Hovawart?

tarkoitinkin oven avaamista vieraille. Esimerkiksi jos päivällä lapselle käy kavereita kylässä ja koira on heti paukapäänä ovella rähisemässä niin ei siitä tule mitään.



Kellään ei vissiin ole mtn positiivia kokemuksia rodusta? :D Parempi varmaan alkaa miettimään jtn vähemmän vahtiviettistä koiraa. Meillä tosin on tällä hetkellä leonberginkoira, joka myös on kovin vahtiviettinen ja epäileväinen vieraista ihmisistä, kun ensimmäistä kertaa tulevat sisälle.

kullanvärinen sellainen. Eli 11,5 vuotiaaksi.



Otimme lapsettomaan kotiin. Oli tosi reviiritietoinen, vahtikoira (otettiinkin vahdiksi, koska asuimme "korvessa", jossa vahtia tarvittiin). Pikkuisen arvelutti, kun esikoisemme syntyi, että miten koira mahtaa tulla lapsen kanssa toimeen. Tottui kuitenkin vauvaan tosi nopeasti. Oli aivan ihana omien ja muuten tuttujen lasten kanssa. Lapset saivat tehdä koiralle ihan mitä tahansa, repiä korvasta, riekkua päällä jne.



Nyt olen kuitenkin oikeastaan helpottunut siitä, että koiraa ei enää ole, vaikka se tosiaan oli aivan ihana, todella rakas otus. Lapset kun alkavat olla siinä iässä, että kavereita tulee koulun jälkeen meille. Jos koira olisi vielä hengissä, en uskaltaisi päästää vieraita lapsia meille ilman että olisin itse kotona. Sen verran varautunut meidän koiramme oli, ja jos kotona olisi vain lapsia (joista se piti visusti huolta ja katsoi, että olivat aina näköpiirissä), olisi pelkona, että koira alkaisi puolustaa oman lauman jäseniä kavereita kohtaan, jos laumanjohtaja (=aikuiset) ei olisi paikalla.



Pienten lasten kanssa ja aikuisten läsnä ollessa meni siis aina ihan hyvin, mutta lasten kanssa en keskenään kyllä jättäisi.



Meille on nyt tulossa uusi koira (hoffin kuolemasta kohta 2 v.). Otamme ihan toisenlaisen rodun, jonka pitäisi tulla toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Haaveissa kyllä on, että ehkä vielä joskus hoffin saisi...

juuri tuota asiaa olen miettinyt jo tämän nykyisen koirankin kanssa (tuskin tosin elää sinne asti, että lapsella tulisi kavereita päivällä käymään). Tosiaan useamman vuoden olen jo rotua miettinyt. Nyt lapsen tultua siirtyi toisen koiran hankinta kyllä johonkin tulevaisuuteen ja pitää alkaa miettimään jotakin toista rotua :)

Itsellä on hoffi, reilu 3v (uros). Vahtiviettiä ja omaa tahtoa otukselta löytyy kyllä, mutta jos vaivautuu käyttämään aikaa koiran kouluttamiseen ja erityisesti pennusta asti sosiaalistamiseen (niin ihmiset kuin eläimet), dominointiyritykset pystyy kyllä hallitsemaan. Toki aika ajoin kyllä kokeilee, että ootko sinä pomo vai oisko hänen vuoro...



Pentuaikana meillä asusteli pieni vauva ja parhaimmat kaverukset olivat keskenään: vauva sai tehdä otukselle mitä vaan. Nyt kyllässä on käynyt 2-4 vuotiaita lapsia ja koska koira ei ole kasvanut lasten seassa, en anna lasten ja koiran olla samassa huoneessa ilman että olen itse paikalla. Pelkästään koon puolesta otus saattaa kupsauttaa naperon vain kävellessään ohi. Ja toiseksi koira tykkää ja antaa silitellä, mutta reagoi naperoiden alati juoksemiseen ja kiljumiseen siten, että haluaa poistua paikalta. Ja silloin koiran on annettava poistua paikalta (muuten todnäk tekee itsellensä tilan poistua koska ei ole helposti alistuvaa rotua).



En myöskään anna lasten (minkään ikäisten) viedä koiraa ulos hihnassa itsekseen: hoffi painoo n. 40 kiloa ja jos päättää pistää nelivedon päälle, lapsi ei koiraa pysty pitelemään.



Uskon kuitenkin, että osaavissa käsissä koira sopii lapsiperheeseen. Ja on suuri ero sillä, kasvaako koira pennusta asti lasten parissa vai tulee lapsi jossain vaiheessa kuvioon mukaan. Sosiaalistamisen tärkeyttä en voi liikaa korostaa, se on tärkeää. Ja lapsille pitää myös opettaa, miten koiran kanssa toimitaan.

