Hovawart?

Kunnon kasvatuksella luotettava, varma ja lapsirakas koira. Omistaan huolen pitävä ja uskollinen.

Koiran kuin koiran saa kuitenkin pilattua tunariomistajat, kuten tästäkin ketjusta käy ilmi.

t. Kolmas hoffinpentu talossa

Erittäin vahtiviettinen ja isäntään kiintyvä. (Lähisukulaisella oli)

En ole tavannut toista koirarotua jonka oppimiskyky on niin nopea. Toisaalta välillä tuntui että otus on täysi tampio, vaikea selittää. Kiva koira kokonaisuudessaan, mutta ensikoiraksi tai pikkulapsiperheeseen en suosita minäkään.

Omituinen pakkaus poikkeuksellista rodullista älykkyyttä yhdistettynä rantanplanmaiseen typeryyteen.

Keskustelun aloituksesta näyttää kuluneen jo aikaa, mutta haluanpa jakaa oman näkemykseni siitä huolimatta. Koirat ovat aina olleet osa elämääni ja perheeseemme tuli ensimmäinen Hovawart ollessani 7-vuotias (nyt neljäs menossa). Ensimmäinen hoffimme oli äärettömän älykäs ja ymmärsi eron aikuisen ja lapsen välillä. Koskaan en joutunut olemaan varuillani ovikellon soidessa tms. koira kyllä totteli kun sen käski odottaa.

Rotu on haastava ja ymmärrän kyllä minkä vuoksi sitä ei suositella ensimmäiseksi koiraksi tai perheeseen, jossa on pieniä lapsia. Ihminen, joka ei koiraa tai koiran tarpeita ymmärrä, pystyy sen helposti pilaamaan. Hovawartin koon ja käyttötarkoituksen vuoksi seuraukset voivat tällöin olla surulliset. Toisaalta, jos tietää mihin ryhtyy Hovawarttia ottaessa ja on valmis tekemään töitä koiran kanssa, uskon tuloksen olevan hyvä. Itse olen lapsesta saakka oppinut ottamaan koiran huomioon niin etten ole (lapsenakaan) omalla toiminnallani aiheuttanut tilanteita, joissa koira tuntisi tarvetta puolustautua. Esim. suin päin silittämään vierasta koiraa, koiran lelujen viemistä, jahtaamista tms. muuta typerää mitä valitettavan usein nykyään näkee.

Oman kokemukseni mukaan rotu soveltuu lapsiperheisiin kuten mikä tahansa muukin vahtivietin omaava rotu, kunhan perheessä ymmärretään kasvattaa sekä koira että lapset elämään toisiaan "kunnioittaen". En vaihtaisi hoffia mihinkään muuhun rotuun.

Ja edelleen painottaen, että minkä tahansa rotuisen koiran saa kyllä osaamattomissa käsissä pilattua ja useammin ongelma on taluttavassa päässä kuin koirassa.

25v ollut hovawartteja....mahtavia tyyppejä, sosiaalisia ,käyttäytyy  paremmin kuin jotkut ihmiset.

Olen 18.v ja elänyt koko elämäni hovawarttien kanssa. Tällä hetkellä meillä on kotona 7.v ja 2v. urokset. Minkään koiran kanssa ei ole ollut isoja ongelmia. Tärkeintä on ehdottomasti perusteellinen koulutus, tiukka kuri ja sosiaalistaminen pennusta asti!

Kaikki neljä hovawart urostamme ovat olleet kuitenkin erilaisia:

Ensimmäinen asui kerrostalossa ja sosiaalistui hyvin. Koira syntyi melkein samaan aikaan kuin veljeni, joten he kasvoivat vauvasta asti yhdessä ja koira tottui hyvin pieniin lapsiin. Koira ei kuitenkaan sietänyt parrakkaita miehiä (esim. joulupukit).

Toinen hoffi oli todella kovapäinen. Olimme muuttaneet maalle kun koira tuli eikä sitä sosiaalistettu tarpeeksi. Olikin vieraita ihmisiä kohtaan paljon varautuneempi kuin ensimmäinen. Lasten kanssa tuli muistaakseni toimeen ihan ok. Minä olin kuitenkin suht. pieni n. 6.v.

