Lue keskustelun säännöt.
Koulukirjan korvaus, harmittaa maksaa, mutta ei kai muuta voi?
15.05.2012 |
Meillä lapsilla on jokaisella omat kirjat, mutta ne on lainassa koulusta, lukuvuoden lopussa ne on palautettava. Kirjoja ei juurikaan lueta kotona, vain muutaman kerran on ko. kirja käynyt lukuvuoden aikana meillä. Kirjaa siis käytetään vain tunnilla ja sitä on saanut säilyttää luokassa, hyllyssä. Nyt sitten jo puolelta vuodelta tytön kirja on ollut kadoksissa, eli joku on sen sitten omakseen ottanut. Kun kaikkien kirjat lukuvuoden lopussa lasketaan ja kirjataan ylös, ei sitä kirjaa ole mistään ilmestynyt ja tietysti lasku kirjasta lankeaa meille :(
Aika kurja juttu. Kirja on kuitenkin ollut koulussa koko ajan ja kaikkien saatavilla ja opettaja itse on sen hyllyn osoittanut lapsille, että siellä sitä voi säilyttää. Kun tytär on asiasta opettajalle kertonut, oli opettaja vaan sanonut, että kenenkäs syy se sitten lopulta on, kun kirja on kadonnut? Tytär siihen että... kai se sitten minun on, kun kirjan hyllyyn laitoin...?
Kirja maksaa aika paljon ja tuntuu hieman oudolta ruveta maksamaan toisen varastamaa kirjaa.
Lapsi ei halua asiasta nostaa meteliä, kun pelkää savansa ensi vuonna saman opettjan itselleen uudestaan, ja opettaja ei ole oikein mukava.
Kommentit (44)
Meillä lapsilla on ihan omat kirjat ja niissä oppilaan omakätinen allekirjoitus että lupaa pitää hyvää huolta kirjastaan ja palauttaa sen keväällä. Nämä siis normaalikirjoja, jotka kulkevat vain oman pulpetin ja kodin väliä. Ne kirjat, joita käytetään vain koulussa ovat luokan hyllyssä ja ope kyllä pitää huolen, että jokainen palauttaa sinne kirjan käytön jälkeen.
On tuossa kyllä opessakin syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tytöltä katosi englannin kirja, jota etsittiin pitkin vuotta. Englantia opiskeltiin vain omassa luokassa, ja ihmeellisesti se kirja sieltä sitten pulpetista katosi. Jouduttiin kyllä maksamaan uuden kirjan hinta, vaikka kirja oli käytetty, ja sen ymmärsin, koska uuden kirjanhan koulu joutuu tilalle hankkimaan. Kesälomalla siivottiin sitten tytön tavaroita, ja hiukan harmitti, kun se niin varmasti koulussa ollut kirja löytyi sieltä kaapista.
Varmaan sellainen 30 cm x 25 cm ja 3 cm paksu. ei mahdu minnekkään piiloon. Kaapissa ei ole kuin vaatteita ja senkin kyllä olen tietysti tutkinut.
Ihan kaikki mahdolliset paikat kotoa on toki katsottu, mutta kun tuo kirja tosiaan on tosi iso, ei se voi piileskellä jossakin näkymättömissä. Sitä ei toisaalta ole kotona tarvittu kuin 2 kertaa koko lukukauden aikana, että en nyt oikeen jaksa uskoa tuohon kotiteoriaan senkään takia. Läksyt tytär tekee keittiön pöydällä ja sen jälkeen laittaa tavarat reppuunsa. ei kuljeta niitä pitkin taloa. Aika vaikea se on sen kirjan kotona hukkua?! ap.
tosin ei ole kouluikäisiä lapsia eli en tiedä minkälaisia nykykäytännöt sitten ovat. Mutta kyllä minä nostaisin aikamoisen äläkän jos joku työpaikalla varastaisi läppärini (jota kuljetan välillä myös kotona mutta en aina) ja työpaikka vaatisi minua korvaamaan sen.
Toki aikuisten oletetaan olevan keskimäärin huolellisempia & totuudenmukaisempia kuin lasten eli ei oleteta että olisin muuten vaan hukannut sen johonkin ja sitten valehdellut asiasta, mutta silti noin yleisen moraalikäsityksen mukaan tuntuu aavistuksen arveluttavalta.
Mikä voisi sitten olla se mitä valehtelee? Mikä voisi olla se totuus?
