Uusi työpaikkaa ja taas kiusataan. Mikä mussa on vikana?

on todella raastavaa tuntea ettei kelpaa vaikka parhaansa tekee. Silloin voi todella kilahtaa pienestäkin jutusta jos koko ikä on rissattu.

hän kävi vuosia psykoterapiassa ja oppi jämäkkyyttä t. 21

Oletko ujo?

Olen kai enemmänkin puhelias ja ekstrovertti.

ap

että ujolle ei uskallettaisi sanoa noin karuja juttuja. Mutta sinä oot puhelias ja sinua pidetään niin rentona, että sulle voi sanoa mitä vain etkä loukkaannu.

Oletko ujo?

Olen kai enemmänkin puhelias ja ekstrovertti.

ap

että ujolle ei uskallettaisi sanoa noin karuja juttuja. Mutta sinä oot puhelias ja sinua pidetään niin rentona, että sulle voi sanoa mitä vain etkä loukkaannu.

Minulla ei tietääkseni ole aspergeria. Tein huvikseni äsken jonkin nettitestin aiheesta, ja sain tuloksesi ettei minulla todennäköisesti ole sitä.

Jämäkkyydestä vielä, että vaikea käsittää miksi minun pitäisi muuttua jämäkäksi ja sanoa vastaan, siksi, että muut eivät osaa käyttäytyä.

ap

Ehkä kysyjän perhe oli reissussa, oli kuvitellut sinun olevan perheellinen tms. Eli kyseli, miksi sinä vietät vappua yksin ja olet yksin työporukan kanssa liikkeellä.

Minä olisin vastannut, että asun yksin ja oli kiva kun tuli tällainen ohjelma. Mitenkäs sulla sitten?

Sitten esim. työpaikan koko porukka kokoontui vappuna piknikille ja minä menin porukkaan mukaan, jolloin yksi työkaveri kysäisi hetken kuluttua, että "missä sinun oma porukkasi on." Olimme sopineet, että vietämme vapun yhdessä työporukalla eikä muillakaan siis ollut muita seuralaisia kuin työkavereita.

ap

että laukaistaan mitä tahansa ajattelematonta toiselle päin naamaa vain, jotta saadaan sanottua takaisin.



Takaisin sanomisen taitoa voi harjoitella. Ensin ihan mielikuvissaan voi miettiä erilaisia tilanteita ja niihin sopivaa kommenttia. Sen kommentin ei tarvi olla mitään nasevaa tai ilkeää, vaan ihan vain neutraalisti se miltä itsestä tuntuu. Esimerkiksi tuo yllä mainittu kysymys "Mitä tarkoitat tuolla". Ilman mitään inttävää tai syyttävää sävyä vaan vain neutraalisti keskustellen.



Mutta noinkaan viaton kysymys ei tule neutraalisti, jos itsellä herää voimakkaat tunteet ja niiden voimasta pamauttaa toiselle takaisin. Siksi sitä sanomista kannattaa harjoitella mielikuvissa, kotona vaikka suihkussa tai lenkillä. Tarpeeksi kauan kun treenaa itsekseen, niin sitten se lopulta onnistuu todellisuudessakin.



Vastakysymyksen lisäksi aiheellisia kommentteja voivat olla esim. "Tuo sanomisesi ei tuntunut minusta kivalta" tai "Haluaisin tietää miksi ajatukseni sivuutettiin" tai ihan mikä vain lause, joka vastaa sinun todellisia ajatuksia, ihmetystä.

Ehkä kysyjän perhe oli reissussa, oli kuvitellut sinun olevan perheellinen tms. Eli kyseli, miksi sinä vietät vappua yksin ja olet yksin työporukan kanssa liikkeellä.

Minä olisin vastannut, että asun yksin ja oli kiva kun tuli tällainen ohjelma. Mitenkäs sulla sitten?

