Lestadiolaiset naiset, oletteko kääntyneet vai "syntyneet" uskontoon?

Olen kasvanut lestadiolaisperheessä, kuten suurin osa lestadiolaisista. Minulla on kyllä myös lestadiolaisuuteen "kääntyneitä" tuttavia. Minulle on ollut luontevaa pysyä "hengellisessä kodissani" myös teini-iässä ja sen jälkeen. Mehän kuulumme evankelisluterilaiseen kirkkoon ja itse olen aktiivinen seurakunnnan luottamuselimissä.

Olen kasvanut lestadiolaisperheessä, kuten suurin osa lestadiolaisista. Minulla on kyllä myös lestadiolaisuuteen "kääntyneitä" tuttavia. Minulle on ollut luontevaa pysyä "hengellisessä kodissani" myös teini-iässä ja sen jälkeen. Mehän kuulumme evankelisluterilaiseen kirkkoon ja itse olen aktiivinen seurakunnnan luottamuselimissä.

Hei, lestadiolaisuushan on herätysliike evankelisluterilaisen kirkon sisällä. Lestadiolaisuus on nimenomaan jatkumoa lutherin aloittamasta uskonpuhdistuksesta. Ainakin esikoislestadiolaisten seuroissa luetaan usein Lutherin aikoinaan peittämiä saarnoja ym.  eli siis "jos olet lestadiolainen, olet myös luterilainen"

Ei siis vastannut sun kysymykseen, mutta ajattelin selventää sulle näitä perusasioita, toivottavasti auttoi!

esikoislestadiolainen

Syntynyt ja kasvanut lestadilolaisperheessä. Teini-iässä kapinoinnin mukana aloin vähän erkanemaan ja kotoa kun muutin. Koskaan en kuitenkaan tule kokonaan unohtamaan/jättämään, niin syvällä sydämmessä kuitenkin.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 23:29"]

Olen kasvanut lestadiolaisperheessä, kuten suurin osa lestadiolaisista. Minulla on kyllä myös lestadiolaisuuteen "kääntyneitä" tuttavia. Minulle on ollut luontevaa pysyä "hengellisessä kodissani" myös teini-iässä ja sen jälkeen. Mehän kuulumme evankelisluterilaiseen kirkkoon ja itse olen aktiivinen seurakunnnan luottamuselimissä.

[/quote]

Oletteko keskustelleet miten tämä kääntyminen tapahtui? Oliko kääntyminen tapahtunut esim. kaveruuden takia vai oliko kyseessä uskonnollinen asia, jonka he kokivat lähemmäksi lestadiolaisuuden kuin muun uskonnon?

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 23:34"]

Hei, lestadiolaisuushan on herätysliike evankelisluterilaisen kirkon sisällä. Lestadiolaisuus on nimenomaan jatkumoa lutherin aloittamasta uskonpuhdistuksesta. Ainakin esikoislestadiolaisten seuroissa luetaan usein Lutherin aikoinaan peittämiä saarnoja ym.  eli siis "jos olet lestadiolainen, olet myös luterilainen"

Ei siis vastannut sun kysymykseen, mutta ajattelin selventää sulle näitä perusasioita, toivottavasti auttoi!

esikoislestadiolainen

[/quote]

Hei, kiitos viestistä. Tiedän tämän kyllä, että kyseessä on herätysliikkeestä :) 

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 16:31"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 16:03"]

Minä en ole vl-perheestä, mutta itse olen ollut vl 20-vuotiaasta asti. Ei tullut rakkauden myötä, mies ei ole vl (seurusteltiin silloin).

[/quote] Saako kysyä, mikä mielestäsi on syynä siihen että vl liikkeen maine on niin kehno.

Kun se usko itsessään antaa ihmiselle niin paljon hyvää.

Siunausta sinulle! t. Mirkku

[/quote]

Suomessa ollaan hyvin suvaitsemattomia erilaisuutta kohtaan. Lestadiolaiset rikkovat sitä valtavirtaa kun eivät ryyppää, eivät pinnaa töistä eivätkä lusmuile ja huolehtivat lapsistaan esimerkillisesti. Lisäksi heillä on kiinteä keskinäisen avun ja tuen verkosto mikä on nykypäivänän harvinaisuus.