Kotona kirja ei kuitenkaan ole, sen nyt tiedän varmasti. Antakaapa valhevaihtoehtoja?! ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Vahingossa tuhonnut kirjan tavalla tai toisella. Kerran kirja on välillä ollut kotona, kuten 1. viestissä sanoit, on myös mahdollista että on tuhoutunut matkalla.
2. Kirjaa on voitu käyttää myös muissa luokissa, koulussa kun vaihdellaan välillä tiloja. Miten voit olla varma, että kirjaa on käytetty vain omassa luokassa kerran uskot vain lastasi etkä ota kouluun yhteyttä?
3. Kirja on päätynyt vahingossa lapsen reppuun, eikä palautunut hyllyyn, ja repun mukana sitten esim. jälkkäriin tai koulun jälkeen kaverille.
Kannattaa siihen opeen ottaa yhteyttä ja kysyä, miten kirjaa lopulta on käytetty. Mielestäni on vähän epäilyttävää, jos lapsi kieltää ottamasta opeen yhteyttä, jolloin tilannetta voisi selvittää muutenkin kuin palstalla.. Ehkä häntä vain nolottaa, että on hukannut kirjan? Ei ope välttämättä paha ole. Eihän lapset halua myöskään, että ope soittaa huonosta käytöksestä vanhemmille -miksi sitten toisin päin?
Joudutte todennäköisesti kustantamaan uuden kirjan, sillä koulukin joutuu uuden ostamaan.
1. Vahingossa tuhonnut kirjan tavalla tai toisella. Kerran kirja on välillä ollut kotona, kuten 1. viestissä sanoit, on myös mahdollista että on tuhoutunut matkalla.
2. Kirjaa on voitu käyttää myös muissa luokissa, koulussa kun vaihdellaan välillä tiloja. Miten voit olla varma, että kirjaa on käytetty vain omassa luokassa kerran uskot vain lastasi etkä ota kouluun yhteyttä?
3. Kirja on päätynyt vahingossa lapsen reppuun, eikä palautunut hyllyyn, ja repun mukana sitten esim. jälkkäriin tai koulun jälkeen kaverille.Kannattaa siihen opeen ottaa yhteyttä ja kysyä, miten kirjaa lopulta on käytetty. Mielestäni on vähän epäilyttävää, jos lapsi kieltää ottamasta opeen yhteyttä, jolloin tilannetta voisi selvittää muutenkin kuin palstalla.. Ehkä häntä vain nolottaa, että on hukannut kirjan? Ei ope välttämättä paha ole. Eihän lapset halua myöskään, että ope soittaa huonosta käytöksestä vanhemmille -miksi sitten toisin päin?
Joudutte todennäköisesti kustantamaan uuden kirjan, sillä koulukin joutuu uuden ostamaan.
1. Kulkee koulubussilla suoraan koulusta kotiin. Vaikea uskoa että yksi kirja tuhoutuu repussa omia aikojaan. Mites se koulussa tuhoutuisi tunnilla?
2. Niillä on kullakin opettajalla oma luokka, eivät kierrä muissa luokissa opettamassa. Kirja siis on ja pysyy yhdessä luokassa.
3. Ei ole ollut jälkkärissä ja kun kulkee bussilla, ei voi mennä muualle koulun jälkeen, tulee suoraan kotiin.
Ei ole "nolo" tyyppi, myöntää kyllä mokansa, jos niitä tekee. Ei tää olis ollenkaan sellanen juttu, jota tarttis meillä surra, jos tosiaan olis jotain sattunut kirjalle. Kyllä uskaltas myöntää ja sitten asia tottakai hoidettas asiallisesti kuntoon. Kyse ei ole siitä, etteikö tosiaan joskus asiat voisi mennä pieleen, ihan varmasti menee, mutta sitten kun ei ole oma syy, tuntuu kurjalta kun syyllistä ei löydy.
Tyttö potee nimenomaan huonoa omaatuntoa jos joskus salaa jotakin, ei osaa nukkua silloin, vain tulee kertomaan mulle ennenkuin nukahtaa. Sen vuoksi uskonkin sitä ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotta tää poistuu täältä. Elämässä on paljon väärinkäsityksiä ja epäoikeudenmukaisuutta. Myös lapset osaavat hätäpäissään sepittää kaikenlaista. Epärehelliset ihmiset näpistelevät ja varastavat. Olen sen eräänkin kerran kokenut, koska olen suurperheen äiti.
