Tiedätkö ketään, kenellä diagnoosina epäluuloinen persoonallisuushäiriö?

Tai sitten harhaluuloisuushäiriö, en nyt muista kun molempia termejä on papereissa mielestäni näkynyt.

Mutta en mä pysty sulle vastaamaan, kun en koe tekeväni mitään väärin, tai olevani jotenkin ihmeellinen. Onko se sitten siinä, kun menetän luottamuksen helposti, enkä anna anteeksi kokemaani pahaa, kun tarpeeksi pitkälle menee.

Nauhoittelee keskustelujani, epäilee ihan kaikkea, ei luota minuun yhtään. Koluaa kaikki kaapit, puhelintani jne. etsiäkseen todisteita siitä, että petän tms? Omaan puhelimeensa ei anna mun koskea, kun joskus leikillisesti olen ottanut sen käteeni...ei mua oikeasti kiinnosta enää mitä hän touhuaa. Ero on väistämätön varmaan. En pysty millään vakuuttamaan miestä siitä, etten petä tai muutenkaan puuhaile mitään outoa.

mun ex on just tuollainen. Ei edes itsekseen hymyillä saanut, mutta minä se olin joka ne hullun paperit sai. Tsemppiä, tuo käytös ei lopu eroon. Onko teillä lapsia?

t.2

mun ex on just tuollainen. Ei edes itsekseen hymyillä saanut, mutta minä se olin joka ne hullun paperit sai. Tsemppiä, tuo käytös ei lopu eroon. Onko teillä lapsia?

t.2

että näin me uhrit sitten sairastutaan. Eihän noi mitään diagnooseja voi yleensä saadakaan, kun eivät koe itseään sairaaksi.



Mutta et sä oikeasti varmaan mitään sairasta, jos noin, olet vaan uhri.

Joskus mulle selitettiin tuosta epäluuloisesta persoonallisuudesta, että joskus se on ymmärrettävää, kun on joutunut kokemaan kaikenlaista. Ja vähän niin kuin sitä ei ammattilaisetkaan kauhean vakavana pitäisi. Mutta myöhemmin olen sitten kuitenkin huomannut dg:n leimaavan mua aika paljon.

Se on totta, että en luota esim. joihinkin lääkäreihin, tai sosiaalityöntekijöihin, joiden taholta olen saanut ikävää kohtelua. Mä olen melkoisen myllytyksen käynyt läpi. En vain voi ymmärtää, että se on sitten heti sairaus, jos menee usko jonkun ammattitaitoon, tai ei pysty jollekin henkilölle antamaan anteeksi esim. lastensuojeluilmoituksia.

Jos on joskus joutunut tilanteeseen, jossa ei ole pärjännyt omin voimin, on voinut joutua diagnosoiduksi tietämättään. Tunnen tapauksen, jossa henkilö eli 10 vuotta täysin tavallista elämää tietämättä, että hänet oli diagnosoitu epäluuloiseksi persoonallisuudeksi 2 vuotta tukihenkilöllä käyntejen jälkeen. Epikriisin kirjoittaja ei ollut koskaan nähnyt diagnosoitavaansa. Diagnoosi paljastui sattumalta kymmenen vuotta myöhemmin. Kun hän alkoi selvittää asiaa psykiatrin kanssa, sanoi tämä, ettei diagnoosista tarvitse välittää koska se nyt vain on sinne laitettu kun jotakin on pitänyt epikriisiin pistää. Psykiatri oli sanonut myös kolmen keskustelukerran jälkeen, ettei hän usko tuttavani olevan persoonallisuushäiriöinen. Ei siis kannata noteerata sellaista diagnoosia miksikään, ellei henkilö oirehdi todella häiritsevästi. Psykiatrejakin on niin monenlaisia. He voivat olla täysin vastakkaista mieltä. Näinhän kävi juuri Breivikin oikeudenkäynnissä Norjassa.

Jos puhut tavallisista lääkäreistä heillä ei ole tietoa diagnoosistasi. Heillä ei ole mitään oikeuksia mielenterveyspuolen tietoihin. Sinun ei kannata puhua kenellekään asiasta. Olen itsekin kovien pettymysteni vuoksi aika epäluuloinen. Ei siinä mitään ihmeellistä ole.