Sitten esim. työpaikan koko porukka kokoontui vappuna piknikille ja minä menin porukkaan mukaan, jolloin yksi työkaveri kysäisi hetken kuluttua, että "missä sinun oma porukkasi on." Olimme sopineet, että vietämme vapun yhdessä työporukalla eikä muillakaan siis ollut muita seuralaisia kuin työkavereita.

ap

on minulta kysytty vastaavan tyyppistä kysymystä ja olen ottanut sen ihan normaalina kysymyksenä. Tämä kysymys ei ollut sellainen...

ap

Jämäkkyydestä vielä, että vaikea käsittää miksi minun pitäisi muuttua jämäkäksi ja sanoa vastaan, siksi, että muut eivät osaa käyttäytyä.

ap

Mutta tässä oikeassa maailmassa niin ei ole, joten jokaisen pitää kyllä osata vähän pitää omia puoliaankin. Jos ei osaa, niin siinä kyllä käy juuri noin, että muut kävelee yli.

Toki sinä saat silti olettaa, että muiden on käyttäydyttävä pyytämättäkin. Silloin sinun on vain jatkettava sen työpaikan etsimistä, missä kaikki ovat samanhenkisiä kanssasi. Aivan varmasti sellainenkin on jossain.

että laukaistaan mitä tahansa ajattelematonta toiselle päin naamaa vain, jotta saadaan sanottua takaisin.

Takaisin sanomisen taitoa voi harjoitella. Ensin ihan mielikuvissaan voi miettiä erilaisia tilanteita ja niihin sopivaa kommenttia. Sen kommentin ei tarvi olla mitään nasevaa tai ilkeää, vaan ihan vain neutraalisti se miltä itsestä tuntuu. Esimerkiksi tuo yllä mainittu kysymys "Mitä tarkoitat tuolla". Ilman mitään inttävää tai syyttävää sävyä vaan vain neutraalisti keskustellen.

Mutta noinkaan viaton kysymys ei tule neutraalisti, jos itsellä herää voimakkaat tunteet ja niiden voimasta pamauttaa toiselle takaisin. Siksi sitä sanomista kannattaa harjoitella mielikuvissa, kotona vaikka suihkussa tai lenkillä. Tarpeeksi kauan kun treenaa itsekseen, niin sitten se lopulta onnistuu todellisuudessakin.

Vastakysymyksen lisäksi aiheellisia kommentteja voivat olla esim. "Tuo sanomisesi ei tuntunut minusta kivalta" tai "Haluaisin tietää miksi ajatukseni sivuutettiin" tai ihan mikä vain lause, joka vastaa sinun todellisia ajatuksia, ihmetystä.

Se ei vain minun käytössäni tunnu toimivan. Aika usein tuntuu, että olisi hyvä opetella siellä suihkussa ja lenkillä haistattelemaan ja osumaan vyön alle, kun nuo lällärikeinot eivät tepsi. :)

ap

vastauksista huokuu, että hän ei osaa positiivista aggressiivisuutta eli kykyä puolustaa itseään. Vähän näyttää siltäkin, ettei hänellä ole edes halua opetella, sen sijaan maailman pitäisi muuttua kivaksi. Mitäpä siinä sitten tekee? Hukkaan menee ihmisten hänelle antamat vinkit. AP, maailma ei valitettavasti muutu, sun on muututtava.Ei ole häpeä antaa ihmiselle takaisin. Mutta jos hylätyksitulemisen pelko on kova, ei siihen pysty yhtään. Tämän puolestaan ihmiset vaistoavat, ja se ärsyttää tod. näk. Ehkä siksi, että siinä on jotain samaa kuin liian ripustustarpeisissa ihmisissä. JOs olet avoin , voi olla että se tulkitaan liian nopeana yrityksenä uide liiveihin. Jos avoimuuteen liittyy vielä yli kiltti luonne, niin sulle on helppo antaa torjuntaa symboloivia tyljyjä kuitteja. Viesti on back off, älä tule iholle.

Minulla on pitkä menneisyys kiusattuna, jo kouluajoilta. Sittemmin yliopistossa kiusaaminen ilmeni syrjään jättämisenä ja työpaikoilla taas haukkumisena, pilkkaamisena, vitsailuna kustannuksellani aiheista, jotka eivät olleet hauskoja. Nyt kuvio alkaa taas toistaa itseään, ja työtä on takana vasta 4 kk. Kesälomakin alkaa vasta heinäkuussa, enkä jaksaisi millään odotella sinne saakka.