Kun tarjolla on muitakin huomattavasti sosiaalisempia ja vähemmän reviiritietoisia rotuja?

Meidän hovawart on nuorimmaisen pojan (3v.) sanoin hänen "maailman paras kaverinsa". Meillä on myös pk collie ja luotan kyllä enemmän hoffiin lasten seurassa kuin collieen. Sinuna katselisin pentua sellaiselta kasvattajalta, jolla on lapsia myös itsellään. Ainoa vaara hoffissa on, että se vie sydämesi :)

Vaativa rotu joka ei ehdottomasti sovi voimakkaan vahtiviettinsä vuoksi ensimmäiseksi koiraksi. Kouluttajalla pitäisi olla kokemusta palveluskoirista kuten saksan-, belgian- tai hollanninpaimenkoirista. Kammottavin oletus minkä olen kuullut hovawartista on: "eikö se ole vähän kuin iso kultainennoutaja?" Ison kultsun tyylisestä perhekoirasta haaveilevalle suosittelen gordoninsetteriä. Hovawart on HAASTAVA.

Samaa mieltä kuin tuo edellä lainaamani kirjoittaja. En suosittele. Harmittavan usein hovawartin näkee lepsussa perheessä (amatööriomistajan seurassa), jossa ei osata käsitellä ko. vaativaa rotua.

Olen viimeisen kahden vuoden aikana ollut kolme kertaa koirapuistossa sellaisessa tilanteessa, että hovawart-rotuinen koira (joka kerta eri yksilö!) on hyökännyt pienemmän koiran kimppuun ja raadellut sen verille. Toisen koiran hengenlähtö on ollut näissä tapauksissa todella lähellä. Omistajat ovat seisoneet "hoo moilasina" ja levitelleet vain käsiään. Paras oli, kun eräs vastuullinen omistaja tokaisi, että "pitää varmaan tästä lähtien olla menemättä koirapuistoihin, kun tää oli jo neljäs kerta...". Siis haloo!! Koira on arvaamattomana hyökännyt toisten päälle jo aiemmin monta kertaa, ja silti omistaja vie sitä yleisiin koirapuistoihin?!

vaativa ns. "yhden miehen koira". Lapsuudessani meillä oli hoffi ja Englannin springeri. Hoffista tuli isän koira. Springeriin verrattuna erittäin omistushaluinen, näykkivä, oman reviirinsä vaativa koira joka ei tykännyt meistä lapsista. Springeri oli koko perheen koira joka rakasti kaikkia lapsia.

Kaikkihan on kiinni kasvatuksesta (tai sen puutteesta). Rotu on varmasti keskivertoa vaativampi moneen muuhun rotuun verrattuna, mutta luonteeltaan ainutlaatuinen kaikessa erilaisuudessaan. Korostaisin pentuaikaa, sosiaalistaminen on hoffille äärimmäisen tärkeää! Mahdollisimman paljon mukaan - toisia koiria, lapsia, aikuisia, paikkoja, meteliä... Jo näillä eväillä ja johdonmukaisella kasvatuksella hoffista saa kaverin vertaansa vailla, niin yhdelle ihmiselle kuin lapsiperheellekin. Suosittelen vilpittömästi, jos omistajalta löytyy riittävästi auktoriteettia ja aktiivisuutta.

12-vuotta.Musta sellainen.Upea koira,upea rotu.Hyvin uskollinen,viisas,pihaa vahti kovin.Varautunut vieraita kohtaan.Lapset sieti,mutta ei niistä pitänyt.Itsepäinen,vaatii johdonmukaisen koulutuksen.Mielestäni on paremminkin lapsiperheeseen sopivia rotuja.Tosin lapset pitää opettaa kunnioittamaan rotua,kuin rotua.Koiran on annettava olla rauhassa,silloin kun sitä haluaa.Parempaa ystävää saa hakea.Ikävä on kova vieläkin:(

Vanha ketju mutta jatkampa vielä. Väärissä käsissä hovawart on vaarallinen koira, kuten edellisessä viestissä valitettavasti käy ilmi.
Meillä on hovawart-uros, 6-vuotias sellainen ja samanikäinen lapsi. Oikein hyvin tulevat juttuun ja myös lapsen tutut kaverit toivotetaan tervetulleiksi (tuntee jo askelista, ei hauku kun tulevat ovelle). Ei kuitenkaan pidä omaan perheeseen kuulumattomien lasten halailuista, sietää kyllä ja tuijottaa minua ahdistuneena että onko pakko.
Mutta on tosiaan koira, joka vaatii aikaa, aikaa, aikaa ja tekemistä. Ja helposti jos yhtään antaa siimaa rupeaa testaamaan että josko nuo säännöt eivät olisikaan ihan justiinsa ;)
Hoffi on ihana ja energinen kaveri ja rakastettava persoona mutta sanoisinko, että jos olisin tiennyt että edessä on muutto maalta taajamaan omakotialueelle niin en ehkä olisi ottanut. Meillä on pihasta osa aidattu koirille ja loppu on aitaamatta lasten temmellyskentäksi. Hoffi eikä räksytä eikä hauku turhasta ja oppii aika nopeasti mikä on haukkumisen arvoista ja mikä ei. Nyt kun on vuosi asuttu taajamassa ja järjestelmällisesti koiraa koulittu ettei ohikulkijoita tarvitse ilmoittaa niin ei enää hauku ellei joku tule pihaan asti.