Huonon maineen levittäjät eli mustamaalaajat ovat ehkä loppujen lopuksi vain pohjattoman kateellisia ihmisiä.

Olen huomannut saman, että lapset kasvavat oman onnensa nojassa. Kukaan ei jaksa ja pysty huolehtimaan yli kymmenestä lapsesta. Ovat sotkuisia, hiukset takussa, vaatteet rikki yms. Koulussa joutuvat kiusatuksi juuri tuon vuoksi. Sitten yrittävät kyynerpäätaktiikalla pysyä menossa mukana. Jatkuvasti ravataan tukiopetuksessa ja puhe-ja muulla terapeutilla. Äidit ovat kuin zombeja. Se vasta on kauheaa, kun vanhemmat tytöt lähtevät kotoa heti, kun pystyvät. Heistä ei enää puhuta sen jälkeen. Kuka nyt vapaaehtoisesti enää tässä maailmassa suostuu lapsentekokoneeksi. 

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 05:53"]

Olen huomannut saman, että lapset kasvavat oman onnensa nojassa. Kukaan ei jaksa ja pysty huolehtimaan yli kymmenestä lapsesta. Ovat sotkuisia, hiukset takussa, vaatteet rikki yms. Koulussa joutuvat kiusatuksi juuri tuon vuoksi. Sitten yrittävät kyynerpäätaktiikalla pysyä menossa mukana. Jatkuvasti ravataan tukiopetuksessa ja puhe-ja muulla terapeutilla. Äidit ovat kuin zombeja. Se vasta on kauheaa, kun vanhemmat tytöt lähtevät kotoa heti, kun pystyvät. Heistä ei enää puhuta sen jälkeen. Kuka nyt vapaaehtoisesti enää tässä maailmassa suostuu lapsentekokoneeksi. 

[/quote]

On selvää että kun joutuu uskon erilaisuuden takia kiusatuksi, siinä joka lamaantuu tai alkaa tapella. Kouluista pitäisi kitkeä kaikki kiusaaminen ja erilisen luokkatoverin loukkaaminen kokonaan pois.

Olen eri mieltä väitteesta että suurperheiden lapsilla olisi huono hoiva. Ei joka lapselle aina hänen syiin halutessaan varmaan voida sitä äidin syliä antaa, mutta ison siskon tai veljen syli on näillä lapsilla lähellä.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 02:17"]

. Ei joka lapselle aina hänen syiin halutessaan varmaan voida sitä äidin syliä antaa, mutta ison siskon tai veljen syli on näillä lapsilla lähellä.

[/quote]

Jep, tästä on isosiskona kokemusta (päädyin keskusteluun lestadiolais-sanan vuoksi, itsellä vanhoillistausta). Jäin lapsena pienimmille sisaruksille äidin rooliin, kun oma äiti ei jaksanut kahdeksaa tenavaa ja muuttui apaattiseksi ja vetäytyväksi. Se vei todennäköisesti itseltäni halun hankkia lapsia. En saanut olla lapsi silloin kuin olisi pitänyt, enkä enää jaksa. Elän edes aikuisena itselleni. 

Luulen, että monen vapaaehtoisesti lapsettoman taustalla on samanlaisia asioita. Itse en taustastani puhu ja minut leimataan itsekkääksi urasinkuksi. Että joo, sisarusten syliä on saatavilla, mutta sillä voi olla aika kova hinta 

Olen kasvanut vl-perheessä, mutta nyt kolmenkympin korvilla alkanut miettiä eroa liikkeestä. Minulla on tyttölapsi, jolle en halua opettaa sellaista roolia, mikä hänelle vl-yhteisössä osoitetaan. En halua, että hän luulee että pelkästään sukupuolen perusteella kielletään tekemästä jotain mille ei ole biologista tai edes raamatullista perustetta.

Vanhoillislestadiolaisuuteen ei käänny kuin henkisesti epätasapainoiset ihmiset. Lahkoon syntyneet lapset aivopestään pelolla olemaan mukana ja eronneet suljetaan lahkon ulkopuolelle. Edes vanhemmat eivät saa puhua eronneelle lapselleen.

