Lestadiolaiset naiset, oletteko kääntyneet vai "syntyneet" uskontoon?

Olen myös entinen vl ja irtaantunut yli 7 v, sitten. Siksi en useinkaan muista edes enää millaista oli olla siinä lahkossa mukana. Näin suviseurojen aikaan kun uutisissa on niistä niin palautuu mieleen että tosiaan: kävin joka viikonloppu seuroissa ja ties missä talkoissa ja myyjäisissä, lapsena ja koululaisena lisäksi ne pyhäkoulut ja raamikset. huh huh, huomasin taas miten onnellinen olenkaan. Ahdistava ja elämää rajoittaja elämänmuoto. NMe jotka siihen alistuu menettää kyllä tosi paljon ihmiselämän rikkaudesta. Mutta kaipa suurin osa viihtyy kun nytkin yli 80 000 ihmisyksilöä kokoontuu julistamaan onneaan liikeken kahleissa... olkoon kukin onnellinen olosaan, ei siinä mitään!

up

Ei taida käännynnäisiä Suomessa hirveästi nuoremmissa sukupolvissa olla. Itse kasvoin vl-perheessä ja minut kasvatettiin lestadiolaiseksi, mutta erosin yhteisöstä n. 25-vuotiaana.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 23:29"]

Olen kasvanut lestadiolaisperheessä, kuten suurin osa lestadiolaisista. Minulla on kyllä myös lestadiolaisuuteen "kääntyneitä" tuttavia. Minulle on ollut luontevaa pysyä "hengellisessä kodissani" myös teini-iässä ja sen jälkeen. Mehän kuulumme evankelisluterilaiseen kirkkoon ja itse olen aktiivinen seurakunnnan luottamuselimissä.

[/quote]

Eikö sinusta ole ristiriita siinä että olet aktiivinen ev.lut.seurakunnan päätöksentekoelimissä, mutta katsot samalla, että kaikki muut ev.lut.seurakuntien uskovat eivät ole "oikeita uskovia" vaan joutuvat kadotukseen? Niin papit, piispat kuin ne sinun oman paikallisen ev.lut.seurakunnan lähimmäisetkin.

Mikä sinut pitää siellä seurakuntaneuvostossa?

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 15:41"]

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 23:29"]

Olen kasvanut lestadiolaisperheessä, kuten suurin osa lestadiolaisista. Minulla on kyllä myös lestadiolaisuuteen "kääntyneitä" tuttavia. Minulle on ollut luontevaa pysyä "hengellisessä kodissani" myös teini-iässä ja sen jälkeen. Mehän kuulumme evankelisluterilaiseen kirkkoon ja itse olen aktiivinen seurakunnnan luottamuselimissä.

[/quote]

Eikö sinusta ole ristiriita siinä että olet aktiivinen ev.lut.seurakunnan päätöksentekoelimissä, mutta katsot samalla, että kaikki muut ev.lut.seurakuntien uskovat eivät ole "oikeita uskovia" vaan joutuvat kadotukseen? Niin papit, piispat kuin ne sinun oman paikallisen ev.lut.seurakunnan lähimmäisetkin.

Mikä sinut pitää siellä seurakuntaneuvostossa?

[/quote]

Miten olisi vallanhalu? Halu varmistaa lestadiolaisten edut ja valta kirkon piirissä?

Olen syntynyt lestadiolaiseen kotiin. Nuoruusvuosina 15-25v kapinoin ja arvostelin uskovaisia. Sitten kun menin naimisiin ja lapsia syntyi, piti arvioida oikein tosissaan uskonko tähän uskoon ja pidänkö hyvänä valintoja joita teen uskovaisena. Johtopäätös: uskon. Uskosta tuli syvästi omakohtaista, se on paitsi äitini ja isäni usko myös minun uskoni. Olen akateemisena, osallistuvana, kriittisesti elämään suhtautuvana ihmisenä päätynyt sen uskon ytimen äärelle, johon tutustuin jo lapsuudenkodissa. Ja ei, minua ei ole koskaan kukaan pakottanut mihinkään. Nyt toimin omassa ry:ssä aktiivisena jäsenenä, minua arvostetaan kaikin tavoin naisena, saan puhua suoraan ihmissuhteissani ja kokea uskovaisten välistä rakkautta. Vaikka olen persoonana räväkkä ja voimakas, minua on ymmärretty, myös heikkouksissa.