Älä ole huolissasi diagnoosistasi. Lääkärit eivät ole jumalia. Yksi on yhtä mieltä ja toinen toista. Psykiatria ei ole eksakti tiede vaan pitkälti psykiatrin tulkintaa. Tähän tulkintaan vaikuttavat hänen omat elämänkokemuksensa ja maailmankatsomuksensa. Olet varmasti ihan hyvä tyyppi. Epäily on usein hyvä asia. Onnea ja iloa elämääsi!

Ehkä oletkin jo eronnut. Kumppanillasi saattaa olla itsellään jotakin menossa ja siksi hän epäilee sinua. Jos kerran hän niin mikset sinäkin? Huono omatunto voi saada tuollaisia aikaan. Ehkä hän on aiemmin joutunut petetyksi. Ehkä hän ei ole voinut luottaa vanhempiinsa. Eivät tuollainen käytös tyhjästä synny. Oletteko keskustelleet asiasta yhdessä?

Koska se diagnoosi voidaan tosiaan laittaa myös, vaikka ihmisellä olisi ihan selkeät huonot kokemukset taustalla ja sen vuoksi epäluuloinen. Tulee mieleen, että pitäisikö sitten olla ihan hölmön luottavainen ja antaa aina kaikki anteeksi, olla siis ihan täysin hyväksikäytettävää sorttia??



Mielestäni oikea häiriö on kyllä sellainen, jossa epäluuloisuus koskee ihan kaikkea ja kaikkia ilman syytä, tällaisiakin ihmisiä on, esim jotkut naapureidensa kyttääjät.



Mielestäni ap:n mies on vain sairaalloisen mustasukkainen, mikä on aika yleistä ja tosi rasittavaa. Mutta se ei ole sama asia kuin epäluuloinen pers.häiriö.

mustasukkaiselta. Tuo epäluuloisuushan ei ilmene minkään muun asian kohdalla kuin sun??? Eli ihan klassinen sairaalloinen mustasukkaisuus, sinuna kyllä nostaisin kytkinta ja nopeasti. Tuollaiset tapaukset ovat just niitä jotka rajoittavat puolison menoja, huutavat puhelimessa kun olet vähän tavallista pidempään töissä ja lopulta sitten pieksävät...

"On lapsia. Mulle ehä kehittymässä eristäytyvä persoonallisuushäiriö miehen takia.



että näin me uhrit sitten sairastutaan. Eihän noi mitään diagnooseja voi yleensä saadakaan, kun eivät koe itseään sairaaksi.



Mutta et sä oikeasti varmaan mitään sairasta, jos noin, olet vaan uhri."



Hahahahahahahahahahahahahahaha!



Vanha threadi, mutta on kyllä ihan pakko:



http://www.skitsofreniainfo.fi/kysy-asiantuntijalta/ajantajun-haeviaemi…



Lue psykiatrian erikoislääkärin vastaus, etenkin kolme ensimmäistä riviä...

sijasta apua.

Mun ex ihan varmasti tämmönen. Nauhureita viritteli joka paikkaan epäillen mua kaikesta ja aikuiset lapsetkin varovat sanomasta hänelle ihan kaikkea, ettei mielikuvitus lähde liikkeelle.

Kun oltiin yhdessä, kuvitteli ihan outoja aina mun opiskelu- ja työkavereista. Aina olin ihastunut johonkin esim. Kaupoissakin kuikuili ymäriinsä oudosti, ettei kukaan vaan seuraa häntä?

Lopulta jätti minut, koska olin se petturi kuulemma. Saas nähdä tai kuulla joskus lasten kautta, miten nykysuhde onnistuu sitten.

nosto

Tuleeko näille välillä sellaisia vaiheita, että ovat psykoottisia ja kostoksi ottavat vaikka uuden eukon?

Mun isäni uusi vaimo ainakin ansaitsisi kyseisen diagnoosin. Hän on päin naamaa oikein ystävällinen kunhan myötäilet häntä etkä esiinny minkään vastakkaiseksi hänen näkemyksiinsä katsottavan asian puolesta (ylenmääräinen herkkyys torjunnalle tai takaiskuille), ei unohda joskus kokemaansa loukkausta, epäilee isäni yhä vehkeilevän äitini kanssa, vaikka vanhempani olivat eronneet 12 vuotta aikaisemmin  (mustasukkaisuus), tulkitsee toisten teot vihamielisiksi ilman mitään syytä ja on kutistanut isänikin elämän omien epäluulojensa ja vainoharhojensa alle. Isä ei saa liikkua ominpäin missään eikä tavata minua, koska juonittelemme kuulemma hänen selkänsä takana heti jotain. 