Yksi kirja ei kuitenkaan ole elämää suurempi asia. Se on niitä "elämän oppirahoja", jota kautta lapsi oppii olemaan varovainen ja huolellinen elämässään.
Joten paljonko tuo kirja maksoi? Jos me kaikki AV-mammat kerättäis kolehti? Oliko hinta yli vai alle 20 e? :D No, keräystä ei tietenkään voi järjestää, mutta asiat kannattaa laittaa suhteellisuusjärjestykseen.
mutta eipä sillä väliä miten kirja on hävinnyt. Omistajan vastuulla se kuitenkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuossa tapauksessa jos se on koulusta hävinnyt!
Ja jos sitä ei makseta, menee se perintään. Aika kumma, ettei ap ole ollut opettajaan yhteydessä.
tuossa tapauksessa jos se on koulusta hävinnyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettaa lapsellesi miten aikuiset ratkaisevat tämän tilanteen? oli ei salailla, ei vältellä, ei olla vihaisia, ei tehdä oletuksia siitä miten joku tulee reagoimaan, jne. Menette siis reippaasti open puheille ja asiallisesti pyydätte häneltä apua kirjan löytämiseksi. vaikka lopputulos ei olisikaan toivottu, ainakin lapsesi näkee miten toimitaan, sen sijaan että oppi välttelemään hankalia tilanteita, ja märehtimään niitä kotona. Vinkkinä voin sanoa että tuo varastaminen mahdollisuus kannattaa jättää pois keskustelusta, paitsi jos ope sen tuo esille. Tuollainen syytös saa heti negatiivisen sävyn keskustelulle.
Voihan kirja olla kulkeutunut jonkun kotiin vahingossakin! Kaikki eivät ole niin tarkkoja. Jos lapsesi vielä puhuu kavereilleen varastamisesta, ei ehkä senkään takia palauteta!
arvokirjoja. On eri asia, annetaanko se 1- tai 9-luokkalaisen vastuulle. Minkä ikäinen Ap:n lapsi taas olikaan? Mielestäni 1-luokkalainen ei osaa eikä vielä ymmärrä, 9-luokkalainen taas voi olla sellainen että v-ut välittää yhdestä kirjasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalit kotona käyvät kirjat joutuu toki korvaamaan, jos ne häviävät, mutta tuollainen iso, kallis, koulussa säilytettävä kirja on minusta aivan toinen juttu.
tuo systeemi, että kirjoja säilytetään jossakin hyllyssä (siis kaikki samassa hyllyssäkö? tai avohyllyssä joka tapauksessa?) on outo. Sehän lisää todennäköisyyttä siihen, että joku on vahingossa tai tahallaan tehnyt jotakin kirjalle - siis joku muu kuin ap:n tytär itse.
tehdään vähennyksiä joka vuodesta, jonka kirja on ollut käytössä. Ette siis maksa uutta vastaavaa, vaan käyvän arvon mukaan. Valitettavasti näitä laskuja lähtee kouluista joka vuosi joihinkin koteihin.
Ope
ainakin meidän pojan kemian kirja oli n. 50 euroa viime vuonna, ja pari vuotta vanhasta kirjasta kyse. Kuulemma siksi niin korkea, että kustantajalta yhden ainoan kirjan tilaaminen on kallista. Niin tuntuu olevan.
tehdään vähennyksiä joka vuodesta, jonka kirja on ollut käytössä. Ette siis maksa uutta vastaavaa, vaan käyvän arvon mukaan. Valitettavasti näitä laskuja lähtee kouluista joka vuosi joihinkin koteihin.
Ope
ainakin meidän pojan kemian kirja oli n. 50 euroa viime vuonna, ja pari vuotta vanhasta kirjasta kyse. Kuulemma siksi niin korkea, että kustantajalta yhden ainoan kirjan tilaaminen on kallista. Niin tuntuu olevan.
olleet käytössä 10 vuotta tai enemmän. Kirjan hinnaksi korvaustilanteessa on jäänyt keskimäärin 4 €....
Yläkoulun ope
Kirjat ei saa olla esillä niin, että joku toinen voi ottaa sen.
Löysin muuten yhden oppilaan aapisen yhdestä tyhjästä pulpetista.
Yksi oleellinen vaihtoehto on käsittelemättä: kirja on erehtynyt väärään paikkaan/pinkkaan/kaappiin luokassa, sekaantunut vaikka jonkun kirjastokirjoihin tai jotain sellaista.
Jonkun toisen kotiin taas en voi mennä.