Uusi työpaikkaa ja taas kiusataan. Mikä mussa on vikana?

Jos olet luotaisesti kiinnostunut esim. kouluaineista, niin ADD saattaa näkyä niin, että kuviksentunnilla ratkot mielessäsi matemaattisia yhtälöitä. (ulospäin saatat näyttää haaveilijalta). Add ei siis vaadi huonoa koulumenestystä.

Noloin piirre kuviossa on kuitenkin se, että sitten kun palaveerataan esim. työilmapiiristä, tai muista ongelmista, jotka monet kokevat kahvipöydässä problemaattisiksi, niin palaverissa pahinkaan kiusaaja ei uskalla sanoa mitään.

ap

Miksi ihmeessä tämä kiusaaja jotain sanoisi, jos ei häntä kiusata, eikä hän koe mitään kiusaamista työympäristössään? Ei edes välttämättä koe niitä puuhiaan kiusaamisena.

että "kun palaveerataan esim. työilmapiiristä, tai muista ongelmista, jotka monet kokevat kahvipöydässä problemaattisiksi, niin palaverissa pahinkaan kiusaaja ei uskalla sanoa mitään."

Eli meillä on ollut käsiteltävänä yleisiä asioita, joista valitetaan kahvipöydässä, mutta palavereissa kiusaajatkin vaikenevat. Nämä asiat ei eivät liity kiusaamiseen vaan työvuorojen jakamiseen, vastuun jakamiseen, esimiehen antamaan palautteeseen ja sen sellaisiin asioihin.

ap

Miksi ne ei tee kuten minä tahdon? Miksi niillä on väärät sanavalinnat ja nenä väärässä asennossa? Miksi ne on kavereita keskenään? Miksi musta ei tykätä? Miksi aina minä?

Miksi ne ei tee kuten minä tahdon? Miksi niillä on väärät sanavalinnat ja nenä väärässä asennossa? Miksi ne on kavereita keskenään? Miksi musta ei tykätä? Miksi aina minä?



Oliko piknik vappuna työnantajan kustantama vai työkaverpiknik? Oliko sua edes kutsuttu?

Mun exäni oli sellainen, jota kiusattiin ja rääkättiin koulussa. Työelämässä ja harrastuksissa se koki myös olevansa kiusattu, välillä myös kaveriensa taholta syrjitty. Sillä selkeitä syitä oli tietysti heikko itsetunto ja vainoharhaisuus, mutta myös fanaattiset mielipiteet, taipumus nälviä muita ja käyttäytyä tökerösti. Se oli aika huumorintajuton, ei osannut sanoa mitään hauskaa, huomautteli muiden tekemisistä vaikka ei ollut mitenkään sellaisessa asemassa keneenkään nähden, että olisi ollut oikeutettu huomauttelemaan. Se ei ollut hauska eikä rento vaan pikkusieluinen nillittäjä. Ei ihme, ettei kukaan pitänyt siitä koskaan missään.

Miksi ne ei tee kuten minä tahdon? Miksi niillä on väärät sanavalinnat ja nenä väärässä asennossa? Miksi ne on kavereita keskenään? Miksi musta ei tykätä? Miksi aina minä?

Oliko piknik vappuna työnantajan kustantama vai työkaverpiknik? Oliko sua edes kutsuttu?

Sitä itsekin mietin, että oliko kutsuttu, kun kysymys ("missä sun porukat on") esitettiin juuri samaan sävyyn kuin sinun viestisi... Siinä sitten muistelin ilmoitustaululla ollutta A4-kokoista paperia, jossa tosiaan luki, että kaikki tervetulleita vappupiknikille, joka tosin ollut työpaikan kustantama. Vein paikalle tarjottavaa, kuten ilmoituksessa pyydettiin. Ruokiini ei tosin koskettu!

ap

mielensä kun tervehditään tai jätetään tervehtimättä. Oikeasti, katso peiliin. Ei sua kukaan kiusaa, luulet vain.

Eikö ihmiset voisi mennä itseensä ja miettiä, että kannattaako sille kaikkein herkimmälle työkamulle sanoa ne kaikkein ronskeimmat vitsit?



Ei se vika aina ole vastaanottajassa.

eivät kiusaajatkaan ole teräksestä tehtyjä, hekin suojaavat selustaansa eikä heillä ole pokkaa ottaa tärkeitä asioita esille kun sen aika on. Heilläkin on arkoja paikkoja ja heikkouksia, joita suojaavat.



Onko sinulla taipumusta luoda ihmisistä mustavalkoisia päätelmiä?



