Älkää jääkö kotiäideiksi!
Jätin mukavan ja haastavan työn 1 -vuotta sitten lähteäkseni mukaan mieheni ulkomaankomennukselle.
Komennuksen aikana syntyi esikoisemme.
Palasimme parin vuoden kuluttua Suomeen. Saman tien aloimme rakentamaan taloa perheellemme.
Tarkoitukseni oli palata työelämään esikoisen täytettyä 3 vuotta. Aloin kuitenkin odottaa kuopustamme, enkä kokenut reiluksi aloittaa uutta työtä raskaana ollessa. Jäin siis kotiin.
Kuopuksemme ollessa 2-vuotias päätimme lähteä ulkomaankomennukselle. Tällä kertaa komennusta kesti 5 vuotta.
Suomeen palattuamme tärkein tehtäväni oli jälleen kotouttaa lapset uuteen kulttuuriin; tukea koulu-,
kaveri- ja harratusasioissa.
Vuoden kuluttua kaikki oli mallillaan ja aloitin itse opinnot. Opintojen päätyttyä en kuitenkaan ole saanut työtä. En myöskään saa työmarkkinatukea puolisoni korkean palkan vuoksi. Olen täysin varaton ja riippuvainen miehestäni.
Nyt mieheni ei enää halua elättää minua. Olen saanut kuulla olevani laiska turhake ja elätti.
Mieheni tekee matkatöitä, joten kodin ja lasten hoitaminen on täysin minun harteillani - kuten se on ollut koko 13 vuoden ajan. Vastineeksi huolenpidosta saan maksuttoman yösijan ja ruuan, en käyttörahaa esim. vaatteisiin, elokuvalippuihin, kahvilakäynteihin. Kaikki ed. mainitut asiat ovat minulle saavuttamattomia ylellisyyksiä. Samaan aikaan mieheni käyttää palkkarahojaan surutta omiin tarkoituksiinsa. Hänestä saan tehdä, mitä haluan, mutta en hänen rahoillaan. Sanottakoon, että mieheni saa palkkatuloja 12.500 EUR/kk.
Olen kärsinyt keskivaikeasta masennuksesta vuosia ja tilelleni tippuvat lapsilisät menevät terapeuttipalkkioihin. Nyt mieheni haluaa lapsilisät käytettävksi perheen yhteisiin hankintoihin.
Edessä on avioero. Mieheni haluaa sitä, koska ei aio elättää minua enää. Koko 13 vuoden aika, jona hoidin perheen asioita hänen voidessa keskittyä uranluomiseen, on ollut hänestä täysin arvotonta velttoilua. Sanottakoon vielä, ettei hän ole osallistunut perheen arkeen ja kotitöihin edes kotona ollessaan tai viikonloppuisin.
Varoitankin kaikkia kotiäitejä: Olkaa tarkkoja ja huolehtikaa omasta sosiaaliturvasta kotona ollessa. Älkää myöskään uhrautuka puolisonne työn vuoksi, koska loppupeleissä miehenne voi kuitenkin mitätöidä kaiken (fiksut, hyvin päjäävät lapset, siistin ja kauniin kodin...).
Kommentit (55)
ja jos on viikko/viikko -systeemi, ei elareita makseta.
Sukulainen hoiti 6 lasta (melko pitkät ikäerot) kotona. Tuet olivat hyvät (perheverotus mm. vielä voimassa lähes koko ajan).
Mies oli sitä mieltä että lapset hoidetaan kotona ja on hyvätuloinen ja hyvin koulutettu.
Kun viimeisestä lakkasi kotihoidontuki, alkoi samat vaatimukset ja arvostusta ei tullutkaan yhtään.