Haluaisin tietää syyn, miksi minusta tulee aina se silmätikku. Miksi sinä kiusaat? Olen ihan tavallinen lyhyenlähtä suomalainen nainen, en mikään uhkea missi, joten tapauksessani kateus ei liene syynä.

mutta syy on selvästikin sinussa, jos joudut AINA ja joka paikassa kiusatuksi. Se ei vaan ole muuten mahdollista.

Se mitä mä olen huomannut, on että tällaiset ap:n kaltaiset tapaukset on yleensä itse niitä pahimpia työpaikkakiusaajia ja ilmapiirin huonontajia. He eivät vain koskaan näe omassa toiminnassaan mitään vikaa, vaan ovat AINA uhreja, joilla on täysi oikeus omiin reaktioihinsa. Ja muilla ei ole koskaan muita kuin pahoja motiiveja.

tilannetta edessään eikä ap:ta ja hänen työkavereitaan.



Varmasti kiusaamishistoria on herkistänyt häntä.



Oletko ap kuullut skidikantti-kursseista? Ne eivät ole kaikki vain lapsille suunnattuja, vaan myös aikuisille. Niillä opetellaan ryhmässä toimimista ja puolensa pitämistä. Sieltä saa konkreettisia ja käytännönläheisiä neuvoja, näin olen ymmärtänyt.



Ei auta mitään neuvoa, että "asenteesi on muututtava", kun ihminen, jolle se sanotaan, ei osaa kuvitella, mitä se käytännössä tarkoittaa.



Itselläni on myös muutamia kiusaamiskokemuksia menneisyydessä ja lapsena myös muuan hylkäämiskokemus. Jälkimmäisestä johtuen mieluummin jätän itse kaverini kuin annan heidän jättää minut. En myöskään etenkään nuorempana sietänyt minkäänlaista leikkiä enkä vitsiä siitä, että minut jätettäisiin pois porukasta kuin nalli kalliolle. Pelkäsin, että minut huijataan tulemaan väärään paikkaan tai eksytetään vieraassa kaupungissa yms.



Toki pelko on nyt lieventynyt, kun vuosien mittaan olen oppinut tuntemaan muutamia luotettavan tuntuisia ihmisiä.



Ap:n ongelma voi hyvin johtua myös sanattomasta viestinnästä, jolloin olisi hyvä, jos joku asiantunteva henkilö voisi katsoa hänen kehonkieltään ja miten sitä voisi muuttaa.



Itse en ole kovin hyvä näitä tajuamaan ja etenkin nuorena sain töissä vastaani monia vihaisia asiakkaita. Sitten osallistuin luennolle, jossa neuvottiin katsomaan asiakasta suoraan silmiin ja kääntämään myös vartalo suoraan asiakkaaseen päin. Muutos oli pieni, mutta asiakkaat olivat selvästi tyytyväisempiä, vaikka en omasta mielestäni palvellut heitä yhtään aiempaa paremmin.

todennäköisesti tarkoitti sitä, että olettivat sinun olevan omalla porukalla, omien kavereiden kanssa liikenteessä. Olen aivan 100-varma, että sinä tulkitsit sen täysin väärin. Ehkä he eivät edes osanneet ajatella, että haluaisit tulla viettämään vappua heidän kanssaan.



Mitä tuohon juttuun tulee muuten, niin minä olen myös ekstrovertti ja saan paljon kettuilua. Oletus on usein, että puhelias/suulas ihminen kestää pientä vinoilua ja minä ainakin kestän. Ei se mua loukkaa vaan naurattaa enemmänkin. Olen vain huomannut, että mulle lauotaan paljon rajumpia kuitteja kuin hiljaisille. Näinhän se usein onkin, että puheliaat kestää itseensäkin kohdistuvaa huumoria. Tuo on usein ainakin oletusarvo.



Ja kiusottelu on joskus myös tapa saada ihmiseen kontakti. Sinä otat sen kiusaamisena, mutta työkaverit haluavat vaan laskea leikkiä ja saada sinut rentoutumaan. Sen sijaan otat itsesi liian vakavasti ja olet ilmiselvästi täysin huumorintajuton.

