Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mies sai ulkomaankomennuksen - minä en halua lähteä! Mitä tehdä?

Vierailija
13.05.2012 |

Mies sai todella hyvän tarjouksen ulkomaankomennuksesta. Olisi hänen uran kannalta todella hyvä juttu. Ongelma vaan on se että minä en millään halua lähteä! Olen juuri saanut unelmaduunipaikan vuosien etsimisen jälkeen, lapset on saaneet hyvätpäiväkoti- ja koulupaikat ja kaikki on vihdoinkin kohdallaan elämässämme.

Tuntuu mahdottomalta ajatukselta luopua siitä unelmatyöstäni (pitäisi irtisanoutua), ja tuntuu ikävältä että lapsi (joka aloittaa koulun syksyllä) joutuisikin menemään kansainväliseen kouluun joka on täysin vieraskielinen!



Ehdotin jo miehelle että lähtisi yksi, komennus olisi keski-Euroopassa josta pääsisi nopeasti kotiin käymään. Mutta ei kuulemma missäään nimessä käy. Minun mielestäni olisi jopa hyvä jos mies olisi pari vuotta (komennusaika) poissa maisemista! Meidän suhde kun ei ole ihan parhaimmillaan juuri nyt.



Kauhistuttaa ajatuskin että pitäisi lähetä vieraaseen maahan jonka kieltä en osaa sanaakaan, ja pitäisi jäädä siellä kotiin makoilemaan (koska työnsaanti kieltä osaamattomalle varmaan hankalaa).



Onko kokemusta vastaavasta kellään?

Kommentit (109)

Vierailija
1/109 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ulkomailla pienet lapset käyvät leikkikoulua ja varsinainen koulunkäynti aloitetaan usein vuosia aikaisemmin kuin Suomessa.

No, syitähän pitää aina löytyä, vaikka perussyy oliskin, että se ei käy, koska se ei käy.

miksi juuri ap:n pitäisi joustaa, koska kompromissikin löytyy (mies lähtee yksin ja käy Suomessa)? Miehen urahan ei siihen katkea, jos ei lähde, mutta ap:n ura voi katketakin.

erityisen halukkaita joustamaan yhtään, ja kuitenkin kompromissiratkaisujakin olisi. Ajan voi ihan hyvin jakaakin niin, että perhe on osan aikaa paikalla. Vaikuttaa vaan siltä, että kumpikaan ei suostu sellaiseen(kaan).

Enkä ihan heti usko sitäkään, että vaimon työpaikan kanssa on käyty vapaa-keskustelu loppuun saakka. Eli kyllähän tässä vaimo pistää hanttiin sen minkä kykenee, vedoten milloin mihinkin, työhön, vapaan saantiin, lapsiin eikä ajattele ollenkaan sitä, mitä hyötyjä reissusta olisi.

Vierailija
2/109 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

hyötyjä? Jos vaimo on ollut jo perhevapailla ja nyt vihdoin saanut hyvän työn, niin mitä "hyötyä" hänelle olisi ulkomaankomennuksesta? Ellei siis itse halua vaan "uutta" kokemusta.



Joku "kielitaito" ei vie uraa Suomessa yhtään mihinkään suuntaan eikä kotiäitinä komennuksella oleminen ole mikään meriitti uutta työtä haettaessa. Päinvastoin. Työnantajat suhtautuvat siihen hyvin nihkeästi, eikä Suomessa myöskään arvosteta mitään vapaaehtoistyökokemusta kovinkaan korkealle.



Joissain muissa maissa oikeasti voi käyttää työnhaussa meriittinä vapaaehtois/hyväntekeväisyyshommia ja ne monesti antavatkin työelämään siirrettäviä taitoja. Mutta Suomessa ne on ihan yhtä tyhjän kanssa työnhaun kannalta.



Eli ap:n ratkaisussa ei nyt ole kyse "pienestä kahden vuoden" pätkästä, jonka voi joustavasti ja seikkailumielellä viettää komennuksellla miehen uraa pönkittämässä ja antamalla miehelle "kivoja perhe-elämyksiä". Ratkaisu on paljon kauaskantoisempi. Jos ap nyt lähtee komennukselle, VOI hyvin käydä niin, että hänen työmahdollisuudet Suomessa heikkenevät huomattavasti. Eli ratkaisussa painaa ap:n koko työelämän kehitys.



Jos hyvä tuuri käy, ap ehkä löytää hyvän duunin myös palattua. Mutta mitenkään itsestäänselvää tai todennäköistä se ei ole.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/109 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuloilla ja vaihdella muiden kotirouvien kanssa kakkureseptejä.