Kaikki lapset menestyviä, hyvin koulutettuja, kohteliaita, koti kaunis ja ruoka hyvää.
hei kiitos että kirjoitit tämän!kuulostaa kauhealta! Mutta kamaliin avioliittoihin kai sitä itse kukin ajautuu, lapsia halutessaan! Ole onnellinen lapsistasi ja ota ihmeessä ero!!! Olen nuori (-ehko) pienten lasten kotiäiti ja lähdimme juuri ulkomaille. Vaikka mieheni toistaiseksi vaikuttaa ihan kohtalaiselta on hyvä muistaa, miten voi käydä jos ei pidä puoliaan oman koulutuksensa ja työnsä suhteen! on ihmeellistä miten mies voi ajatella, että lapset kasvavat fiksuiksi vain itsekseen ilman aikuisen täysipäiväistä panostusta, se on raskasta työtä!!! Mutta onneksi olet tehnyt sitä myös itsellesi etkä vain hänelle. Nyt sinulla on ihanat lapset! Minä laitoin juuri mieheni pesemään oman pyykkinsä, koska hän ei arvostanut yhtään tekemääni työtä. Minusta kotiäitiyteen ei kuulu aikuisen ihmisen pyykin peseminen!
hei kiitos että kirjoitit tämän!kuulostaa kauhealta! Mutta kamaliin avioliittoihin kai sitä itse kukin ajautuu, lapsia halutessaan! Ole onnellinen lapsistasi ja ota ihmeessä ero!!! Olen nuori (-ehko) pienten lasten kotiäiti ja lähdimme juuri ulkomaille. Vaikka mieheni toistaiseksi vaikuttaa ihan kohtalaiselta on hyvä muistaa, miten voi käydä jos ei pidä puoliaan oman koulutuksensa ja työnsä suhteen! on ihmeellistä miten mies voi ajatella, että lapset kasvavat fiksuiksi vain itsekseen ilman aikuisen täysipäiväistä panostusta, se on raskasta työtä!!! Mutta onneksi olet tehnyt sitä myös itsellesi etkä vain hänelle. Nyt sinulla on ihanat lapset! Minä laitoin juuri mieheni pesemään oman pyykkinsä, koska hän ei arvostanut yhtään tekemääni työtä. Minusta kotiäitiyteen ei kuulu aikuisen ihmisen pyykin peseminen!
Miksi ylipäätään aloit opiskella noin myöhään?
Sitä saa mitä tilaa. Yleensä ja valitettavasti.
Ihme lapanen kyllä olet....
Sukulainen hoiti 6 lasta (melko pitkät ikäerot) kotona. Tuet olivat hyvät (perheverotus mm. vielä voimassa lähes koko ajan).
Mies oli sitä mieltä että lapset hoidetaan kotona ja on hyvätuloinen ja hyvin koulutettu.
Kun viimeisestä lakkasi kotihoidontuki, alkoi samat vaatimukset ja arvostusta ei tullutkaan yhtään.
Kaikki lapset menestyviä, hyvin koulutettuja, kohteliaita, koti kaunis ja ruoka hyvää.
Niin joo ja perheen lapset sanovat että isän panos kotona on ollut lähes 0, on varmaan käskenyt olla hiljaa ja odottanut valmista.
Mutta viestisi otsikko oli väärä. Ei kotiäitiys ole syy mihinkään, vaan miehesi asenne. Ei ole erossa elättämisestä kyse, sillä eihän miehesi tartte rahaa. Tuo mies ei vaan halua enää olla kanssasi.
Toi on fiksu lause: älkää uhrautuko puolisonne työn vuoksi. Olet kuitenkin tehnyt arvokkaan työn lastesi eteen ja kun eroatte alat saada tukiakin.
Minä luulin, että olen haluttu työmarkkinoilla mutta enpäs ollutkaan.
Kuvittelin, että 10v. monipuolinen työkokemus ja 2 tutkintoa ja lapsetkin jo tehtynä olisi merkinnyt jotain mutta pah.
Hain mm. sellaista työtäkin johon 2 ammattitutkintoani, harrastukseni ja jopa kotiäitiys olisi antanut täydelliset valmiudet mutta en päässyt edes haastatteluun.
Töihin pääsin kun kävin lyhyen tyhjänpäiväisen kurssin jossa oli 2 harjoittelua, pääsin töihin toiseen harjoittelupaikkaan.
Kotiäidiksi jäävän tulisi osata turvata selustansa. Esim. Kirsi Salo puhui fiksuja eilisessä iltapulussa.
Jos antaa miehen hoitaa kaikki raha-asiat niin käy kuin ex rva Mikkoselle.
saamastaan palautteesta.
Täsmentäisin kuitenkin vielä muutamaa seikkaa. Ensinnäkin kotiäitiys ei ole ollut minulle helppo valinta. Olin ollut itsenäinen palkansaaja jo vuosia ennen työelämästä lähtemistä.
