Uusi työpaikkaa ja taas kiusataan. Mikä mussa on vikana?

Ehkä olet vain kamalan tylsä tyyppi. Mistä Olet kiinnostunut? Arvostatko työkavereita?

ja ihan hyvä tyyppi. Ei kuitenkaan liian äänekäs. Mutta siis ei ole ujo. Hän ottaa kaikki aina hyvin henkilökohtaisesti. Luulee aina, että hänestä puhutaan, jos tulee huoneeseen. Jos joku sanoo, että JOKU unohtanut tehdä jotain tai tehnyt asian väärin (vaikka eri tiimissä) niin hän luulee, että häntä syytetään. Aika ajoin vaikuttaa lähes vainoharhaiselta. Puhuu, että töissä on raskasta, kun HÄNTÄ kiusataan. Itse olen jo valmis välttelemään koko tyyppiä, koska tuo vainoharhaisuus on todella raskasta.

Minä olen koulukiusattu. Se alkoi 3. luokalta opettajan toimesta ja aiheutti sen, että jäin seinän vierelle.



En oppinut olemaan ryhmässä ja tyttöjen kanssa, en oppinut tyttöjen maailmaan ja niihin sääntöihin. En osaa näitä taitoja vieläkään.



Kun myöhemmin peruskoulussa oli tilanteita, en tiennyt, mikä on ns. normaalia enkä osannut suhtautua huumorilla mihinkään, pidin kaikkea kiusaamisena. Se taas eristi minut edelleen muista, koksa on vaikea olla sellaisen lapsen kanssa, joka on tosikko - eikä osaa olla ryhmässä.



Olin myöhemmin myös terv.huolto-oppilaitoksessa opiskellessani kiusattu siten, että minua ei huolittu ryhmään.



Tuossa vaiheessa en jäänyt seinän vierelle seisomaan, mutta olin erilainen kuin muut: olin luokkani ainoa yksinhuoltaja! ja muualta muuttanut, minua pidettiin kummajaisena.



Joululoman aikana eka vuotena päätin, että kun minua ei huolita joukkoon kun olen tunnilla hiljaa, ja yritän hävitä massaan, olen sitten oma itseni,

Niin aloin olla: kriittisiä mielipiteitä, nasevia huomautuksia.. en koskaan mennyt henkilökohtaisuuksiin, en ollut ilkeä enkä ivaillut, ja tämä on asia, mitä naiset eivät osaa erotella: kun sanon jostain asiasta, ilmiöstä, puhun tasan siitä, en hänestä itsestään. Jos moitin jotain organisaatiota, en moiti kyseistä ihmistä vaikka hän on osa sitä organisaatiota kuten minäkin. Tämän kohtasin myös itse työssä.



Minussa on kaksi ääripäätä. Se kiltti rahallinen hiljainen ujo herttainen lojaali ja työteliäs. Ja sitten se kovaääninen jolla on kärkkäitä mielipiteitä ja vahva persoona.



Tätä ei naiset osaa, ymmärrä, siedä.

Onneksi olen nyt työssä, jossa voin tehdä työni yksin ja itsenäisesti. Kykenen ryhmätöihin, mutta on vaikea tehdä ryhmätyötä jos työparina on sellainen herkkäsieluinen hymistelijä joka saa hyperventilaatiokohtauksen jokaisesta eriävästä näkemyksestä.



Luulen –olen varma – että olisin toisenlainen ja minuun suhtauduttaisi toisella tavalla, ellei minulla olisi tuota koulukiusaamis-eristämis-taustaa. Tiedän, että minussa on se vika, koska tilanne toistuu joka työpaikalla. Enää en välitä, enkä kuvittele, että loksahtaisin jotenkin osaksi yhteisöä. Minun on vain etsittävä riittävän iso yhteisö, jossa erilaisuutta siedetään ja hyväksytään, ettei joudu silmätikuksi. Esim. en voi asua pienellä pikkuriikkisellä paikkakunnalla, olen liian näkyvä ja herätän pahennusta viimeistään siinä vaiheessa kun avaan suuni ja alan latoa mielipiteitäni. Olen ulospäin harmaa mitätön hiiri, mutta sitten kun ”päästän itseni irti” olenkin jotain aivan muuta; räiskyvä, äänekäs, täynnä mielipiteitä joka asiaan, eloisa, kädet viuhtoo, kasvojen ilmeen vaihtuu… Tämä on ristiriita. Minua ei voi lokeroida mihinkään muottiin. Juu, kavereita on, vähän.

niin ystäviin, sukulaisiin kun työpaikalle, uudestaan ja uudestaan. Ei näe itsessään mitään vikaa. On se parka ja rukka mitä muut kiusaa.. Todellisuudessa puhuu itsestään kaikkiosaavana, neuvoo muita kuin muut eivät osaisi mitään, hyppii vanhempien ja esimiesten varpaille..