Toki sopii sellaisille, jotka haluaa vältellä työntekoa ja elää miehen siivellä. Pari vuotta kivaa lomailua niin mikäs siinä.

Mutta kaikille se kodin sisustaminen ja juoruilu ei pelkästään riitä.

Ilmeisesti ap:n tapauksessa on kyllä muutakin ongelmaa.

Haluaisin kuitenkin tuoda esiin sitä puolta, että ulkomaankomennus on aina iso mahdollisuus koko perheelle. Olennaisinta on se, että lähtijän puolelta firma hoitaa sen puolen, että muuttomuodollisuudet, viranomaisasiointi ja muutto saadaan hoidettua mahdollisimman kivuttomasti ja normielämiseen pääsee näin käsiksi. Perheen osalta ylivoimaisesti olennaisinta on asennoituminen. Pitää olla positiivinen ja uskoa, että homma sujuu ja nähdä vaivaa sen eteen. Jos kärsä on kikkaralla jo etukäteen, on parempi pysyä kotona.

Työasioissakin kannattaa käydä kaikki vaihtoehdot läpi. Joskus on etätyö mahdollista. Voi saada oman työluvan kohdemaassa ja hakea omaa osaamistaan vastaavaa työtä. Voi hakeutua vapaaehtoistyöhön. Voi opiskella. Tai voi ihan vain nautiskella vapaasta ja keskittyä vaikka lapsiin ja koulunkäynnin tukemiseen ja harrastaa.

Älkää hyvät ihmiset asennoidu sillä lailla, että Kyrvätperä on maailman ainoa paikka jossa kykenee asumaan ja elämään.

Vierailija
4/109 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aivan varmasti siitä olisi hyötyä. Ehkä voisi tehdä oikeita töitä tai etätöitä. Euroopassa työn saanti ja teko on helpompaa kuin vaikka toisella mantereella, kun ei tarvita viisumeita ja työlupia.



Puhumattakaan siitä, miten lapset hyötyvät saadessaan kansainvälistyä - käydä koulua ja elää toisessa kulttuurissa ja oppia paikallisen kielen.



Jos kaksi vuotta on liikaa, sitä voi lyhentää jakamalla ajan niin että perhe on paikalla osan aikaa.



Ap nyt vaan on ottanut sen asenteen, että ei jousta pätkääkään. Tilaisuus tehdä kiusaa miehelle voittaa järjen äänen.

Vierailija
5/109 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

usein matkustaessani Suomen lomille istui vieressäni mies, joka teki viikot hommia ulkomailla ja palasi viikonlopuksi kotia. Lentomatkat Euroopan sisällä on muutaman tunnin. Lentolippuja saa halvalla, kun ostaa niitä tukun kerralla.

Vierailija
6/109 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin juuri saanut työpaikan 6 vuoden työttömyyden jälkeen, ja lastenkin asiat kunnossa. Kuitenkin miehen ulkomaankomennus oli just sinne mun unelmien maahan, joten en miettinyt kahta kertaa kun suostuin. Otin töistä vuorotteluvapaata maksimimäärän (joka ei riittänyt, tietenkään), ja päätin olla sen reilun vuoden toisella puolella maapalloa ja katsoa, miten käy ja viihdynkö. Viihdyttiin kaikki tosi hyvin, joten irtisanoin itseni kun vv loppui ja jatkettiin vielä oloamme siellä reilulla vuodella.



Pääsin kyllä sitten takaisin vanhaan työhöni kun oli "pakko" palata tänne, mutta se on eri stoori.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/109 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tästä maasta pääsee vaan ulkomaille uraa luomaan on se ehdottomasti käytettävä hyväksi.

Lähipiirissä on kokemusta todella paljon.

1 ainoa avioero on tiedossani ja sekin monta vuotta sen jälkeen kun oltiin palattu takaisin Suomeen.

Vierailija
8/109 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

näitä mainittuja hyötyjä koko perheelle. Ap:n uralle sekä sosiaaliselle ja henkiselle hyvinvoinnille komennuksesta olisi erittäin todennäköisesti vain haittaa, se vaikuttaa aika selvältä.



Mutta olisiko lapsille hyötyä? Monien mielestä kyllä, mä olen jossain määrin eri mieltä, etenkin noin pienten lasten kohdalla. Pienet lapset oikeasti hyötyvät yleensä pysyvyydestä ja tasaisesta elämästä, sekä sukulaisten läheisyydestä. Ekaluokkalaiselle koulun aloitus on iso muutos, ja hänelle on etua siitä, että muut asiat elämässä pysyvät ennallaan. Jos perheen on tarkoitus on palata Suomeen melko pian niin saadaan aikaan vain se, että koululaisen on todennäköisesti vaikeampi solmia ystävyyssuhteita oman ikäisiinsä täällä.