Olen jo heti alusta alkaen yrittänyt saada miestä osallistumaan arkirutiineihin. Olen ollut valtavan pettynyt, ettei hän ole ollut kiinnostunut lastenhoidosta tai näiden kanssa touhuamisesta.
Olen ollut myös tietoinen työelämän haasteista ja olen pyytänyt rutiinitöihin osallistumista lähinnä viikonloppuisin ja loma-aikoihin.
Olen aikoinaan yrittänyt neuvotella itselleni pientä käyttörahaa omiin harrastuksiin jne. Olen myös pyytänyt häntä maksamaan vapaaehtoista työeläkettä. Kaikki ehdotukseni ovat saaneet tylyn vastaanoton.
Hän haluaa elää kotonaan kuin täydenpalvelun majatalossa. Omasta mielestään hänen ei ole ollut tarpeellista esim. vaihtaa vaippoja, viedä lasta lääkäriin, kokokata viikonloppuna, laittaa tiskit tiskikoneeseen. Hänen ei tarvitse tehdä kotitöitä, koska minä olen kotiäiti ja kotityöt on kotiäidin työtä, myös viikonloppuisin ja lomalla.
Viime vuonna lopetin hänen pyykkinsä pesun. Vastineeksi hän ei enää vaihda autoni renkaita. Niinpä, pyykkiä pestään viikottain, renkaat vaihdetaan kahdesti vuodessa...
Olen tehnyt kotiäitityötäni kaikesta huolimatta vapaaehtoisesti. Olen tällä tavoin yrittänyt paikata lapsilleni isän poissaolot sekä pitää perheen yhdessä. Palkkiokseni olisin kaivannut tukea ja kiitosta, en elätiksi haukkumista.
Niin, kotona olo vuosia on jo 13.
Ja miehesi ei siis yhtään arvosta,sitä että on saanut keskittyä omaan uraansa ja sinä olet hoitanut lapset ja kodin.
Hoida itsesi kuntoon...masennus pois ja lakkaa olemasta lattiamatto!
Toivottavasti et ole ollut niin tyhmä, että teillä on avioehto?
Itse olen ollut kotiäiti 15v. ja meillä on yhteiset rahat eli saan käyttää rahaa juuri niin paljon kuin tarvitsen ilman erillistä lupaa tai pyyntöä.
En todellakaan suostuisi olemaan mikään kotiorja ilman rahaa ja päätösvaltaa koskien omaa elämääni ja kotiani.
Taistele! :)
Ei siis yhtään työkokemusta ennen kotoon jäämistä. Täytyy vaan tyytyä sijaisuuspätkiin ensin. takana on ihan lyhyitä, kaksi n. 4kk pätkää ja nyt on menossa eka 1,5 vuoden sijaisuus. Tämän jälkeen olen toiveikas seuraaavista työpaikoista, kun kokemusta alkaa jo olla.
Eipä silti, ei mulla ihan valipaikalla väliäkään ole. Hyvinhän noilla ansiosidonnaisillakin elää, ja työpaikkojen välissä on kiva aina vähän huilia!
Ap on unohtanut elää omaa elämää ja mennyt miehen ja lasten vaatimusten mukaan. Kotiäiti ei ole aina hyvä äiti.
Elämä pilalla kun ei itsestä välitä. Oliko parasta aloittaa nyt? Käske miehesi hoitaa lapset ja häivy.
Että mielestäni kotiäitiys ei ole työ. Normaalisti uraäidit joutuvat iltaisin ja viikonloppuisin tekemään kaikki ne samat hommat työnsä lisäksi, jotka kotiäidit tekevät viikon aikana. Toisaalta ymmärrän miestäkin, koska miehelle puolison elättäminen voi olla henkisesti raskasta. Elämä sujuisi helpommin ja reilummin jos se nainenkin menisi työhön. Aika usein se kotiäitiys on kotona istuskelemista miehen rahoilla. Lapset ovat vain tekosyy helppoon elämään ja työelämän ulkopuolelle jättäytymiseen. Varsinkin suomessa ollessaan nainen kyllä on tietänyt mihin ryhtyy kun on jopa 13 vuotta ollut vain kotona. On ihan selvää, että siinä vaiheessa on vaikea päästä työelämään kiinni ja mikään avioliitto ei ole välttämättä ikuinen.
