaan muottiin.

joilla samoja ongelmia, siirtymätilanteet vaikeita, ei voi lopettaa leikkiä, leikkitaidot pari vuotta jäljessä, toimintaterapia-arvioon menossa ja tourette diagnoosi

Toki nykyään elämä ja työelämä vaatii niin paljon, että monia pitääkin tukea enemmän kuin aikaisemmin, mutta joskus menee hysterian puolelle.

Tietysti erityisopettajat, erityislastentarhanopettajat ja muut ammattilaiset on hanakoita keksimään lisää tuettavia, koska heidän elantonsa on siitä kiinni.... Meillä on lauma ihmisiä, jotka karjuu ongelmien kasvaneen ja tuen tarpeen lisääntyneen. Ne samat ihmiset saa elantonsa siitä ruletista. Missäpä olisi puolueeton asiantuntija?

eli on vain yksi "normaali" kehittymiskäyrä lapsella, ja jos joku ei sitä noudata pilkuntarkasti, niin sitten aletaan tarkkailemaan juurikin näitä "siirtymävaiheita" sun muita. Eli ei osata huomioida sitä, että päiväkoti-ikäinen on vielä tosi pieni, ja kaikki kehittyy omaan tahtiinsa.

joilla samoja ongelmia, siirtymätilanteet vaikeita, ei voi lopettaa leikkiä, leikkitaidot pari vuotta jäljessä, toimintaterapia-arvioon menossa ja tourette diagnoosi

vialla. Nyt on kuitenkin kyse lähes puolet nuoremmasta lapsesta.

ap

Tärkeintä on, että pidät omasta kannastasi kiinni eli että mielestäsi lapsessa ei ole vikaa. Tuot ilmi sen jokaiselle, joka lasta tutkii on tai on lapsen kanssa tekemisissä. Loppujen lopuksi asiantuntijat yms. kuuntelevat kaikkein hanakammin nimenomaan vanhempia. Jos tarve vaatii, niin toki voit käyttää lasta psykologilla, joka voi kirjoittaa ne "terveen paperit", jos lapsessa ei mitään ongelmaa ole. Silloin ei ainakaan kenelläkään ole enää mitään nokan koputtamista asiaan.