Tarhalainen saisi jäädä äidin kanssa kotiin, mikä plussaa, mutta koti, lähiympäristö ja kaverit muuttuisivat, jos niitä edes löytyisi. Ja käsitin, että kuopuskin on jo yli 3v, joten tutut tarhakaveritkin voivat olla jo tärkeitä.



Kielitaito ja tietty "kansainvälinen asenne" (mitä se sitten tarkoittaakaan) olisivat toki lapsille myönteinen asia, mutta mä vähän vierastan sitä, että näitä seikkoja (sekä komennusta "elämyksenä") hehkutetaan asioina, jotka itsestäänselvästi ylittävät miinukset.



Komennuksiin varauksella suhtautuvia kutsutaan näissä ketjuissa usein pilkallisesti muutosvastaisiksi jäykkiksiksi tms., mutta kannattaisi muistaa että pikkulapsiperheessä muutosvastaisuus on hyvästä ja voi lähteä ihan lasten hyvinvoinnista, ei mistään punaniskakonservatismista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/109 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Erinäisistä syistä mieheni on päättänyt, että meidän pitäisi muuttaa ulkomaille. Hän haluaisi koko ajan jauhaa aiheesta ja "suunnitella edes sitä mahdollisuutta". Itse olen sanonut, etten missään tapauksessa halua muuttaa, enkä jaksaisi jauhaa asiasta joka ei minua kiinnosta eikä missään tapauksessa olisi ajankohtainen ainakaan vuoteen. En halua jättää työtäni, perhettäni ja ystäviäni, enkä viedä pieniä lapsiani outoon paikkaan jossa en itsekään viihdy. Meillä on myöskin vakavia parisuhdeongelmia, ja olen miehelle sanonut että jos emme täälläkään meinaa tulla toimeen niin miten sitten jossain missä olemme oikeasti ihan keskenämme kaksistaan ilman muuta seuraa. Puistattaa ajatuskin, ja mies vaan jauhaa ja jauhaa. Viimeksi tiuskaisin, että hän saa miettiä ihan keskenään mihin haluaa muuttaa, ilmoittaa sitten minulle ja katson sitten lähdenkö vai enkö. Minulle on ihan sama haluaako hän Espanjaan vai jonnekin Itä-Eurooppaan, paska on paskaa oli se sitten tumman- tai vaaleanruskeaa. Näin siis totesin hänelle.

Eli sikäli sama tilanne, että miehen mielestä on järkevää lähteä, eikä ymmärrä että minä en vaan HALUA. Ja jos on ihan pakko niin sitten on pakko, mutta millään hän ei voi pakottaa minua haluamaan. Miehet on vähän tuollaisia, latovat eteen jotain taloudellisia perusteluita ja ihmettelevät että eikö se vaimo osaa laskea että tämä on järkevää. Todella ärsyttävää.

Vierailija
10/109 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

hyötyjä? Jos vaimo on ollut jo perhevapailla ja nyt vihdoin saanut hyvän työn, niin mitä "hyötyä" hänelle olisi ulkomaankomennuksesta? Ellei siis itse halua vaan "uutta" kokemusta.

Joku "kielitaito" ei vie uraa Suomessa yhtään mihinkään suuntaan eikä kotiäitinä komennuksella oleminen ole mikään meriitti uutta työtä haettaessa. Päinvastoin. Työnantajat suhtautuvat siihen hyvin nihkeästi, eikä Suomessa myöskään arvosteta mitään vapaaehtoistyökokemusta kovinkaan korkealle.

Joissain muissa maissa oikeasti voi käyttää työnhaussa meriittinä vapaaehtois/hyväntekeväisyyshommia ja ne monesti antavatkin työelämään siirrettäviä taitoja. Mutta Suomessa ne on ihan yhtä tyhjän kanssa työnhaun kannalta.

Eli ap:n ratkaisussa ei nyt ole kyse "pienestä kahden vuoden" pätkästä, jonka voi joustavasti ja seikkailumielellä viettää komennuksellla miehen uraa pönkittämässä ja antamalla miehelle "kivoja perhe-elämyksiä". Ratkaisu on paljon kauaskantoisempi. Jos ap nyt lähtee komennukselle, VOI hyvin käydä niin, että hänen työmahdollisuudet Suomessa heikkenevät huomattavasti. Eli ratkaisussa painaa ap:n koko työelämän kehitys.