Minä en ole vl-perheestä, mutta itse olen ollut vl 20-vuotiaasta asti. Ei tullut rakkauden myötä, mies ei ole vl (seurusteltiin silloin).

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 16:03"]

Minä en ole vl-perheestä, mutta itse olen ollut vl 20-vuotiaasta asti. Ei tullut rakkauden myötä, mies ei ole vl (seurusteltiin silloin).

[/quote] Saako kysyä, mikä mielestäsi on syynä siihen että vl liikkeen maine on niin kehno.

Kun se usko itsessään antaa ihmiselle niin paljon hyvää.

Siunausta sinulle! t. Mirkku

Olisi kyllä kiinnostavaa kuulla, miksi ja miten joku päättää kääntyä lestadiolaiseksi. Ei ole naiselle kauhean kiva yhteisö välttämättä. 

Armollinen Jumala ei ole koskana haitta vaan tuo siunauksen elämään.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 21:57"]

Olen itse entinen lestadiolainen. Suoraan sanottuna huomasin erottuani, että olin elänyt ihan pimennossa kaikesta.. Koko lapsuuden ja nuoruuden luulin, että kaikki muut paitsi lestadiolaiset ovat esim. juoppoja jne.

Ajattelin myös, että vain lestadiolais miehet ovat luotettavia..

Minulla on kymmenen sisarusta, ja äitini oli kyllä hyvin hyvin väsynyt... Itse hoidin paljon sisaruksiani.

Seuroista on mukavia muistoja. Ikäviä muistoja on myös ne, kuinka paljon pahaa puhutaan selän takana... juoruillaan.. Kyrätään toisia, onkohan joku nyt mennyt värjäämään hiuksia. Huh, miten onnellinen olenkin nykyään.

[/quote] Siitä joka jättää liikkeen odotetaan heti että siitä tulee juoppo ja huora. Tämä on asenne.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 13:03"]

Olisi kyllä kiinnostavaa kuulla, miksi ja miten joku päättää kääntyä lestadiolaiseksi. Ei ole naiselle kauhean kiva yhteisö välttämättä. 

[/quote]

Joillekkin on hyvinkin sopiva, jos sopeutuu siihen. Tässä on mielenkiintoinen haastattelu naisesta joka oli nelikymppiseksi asti luottavainen vanhoillislestadiolainen. Mutta silloin hän alkoi ajatella ja kysellä.

http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288598986349.html

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 12:54"]

[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 13:03"]

Olisi kyllä kiinnostavaa kuulla, miksi ja miten joku päättää kääntyä lestadiolaiseksi. Ei ole naiselle kauhean kiva yhteisö välttämättä. 

[/quote]

Joillekkin on hyvinkin sopiva, jos sopeutuu siihen. Tässä on mielenkiintoinen haastattelu naisesta joka oli nelikymppiseksi asti luottavainen vanhoillislestadiolainen. Mutta silloin hän alkoi ajatella ja kysellä.

http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288598986349.html

[/quote]

Tuossa ei oikeasti kerrottu suoraan, että miksi hän päätti luopua liikkeestä.. Johtuikohan se lestadiolaisten ystävien vastauksesta siihen, että onko sterilisaatio oikein.. Nykyisin poistetaan kohtu, jos halutaan käyttää ehkäisyä... Näin lestoilla siis. Miehen pippeliin ei voi koskea :D

Kumma oli se, että kun sai lapsia ja sterilisaatio tuli, niin ei sitten uskonto kelvannutkaan.. Ehkä muut eivät katsoneet hyvällä? Jäi kuva, että kyseinen uskonto on lastentekoa varten, ei muille uskontoajatuksille, ainakaan naisen näkökulmasta..

