Miksi nykyään niin harvat tekevät asiat vanhassa kunnon järjestyksessä: ENSIN naimisiin ja

Kyllä mua hävettäisi, vielä nykyäikanakin, jos olisi paljon lapsia ja mies eikä sitä sormusta joka kertoo että olemme tosissamme. Vaikka ette tiedä tai itse ajattele että se on tärkeää muiden silmissä niin kyllä se vaan on!

Ihmisessä on jotain perustavanlaatuisesti vialla, jos toisten ihmisten parisuhteiden rekisteröinti on oikeasti *tärkeää*. Ainakaan minun ei tarvitse kenellekään todistella olevani tosissani enkä ole naimisiin menossa vain siksi, että joku parisuhteen ulkopuolinen ihminen niin haluaisi minun tekevän.

Kukaan ei sitä teille sano mutta suuri osa ajattelee näin, (mikä mättää kun eivät naimisiin mene...)

Mitä sitten? Siinähän ajattelevat. Tämähän tosin kertoo enemmän niistä toisista ihmisistä, jos ei sen vertaa ole oma elämää, että pitää vatvoa toisten parisuhdetta ja päivitellä suureen ääneen, jos pari ei elä heidän toiveittensa ja odotustensa mukaisesti.

En minäkään ole menossa naimisiin, hankkimassa koiraa ja punaista tupaa, vaikka naapurin elämätön juorumummo kuinka kovasti tahansa päivittelisi vääräuskoista elämäntapaani. Hänen murheensa, jos on niin kapeakatseinen, että jossain "mättää", kun ei sormusta ole sormessa.

Ei avioliitto ole mikään taikasauva, jolla liitosta saa kestävän ja "kunniallisen". Ihmiset, jotka eivät osaa elää vastuullisesti, eivät sitä osaa avioliitossakaan. Voi olla, että avioliitossa nämä kärvistelevät hieman kauemmin kuin avoliitossa, koska asiaan liittyy jonkinasteinen ulkoinen pakko ja ylimääräistä hankaluutta, mutta tuo ei kyllä minusta ole oikea syy pysyä huonosti toimivassa liitossa.



Itse suhtaudun parisuhteeseeni vastuullisesti, samoin mieheni. Olemme sitoutuneet toisiimme vakavasti parin vuoden seurustelun jälkeen noin 7 vuotta sitten. Naimisiinkin saatetaan joskus mennä jurdisista syistä, mutta tapaamisemme ja sitoutumisemme tulevat aina merkitsemään minulle eniten.



Se, mitä ulkopuoliset liitostamme ajattelevat, puolestaan ei voisi minua vähempää kiinnostaa. Keskittyisivät silläkin energialla omien liittojensa hoitamiseen.

joiden miehet eivät halua mennä naimisiin. Silloin on pakko käyttää "happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista"-taktiikkaa.



Ihminen, joka ei pistä perheen perusjuridiikkaa, vastuita ja oikeuksia kuntoon, on typerä. Eikä valitettavasti niillä oheiskuvioilla, jotka avoliittolaiset tekevät saadakseen suunnilleen samat asiat kuntoon kuin avioliitossa (esim. testamentti) saa vastaavaa turvaa aikaiseksi. Kaiken lisäksi kaikki nämä ylimääräiset koukerot aiheuttavat paljon ylimääräistä aikaa ja rahanmenoa.



Jokainen liitto loppuu joskus, joko eroon tai kuolemaan, eikä ole typerää olla valmistautumatta siihen, jotta ikäviltä yllätyksiltä vältyttäisiin. Syviä tunteita ja henkistä sitoutumista joka aamu voi siitä huolimatta harjoittaa siinä ohessa niin paljon kuin halajaa.

tuo mainitsemani on ainoa selkeä syy minkä minä itse keksin avioliitolle. Eli minun näkökulmastani ne ovat nämä avioliion puolestapuhujat, jotka miettivät rahoja eron yhteydessä. Rakkaudella on sen sijaan minulle paljonkin merkitystä, sen ja vain sen takia sitouduin mieheeni totaalisesti (8 v ennen kuin menimme naimisiin).

Jaa siis miksi menimme naimisiin? Olin raskaana ja halusimme välttää isyydentunnustuksen + mies halusi.