Ap ei varmaan ole tälläinen, mutta neuvoisin ihan rehellisesti kysymään mistä on kyse. Ystäväni lähtee kuumentuneista tilanteista ja suhteista tietämättä mitä oikein tapahtui, eikä siten voi ikinä kehittää itseään. Sosiaaliset tilanteet ja suhteet ei ole helppoa. Kaikilla on tunteet.

Minusta oikea tie ei ole vastaan sanominen. Vaan itsen puolustaminen. Sen sijaan, että yrität sanallisesti nokittaa toisen, niin kerro ystävällisesti oma näkemyksesi.



Jäämällä muistelemaan ja murehtimaan toisten sanoja annat ITSE sille sanojalle vallan tunteisiisi. Unohda siis puheet, päätä itse mitä asioita haluat säilytellä päässäsi.

miten tylyksi maailma ja työelämä on mennyt.

vastauksista huokuu, että hän ei osaa positiivista aggressiivisuutta eli kykyä puolustaa itseään. Vähän näyttää siltäkin, ettei hänellä ole edes halua opetella, sen sijaan maailman pitäisi muuttua kivaksi. Mitäpä siinä sitten tekee? Hukkaan menee ihmisten hänelle antamat vinkit. AP, maailma ei valitettavasti muutu, sun on muututtava.Ei ole häpeä antaa ihmiselle takaisin. Mutta jos hylätyksitulemisen pelko on kova, ei siihen pysty yhtään. Tämän puolestaan ihmiset vaistoavat, ja se ärsyttää tod. näk. Ehkä siksi, että siinä on jotain samaa kuin liian ripustustarpeisissa ihmisissä. JOs olet avoin , voi olla että se tulkitaan liian nopeana yrityksenä uide liiveihin. Jos avoimuuteen liittyy vielä yli kiltti luonne, niin sulle on helppo antaa torjuntaa symboloivia tyljyjä kuitteja. Viesti on back off, älä tule iholle.

Joka työpaikalla on niitä, jotka heittelevät humoristista läppää, välillä aika rajuakin. Sitten on niitä, jotka sen varjolla pahoittavat tahallaan toisten mielen. Todennäköisesti olet helppo uhri, koska pyrit olemaan sosiaalinen ja huumorintajuinen. Ehkä olet vähän tyrkky kokemustesi takia (minä ainakin olen ja tiedostan sen mutta en aina voi sille mitään) ja sitten taas seuraavana päivänä haavoittuvainen ja pelokas, etkä uskallakaan tunkea mukaan porukoihin tai nauraa heidän huulenheitolleen. Annat siis ristiriitaista viestiä, minkä takia on helppo kiusata sinua epämääräisillä heitoilla. Suosittelen noudattamaan tuon yhden kiusatun ohjeita eli

1) Älä ota itseesi. Näe sen heiton taakse se yksinäinen/sairas/pelokas/epätoivoinen ihminen. Opettele säälimään. Anna mennä ohi, jos et keksi mitään nasevaa takaisin.

2) Kysy. Kysy, mitä tarkoitat. Kysy, onko huumoria vai taustalla jokin viesti sinulle. Kysy joltain kilteimmältä, mitä mieltä hän on näistä heitoista ja että onko todellakin niin, että kyseisellä henkilöllä on jotain sinua vastaan ja miksi, jos on. Puhu ääneen pohdintaasi. Miksi tuo sanoi noin? Miksi sanot noin? Tee kiusaamisestasi näkyvää. Näytä loukkaantumisesi. Jos olet pahoillasi ja itkettää, niin sano se ääneen ja ala vaikka itkeä. Jos et kestä kiusaajan edessä, puhu sitten vaikka vieressä olevalle.

3) Kerro työterveydenhoitajalle tai työpaikkalääkärille asiasta. Sopikaa, miten puhut asiasta esimiehellesi.