Todella helvetillinen ominaisuus, johon ovat vaikuttaneet henkilön kokemukset lapsuudessa. Hänen lähelleen vain ei soisi eksyvän kenenkään epäitsenäisen henkilön, joka kietoutuu samaan valheellisuuden verkkoon.

Äidilläni oli tämä diagnoosi.Hän oli rakastava ja mukava äiti.Ulospäin diagnoosi ei näkynyt,ei ollut sekava.Mutta kuvitteli naapureiden kuuntelevan ja vakoilevan häntä.Sukuunsa pisti välit poikki,osittain siihen oli hyvä syy.Välillä vakoilujutut oli ufoja,pääosin oli ihan järkevä.

Mulla ex oli myös tälläinen. Epäilee kaikkea ja on aivan varma pettämisestä. Varmuuden vuoksi haukkuu huoraksi jne., ehkä myös oman epävarmuutensa ja huonon itsetuntonsa pönkittämiseksi. Myöhemmin pyytelee anteeksi sanomisiaan, mutta lukee salaa viestejä, kyseenalaistaa kaiken ja etsii virheitä. Suhteen loppupuolella hän pyrki myös vaikuttamaan pukeutumiseeni, soitteli melkein kaikille miespuolisille henkilöille, keihin olin ollut yhteydessä ennen suhdettamme, ja haukkui minut huoraksi heille kaikille. Osoitti, etten ole mitään hänen rinnallaan, mustamaalasi minua myös omille ystävilleni. The list goes on.

Hänellä tosin saattoi olla myös narsistisia piirteitä, sillä useaan kertaan on toivonut, että kuolen tai kehottanut minua tappamaan itseni, sillä olen pilannut hänen elämänsä ja kaikki suhteen ongelmat/hänen huono olonsa on minun syytäni. Muutenkin uskoo ihmisistä ensimmäiseksi pahaa, mutta suhteen ulkopuolisille hän on erittäin kohtelias ja mukava.

Ulkopuolisten on vaikea huomata ja uskoa tälläisten asioiden tapahtuvan. Jos ei katkaise kaikkia yhteyksiä tällaiseen ihmiseen, tuhoaa itsensä.

Moi kaikki!

Mun yksi kaveri on vähän sen tapanen että hänellä voisi ehkä olla tämä epäluuloinen persoonallisuus? en itse ole varma ja tahotisin kysyä mielipiteitä muilta.

Hän luulee että hänen poikaystävänsä pettää vaikka ei ole mitään syytä tai todisteita siihen. Hän lukee poikaystävänsä viestejä ja hänellä on "pakkomielle" kokoajan tietää että missä hänen poikaystävänsä on ja että mitä hän tekee ja pyytää että poikaystävä voisi lähettää sijaintia esimerkiksi WhatsAppissa. Hän myös yrittää löytää viesteissä jotain pahaa joko itsestään tai toditeita siitä että mies pettää. 

Hän pelkää että ihmiset tahtovat hänelle pahaa, hän loukkaantuu myös siitä jos poikaytävä esimerkiksi tykkää intsagramissa jonkun toisen naisen kuvista. Hän ajattelee että poikaystävä haluaa tahalteen satuttaa häntä ja että hän on nyt jotenkin huonompi kun poikaystävä tykkää muiden naisten kuvista. hän luulee että poikaystävä aliarvioi jotenkin häntä tykkäämällä muiden kuvista.

Hän on myös epäluuloinen kavereita kohtaan ja ihmettelee puhuuko kaverit hänestä pahaa selän takana ja että suunnittelvatko he jotain pahaa ja haluavat tahalteen aiheuttaa hänelle pahaa oloo. Hän pelkää että ihmiset käyttävät häntä hyväksi ja hän on tosi epäluuloinen ihmisiä kohtaan ja hän ei luota ihmisiin. 

Häntä ahdistaa välillä kun hänestä tuntuu että hän ei tiedä enään mikä on totta, haluavatko kaverit oikeasti pahaa vai onko se vaan hänen kuvitelmaa. En tiedä että voisiko tosta sanoa että hänen todellisuudentaju vähän hämärtyy eikä hän enään tiedä missä on järkeä ja missä ei ja onko hänen ajatukset oikeasti ihan järjettömiä vai onko niissä jotain perää.