"Hauska" tämä teksti:

Lestadiolainen työkaverini kysyi, missä kävit hoidossa, kun sain pitkään kaivatun lapsen ja myös viimeisen. Työtoverilleni oli vain siunaantunut kaksi lasta ja nuorin oli jo yhdeksänvuotias. En kehdannut sanoa, että jos Jumala on näin päättänyt, ei kai siihen ihmisen apua tarvita. No hän meni hoitoon ja sai kolme lisää. Ei siinäkään Jumalan tahtoon tyydytty.

Minä aloin seurustelemaan esikoislestadiolaisen pojan kanssa ylä-asteella. Sain vasta muutaman kuukauden kuluttua selville että hän olikin lessu, en jotenkin osannut arvata tätä yhtään vaikka minulla oli muutama lessukaveri siihen mennessä jo. Poika kävi meillä usein kylässä ja vanhempanikin hyväksyivät hänet täysin (olemme ihan tavallisia ev lutteja). En koskaan käynyt hänen kotonaan enkä tavannut kuin hänen äidin joka suhtautui minuun kyllä hyvin lämpimästi. 

Emme käyneet koskaan yhdessä saunassa eikä hän ollut koskaan yötä. Itse en koskaan käynyt heidän kotonaan. Sisaruksia oli yhteensä 8. Kuljin pojan ja hänen ystävien mukana seuroissa ensin itä-suomessa ja myöhemmin myös etelä-suomessa suuremmissa seuroissa. Kukaan ei koskaan kohdellut minua mitenkään huonosti, kaikki ottivat lämpimästi vastaan vaikka väärä uskoinen olinkin. Seurustelimme koko ylä-asteen kunnes ysin päättäreissä tämä jätti minut. 

Amiksen alkaessa asuimme toisella paikkakunnalla erittäin lähellä toisiamme ja olimme ja olemme edelleen ystäviä. Ja myös säädimme vielä jotain vaikka emme enää seurustelleetkaan, seksiä emme koskaan harrastaneet luonnollisestikkin. Kuljin pojan ja hänen isoveljensä mukana nuorten iltoihin jonne minut myös toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Ainoastaan tytöt eivät oikein pitäneet minusta vaikka olisin halunnut heihin tutustua. Myöhemmin säädin myös jotain tämän pojan isoveljen kanssa ja olisin ollut valmis elämään hänen kanssaan ellei arvomaailmamme ja eläntapamme olisi olleet niin erilaiset. Kuulin vasta että hän on löytänyt naisen itselleen ja ilmeisesti myös mennyt naimisiin ja olen erittäin onnellinen hänen puolestaan sillä hän on hieno ihminen.

Näin jälkikäteen olen ajatellut että olen viettänyt pahimmat teinivuoteni erittäin suojatussa ja turvallisessa ympäristössä enkä ajautunut hölmöilemään ja ryyppäämään kuten muut ystäväni. Keskustelimme jossain vaiheessa siitä että olisin kääntynyt lestadiolaiseksi, mutta elämäntapamme olivat niin erilaiset ettei se ollut hyvä idea. En kyllä yhtään kadu tuota viettämääni aikaa heidän seurassaan ja minulle jäi sieltä monia hienoja ystäviä.

Anteeksi romaani mittaisesta avautumisestani mutta pakko oli tähän yhteyteen kertoa oma tarinani :)

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 13:41"]

Minä aloin seurustelemaan esikoislestadiolaisen pojan kanssa ylä-asteella. Sain vasta muutaman kuukauden kuluttua selville että hän olikin lessu, en jotenkin osannut arvata tätä yhtään vaikka minulla oli muutama lessukaveri siihen mennessä jo. Poika kävi meillä usein kylässä ja vanhempanikin hyväksyivät hänet täysin (olemme ihan tavallisia ev lutteja). En koskaan käynyt hänen kotonaan enkä tavannut kuin hänen äidin joka suhtautui minuun kyllä hyvin lämpimästi. 