Hoffin kanssa hyvin tärkeää on muistaa ettei se ole paimentaustainen vaan nimenomaan vartioiva koira. Vaikka kuinka sosiaalistat niin sitä ei tule, eikä oikeastaan pitäisikään tulla jos se on rodunomainen, täysin sosiaalista tyyppiä.

Myynnissä hovawart piirros!

http://anskuy.kuvat.fi/kuvat/Art/Lyijykyn%C3%A4ty%C3%B6t/MYYNNISS%C3%84!.JPG

Sopii vaikka pieneksi lahjaksi koiraihmiselle tai omaksi iloksi. Hinta 5,00e postareineen. Ota yhteyttä esim. sähköpostin kautta: linda_viliina@hotmail.com

Pahoittelut mainostuksesta, mutta ajattelin että täältä löytyisi hovawart ihmisiä

Haet rotua, jolla on palveluskoiraoikeudet. Hovawartilla on, mutta kuten jo aiemmista viesteistä kävi hyvi ilmi, että on lukuisia helpompia rotuja palveluskoiraharrastuksiin. Hovawart kypsyy hitaasti ja vaatii todella paljon töitä harrastustulosten eteen vrt. esim. saksanpaimenkoira tai belkkari. Hovawart on vahtikoira-rotu, se kannattaa muistaa. Hovawart on tarkan omistajan koira ainakin omasta mielestäni. Omat hoffini puolustavat reviiriään turhankin voimakkaasti ja mm. naapurin lapset eivät voi tulla kylään ilman, että aikuiset ovat kotona.

Onkohan meidän hoffi sitten jotenkain rodustan poikkeava käytökseltään?!

Ikuna koskaan ei ole edes mieleen tullut, ettei voisi lapsiperheessä pitää. Lapsia viisi, nuorin kolmivuotias ja vanhimmat lapset yli kymmenvuotiaita. Meillä koira ja lapset ovat mitä parhainpia kavereita ja myös lasten kaverit toivotetaan hyvin ystävällisesti hännänheilutuksella tervetulleeksi. Ei koskaan mitään käytösongelmia, jos ei pentuaikojen "pieniä" esim. huonekalujen jalkojen järsimisiä lasketa.

natsikoira. Ei kannata hankkia ellet sinä tai puolisosi omaa hakaristejä esinahan alla.

Oletteko ajatelleet pientä rotua, vai onko sen ehdottomasti oltava iso rotu? Kääpiösnautseri on vekkuli. Iso koira pienessä koossa ja ainakin meillä tuli hyvin toimeen lasten kanssa.



Mutta jos toista ääripäätä ajatellaan niin oletko miettinyt irlanninsusikoiraa? isosta koostaan huolimatta lauhkea lammas. Vahtiviettiä ei niinkään ole, mutta riistaviettiä kyllä on.

Mutta miksi ottaa lapsiperheeseen tuollainen koira, Kun tarjolla on muitakin huomattavasti sosiaalisempia ja vähemmän reviiritietoisia rotuja?

jota jokaisen "haastavaan" rotuun mieltyneen koiraa harkitsevan olisi hyvä miettiä. Ihmisillä on koirista mielikuvia, esim. bordercollie otetaan usein sen takia, että se on älykäs rotu, vaikka oikeasti se äly tarkoittaa, sitä että koiran kanssa voi olla ongelmia.

Meillä on kaksivuotias hovawart uros. Ei omia lapsia, mutta tulee mainiosti toimeen pientenkin tuntemattomien lasten kanssa. Antaa vetää karvoista ja nauttii kun saa olla lasten kanssa. Vahtikoiraksi erinomainen, mutta vaatii paljon liikuntaa ja päälle tekemistä. Pelkkä aidatulla pihalla juokseminen ei riitä. Saati lenkit talon ympäri. Vaatii aikaa, vaivaa, sosialistamista ja ehkä perheessä jossa pieni vauva ei ole aikaa hoffille.

Komppaan edellistä kirjottajaa.

Meillä perheessä 3 vuotias narttu hoffi ja lapset on 14, 15 ja 19 vuotiaita (isoja siis jo). Ei ole koskaan tullu mieleen ettei koira tulis lasten kanssa toimeen, päin vastoin. Tykkää lapsista tosi paljon, ja on innoissaan kun siskojen lapset tulee käymään. Tai kerrostalossa kun asun, sattuu rappukäytävässä lapsi vastaan.