On aivan käsittämätöntä, että tällainen yhteisö on ev.lut. kirkon herätysliikkeenä. 

Esim. herännäisyys on aivan eri planeetalta mitä tulee esim. lähimmäisen hyväksymiseen ja kunnioittamiseen.

Ja nyt sitten vastineeksi vl-mammojen ulkoaopeteltua propagandaa siitä kuinka olen niin väärässä. Kiitos.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 08:33"]Vanhoillislestadiolaisuuteen ei käänny kuin henkisesti epätasapainoiset ihmiset. Lahkoon syntyneet lapset aivopestään pelolla olemaan mukana ja eronneet suljetaan lahkon ulkopuolelle. Edes vanhemmat eivät saa puhua eronneelle lapselleen.

On aivan käsittämätöntä, että tällainen yhteisö on ev.lut. kirkon herätysliikkeenä. 

Esim. herännäisyys on aivan eri planeetalta mitä tulee esim. lähimmäisen hyväksymiseen ja kunnioittamiseen.

Ja nyt sitten vastineeksi vl-mammojen ulkoaopeteltua propagandaa siitä kuinka olen niin väärässä. Kiitos.

[/quote]

No kun olet väärässä. Ihan vain siksi, että vl-liikkeessä ei kehoteta hylkäämään lähimmäistä, joka ei jaa uskoasi. Ihan hullu ajatuskin. Kaltaisesi ennakkoluuloiset ja tuomitsevat ihmiset tekee välillä omasta elämästäni suoranaista helvettiä, kun on pakko piilotella omia vakaumuksia ja mielipiteitä ettei joutuisi kerta toisensa jälkeen paskamyrskyyn. En ole vl, mutta uskossa, ja joillekin se on punainen vaate ja oikeuttaa mm. kritisoimaan älykkyyttäni.

Kun lapsia on siunaantunut niin kylhän on alkanut monet asiat tökkiä lestadiolaisuuden opissa. Turhanpäivöiset säännöt nimenomaan, ne jos mitä kuollettaa terveen uskon kun koitat itse ymmärtää ja opettaa lapsille miksi jotain saa tehdä. (Esimerkiksi niinkin pinnallinen asia kuin kynsien lakkaus tytöillä, jolla ei ole mitään merkitystä uskossa. Nää hölynpölyt vie vain pois päin terveestä uskosta. Keskeisin asia unohtuu näiden vuoksi.

Ehkä lestadiolaiset tykkäävät että saavat kirkolta sellaista pitkän histoiran arvovaltaa ja kunnioitetun uskon svyä mitä he eivät voisi erillisenä vapaana liikkeenä ikinä saada. Lestadiolaisuus on ollut olemassa vasta 150 vuotta tai jotain sinnepäin? Kristillinen kirkko on 2000-vuotinen...

Yleensä liikkeestä eroava on nuori. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampi on itaantua sisäänpäin kääntyneestä liikkeestä. On omat ystävät, on lasten ystävät, on sukulaiset ja kummit, kaikki samassa yhteisössä.

http://freepathways.wordpress.com/2011/11/26/lahipiirissa-romahtaa-jos/

Olen elänyt koko ala-asteaikani lestadiolaislasten kanssa, sillä n. paristakymmenestä luokkaisestamme olin muutaman kaverini kanssa ainoita ei-lestadiolaisia. Luulisi, että tämä kokemus olisi lisännyt hyväksyntääni ja suvaitsevaisuuttani heitä kohtaan, mutta vaikken millään haluaisi sanoa, se ei sitä ole tehnyt.

Koska luokallamme oli niin paljon lessuja, oli ilmiselvää, että myös itse kaverustuin heidän kanssaan. Huomasin kuitenkin paljon asioita, jotka tuntuivat pienenä oudolta. Minua kohdeltiin lestadiolaiskaverini luona kuin ilmaa, eikä kyseinen kaverini koskaan saanut olla luonamme paria tuntia kauempaa. Jo 7-8-vuotiaan järjenjuoksulla osasin päätellä, kuinka pahoissa riidoissa muutamien lestadiolaislasten vanhemmat olivat keskenään uskonasioista, sillä heidän lapsensa eivät saaneet olla tekemisissä. Koulussa kaikista pahimmat kukkoilijat ja ylimielisimmät kiusaajat olivat juuri vähän vanhemmat lestadiolaispojat. Tytöt muodostivat omia kuppikuntiaan ja puhuivat paskaa kaikista. Näiden lasten huumorintaju oli todella erikoista. :D Osasivat kuitenkin miellyttää opettaa ja olivat kuuliaisia ja nöyriä luokkatilanteissa.