Että mielestäni kotiäitiys ei ole työ. Normaalisti uraäidit joutuvat iltaisin ja viikonloppuisin tekemään kaikki ne samat hommat työnsä lisäksi, jotka kotiäidit tekevät viikon aikana. Toisaalta ymmärrän miestäkin, koska miehelle puolison elättäminen voi olla henkisesti raskasta. Elämä sujuisi helpommin ja reilummin jos se nainenkin menisi työhön. Aika usein se kotiäitiys on kotona istuskelemista miehen rahoilla. Lapset ovat vain tekosyy helppoon elämään ja työelämän ulkopuolelle jättäytymiseen. Varsinkin suomessa ollessaan nainen kyllä on tietänyt mihin ryhtyy kun on jopa 13 vuotta ollut vain kotona. On ihan selvää, että siinä vaiheessa on vaikea päästä työelämään kiinni ja mikään avioliitto ei ole välttämättä ikuinen.
ei ole helppo valinta tehdä toisin kuin valtavirta.
kotiäitiys sallitaan jos perhe ui rahassa ja näyttää sen. muuten ei.
Olin itse 3 vuotta poissa vakinaisesta työpaikasta - sijainen oli tuttu talon sisältä ja suosittelin itse häntä tehtävään. Kun palasin hoitovapaalta minua pyydettiin tekemään määräaikainen 6kk projektityö ja sen aikana työyhteisössä tehtiin työtehtävien uudelleenjärjestelyjä, joiden seurauksena sijaisestani tuli uusi esimieheni ja hän sai kaikki aikaiemmin minulle kuuluneet työtehtävät. Eli minusta ns. väliportaan esimiehestä tuli kuta kuinkin assari... Ja minä typerä luulin, että voin hoitovapaan jälkeen palata tuttuihin työtehtäviin ja asemaan... Eli työelämä ei todellakaan kohtele tasapuolisesti lakisääteisiä perhevapaita käyttäviä naisia.
Sinä taannut kotona, ei tuoreita näyttöjä työelämästä.
Vähän tuota samaa pelkään omallekin kohdalleni kun palaan töihin lapsen täyttäessä kolme. Noin pitkässä ajassa ehtii maailma muuttua.
On nämä kinkkisiä juttuja, naisen elämää..
onneksi avioehtoa ei ole. Mies on kyllä viime viikkoina kiikutellut jos jonkinlaista paperia allekirjoitettavaksi. Turhaan.
On totta että uraäidin arki on varmasti stressaavampaa kuin omani. Olen ollut viimevuodet kotona osittain juuri siksi, ettei mieheni ole ollut halukas tulemaan vastaan ja ottamaan osaa kotitöistä harteilleen. Olen katsonut, että en jaksa suorittaa sekä töissä että kotona. Nyt, kun lapset eivät ole enää pieniä, en sitten kelpaa työnantajille.
Pidin aina selvänä, että perheen vanhemmat hoitavat yhdessä ansiotyössäkäymisen, kotityöt kuin lastenhoidonkin. Pahaksi onneksi mieheni paljastui muuksi kuin luulin.
Opetttaa jotain miehellesikin. Kerro, että lähdet pois viikonlopuksi mies voi harjoitella viikonloppuisän elämää.
miettikääpä omalle kohdallenne asiat toisin päin: sinä olet se joka käy töissä.
minun palkkani ei ole lähellekään yhtä suuri kuin ap:n miehen. käyn siis töissä ja kotiin tullessani jaamme kotityöt kuta kuinkin puoliksi. minä kuitenkin tuon kaiken rahan kotiimme, ainoastaan lapsilisät ovat miehen käytössä. maksani kaiken: kodin, ruuan, vaatteet, ihan kaiken. mies osallistuu tekemällä kodin työt, hoitamalla lapsia, pyörittämällä kodin arkea minun töissä ollessani.
tämä elättäjän osuus ei ole hirveän herkullista, varsinkin kun yhteiskunnan tuet lapsilisää lukuun ottamatta lakkaavat. itse olemme kuitenkin tulleet tähän tilanteeseen vapaaehtoisesti ja voimme valita toisinkin koska tahansa.