Lue keskustelun säännöt.
Tiedätkö ketään, kenellä diagnoosina epäluuloinen persoonallisuushäiriö?
Kommentit (28)
Epäilen olleeni tekemisissä tällaisen henkilön kanssa vuosia sitten. Lopulta oli pakko katkaista välit, koska hänen käytöksensä muuttui aivan sietämättömäksi. Hänellä saattoi kyllä olla myös narsistisia ja epävakaita piirteitä.
Wikipediasta: "Arviointia esiintyvyydestä on vaikeuttanut erotusdiagnostinen ongelma paranoidisen skitsofrenian kanssa." Eli ilmeisesti epäluuloinen persoonallisuus on diagnoosina vähän ongelmallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epäilen olleeni tekemisissä tällaisen henkilön kanssa vuosia sitten. Lopulta oli pakko katkaista välit, koska hänen käytöksensä muuttui aivan sietämättömäksi. Hänellä saattoi kyllä olla myös narsistisia ja epävakaita piirteitä.
Wikipediasta: "Arviointia esiintyvyydestä on vaikeuttanut erotusdiagnostinen ongelma paranoidisen skitsofrenian kanssa." Eli ilmeisesti epäluuloinen persoonallisuus on diagnoosina vähän ongelmallinen.
P.S. Saan lohtua siitä ajatuksesta, että ehkä tuntemallani henkilöllä oli tämä epäluuloinen persoonallisuushäiriö. Pystyn tuntemaan jopa jonkinlaista myötätuntoa häntä kohtaan, koska häiriön syntymisen taustalla on varmasti todella vaikeita kokemuksia.
Nykyään puhutaan paljon "narsisteista" ja näiden uhreista. Kuinka monella näistä "narsisteista" on itse asiassa jokin muu persoonallisuushäiriö, kuten juuri epäluuloinen persoonallisuus?
# 23
Olen ollut joskus aikoinaan tekemisissä sairaalloisella tavalla epäluuloisen henkilön kanssa. Siitä en tiedä mikä häntä vaivaa, mutta itseäni kauhistuttaa lukea näitä, kun itselle diagnosoitu epäluuloinen persoonallisuushäiriö, enkä todellakaan nauhoita mitään, enkä erityisemmin epäile ketään tms, etenkään ihan tuosta vain.
Totta on että minun on vaikeaa luottaa ihmisiin ja olen muutenkin ujo, eli kestää lämmitä jonkun aikaa uusien ihmisten seurassa.
Se että jos hälytyskellot alkaa soimaan joidenkin ihmisten seurassa on sairausko? En yleensä tee hätäisiä johtopäätöksiä, mutta en myöskään etsimällä etsi todisteita. Minun mielestäni ihmisillä on oikeus olla ja elää. En minä ole kenenkään vartija.
Voin kyllä todeta olevani jokseenkin epäluuloinen. Mitä jos se onkin ympärillä olevat ihmiset joilla viiraa päässä, siis joidenkin ihmisten kohdalla, eikä se joka on varuillaan ym?
Ja en nyt todellakaan tarkoita sellaisia, jotka pistävät läheisensäkin kärsimään, tai menevät varpaillaan joka toisesta lauseesta, eleestä jne..
Onko jollain tietoa kuinka luotettavia persoonallisuushäiriötestit ovat? En halua laimaantua, en vaikka minulla oikeasti olisi kyseinen diagnoosi muutenkin kuin vain "tahroja paperilla".
Voiko kyseinen häiriö oireilla lievästi? Niin ettei siitä juuri itselle ole mitään haittaa. Harvoin minä suutunkaan, etenkään ellei siihen ole oikeasti aihetta.
Veljeni on epäluuoinen. Sairaaloisen epäluuloinen. Niin lapsuudenkaverit,serkut, tädit ja sedät ovat hänelle lähtökohtaisesti juuri hänelle pahaa haluavia ihmisä. Hänen lapsuutensa on ollut monia kriisesjä täynnä, enkä ihmettele yhtään, että perusturvallisuuden tunnetta ei ole ehkä kunnolla ikinä syntynyt. Hän meni nuorana naimisiin ja on vielä 30 vuoden jälkeenkin tiiviisti vaimonsa kanssa. Aina. Se on ollut ehkä hänen selviytymiskeinonsa lapsuuden turvattomuudesta, tiivis parisuhde. Todennäköisesti ikäväkyllä mustasukkaisuutta täynnä. Epäluuloisusuus kuitenkin mielestäni syö veljeni mahdollisuuksia nauttia elämästään kunnolla ja kasvaa ihmisenä. Epäluuloinen persoonallisuushäiriö. Tänään löysin hänelle tämän diagnoosin. Se toi minulle huojennusta. Diagnoosit ovat hyviä asioita, niiden avulla oireisiin voi helpommin löytää apua.Mielenterveyteen ihan samoin kuin mihin tahansa fyysiseen terveys ongelmaan, vaikka "tällä on nyt jalka poikki" helpottaa sekä hoitohenkilökunnan kuin muidenkin läheisten suhtautumista, oikean hoidon löytymistä ja parantumista. Älkää pelätkö diagnooseja, vaan olkaa avoimia ja uteliaita ja hakekaa itsellenne tai läheisillenne hoitoa.