Kolmatta hoffiamme (7v.) sosiaalistettiin pennusta asti paljon enemmän kuin edellistä ja pentuna käytettiin näyttelyissä. Noin yksi vuotiaana mörkö-vaihe kuitenkin muutti käytöstä ja koira alkoi stressaantua esim. näyttelyistä (muut koirat ja ihmismäärä?), joten niissä käynti lopetettiin. Tämäkin koira on vieraita kohtaan varautunut. (VAHTIKOIRA!) Vieraiden käydessä ollaan pistetty eri huoneeseen niin ei tarvitse vahtia, koska koira jää hieman keljusti sivusilmällä vahtimaan vieraita. Nykyään menee mielellään eri huoneeseen vieraiden tullessa, koska tietää saavansa olla rauhassa. Ei ole tottunut pieniin lapsiin, joten ei oikeastaan ymmärrä mitä ne ovat.

Neljäs hoffi (2.v) on hieman samanlainen kun ensimmäinen. Tietysti helppo luonne on tehnyt koirasta "helpon". Moni on kehunut kuinka koira on niin rauhallinen ja pentuna oli useasti äidin työpaikalla ihmisten rapsuteltavana. Tykkää lapsista, mutta ei aina ymmärrä omaa kokoaan, joten aikuisen pitää olla vahtimassa. Tämä koira ei ole vieraita kohtaan kovinkaan varautunut. Tietysti haukkuu ovikellon soidessa, mutta kun on vieraita haistellut on valmis kipeämään syliin.

Kaikki koiramme ovat vahtineet/vahtivat pihaa ja haukkuvat ovikellon soidessa, mutta kyseessä on kuitenkin vahtikoira. Jotkut koirat ovat enemmän varautuneita vieraita kohtaan kuin toiset, mutta jokainen koira on luonteeltaan erilainen ja käyttäytyy erilailla. Koira vaati ehdottomasti pomon! (kunnon koulutus ja tiukat rajat niin kuin alussa mainitsin.) Liian usein omistajat pilaavat koiran! :( Loistava koira osaaville ja pitkäjänteisille omistajille! Perheessä leppoisa "sylikoira" ja kiintyy kovasti perheeseen. Myös hyvä harrastuskoira. :) Meidän koirien kanssa on harrastettu mm. jäljestystä, henkilöhakua ja nose workkia. En kyllä vaihtaisi rotua. Jokainen hoffimme on ollut/on aivan ihana!

Tässä kun tätä kirjoitan pöydän ääressä koirat käyvät vuorotellen "sylissä" (etupää lepää sylissä ja takajalat lattialla) ja haukkuvat kun postiauto käy tuomassa postin. En kyllä vaihtaisi mihinkään muuhun rotuun ❤

Tää koira tarvii paljon liikuntaa. Kertoisipa joku sen mun kaverille,moka pissataa sitä ulkona n. 1 min :(

Pelottavia kokemuksia itselläni tästä rodusta. :( En yhtään väheksy osaamattoman omistajan roolia tässä, mutta itse en ainakaan rotua omaan lapsiperheeseeni ottaisi.

Havaintoja naapurustossa asuvasta (ja koko naapurustoa terrorisoivasta) yksilöstä: todella kova haukkumaan, "räyhäämään", vahtiviettinen, vartioi ja paimentaa laumaansa ja hyökkää varoittamatta "uhkana" pitämänsä kimppuun, ryntäilee piha-aidan takana ja pyrkii jatkuvasti ulos pihaltaan, koko kortteli pelkää koiraa ja välttelee nykyisin kävelemästä talon ohi, koira on karannut ja hyökännyt pihalta lukuisia kertoja, purrut sekä toisia koiria että ihmisiä. En tiedä onko tämä vain huonosti sosiaalistettu vai päästään viallinen yksilö, mutta normaalia tuollainen käytös ei laumaeläimenä tunnetulle kotikoiralle ole.

Vierailija kirjoitti:

Olen 18.v ja elänyt koko elämäni hovawarttien kanssa. Tällä hetkellä meillä on kotona 7.v ja 2v. urokset. Minkään koiran kanssa ei ole ollut isoja ongelmia. Tärkeintä on ehdottomasti perusteellinen koulutus, tiukka kuri ja sosiaalistaminen pennusta asti!

Kaikki neljä hovawart urostamme ovat olleet kuitenkin erilaisia:

Ensimmäinen asui kerrostalossa ja sosiaalistui hyvin. Koira syntyi melkein samaan aikaan kuin veljeni, joten he kasvoivat vauvasta asti yhdessä ja koira tottui hyvin pieniin lapsiin. Koira ei kuitenkaan sietänyt parrakkaita miehiä (esim. joulupukit).

Toinen hoffi oli todella kovapäinen. Olimme muuttaneet maalle kun koira tuli eikä sitä sosiaalistettu tarpeeksi. Olikin vieraita ihmisiä kohtaan paljon varautuneempi kuin ensimmäinen. Lasten kanssa tuli muistaakseni toimeen ihan ok. Minä olin kuitenkin suht. pieni n. 6.v.