Jos hyvä tuuri käy, ap ehkä löytää hyvän duunin myös palattua. Mutta mitenkään itsestäänselvää tai todennäköistä se ei ole.

Suomessa ei kansainvälistä työkokemusta edes arvosteta kuin juhlapuheissa. Koulussa kieltä oppineen kielitaito asetetaan samanarvoiseksi autenttisessa ympäristössä kieltä oppineen kanssa. Tämän olen nähnyt niin kovin monen tutun paluumuuttajan kohdalla.

Miksei ap saa nauttia työstä, jota ilmeisesti ehti jo vähän aikaa etsiä? Ei se autuus tule ulkomailla asumisesta, se tulee hyvin toimivasta arjesta. Lapset ehtivät opetella kieltä ja asua muualla koko elämänsä, ei se juuri nyt tästä keikasta ole kiinni, niin kuin joku tuossa jo yritti esittää.

t: ulkosuomalainen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/109 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja kaikissa on ollut syynä se, että mies on löytänyt uuden naisen.

Se kotona lasten kanssa puuhasteleva housewife ei ole enää riittänyt vaan uusi nainen on löytynyt miehen työpaikalta.

tästä maasta pääsee vaan ulkomaille uraa luomaan on se ehdottomasti käytettävä hyväksi.

Lähipiirissä on kokemusta todella paljon.

1 ainoa avioero on tiedossani ja sekin monta vuotta sen jälkeen kun oltiin palattu takaisin Suomeen.

Vierailija
12/109 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja muuttaa yksin niin että kävisi täällä viikonloput! Meillä oli tuossa noin vuosi sitten mies puolen vuoden projektin tekemässä Espanjassa, ihan tämän saman brittiläisen firman listoilla missä on täällä suomessakin duunissa. Hänelle työnantaja tarjosi mahdollisuutta pitää joka viikonloppu pitkän viikonlopun ja tulla firman laskuun Suomeen. Me teimmekin sitten niin että mies lähti ulkomaille yksin ja tuli (lähes) joka viikonloppu kotiin. Oikein hyvin toimi!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/109 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

varsinkaan lapsilauman kanssa. Muutaman kielen olen oppinut paikan päällä, mutta silloin olin nuori ja lapseton opiskelija.

Vierailija
14/109 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tukemaan miestään ja katsomaan perään, ettei miehelle tule mahdollisuuksia mennä vieraisiin. 3 vuotiaat lapset nauttivat suunnattomasti ulkomaankomennuksesta kun saavat kokea kansainvälistä meininkiä hiekkalaatikolla. Kyllä ekaluokkalainenkin nauttii kun saa olla kansainvälisessä luokassa ja se tuo selkeästi uusia tuulia hänen elämäänsä. Pieni ihminen on onnellinen kun pääsee pariksi vuodeksi asumaan ulkomaille ja opettelemaan uutta kieltä ja tutustumaan tärkeisiin, ulkomaisiin ihmsissuhteisiin.



Ap on ikävä ja itsekäs ihminen kun ajattelee vain itseään. Kunnon vaimo ei ajattele omaa työpaikkaansa vaan tukee miestään miehen ratkaisuissa ja elää elämänsä niin, että miehen isyys ei kärsi kovia ja miehen elämä olisi hyvää ja tasaista ja mies saisi edetä urallaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/109 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

1) Suomessa ei olla enää tekemisissä sukulaisten kanssa.

2) Päivähoidossa kavereista vaihtuu lähes 50% vuosittain isoissa kaupungeissa muutenkin. Eli ne kaverit kyllä vaihtuu ihan varmasti. (65 epäilemättä elää jossain maalaiskylässä, missä kaikki tuntevat toisensa eivätkä muuta kotoa mihinkään.)

3) Lapset ystävystyvät kyllä paikallisten kanssa hoidossa ihan sujuvasti, etenkin kun rajoittuneet vanhemmat eivät ole hänkläämässä.



Lapsille riittää hienosti se, että kotona on se oma perhe, missä puhutaan suomea ja tehdään perheen juttuja.



Vanhempien ja erityisesti äidin muutosvastarinnasta tässä on kysymys. Miksei sitä voi reilusti myöntää? Sehän on ymmärrettävää: on aina helpompi pitää kiinni vanhasta ja tutusta kuin joutua ponnistelemaan oman mukavuusalueen ulkopuolella.

Vierailija
16/109 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

1) Suomessa ei olla enää tekemisissä sukulaisten kanssa.