Voiks tuollanen sairaus johtuu omien vanhempien epäluuloisuudesta itseään kohtaan. Siis mä meinaan sitä, et lapsuudes ollaan syytetty tai epäilty syylliseks. Vanhempi ei ole ymmärtänyt olevansa sairas ja lapsi on kyl ihmetellyt vanhemman oireiluu mut ei ole hokannut,et hän on sairas ja ,et se siirtyy lapselle.
Koska vanhempi ei hakenut apua ja myöntänyt ongelmaansa.
Ja näitähän tyhmii riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tämä diagnoosi. Ja lisäksi kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Käyn normaalisti 2 kertaa vuodessa osastolla kun olot menee niin pahaksi ja psykoositaipumusta.
Noni itse asiaan.
Minulla oireilee siten että en luota keneenkään ihmiseen ja se tuottaa isoja ongelmia lähipiirissä. Työkuvioissa sekä parisuhde on ihan lopussa. Kun puoliso ei vaan jaksa enään.
Hän on kyllä jaksanut auttaa paljon ja ymmärtänyt minua paremmin kuin kukaan muu.
Epäilen jatkuvasti että muut ihmiset haluavat minulle pahaa ja pahin on se että pelkään välillä henkeni puolesta.
Tämä siis päivittäistä..Ja se alkaa olemaan aika raskasta. Mitä se sitten on muille vielä...
Lääkityksiä on kokeiltu aasta ööhön melkeen kaikki. Ja päivä päivältä tämä vain pahenee.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut joskus aikoinaan tekemisissä sairaalloisella tavalla epäluuloisen henkilön kanssa. Siitä en tiedä mikä häntä vaivaa, mutta itseäni kauhistuttaa lukea näitä, kun itselle diagnosoitu epäluuloinen persoonallisuushäiriö, enkä todellakaan nauhoita mitään, enkä erityisemmin epäile ketään tms, etenkään ihan tuosta vain.
Totta on että minun on vaikeaa luottaa ihmisiin ja olen muutenkin ujo, eli kestää lämmitä jonkun aikaa uusien ihmisten seurassa.
Se että jos hälytyskellot alkaa soimaan joidenkin ihmisten seurassa on sairausko? En yleensä tee hätäisiä johtopäätöksiä, mutta en myöskään etsimällä etsi todisteita. Minun mielestäni ihmisillä on oikeus olla ja elää. En minä ole kenenkään vartija.
Voin kyllä todeta olevani jokseenkin epäluuloinen. Mitä jos se onkin ympärillä olevat ihmiset joilla viiraa päässä, siis joidenkin ihmisten kohdalla, eikä se joka on varuillaan ym?
Ja en nyt todellakaan
Estynyt, eristäytyvä, skitsotyyppinen ja epäluuloinen persoona sekoittuvat lääkäreillä toisiinsa aika varmasti. Epäluuloinen persoona on oikeasti todella häiritsevän epäluuloinen ja ei kykene yhtään luottamaan muihin. Upseerien häiriö. Hyvin harvinainen verrattuna estyneeseen persoonaan mikä on tuiki tavallinen ilmiö jota moni tuntee.
Estyneillä esiintyy myös epäluuloisuutta, mutta se on enemmän pelonkaltaista kuin vainoharhaisuutta. Siihen liittyy epävarmuuden tunne omista kyvyistään ja kelpoisuudesta ja siten oman hauraan ytimen paljastumisen pelko.
Lisään tuohon vielä sen että hän ei anna asioita helposti anteeks ja hänellä jää ne asiat vaivaamaan tosi paljon ja hän muistaa ne vielä tosi kauan vaikka kyse on tosi pienestä asiasta.