Kolmatta hoffiamme (7v.) sosiaalistettiin pennusta asti paljon enemmän kuin edellistä ja pentuna käytettiin näyttelyissä. Noin yksi vuotiaana mörkö-vaihe kuitenkin muutti käytöstä ja koira alkoi stressaantua esim. näyttelyistä (muut koirat ja ihmismäärä?), joten niissä käynti lopetettiin. Tämäkin koira on vieraita kohtaan varautunut. (VAHTIKOIRA!) Vieraiden käydessä ollaan pistetty eri huoneeseen niin ei tarvitse vahtia, koska koira jää hieman keljusti sivusilmällä vahtimaan vieraita. Nykyään menee mielellään eri huoneeseen vieraiden tullessa, koska tietää saavansa olla rauhassa. Ei ole tottunut pieniin lapsiin, joten ei oikeastaan ymmärrä mitä ne ovat.

Neljäs hoffi (2.v) on hieman samanlainen kun ensimmäinen. Tietysti helppo luonne on tehnyt koirasta "helpon". Moni on kehunut kuinka koira on niin rauhallinen ja pentuna oli useasti äidin työpaikalla ihmisten rapsuteltavana. Tykkää lapsista, mutta ei aina ymmärrä omaa kokoaan, joten aikuisen pitää olla vahtimassa. Tämä koira ei ole vieraita kohtaan kovinkaan varautunut. Tietysti haukkuu ovikellon soidessa, mutta kun on vieraita haistellut on valmis kipeämään syliin.

Kaikki koiramme ovat vahtineet/vahtivat pihaa ja haukkuvat ovikellon soidessa, mutta kyseessä on kuitenkin vahtikoira. Jotkut koirat ovat enemmän varautuneita vieraita kohtaan kuin toiset, mutta jokainen koira on luonteeltaan erilainen ja käyttäytyy erilailla. Koira vaati ehdottomasti pomon! (kunnon koulutus ja tiukat rajat niin kuin alussa mainitsin.) Liian usein omistajat pilaavat koiran! :( Loistava koira osaaville ja pitkäjänteisille omistajille! Perheessä leppoisa "sylikoira" ja kiintyy kovasti perheeseen. Myös hyvä harrastuskoira. :) Meidän koirien kanssa on harrastettu mm. jäljestystä, henkilöhakua ja nose workkia. En kyllä vaihtaisi rotua. Jokainen hoffimme on ollut/on aivan ihana!

Tässä kun tätä kirjoitan pöydän ääressä koirat käyvät vuorotellen "sylissä" (etupää lepää sylissä ja takajalat lattialla) ja haukkuvat kun postiauto käy tuomassa postin. En kyllä vaihtaisi mihinkään muuhun rotuun ❤

Mielestäni on monta erilaista, mutta hyvää tapaa toimia koiran kanssa. Eikä niin, että se itselle luontainen tapa olisi muillekin se ainoa oikea. Mielestäni avainsana koiran kanssa yhdessä toimimiseen on kommunikaatiotaidot. Ja kyllä, hovawart on tuttu rotu.

Vierailija kirjoitti:

Ja olemme miehen kanssa molemmat kokeneita koirankasvattajia. Hovawarteissa on jonkun verran pelkopurijoita ja samanlainen tapa kuin esim. belggarilla että ei varoita millään tavalla ennen kuin nappaa kiinni. Suosittelisin myös flattiä nyt kun elämäntilanteenne on muuttunut ja vauva vie luonnollisesti koiraa enemmän huomiota.

Hovawart pentueitako olette kasvattaneet miehesi kanssa? Vai kasvatatteko jotain muuta rotua?

Olin tässä koiranäyttelyssä ja juttelin kahden eri hovawartin omistajan kanssa ja molemmat sanoivat että ei ne mitään hankalia ole, harva yksilö on hankala

Nimenomaan! Luulen, että Hoffin käytös on pitkältä koulutuskysymys. Varmasti ihanne koira kun sen jaksaa kouluttaa pentu ym.. koirakoulussa ammattilaisen kanssa.

Eihän mikään rotu voi olla niin tyhmä, ettei opi kuka meille on tuttu ja saa tulla mielihyvin ja kuka tuntematon jonka kanssa täytyy olla valppaana.