Minulla on pitkä menneisyys kiusattuna, jo kouluajoilta. Sittemmin yliopistossa kiusaaminen ilmeni syrjään jättämisenä ja työpaikoilla taas haukkumisena, pilkkaamisena, vitsailuna kustannuksellani aiheista, jotka eivät olleet hauskoja. Nyt kuvio alkaa taas toistaa itseään, ja työtä on takana vasta 4 kk. Kesälomakin alkaa vasta heinäkuussa, enkä jaksaisi millään odotella sinne saakka.

Haluaisin tietää syyn, miksi minusta tulee aina se silmätikku. Miksi sinä kiusaat? Olen ihan tavallinen lyhyenlähtä suomalainen nainen, en mikään uhkea missi, joten tapauksessani kateus ei liene syynä.

mutta syy on selvästikin sinussa, jos joudut AINA ja joka paikassa kiusatuksi. Se ei vaan ole muuten mahdollista.

Se mitä mä olen huomannut, on että tällaiset ap:n kaltaiset tapaukset on yleensä itse niitä pahimpia työpaikkakiusaajia ja ilmapiirin huonontajia. He eivät vain koskaan näe omassa toiminnassaan mitään vikaa, vaan ovat AINA uhreja, joilla on täysi oikeus omiin reaktioihinsa. Ja muilla ei ole koskaan muita kuin pahoja motiiveja.

näitä mulkvisteja riittää aivan jonon jatkoksi asti, Kiinaan ja ympärikin vielä. Ja lisää on tulossa, aina joku urpo kulman takana.

Lainatulle kirjoittajalle terveisiä että "syy on sinussa" -teorian mukaan esimies ei koskaan kiusaa, työkaverit osaavat aina käyttäytyä, ryhmämuodostumista ei tapahdu työpaikoilla, ihmisiin eivät vaikuta aiemmat tapahtumat...

ja kun yhdestä luulit päässeesi niin uusi on jo tulossa. Nuoria, älykkäitä naisia vihaavat NAISET ovat saldossani korkealla. Ikäpolven riivinraudat eivät kestä ajan kulumista. Perfektionistit kilpailevat sillä kuka tulee sairaimpana töihin - yksi suoraan tiputuksesta. Sovinistimies haluaa palkata vain miehiä. Jos uudistat tai kyseenalaistat olet riski, poikkeava. Hyväksy ja ole hiljaa. Ja ans olla jos kyseenalaistat erityismenettelyin saatuja saavutettuja etuja.

Sama suomeksi: ihmiset purkavat omaa katkeruuttaan toisiin, huono itsetunto. Ei mitään elämää työpaikan ulkopuolella. Pelätään muutosta niin paljon että mikä tahansa muu käy. Ja näitä on, palavereja palkatta, työsopimuksen irtisanomisia perusteettomasti, you name it.

Jotkut ehkä ovat onnekkaita eivätkä törmää ilkeyksiin koskaan, hyvä heille.

Toiset ovat käyneet elämän koulua, oppimatta mitään, tosin katkeroituen tyylikkäästi.

Kiusaamista ei ole olemassa, ei ole näyttöä, sun pään sisällä, ei pidä paikkaansa, sinussa on vika.

Harvat ymmärtävät empatian merkitystä ja elämän pieniä iloja.

Neuvoni on ap,

älä välitä, vesi hanhen selästä, jos todella pidät muuten työstäsi, et välitä ja nautit työsi tekemisestä. ET OTA ASIOITA itseesi, vaan näät niiden taakse, ihmisten omat ongelmansa ja niiden purun (ei tietenkään tarkoita sitä että pitää hyväksyä)

pidät itsestäsi huolta, vietät aikaa ystäviesi kanssa ja jätät täysin omaan arvoonsa muiden urpoilut, sanot myös rohkeasti takaisin tilanteen niin vaatiessa.

Tai sitten vaihdat duunia jos se on syvältä mutta idiootteihin ei kannata ylimääräistä energiaa tuhlata:)

Minulla on pitkä menneisyys kiusattuna, jo kouluajoilta. Sittemmin yliopistossa kiusaaminen ilmeni syrjään jättämisenä ja työpaikoilla taas haukkumisena, pilkkaamisena, vitsailuna kustannuksellani aiheista, jotka eivät olleet hauskoja. Nyt kuvio alkaa taas toistaa itseään, ja työtä on takana vasta 4 kk. Kesälomakin alkaa vasta heinäkuussa, enkä jaksaisi millään odotella sinne saakka.