4) Koeta myös niitä nasevia heittoja takaisin, aivan kuin ei osuisi eikä uppoisi. Mitä nuo kiusaajat todellakaan tietävät elämästäsi? Jos olet heistä yksinäinen ja epätoivoinen, niin siitä vaan. Eivät he sitä todella tiedä. Voit keksiä jokaisesta työkaveristasi vähintään yhtä inhottavia heittoja/vihjauksia. Katso, miten he reagoivat siihen. Onko huumoria vai loukkaantumista? Joillakin työpaikoilla se huumori on aika ronskia ja ne kiusaajat käyttävät sitä hyväksi. Erota siis huumoriheitot ja kiusaamisheitot ja samoin siis ne huumoriveikot ja kiusaajat. Kaikki eivät kiusaa, vaikka siltä tuntuisikin.



Vaihda työpaikkaa, jos siltä tuntuu, mutta muista, että sinun pitää löytää itsestäsi ne syyt, jotka tekevät sinusta helpon uhrin. Veikkaisin, että olet lähestymisyrityksissäsi ehkä hiukan epätoivoinen ja annat ristiriitaisia viestejä. Toisaalta kestät huumoria ja toisaalta et lainkaan. Se saattaa ärsyttää ja laukaista kiusaamisen kiusaajassa tai jopa vain siinä huumoriveikossakin. Nämä huumoriveikot ovat usein itsetunnoltaan ihan matalalla tasolla eivätkä kestä mitään vakavasti sanottua itsestään.

Munkin työpaikalla oli juuri kuvaamasi kaltainen nainen. Ei myöskään nähnyt itsessään mitään vikaa ja otti selkeän marttyyrinroolin.

Yleensä vika ON kiusaajissa. Mutta, vaikka kiusaamista en hyväksy, joskus vika kyllä on kiusatun. Mun työpaikalla on tällainen nainen, josta kukaan ei pidä. Aluksi häntä yritettiin sietää. Mutta hänen tapansa tokaista -ymmärtämättään- muita arvostelevia, jopa ilkeitä kommentteja, tupata mukaan selkeästi yksityisiin keskusteluihin tauoilla, ymmärtämättä vihjeitä että hänelle ko asiat eivät kuulu, asioiden levitteleminen eteenpäin, se että juoksi aina esimiesten pakeille kertomaan milloin mitäkin turhaa (jopa pomojen mielestä täysin epäolennaista) muista, se että neuvoi asioissa joista ei itse mitään tiennyt sellaisia jotka hommat osasivat, siis työhön liittyen jne... sai aikaan sen, että kukaan ei enää jaksa. Ja ikinä ei näe vikaa itsessään, ottaa marttyyri asenteen. Ei tajua vihjauksista että nyt seuransa ei olisi toivottavaa... Nykyään osa jo todellakin kiusaamalla kiusaa, mitä en hyväksy, niin julmia piloja ovat:( Mutta vaikka säälin, kaverikseen en ryhdy, koska olen itsekin joutunut hänen sekoilunsa uhriksi hieman turhan usein. Jätän omiin oloihinsa jos pystyn. Jos en, myönnän, olen tylyhkö, en toki työasioissa, mutta tauoilla yms. En jaksa, olen sitten kai paha ihminen. Kaikissa muissa tapauksissa olen ollut kiusatun puolella, tätäkin puolustan siinä määrin, että paheksun suoraa kiusaamista, mutta mutta... Ja tosiaankin, luultavasti vika ei sussa ap ole, tämä mun työtoveri on ainoa tapaus jossa näen vikaa myös kiusatussa.

Jos henkilö itse kokee itseänsä kiusattavan täyttää tämä kiusaamisen kriteerit.

Toiset henkilöt eivät voi mitenkään arvioida mikä sinusta on jo kiusaamista joten yhteentörmäyksiä sattuu.Yritäpä mennä hieman sen toisen henkilön asemaan ja ymmärtää häntä. Jos ajatusmaailmasi on hyvin itsekeskeistä ja ajattelet aina miltä sinusta tuntuu jäävät jotkin tärkeät asiat muista ihmisistä huomaamatta.

Yksi kiusaamiseen vaikuttava asia on jota tässä keskustelussa vielä ei ole otettu esiin on osaamattomuus. Jos henkilö on selkeästi muita taitamattomampi alkavat työkaverit helposti kiusaamaan. Syynä voi olla vaikkapa lukihäiriö.

Omaan napaan tuijotteleva marttyyriys on pahinta itsekkyyttä. Ei ne puhu susta, luulet vaan niin. Työpaikalla on myös ystävyyssuhteita, ei kaikki ole kaikkien kavereita vaikka duunit hoidetaan.

Käy joskus (usein) niin että kerran kiusatuksi joutunut ihminen tulkitsee jatkossakin tilanteita ja muiden sanomisia väärin ja luulee että häntä kiusataan. Esim. tuo "Missä oma porukkasi on?" tarkoitti varmaan että "Missä perheesi on?" Aika moni puhuu perheestä=porukoistaan.