Emme käyneet koskaan yhdessä saunassa eikä hän ollut koskaan yötä. Itse en koskaan käynyt heidän kotonaan. Sisaruksia oli yhteensä 8. Kuljin pojan ja hänen ystävien mukana seuroissa ensin itä-suomessa ja myöhemmin myös etelä-suomessa suuremmissa seuroissa. Kukaan ei koskaan kohdellut minua mitenkään huonosti, kaikki ottivat lämpimästi vastaan vaikka väärä uskoinen olinkin. Seurustelimme koko ylä-asteen kunnes ysin päättäreissä tämä jätti minut. 

Amiksen alkaessa asuimme toisella paikkakunnalla erittäin lähellä toisiamme ja olimme ja olemme edelleen ystäviä. Ja myös säädimme vielä jotain vaikka emme enää seurustelleetkaan, seksiä emme koskaan harrastaneet luonnollisestikkin. Kuljin pojan ja hänen isoveljensä mukana nuorten iltoihin jonne minut myös toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Ainoastaan tytöt eivät oikein pitäneet minusta vaikka olisin halunnut heihin tutustua. Myöhemmin säädin myös jotain tämän pojan isoveljen kanssa ja olisin ollut valmis elämään hänen kanssaan ellei arvomaailmamme ja eläntapamme olisi olleet niin erilaiset. Kuulin vasta että hän on löytänyt naisen itselleen ja ilmeisesti myös mennyt naimisiin ja olen erittäin onnellinen hänen puolestaan sillä hän on hieno ihminen.

Näin jälkikäteen olen ajatellut että olen viettänyt pahimmat teinivuoteni erittäin suojatussa ja turvallisessa ympäristössä enkä ajautunut hölmöilemään ja ryyppäämään kuten muut ystäväni. Keskustelimme jossain vaiheessa siitä että olisin kääntynyt lestadiolaiseksi, mutta elämäntapamme olivat niin erilaiset ettei se ollut hyvä idea. En kyllä yhtään kadu tuota viettämääni aikaa heidän seurassaan ja minulle jäi sieltä monia hienoja ystäviä.

Anteeksi romaani mittaisesta avautumisestani mutta pakko oli tähän yhteyteen kertoa oma tarinani :)

[/quote]

Unohdin mainita että näiden poikien isä oli puhujana eli aika korkeassa asemassa lestadiolaisuudessa. Sekin varmasti vaikutti ettei minusta tullut lessua.

Jo pienenä aloitetun aivopesun tulostahan uskovaisuus useimmiten on. Pelotellaan tulimereen joutumisella niin, että lapset näkevät painajaisia ja pissaavat sänkynsä. Toisaalta taas palkitaan karkeilla ja hauksuuksilla se, että ravataan uskonnollisissa tilaisuuksiaa. Perinteistä mäkkärimarkkinointikeinoja. Lapset koukutetaan jo pienenä koetuilla positiivisilla kokemuksilla. Ei siinä ole kyse mistään uskosta, koska eihän lapsi vielä ymmärrä noita asioita oikeasti.

Aika rumasti nimittelet lessuiksi.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 13:49"]

Aika rumasti nimittelet lessuiksi.

[/quote]

Ei se ole mitään nimittelyä... Ihan itsekkin käyttävät tuota sanaa -.-'

Ei kannata ottaa tosissaan kirjoituksia joissa parjataan vl.a. Jumalan vastustaja perkele eli sielunvihollinen saa aikaan näitä negatiivisia kirjoituksia. Usko on järjelle käsittämätön asia. Mutta ainoa asia mikä on elämässä tärkeää on löytää Jumalan valtakunta ja Uskoa omat syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja

veressä. Tällöin on varmaa ,että pääsee kuoltuaan taivaan kotiin. Ei ole kuin yksi tie joka vie taivaaseen ja siis yksi usko. Kannattaa rukoilla Jumalalta ,että pääsisi sisälle Jumalanvaltakuntaan ja jaksaisi uskossa odottaa kunnes enkelit ja Jeesus tulevat hakemaan taivaan kotiin. Haluathan Sinäkin taivaan kotiin.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 13:51"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 13:49"]

Aika rumasti nimittelet lessuiksi.

[/quote]

Ei se ole mitään nimittelyä... Ihan itsekkin käyttävät tuota sanaa -.-'

[/quote]

eikä käytä