Jokainen meistä koostuu erilaisista harmaan sävyistä, myös sinä. Kun hyväksyy itsensä epätäydellisenä ja pitää itsestään silti, osaa suhtautua myös muihin ymmärtäväisemmin.



Ihmiset käyttäytyvät oudosti ja tyhmästikin, mutta heillä on siihen jokin omasta itsestä nouseva syy. Syy ei ole sinussa, olet vaan herkkä kokemaan sosiaaliset jännitteet, otat ne itseesi ja asetat itsesi alttiiksi häirinnälle. Sinun pitää muodostaa itsellesi "kilpi" jonka läpi ilkeydet ja typeryydet eivät pääse. Se ei tarkoita itsensä kovettamista tai hyökkäävyyden kehittämistä. Tuo on mahdollista opetella aikuisellakin iällä. Rakastat ja arvostat itseäsi sen verran, ettet anna muiden horjuttaa itseäsi, arvosi ei laske vaikka sinulla ei olisi työpaikalla yhtään juttukaveria. Sinulla on varmasti ystäviä ja kavereita jotka hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet. Työpaikalla ei ehkä ole yhtään sellaista, mutta saat hyviä ihmissuhdekokemuksia muualta.



Minullakin on aika hankalia työkavereita, mutta se on heidän ongelmansa. Olen itse korrekti ja ystävällinen, en osallistu selkäänpuukotuskeskusteluihin enkä itse puhu pahaa kenestäkään. Hoidan hommani ja avaan suuni palavereissa. Minulla ei ole työkavereista yhtään ystävää mutta silti koen että minua arvostetaan tai ainakin kunnioitetaan.

Muut osallistujat ovatko millä tasolla organisaatiossa sinuun verrattuna?

Esimiehet ovat esim. kahvipöydissä mukana ja teemme paljon yhdessä hommia, joten en ole lähäri, joka tuppautu ylilääkäreiden vappufiltille. Enkä kommentoi, ollaanko nyt sairaalamaailmassa vai onko hämäystä.

ap

Ap, kerrotko vielä muutamia esimerkkejä kiusaamisesta. Uskon että sinua kiusataan, ja olisi kiva kuulla mitä sinulle tarkkan on sanottu tai tehty. Voisin "analysoida" tilanteita/kiusaajia sitten niiden pohjalta.

alat tuntea kiusaamista. Jos joku huomauttelee maalaisuudesta ei se ole mielestäni kiusaamista.

Olet loukkaantunut tässäkin ketjussa vaikka minusta saamasi palaute on ollut myönteistä ja rakentavaa.

Silti sanot että sinun kiusaamistasi ei oteta vakavasti.

Itse vastaan sinulle vain siitä syystä että haluan ymmärtää hieman paremmin ilmiötä kiusaaminen joka nyt on ollut niin tapetilla. Kuitenkin tuntuu siltä että jopa kiusatun kanssa puhuminen voidaan tulkita kiusaamiseksi. Olet itse täällä kommentoinut monelle sinulle vastanneelle henkilölle tavalla jonka itse mieltäisit kiusaamiseksi. Tätä tarkoitan sillä itsekeskeisyydelläsi. Aattelepa kuinka moni on yrittänyt täällä sinua auttaa. Tämä on pitkä ketju. Monet eivät täällä saa mitään vastausta.

Miksi häpeillen sitä? Mä olen ylpeä juuristani.



Oletko oikeasti hidastempoinen? Ovatko muut nopeampia? Mulla oli tosi hidastempoinen pomo ja se oli todella hermojariipivää.

Kiusaaminen uudessa paikassa on sellaista, että minulle ei jutella, palavereissani sanojani ei kuunnella ja pienille mokilleni nauretaan kovaan ääneen. Muiden kohdalla sellaisiin mokiin ei kiinnitetä huomiota. Puhun hölmöistä virheistä, jotka eivät vahingoita ketään.

Sitten esim. työpaikan koko porukka kokoontui vappuna piknikille ja minä menin porukkaan mukaan, jolloin yksi työkaveri kysäisi hetken kuluttua, että "missä sinun oma porukkasi on." Olimme sopineet, että vietämme vapun yhdessä työporukalla eikä muillakaan siis ollut muita seuralaisia kuin työkavereita.

ap

alat tuntea kiusaamista. Jos joku huomauttelee maalaisuudesta ei se ole mielestäni kiusaamista.

Olet loukkaantunut tässäkin ketjussa vaikka minusta saamasi palaute on ollut myönteistä ja rakentavaa.

Silti sanot että sinun kiusaamistasi ei oteta vakavasti.