Entinen työkaverini oli ollut kiusattu toisella työpaikalla. Hän oli tosi epävarma ilmeisesti edelleen, koska oli mennyt puhumaan pomolle että hänestä juoruillaan. Käytti sellaisia esimerkkejä että kun menee kahvihuoneeseen niin juttelu taukoaa, hänelle ei kerrota ihmisten vapaa-ajan jutuista (on yleensä niin kiire ettei niistä ehditä juuri puhua) ja häntä "mulkoillaan". Pomo vähän ihmetteli kun ei ollut kuullut kertaakaan että tästä ihmisestä puhuttaisiin mitään ikävää. Työntekijät myös ihmettelivät kaikki. Eli tämä nainen keksi asiat päästään. Ja työpaikka oli muuten päiväkoti.

Jia joka asiasta loukkaantuu, eihän sille huvita puhua mitään kun se vetää herneen nenään kuitenkin. Oikea ilmapiirin pilaaja.



Hyvät pomot palkkaa sellaisia, jotka sopii porukkaan.

Toisin kuin kuvittelette, en ole hiljaa, jos joku vitsailee esimerkiksi siitä, että minä en tajua jotain tehtävää, kun olen maalainen. Olen siis pohjoisista kotoisin, mutta muuttanut nykyiselle paikkakunnalle jo 15 v sitten.



Tästä ketjusta näkee hyvin sen, että nykyinen työelämä vaatii ihmisten olevan kovia ja tylyjä. Vain kunnon kusipää pärjää, taidoista välittämättä. Sadismi on kai niin mukavan kutkuttava harrastus monille? Noloin piirre kuviossa on kuitenkin se, että sitten kun palaveerataan esim. työilmapiiristä, tai muista ongelmista, jotka monet kokevat kahvipöydässä problemaattisiksi, niin palaverissa pahinkaan kiusaaja ei uskalla sanoa mitään.





ap

Samaa määritelmäähän on yritetty saada seksuaaliseen ahdisteluun. Ei me voida lähteä kuitenkaan siitä, että ihminen voi subjektiivisesti päättää, mikä on väärin ja mikä ei. Tietysti, toiset on herkempiä ja sitä pitää kunnioittaa, mutta on ihmisiä, jotka kokee mitä vaan ja ei siitä voi tehdä toisten ihmisten ongelmaa.

Jos henkilö itse kokee itseänsä kiusattavan täyttää tämä kiusaamisen kriteerit.

Toiset henkilöt eivät voi mitenkään arvioida mikä sinusta on jo kiusaamista joten yhteentörmäyksiä sattuu.Yritäpä mennä hieman sen toisen henkilön asemaan ja ymmärtää häntä. Jos ajatusmaailmasi on hyvin itsekeskeistä ja ajattelet aina miltä sinusta tuntuu jäävät jotkin tärkeät asiat muista ihmisistä huomaamatta.

Yksi kiusaamiseen vaikuttava asia on jota tässä keskustelussa vielä ei ole otettu esiin on osaamattomuus. Jos henkilö on selkeästi muita taitamattomampi alkavat työkaverit helposti kiusaamaan. Syynä voi olla vaikkapa lukihäiriö.

Noloin piirre kuviossa on kuitenkin se, että sitten kun palaveerataan esim. työilmapiiristä, tai muista ongelmista, jotka monet kokevat kahvipöydässä problemaattisiksi, niin palaverissa pahinkaan kiusaaja ei uskalla sanoa mitään.

ap

Miksi ihmeessä tämä kiusaaja jotain sanoisi, jos ei häntä kiusata, eikä hän koe mitään kiusaamista työympäristössään? Ei edes välttämättä koe niitä puuhiaan kiusaamisena.

nämä herkkänenän pilaa työpaikan ilmapiirin. Siksi minusta pomon pitää työhönotossa huomioida esimerkiksi juuri huumoriseikat. Se menee mahdottomaksi, kun porukka on sosiaalisesti ihan lukossa ja luontevuus katoaa, koska yksi ihminen voi tulkita mitä tahansa tilanteita miten vaan.



Onko kukaan miettinyt, että joskus nuo narisijat ovat itse kiusaajia? He haluavat alistaa toisia ihmisiä irti luontaisesta käyttäytymisesta, aiheuttaa pahaaoloa ja noilla kiusaamisjutuillaan saada toiset hyppimään pillinsä mukaan. En tosiaan väitä, että se aina olisi näin, mutta tulee heti mielee muutama koulukiusattu, jotka itse olivat todellisuudessa kiusaajia ja kiusaaminen oli sitä, että muut eivät alistuneet tuon lapsen touhuihin.