Hovawart on ominaisuuksiltaan hyvin monipuolinen harrastuskoira sekä uskollinen perheen lemmikki. Hallitsevan ja itsenäisen luonteensa ja fyysisen voimakkuutensa vuoksi hovawart vaatii kuitenkin omistajakseen varman koirankäsittelijän, jotta koiran pitovaikeuksilta vältyttäisiin.

Hovawartin ominaispiirteisiin kuuluukin yhä vahva reviiri- ja vartioimisvietti.

Hoffi sopii oikein hyvin lapsiperheeseen ja ensimmäiseksi koiraksi, kunhan se koulutetaan kunnolla. On vartiointitaipumusta, mutta kun sosialistetaan pentuna niin ei mitään hätää. On myös erittäin terve rotu.

Kahden hoffin omistajana voin sanoa, että maailman ihanin koirarotu perheelleen, mutta meillä jo aikuiset koirat ja kun tulee vieraita (vaikka kävisivät joka päivä) eivät voi marssia ovesta sisään, koska koira on kiinni heti, ellei ihminen peräänny. Hoffit suojelevat pihaa ja omistajaa kaikelta ja siksi meilläkin on portilla kyltti, joka kieltää astumasta sisäpuolelle.

Tämä ei ole koulutuskysymys vaan rodunomaista käytöstä. Olemme puolisoni kanssa kisanneet vuosia pk lajeissa ja kyseessä ei ole kummallekaan meistä ensimmäiset koirat.

Lapsemme olivat jo teinejä ensimmäisen hoffin tullessa ja koira kyllä heidän kanssaan kävi metsälenkeillä ja uimassa, mutta lasten kavereiden tullessa koiria ei voinut pitää vapaasti, ellei vanhemmat olleet paikalla.

Edelleenkin maailman parhaat koirat, jos on valmis varautumaan kaikkeen.

En ottaisi pikkulapsiperheeseen.Meillä oli mutta ei tykännyt pienistä lapsista.ei omista eikä muiden.Tarkkaan piti vahtia lasten kanssa.

Niin voimakas vahtivietti etten uskaltaisi jättää esim kouluikäisten kanssa,joilla ravaa kavereita.upea rotu muuten!

Meille tuli pienikokoinen (30kg) ja ihmisrakas narttu kun lapsi oli 4. (Minulle bonuslapsi ja kävi vain viikonloppuisin). Koira ei ollut koskaan lapselle vihainen, nuorena innostui lapsen kiljumisesta ja riehumisesta itsekin leikkimään, eli juoksentelemaan talossa. Ja siinä saattoi vaan jyrätä lapsen kumoon.

Nykyisessä tilanteessa hoffi on jo 12 ja hänen elämään tuli uusi lapsi. Otti lapsen nopeasti omakseen ja osaksi laumaa. On innoissaan kun lapsi tulee, häntä heiluu ja hakee rapsuja, mutta ei enää lähde leikkiriehumiseen yhtään mukaan. Mutta jos on saamassa juuri ruokaa, luun tai jotain. Saattaa vaan kävellä lapsen 'läpi'. Eli ei väistä tai kunnioita lapsen tilaa yhtään. Ja siinä voi pieni taapero muksahtaa kumoon kun hoffi kääntyy 180 astetta nopeasti kohti mielenkiintoisia juttuja.

Itse rakastan koiraani yli kaiken ja se ottaa vieraat hyvin vastaan jos olen itse paikalla. Ketään vieraita en päästäisi taloon ilman omaa läsnäoloani. Enkä jättäisi lapsen kanssa kahden edes viereiseen huoneeseen.

Parasta hoffissa on se, että se katsoo minusta eri tilanteissa mallin, että miten tässä pitää käyttäytyä. Eläinlääkärissä kun lääkäri lähestyy, koira peruuttaa ja katsoo minua. Jos sanon iloisella äänellä, että antaa mennä vaan niin sen jälkeen ell. saa koskea ja tehdä mitä vaan. Jos vähänkin komennan vaikka kissaa, toista koiraa tai mitä vaan on hoffi heti mukana puolustamassa mukana ja tulee auttamaan. Ja jos komennan kissaa jostain tekemisestä ja seuraavalla kerralla kissa tekee saman tempun minun huomaamatta, hoffi komentaa omatoimistesti ja tulee 'kielimään' minulle, että nyt on kissa tuhmasti.

En tiedä voisiko toteutua lasten kanssa myös? Jos siis komentaisi lasta jostain asiasta ja koira päättelisi että noin ei saa tehdä, äiti on sen kieltänyt. Niin komentaisiko hoffi lasta omatoimisesti? Tähän myös kiinnittäisin huomiota.