Haluaisin tietää syyn, miksi minusta tulee aina se silmätikku. Miksi sinä kiusaat? Olen ihan tavallinen lyhyenlähtä suomalainen nainen, en mikään uhkea missi, joten tapauksessani kateus ei liene syynä.

mutta syy on selvästikin sinussa, jos joudut AINA ja joka paikassa kiusatuksi. Se ei vaan ole muuten mahdollista.

Se mitä mä olen huomannut, on että tällaiset ap:n kaltaiset tapaukset on yleensä itse niitä pahimpia työpaikkakiusaajia ja ilmapiirin huonontajia. He eivät vain koskaan näe omassa toiminnassaan mitään vikaa, vaan ovat AINA uhreja, joilla on täysi oikeus omiin reaktioihinsa. Ja muilla ei ole koskaan muita kuin pahoja motiiveja.

näitä mulkvisteja riittää aivan jonon jatkoksi asti, Kiinaan ja ympärikin vielä. Ja lisää on tulossa, aina joku urpo kulman takana.

Lainatulle kirjoittajalle terveisiä että "syy on sinussa" -teorian mukaan esimies ei koskaan kiusaa, työkaverit osaavat aina käyttäytyä, ryhmämuodostumista ei tapahdu työpaikoilla, ihmisiin eivät vaikuta aiemmat tapahtumat...

ja kun yhdestä luulit päässeesi niin uusi on jo tulossa. Nuoria, älykkäitä naisia vihaavat NAISET ovat saldossani korkealla. Ikäpolven riivinraudat eivät kestä ajan kulumista. Perfektionistit kilpailevat sillä kuka tulee sairaimpana töihin - yksi suoraan tiputuksesta. Sovinistimies haluaa palkata vain miehiä. Jos uudistat tai kyseenalaistat olet riski, poikkeava. Hyväksy ja ole hiljaa. Ja ans olla jos kyseenalaistat erityismenettelyin saatuja saavutettuja etuja.

Sama suomeksi: ihmiset purkavat omaa katkeruuttaan toisiin, huono itsetunto. Ei mitään elämää työpaikan ulkopuolella. Pelätään muutosta niin paljon että mikä tahansa muu käy. Ja näitä on, palavereja palkatta, työsopimuksen irtisanomisia perusteettomasti, you name it.

Jotkut ehkä ovat onnekkaita eivätkä törmää ilkeyksiin koskaan, hyvä heille.

Toiset ovat käyneet elämän koulua, oppimatta mitään, tosin katkeroituen tyylikkäästi.

Kiusaamista ei ole olemassa, ei ole näyttöä, sun pään sisällä, ei pidä paikkaansa, sinussa on vika.

Harvat ymmärtävät empatian merkitystä ja elämän pieniä iloja.

Neuvoni on ap,

älä välitä, vesi hanhen selästä, jos todella pidät muuten työstäsi, et välitä ja nautit työsi tekemisestä. ET OTA ASIOITA itseesi, vaan näät niiden taakse, ihmisten omat ongelmansa ja niiden purun (ei tietenkään tarkoita sitä että pitää hyväksyä)

pidät itsestäsi huolta, vietät aikaa ystäviesi kanssa ja jätät täysin omaan arvoonsa muiden urpoilut, sanot myös rohkeasti takaisin tilanteen niin vaatiessa.

Tai sitten vaihdat duunia jos se on syvältä mutta idiootteihin ei kannata ylimääräistä energiaa tuhlata:)

"ikuinen uhri" mölisee.

Mä en ole sanonut, että kukaan ei koskaan kiusaisi. Mutta jos joku KOKEE TULEVANSA ihan joka paikassa kiusatuksi, se on jo henkilön ihan oma ongelmansa.

Mä en usko hetkeäkään, että ap:ta ihan joka paikassa alettaisiin heti kiusata. Mä uskon todellakin, että se vika löytyy sieltä ap:n päästä.

Ja mä en itse ole ikinä ollut enkä tule olemaan työpaikkakiusaaja. Mutta kahdesti olen joutunut syytetyksi kiusaamisesta, ja molemmilla kerroilla kyseessä on ollut aika mt-ongelmainen, kiusaustaustainen ihminen. Mä en itse edes ole huomannut, että mitään ongelmaa on ollut, ennen kuin homma on räjähtänyt käsiin. Ja näistä samoista syytöksistä on joutunut kärsimään myös moni muu, aivan tavallinen ja pidetty työyhteistön jäsen.