Toisin kuin kuvittelette, en ole hiljaa, jos joku vitsailee esimerkiksi siitä, että minä en tajua jotain tehtävää, kun olen maalainen. Olen siis pohjoisista kotoisin, mutta muuttanut nykyiselle paikkakunnalle jo 15 v sitten.

Tästä ketjusta näkee hyvin sen, että nykyinen työelämä vaatii ihmisten olevan kovia ja tylyjä. Vain kunnon kusipää pärjää, taidoista välittämättä. Sadismi on kai niin mukavan kutkuttava harrastus monille? Noloin piirre kuviossa on kuitenkin se, että sitten kun palaveerataan esim. työilmapiiristä, tai muista ongelmista, jotka monet kokevat kahvipöydässä problemaattisiksi, niin palaverissa pahinkaan kiusaaja ei uskalla sanoa mitään.

ap

Aloitat keskustelun jyrkistä mielipiteistään ja trollauksistaan tunnetulla av:lla, saat (av:n yleistasoon nähden) hyvin asiallisia vastauksia. Kaikki vastaajat eivät kuitenkaan hymistele kanssasi samalla linjalla tai säälittele sinua, joten leimaat kaikki muut sadisteiksi ja kunnon kusipäiksi?

Olisiko nyt peiliinkatsomisen paikka?

Jos henkilö itse kokee itseänsä kiusattavan täyttää tämä kiusaamisen kriteerit.

Toiset henkilöt eivät voi mitenkään arvioida mikä sinusta on jo kiusaamista joten yhteentörmäyksiä sattuu.Yritäpä mennä hieman sen toisen henkilön asemaan ja ymmärtää häntä. Jos ajatusmaailmasi on hyvin itsekeskeistä ja ajattelet aina miltä sinusta tuntuu jäävät jotkin tärkeät asiat muista ihmisistä huomaamatta.

Yksi kiusaamiseen vaikuttava asia on jota tässä keskustelussa vielä ei ole otettu esiin on osaamattomuus. Jos henkilö on selkeästi muita taitamattomampi alkavat työkaverit helposti kiusaamaan. Syynä voi olla vaikkapa lukihäiriö.

..eikä muitakaan häiriöitä. Kirjoitin kolme laudaturia ja yliopistosta valmistuin ennätysajassa. Järki siis pelaa ihan normaalisti.

Kummallinen ilmiö, että osa ei saata millään uskoa, että minua todella kohdellaan huonosti. Mitä itse pitäisit siitä, että aina kun sinut nostetaan kahvitunnilla esille, johtuu sinun mokastasi? Muiden kohdalla kysellään perheen vointia, kuulumisia ja normaaleja asioita. Minullakin olisi aktiivisena ihmisenä kerrottavaa, en todellakaan ole tylsä.

Joku mainitsi ADD:n ja se sopisi minuun muuten, mutta olen aina ollut hyvä koulussa. Diagnosoinnissa kai on vaatimus, että lyhytjännitteisyys ilmenisi monilla elämän osa-alueilla, ei vain työpaikkojen kahvitunneilla?

ap

Ehkä sitten olet väärässä työpaikassa?

Toisin kuin kuvittelette, en ole hiljaa, jos joku vitsailee esimerkiksi siitä, että minä en tajua jotain tehtävää, kun olen maalainen. Olen siis pohjoisista kotoisin, mutta muuttanut nykyiselle paikkakunnalle jo 15 v sitten.

Tästä ketjusta näkee hyvin sen, että nykyinen työelämä vaatii ihmisten olevan kovia ja tylyjä. Vain kunnon kusipää pärjää, taidoista välittämättä. Sadismi on kai niin mukavan kutkuttava harrastus monille? Noloin piirre kuviossa on kuitenkin se, että sitten kun palaveerataan esim. työilmapiiristä, tai muista ongelmista, jotka monet kokevat kahvipöydässä problemaattisiksi, niin palaverissa pahinkaan kiusaaja ei uskalla sanoa mitään.

ap

Minusta ongelma on juuri tuossa vastaansanomisessasi. Jos itse heittelet tylyjä ja kovia heittoja (vaikka vain takaisinpäin), niin tottahan niitä heitellään myös sinulle takaisin!

Katkaise kierre ystävällisyydellä.