Itse vastaan sinulle vain siitä syystä että haluan ymmärtää hieman paremmin ilmiötä kiusaaminen joka nyt on ollut niin tapetilla. Kuitenkin tuntuu siltä että jopa kiusatun kanssa puhuminen voidaan tulkita kiusaamiseksi. Olet itse täällä kommentoinut monelle sinulle vastanneelle henkilölle tavalla jonka itse mieltäisit kiusaamiseksi. Tätä tarkoitan sillä itsekeskeisyydelläsi. Aattelepa kuinka moni on yrittänyt täällä sinua auttaa. Tämä on pitkä ketju. Monet eivät täällä saa mitään vastausta.

Eli en ole tässä ketjussa loukkaantunut mistään, tässä olet tulkinnut väärin. Tällä palstalla viestittelyä ei voi ottaa niin valavasti, että vetäisi herneen nenään. Enkä todellakaan koe, että minun pitäisi lähettää kaikkiin ketjuun vastanneille kiitoskortti, vaikka sainkin paljon vastauksia. Ehkä se tekee minusta itsekeskeisen, voi olla.

ap

Ap on jo kertonut esim. piknikin, jossa hänet ihan selkeästi jätettiin joukon ulkopuolelle. Minkä helvetin takia täällä joukko rupeaa antamaan neuvoja "peiliin katsomisesta"? Jos todellakin suurin osa vastauksista on tuota tasoa, en yhtään ihmettele kiusaamista työpaikoilla. Ap, kyllä sinua tosiaankin kiusataan! Olen pahoillani puolestasi, enkä osaa antaa vastausta mitä tehdä. Koeta olla kovana ja älä välitä (se on vaikeaa, tiedän) mollaamisesta, sen sijaan hymähtele vaan vastaukseksi. Ihmisten pitäisi kohdella kunnioittavasti jokaista yksilöä erilaisuudesta välittämättä, tämän pitäisi kuulua jo perusoikeuksiinkin. Kyllä sille "omituisellekkin" voi olla ystävällinen, eikä näytää pahaa oloaan vittuilemalla. Ilkeät sitten erikseen.

alat tuntea kiusaamista. Jos joku huomauttelee maalaisuudesta ei se ole mielestäni kiusaamista.

Olet loukkaantunut tässäkin ketjussa vaikka minusta saamasi palaute on ollut myönteistä ja rakentavaa.

Silti sanot että sinun kiusaamistasi ei oteta vakavasti.

Itse vastaan sinulle vain siitä syystä että haluan ymmärtää hieman paremmin ilmiötä kiusaaminen joka nyt on ollut niin tapetilla. Kuitenkin tuntuu siltä että jopa kiusatun kanssa puhuminen voidaan tulkita kiusaamiseksi. Olet itse täällä kommentoinut monelle sinulle vastanneelle henkilölle tavalla jonka itse mieltäisit kiusaamiseksi. Tätä tarkoitan sillä itsekeskeisyydelläsi. Aattelepa kuinka moni on yrittänyt täällä sinua auttaa. Tämä on pitkä ketju. Monet eivät täällä saa mitään vastausta.

Kyse on siitä, kun yksi ja sama henkilö vitsailee päivittäin kaikesta, mikä liittyy minuun. Aihepiirit ovat todella vaihtelevia, kaikki on käyty läpi paitsi perhe ja lapseni. Tärkeää on huomata, että emme ole ystäviä millään tasolla, enkä minä vitsaile hänestä! Oikeastaan pyrin välttelemään kyseistä henkilöä. Hänellä on varmasti myös huono itsetunto ja hän on työpaikan rooleissa selvästi se pelle.

ap

Olen nähnyt samanlaisen tapauksen eräällä työpaikalla ja tämän kiusaaja-pellen psykolognen tausta jäi kiinnostamaan. Köökianalyysia?

joka paikassa ja koko ajan. Kyllä silloin olisi syytä vilkaista peiliin, et olisko omassa asenteessa jotain korjattavaa.

Sitä itsekin mietin, että oliko kutsuttu, kun kysymys ("missä sun porukat on") esitettiin juuri samaan sävyyn kuin sinun viestisi... Siinä sitten muistelin ilmoitustaululla ollutta A4-kokoista paperia, jossa tosiaan luki, että kaikki tervetulleita vappupiknikille, joka tosin ollut työpaikan kustantama. Vein paikalle tarjottavaa, kuten ilmoituksessa pyydettiin. Ruokiini ei tosin koskettu!

ap

Onko täällä ketään, jonka mielestä yllä kuvailtu ap:lle esitetty kysymys sekä ruokiin koskemattomuus ei olisi ikävää käytöstä muilta?