Miksi ette siis ennakoineet ja menneet jo aikaisemmin naimisiin? Ette siis olleet aiemmin riittävän sitoutuneita? Ette rakastaneet riittävästi ts. jos lapsia ei tule ollaan silti yhdessä eikä vaihdeta puolisoa kuin paitaa. Avioliittohan on nykyisin nimenomaan rakkaudenosoitus, haluan olla kanssasi ja sitoutua, vaikka tulisi vastoinkäymisiä. Miten se sitten lopulta pitää on yksi ja sama. Avoliitto tai avioliitto, aviosta on hiukan byrokraattisempaa lähteä kävelemään.

Ihmiset tekevät muitakin sopimuksia saadakseen rahaa, käyvät mm. töissä. Ei ole mitenkään typerää varmistaa tulevien LASTENSA juridinen ja taloudellinen asema.

Minulle on tärkeää mennä naimisiin ennen lapsia, enkä oikein ymmärrä näitä "lapset ja asuntolaina sitoo yhteen"-juttuja, kun itselleni naimisiinmeno on juridinen sopimus (ja häät toki romanttinen juhla) ja juuri lasten takia menen naimisiin.



Enkä ymmärrä miksi avoliittolakia piti muuttaa! Miksi sen pitäisi olla avioliiton kaltainen, kun kuka tahansa voi mennä naimisiin (tai rek. parisuhteen), jos haluaa siihen kuuluvan turvan?

Nyt avoliitossa täytyy erota säännöllisin väliajoin ja muuttaa erilleen tjsp, jottei sitä voi rinnastaa aviolittoon. Mitä ihmettä?

Avioliittohan se takaa ikuisen yhdessäolon ja sitoutumisen. Tuttavapiirissä esimerkiksi on nelikymppinen nainen, joka on naimisissa kolmatta kertaa ja lapsia on luonnollisesti myös kolmelle eri miehelle.



Ja sitä paitsi 50 vuotta sitten aika moni avioliitto solmittiin siksi, että nainen oli raskaana eli se siitä hyvästä järjestyksestä. Siihen pitäisi kai sitten nykyisinkin pyrkiä, jos ne vanhat tavat on niin hyviä. Naimisiin pakosta ja siinä sitten pysytään vaikka saisi turpaansa joka lauantai saunan jälkeen.

kuten jo kirjoitin, sitouduimme toisiimme kun rakastuimme. Avioliitto ei merkinnyt minulle mitään, joten se ei käynyt mielessäkään. Kun tulin raskaaksi niin päätimme piipahtaa maistraatissa välttääksemme isyydentunnustuksen.

Täytyy myöntää, että en osaa täysin sanoa, miksi menimme lopulta naimisin. Olisimme aivan hyvin voineet jäädä avoliittoon. Ehkä päätökseen vähän vaikutti konventiot ja tavat, tuli se tunne että kai se nyt on tehtävä, kun kaikki muutkin.

(yhteisellä lapsella on muuten aivan samat juridiset oikeudet olivat vanhemmat naimisissa tai ei).

tuo mainitsemani on ainoa selkeä syy minkä minä itse keksin avioliitolle. Eli minun näkökulmastani ne ovat nämä avioliion puolestapuhujat, jotka miettivät rahoja eron yhteydessä. Rakkaudella on sen sijaan minulle paljonkin merkitystä, sen ja vain sen takia sitouduin mieheeni totaalisesti (8 v ennen kuin menimme naimisiin).

Jaa siis miksi menimme naimisiin? Olin raskaana ja halusimme välttää isyydentunnustuksen + mies halusi.

Miksi ette siis ennakoineet ja menneet jo aikaisemmin naimisiin? Ette siis olleet aiemmin riittävän sitoutuneita? Ette rakastaneet riittävästi ts. jos lapsia ei tule ollaan silti yhdessä eikä vaihdeta puolisoa kuin paitaa. Avioliittohan on nykyisin nimenomaan rakkaudenosoitus, haluan olla kanssasi ja sitoutua, vaikka tulisi vastoinkäymisiä. Miten se sitten lopulta pitää on yksi ja sama. Avoliitto tai avioliitto, aviosta on hiukan byrokraattisempaa lähteä kävelemään.

Ihmiset tekevät muitakin sopimuksia saadakseen rahaa, käyvät mm. töissä. Ei ole mitenkään typerää varmistaa tulevien LASTENSA juridinen ja taloudellinen asema.