Uusi työpaikkaa ja taas kiusataan. Mikä mussa on vikana?
Minulla on pitkä menneisyys kiusattuna, jo kouluajoilta. Sittemmin yliopistossa kiusaaminen ilmeni syrjään jättämisenä ja työpaikoilla taas haukkumisena, pilkkaamisena, vitsailuna kustannuksellani aiheista, jotka eivät olleet hauskoja. Nyt kuvio alkaa taas toistaa itseään, ja työtä on takana vasta 4 kk. Kesälomakin alkaa vasta heinäkuussa, enkä jaksaisi millään odotella sinne saakka.
Haluaisin tietää syyn, miksi minusta tulee aina se silmätikku. Miksi sinä kiusaat? Olen ihan tavallinen lyhyenlähtä suomalainen nainen, en mikään uhkea missi, joten tapauksessani kateus ei liene syynä.
Kommentit (145)
Puhutko liikaa? Liian vähän? Säntäiletkö ja hössötätkö? Kerrotko itsestäsi liikaa muille?
tuli mieleeni, että oletkohan herkistynyt niin paljon sosiaaliselle häiriölle, että otat sen itseesi, vaikka kyseessä on ihan tavallinen (vaikkakin ikävä) ilmiö, jota ilmenee aina kun ihmisiä on paljon samassa tilassa.
ehkä reagoit vähän herkemmin sosiaalisissa tilanteissa, koet vitsailun tai vaikka jopa sinuun liittymättömän huulenheiton kiusaamisena?
työpaikalla voi hyvin sanoa että haluat että sinua kohdellaan reilusti, sanotaan suoraan asiasta jos aihetta on. Esimiehesi on vastuussa siitä että sinulla on työpaikalla työrauha ja että kommunikointi on asiallista.
jonne tyypillisesti hakeutuvat sellaiset ihmiset, jotka näkevät sussa jotain erikoista, omituista. Eli kuten joku sanoi, niin ei ole mikään selviö, että vika on sinussa, vaikka ongelma ilmeneekin eri työpaikoissa. Joka alalla nimittäin tuppaa olemaan samanhenkisiä ihmisiä. Ja minkä henkisiä ne ihmiset sitten on, niin se riippuu alasta.
En silti sano, että näin välttämättä on. Ihan yhtä hyvin se voi johtua sinustakin. Mutta noilla sun antamilla niukoilla tiedoilla ei pysty sanomaan mikä sinussa olisi vialla.
Kiusaaminen uudessa paikassa on sellaista, että minulle ei jutella, palavereissani sanojani ei kuunnella ja pienille mokilleni nauretaan kovaan ääneen. Muiden kohdalla sellaisiin mokiin ei kiinnitetä huomiota. Puhun hölmöistä virheistä, jotka eivät vahingoita ketään.
Sitten esim. työpaikan koko porukka kokoontui vappuna piknikille ja minä menin porukkaan mukaan, jolloin yksi työkaveri kysäisi hetken kuluttua, että "missä sinun oma porukkasi on." Olimme sopineet, että vietämme vapun yhdessä työporukalla eikä muillakaan siis ollut muita seuralaisia kuin työkavereita.
ap
osaatko pitää puoliasi jos sinua kohdellaan epäoikeudenmukaisesti?
Pitkällinen kiusaaminen tekee ihmiseen jonkinlaisen leiman, jossa lukee HIT ME. Jos olemus on anteeksipyytelevä tai miellyttämisenhaluinen, se ärsyttää monia.
oletko koskaan kysynyt vastakysymyksiä? Itse olisin kysynyt, mikä tuo tokaisu tarkoittaa.
Sun käyttäytymisessä/älyssä on jotain, mikä ärsyttää muita.
Mutta tämän olen itsekin oivaltanut. :(
ap
hänellä on asperger ja häntä hyljeksitään työpaikalla aina.
Otat kaiken liian tosissaan ja muita naurattaa tosikkomaisuutesi? Se ruokkii muita naljailemaan entistä enemmän. Osaatko nauraa itsellesi?
Sun käyttäytymisessä/älyssä on jotain, mikä ärsyttää muita.
Mutta tämän olen itsekin oivaltanut. :(
ap
tsemppaa itsesi uusiin oloihin, edes tarkkailemalla niitä muita, kuinka luontevasti ovat vai eivät yms, tutki ja nuuski ympäristöä, osaat vaikuttaa siten itseesi. Sun ei tarvitse muuttua, mutta tajuat ja ymmärrät, jopa ilman kiusaamispeikkoa.
Oletko ujo?