Olen ehkä huonotuurinen siinä mielessä, että jouduin kasvamaan näin räikeästi lestadiolaispainotteisessa luokassa/koulussa. Tämä tietysti vaikutti myös opetukseen ja rajoitti aika paljon.

Näistä lapsista moni nykyään eronnut touhusta. Nykyään lestadiolaisten kanssa menee ihan ok, he osaavat toimia ryhmässä ja ovat ahkeria. Eivät vaan koskaan kerro itsestään mitään.

Olen elänyt koko ala-asteaikani lestadiolaislasten kanssa, sillä n. paristakymmenestä luokkaisestamme olin muutaman kaverini kanssa ainoita ei-lestadiolaisia. Luulisi, että tämä kokemus olisi lisännyt hyväksyntääni ja suvaitsevaisuuttani heitä kohtaan, mutta vaikken millään haluaisi sanoa, se ei sitä ole tehnyt.

Koska luokallamme oli niin paljon lessuja, oli ilmiselvää, että myös itse kaverustuin heidän kanssaan. Huomasin kuitenkin paljon asioita, jotka tuntuivat pienenä oudolta. Minua kohdeltiin lestadiolaiskaverini luona kuin ilmaa, eikä kyseinen kaverini koskaan saanut olla luonamme paria tuntia kauempaa. Jo 7-8-vuotiaan järjenjuoksulla osasin päätellä, kuinka pahoissa riidoissa muutamien lestadiolaislasten vanhemmat olivat keskenään uskonasioista, sillä heidän lapsensa eivät saaneet olla tekemisissä. Koulussa kaikista pahimmat kukkoilijat ja ylimielisimmät kiusaajat olivat juuri vähän vanhemmat lestadiolaispojat. Tytöt muodostivat omia kuppikuntiaan ja puhuivat paskaa kaikista. Näiden lasten huumorintaju oli todella erikoista. :D Osasivat kuitenkin miellyttää opettaa ja olivat kuuliaisia ja nöyriä luokkatilanteissa.

Olen ehkä huonotuurinen siinä mielessä, että jouduin kasvamaan näin räikeästi lestadiolaispainotteisessa luokassa/koulussa. Tämä tietysti vaikutti myös opetukseen ja rajoitti aika paljon.

Näistä lapsista moni nykyään eronnut touhusta. Nykyään lestadiolaisten kanssa menee ihan ok, he osaavat toimia ryhmässä ja ovat ahkeria. Eivät vaan koskaan kerro itsestään mitään.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 13:03"]

Olisi kyllä kiinnostavaa kuulla, miksi ja miten joku päättää kääntyä lestadiolaiseksi. Ei ole naiselle kauhean kiva yhteisö välttämättä. 

[/quote]

Nainen voi saavuttaa suurtakin arvostusta rauhanyhdistyksellä, jos synnyttää suuren määrän lapsia.

Olen itse entinen lestadiolainen. Suoraan sanottuna huomasin erottuani, että olin elänyt ihan pimennossa kaikesta.. Koko lapsuuden ja nuoruuden luulin, että kaikki muut paitsi lestadiolaiset ovat esim. juoppoja jne.

Ajattelin myös, että vain lestadiolais miehet ovat luotettavia..

Minulla on kymmenen sisarusta, ja äitini oli kyllä hyvin hyvin väsynyt... Itse hoidin paljon sisaruksiani.

Seuroista on mukavia muistoja. Ikäviä muistoja on myös ne, kuinka paljon pahaa puhutaan selän takana... juoruillaan.. Kyrätään toisia, onkohan joku nyt mennyt värjäämään hiuksia. Huh, miten onnellinen olenkin nykyään.