2) Päivähoidossa kavereista vaihtuu lähes 50% vuosittain isoissa kaupungeissa muutenkin. Eli ne kaverit kyllä vaihtuu ihan varmasti. (65 epäilemättä elää jossain maalaiskylässä, missä kaikki tuntevat toisensa eivätkä muuta kotoa mihinkään.)

3) Lapset ystävystyvät kyllä paikallisten kanssa hoidossa ihan sujuvasti, etenkin kun rajoittuneet vanhemmat eivät ole hänkläämässä.

Lapsille riittää hienosti se, että kotona on se oma perhe, missä puhutaan suomea ja tehdään perheen juttuja.

Vanhempien ja erityisesti äidin muutosvastarinnasta tässä on kysymys. Miksei sitä voi reilusti myöntää? Sehän on ymmärrettävää: on aina helpompi pitää kiinni vanhasta ja tutusta kuin joutua ponnistelemaan oman mukavuusalueen ulkopuolella.


ja kuinka läheiset suhteet ap:n lapsilla on sukulaisiinsa..?

Vai Porvoostako noita muutosvastarintajankkauksia kirjoitat?

Vierailija
17/109 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja lähtee minun (naisen) mukana maahan, jonka kieltä emme kumpikaan osaa. Lapset menevät kansainväliseen leikkikouluun/kouluun ja emme voisi yhtään innokkaampina odottaa edessä olevaa muuttoa ;-)

Mutta meillä onkin parisuhde ja muutkin asiat kunnossa.

Totta kai nainen sanoo itsensä irti ja lähtee

tukemaan miestään ja katsomaan perään, ettei miehelle tule mahdollisuuksia mennä vieraisiin. 3 vuotiaat lapset nauttivat suunnattomasti ulkomaankomennuksesta kun saavat kokea kansainvälistä meininkiä hiekkalaatikolla. Kyllä ekaluokkalainenkin nauttii kun saa olla kansainvälisessä luokassa ja se tuo selkeästi uusia tuulia hänen elämäänsä. Pieni ihminen on onnellinen kun pääsee pariksi vuodeksi asumaan ulkomaille ja opettelemaan uutta kieltä ja tutustumaan tärkeisiin, ulkomaisiin ihmsissuhteisiin.

Ap on ikävä ja itsekäs ihminen kun ajattelee vain itseään. Kunnon vaimo ei ajattele omaa työpaikkaansa vaan tukee miestään miehen ratkaisuissa ja elää elämänsä niin, että miehen isyys ei kärsi kovia ja miehen elämä olisi hyvää ja tasaista ja mies saisi edetä urallaan.

Vierailija
18/109 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Entä jos mies muuttaa lasten kanssa ulkomaille? Pysyy yhteys lapsiin ja sinä pääset lomailemaan sinne töiltäsi. Oppivat kieltä ja kulttuuria.



Ja muualla on tosi helppoa ja halpaa palkata aupair/nanny, joka huolehtii lapset kouluun ja illan harrastukset ja auttaa läksyissä.

Vierailija
19/109 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja kaikissa on ollut syynä se, että mies on löytänyt uuden naisen.

Se kotona lasten kanssa puuhasteleva housewife ei ole enää riittänyt vaan uusi nainen on löytynyt miehen työpaikalta.

tästä maasta pääsee vaan ulkomaille uraa luomaan on se ehdottomasti käytettävä hyväksi.

Lähipiirissä on kokemusta todella paljon.

1 ainoa avioero on tiedossani ja sekin monta vuotta sen jälkeen kun oltiin palattu takaisin Suomeen.

ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Minusta ulkomailla työskentely teki toisenlaisen ihmisen Parhaiten sen huomaa puolisoni sukulaisten -koko elämänsä tuppukylässä asuneita- kanssa jutellessa. Huh huh mitä perussuomalaisia!!!

Edelleen kannatan ulkomaille lähtemistä, siinä näkee ja kokee niin paljon.

Vierailija
20/109 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

että osa kuvittelee ap:n haluavan jäädä Suomeen vain miehen kiusaksi? Ap:ta kiduttaakseenko se mies sitten haluaisi lähteä? Plus, ei ap estä miestä lähtemästä, miksi mies saisi estää ap:ta jäämästä? Millä oikeudella? Ja mitä pahaa siinä on jos "se ei vaan käy"? Ilmeisesti mieskin ajattelee ettei jääminen vain käy..? Ja mitä lapsiin tulee, olen kyllä sitä mieltä, että jos ovat isompia, heiltä voi kysyä mitä HE haluavat.