Aikuisetkin on ok, mutta enempi välinpitämätön kunhan ihminen pysyy kauempana. Lähelle tullessa menee mieluiten haistelemaan sivulta, tai takaa.

Koira ei päästä asuntoon tuntemattomia ilman rähjäämistä, mutta jos sisääntullu ihminen ei kiinnitä siihen huomioo, eikä ala lässyttämään koiralle ja antaa koiran haistaa rauhassa, se päästää sisälle ilman ongelmaa eikä minun tarvitse puuttua sen ihmeemmin.

Kerran on meille tullut tuntematon ihminen sisälle, tuli tuomaan ostamaani terraariota ja en kerenny kotiin ennen häntä. Nainen kertoi, että koiralla oli vahti päällä ja skarppina siihen hetkeen saakka kun olin tullu kotiin, sen jälkeen koira oli rentoutunu silmin nähden. Yleensä en anna meille tulla ketään tuntematonta jos en itse ole kotona ihan varmuuden vuoksi. Meillä ei huoltomiehet käy jos en ole kotona, tämä on käytäntö huoltofirmoissa aina kun on kyseessä iso koira.

Koira on luonteeltaan pidättyväinen ihmisten suhteen, mutta kun tutustuu, saa siitä ihanan sylikoiran joka ei kyllästy rapsutuksiin. Koulutus vaatii hermoja koiran miellytämisenhalun puutteen takia, mutta kantaa hedelmää kun oppi on menny perille. Seuraava koira minkä joskus otan tulee olemaan hoffi, rotu on vieny minut mennessään ! =)

Mutta poikkeus hoffeissakin vahvistaa säännön, kaikki ei varmasti ole samanlaisia. Ja jo koiraa hankkiessa kannattaa jutella kasvattajan kanssa millaset vanhemmat pennulla on. Oma hoffi on emänsä kopio, hellä ja luotettava, rauhallinen, pihalla durasel. Ja se mikä kamalinta, juoksuttamalla ei hoffilta saa virtaa pois. Sen pitää saada käyttää päätä jotta siltä loppuis virta edes hetkeks.

Hoffi ja muut eläimet: Perheessä on kissoja. Perheessä oli kaksi kissaa kun pentu tuli, sittemmin eron myötä muutin maalta koirien kanssa kerrostaloon, sopeutui tosi hyvin. Vanha sakemanni jouduttiin lopettamaan (E-lonkat) ja hoffi jäi ainokaiseksi koiraksi vuoden ikäsenä. Kaverina oli kissa. Sit otettiin toinen kissa, koira tykästy uuteen tulokkaaseen, ei ongelmaa. Vanhempi kissa jouduttiin lopettamaan kipuilun takia. Ja nyt viikko sitten tuli uusi kissa. Vastaan otto oli mieletön. Koiralla ei heilunu pelkkä häntä, vaan koko koiruus hytky ja koira yritti nuolla kissan joka oli hämillään saamastaan huomiosta. Nyt tämä uuni tuore tulokas (1v) on sopeutunu ja tulee koiran kanssa hyvin toimeen.

Meille hoffi otettiin hevostilan pihapiirin vartijaksi (koko piha aidattu). Nyt uros on 2v. ja aivan ihana tapaus. Rakastaa pikkulapsia, vieraita aikuisia haistelee ja sitten nuolaisee. Se mitä toivoimmekin koiraltamme on täyttynyt, eli haukkuu kumealla isolla äänellä kun vieraita saapuu pihaan. Koira on itse aurinkoisuus, leikkisä, tulee hyvin toimeen kissojen ja hevosten kanssa.

 Minua varoitettiin rodusta, se luonneominaisuuksista (vaativa, ei sovi lapsiperheeseen, hermoheikko). Varoittajat tosin itse ovat näyttelyihmisiä. Ehkeivät he ajatelleet, mitä varten hoffi on tehty, eli pihapiiriin vartijaksi. Mitään mistä he varoittivat, ei ole esiintynyt.  Pidän hoffia samankaltaisena pihamaalla kuin esim. entisiä pystykorviamme, haukkuu mutta siihen se jääkin ;). Samalla perusrauhallinen, mutta toisaalta hyvin leikkisä. Sisar on taas täysin "ADHD". Eli riippuu koirasta. Tämän hoffin vanhemmat eivät ole mitenkään sukulaisia. Vaativuutta en ymmärrä, toisaalta, minä joka olen harrastanut ja kasvattanut hevosia 30 vuotta, en ehkä asiaa enää osaa nähdäkään. Määrätietoisuus ja johdonmukaisuus eläinten koulutuksessa on itsestäänselvyys.