Tämän toisen tapauksen kohdalla oli vielä niin, että kun en ollut hänen kanssaan läheisesti jakamassa työtehtäviä, olin hänen ystävänsä, ja kuuntelin ja elin mukana hänen edellistä työpaikkakiusaamiskokemustaan. Hän mustamaalasi oikein huolella silloisen tiiminsä kaikille, jotka suostuivat kuuntelemaan, ja pilasi näiden maineen todella ikävästi. Onneksi tutustuin näihin ihmisiin myöhemmin työn kautta paremmin, ja tajusin miten suurta paskapuhetta olin oikeasti kuullut. Ja osasin suhtautua siihen sitten kun itse jouduin sen kohteeksi.

Mä kyllä uskon, että on olemassa paskoja työpaikkoja ja kiusaavia työyhteisöjä. Sitä en usko, että yksi ihminen ei elämänsä varrella muunlaisiin osuisi. Enkä todellakaan enää purematta niele yhtä ainoaa "yhyy, minua kiusataan"- virttä. Sen verran törkeitä tapauksia ovat olleet nuo minun tuntemani "kiusatut".

häijystä ilkeilijästä joka tuossa kohkaa.

Yleensä vika ON kiusaajissa. Mutta, vaikka kiusaamista en hyväksy, joskus vika kyllä on kiusatun. Mun työpaikalla on tällainen nainen, josta kukaan ei pidä. Aluksi häntä yritettiin sietää. Mutta hänen tapansa tokaista -ymmärtämättään- muita arvostelevia, jopa ilkeitä kommentteja, tupata mukaan selkeästi yksityisiin keskusteluihin tauoilla, ymmärtämättä vihjeitä että hänelle ko asiat eivät kuulu, asioiden levitteleminen eteenpäin, se että juoksi aina esimiesten pakeille kertomaan milloin mitäkin turhaa (jopa pomojen mielestä täysin epäolennaista) muista, se että neuvoi asioissa joista ei itse mitään tiennyt sellaisia jotka hommat osasivat, siis työhön liittyen jne... sai aikaan sen, että kukaan ei enää jaksa. Ja ikinä ei näe vikaa itsessään, ottaa marttyyri asenteen. Ei tajua vihjauksista että nyt seuransa ei olisi toivottavaa... Nykyään osa jo todellakin kiusaamalla kiusaa, mitä en hyväksy, niin julmia piloja ovat:( Mutta vaikka säälin, kaverikseen en ryhdy, koska olen itsekin joutunut hänen sekoilunsa uhriksi hieman turhan usein. Jätän omiin oloihinsa jos pystyn. Jos en, myönnän, olen tylyhkö, en toki työasioissa, mutta tauoilla yms. En jaksa, olen sitten kai paha ihminen. Kaikissa muissa tapauksissa olen ollut kiusatun puolella, tätäkin puolustan siinä määrin, että paheksun suoraa kiusaamista, mutta mutta... Ja tosiaankin, luultavasti vika ei sussa ap ole, tämä mun työtoveri on ainoa tapaus jossa näen vikaa myös kiusatussa.

sano että "komenttisi loukaa2, "en pidä tavastati puhua", "anteeksi, en ymmärtäyt mitä tarkoita tai mihin pyrit" jne eli



- älä suostu lattiasmatoksi ja älä anna tallata naamallesi- kuten Tommy Hellsten terapeutti sanoo !!! Tsemppiä uudessa työpaikassa!



Ps lakisääteiseen työpaikan työsuojeluun ja työterveyshoitajaan voit ottaa yhteyttä myös

Olisihan se hauska taito osata sanoa ihmisille enemmän vastaan, mutta entäpä jos siitä tulee itselle entistä pahempi olo kun loukkaa ja nolaa muut?

Olet vaan niin erilainen, ettei samanhenkistä seuraa löydy ja siksi sua aletaan pitämään jotenkin outona ja joudut helpommin silmätikuksi kun et oikein "osaa" olla ihmisten kanssa.