Olen kai enemmänkin puhelias ja ekstrovertti.
ap
jos pyrit trekemään kaiken oikein ja varot virheitä, se saattaa jäykistää yleistä tunnelmaa ja tekemäsi virheet nousevat sitten entistäö isommin esille.
Sellaisen tyypin lähellä on helpompi olla joka mokailee ajoittain ilkoisesti, siivoaa jälkeensä ja naureskelee päälle.
Todella ikävää, että suomalaisilla työpaikoilla esiintyy kiusaamista ylipäänsä. Taidetaan olla EU:n kärkikastia siinäkin?
Luulisi aikuisten ihmisten osaavan käyttäytyä toisian kohtaan kohteliaasti ja kunnioittavasti, oli toinen sitten minkälainen työkaveri tahansa, mutta ei ilmeisesti monessakaan paikassa?
Ap:lle, Vaikea sanoa mitä sijassasi tekisin, mutta jos kiusaaminen tuntuu jatkuvan pidempään, vaikka kerrot tai osoitat, ettet kyseisestä 'huumorista' pidä, niin ilmoittaisin asiasta varmaan eteenpäin - ei tuollaista sietääkään tarvitse.
Otat kaiken liian tosissaan ja muita naurattaa tosikkomaisuutesi? Se ruokkii muita naljailemaan entistä enemmän. Osaatko nauraa itsellesi?
En ole pohjimmiltani tosikkomainen tyyppi, mutta kieltämättä paikassa, jossa jokaiselle pikkuiselle töpille nauretaan, alkaa itseironian kyky heiketä.
ap
jos pyrit trekemään kaiken oikein ja varot virheitä, se saattaa jäykistää yleistä tunnelmaa ja tekemäsi virheet nousevat sitten entistäö isommin esille.
Sellaisen tyypin lähellä on helpompi olla joka mokailee ajoittain ilkoisesti, siivoaa jälkeensä ja naureskelee päälle.
jos on koko ikä kiusattu..
oletko koksaan kokeillut sitä, että olet täysin tyytyväinen omaan seuraasi, et hae muilta mitään. Kun luovutat, ihmiset alkavat hakeutua seuraasi itse.
Tämä pätee moneen muuhunkin asiaan, mutta usein kun luovuttaa joskin asian suhteen, se tupsahtaa suoraan syliin. Kun lakkaat toivomasta sosiaalista hyväksyntää, se tulee luoksesi siinä muodossa kuin on tarkoitus.
eikös tuollainen potut pottuina ole enemmän aspergereiden juttu? Minua ei kiusata, mutta ongelmana on liika kiltteys ja tunnen luissani aloittajan tuskan.
Olisihan se hauska taito osata sanoa ihmisille enemmän vastaan, mutta entäpä jos siitä tulee itselle entistä pahempi olo kun loukkaa ja nolaa muut?
Mutta toisaalta jos sinä olet sosiaalisesti todella kömpelö, niin sellaisia työporukoita on harvassa, jotka suhtautuvat niin reilusti uusiin tulokkaisiin, että ohittavat kömpelyyden ja tarjoavat vadilla pääsyä porukkaan.
Esimerkiksi tuo, että sinun sanomisiasi ei kuunnella. Siihen voi olla syynä vaikkapa se, että sinä sanot sanottavasi niin epävarmasti ja pienellä äänellä, että muiden huomio ei kiinnity siihen. Tai ehkä ilmaiset asiasi niin mutkikkaasti, kiertelemällä, polveilevasti, epäselvästi, että muut eivät oikein oivalla mitä ajat takaa ja hämmennyksessään sitten vain ohittavat koko jutun. Tai jospa sinun ajatuksesi ovat niin erikoisia, etteivät toiset osaa suhtautua niihin. Tai ne ajatukset voivat olla myös niin itsestäänselvyyksiä, että niissä ei ole mitään keskusteltavaa.
Mutta on myös sellaisia aloja, joilla on enemmän sääntö kuin poikkeus, että työntekijät ovat kommervenkkisiä, kulmikkaita, omalaatuisia, hiljaisia, ujoja, epäloogisia. Tällaisilla aloilla epätavallisuus on tavallista.
Ja on myös aloja ja työpaikkoja, joihin kollegoihin osataan suhtautua kuin ihmisiin. Kyllä fiksun työnantajan fiksut työntekijät osaa.
tuli mieleeni, että oletkohan herkistynyt niin paljon sosiaaliselle häiriölle, että otat sen itseesi, vaikka kyseessä on ihan tavallinen (vaikkakin ikävä) ilmiö, jota ilmenee aina kun ihmisiä on paljon samassa tilassa.