Emme harrasta seksiä nykyään lainkaan, alan jo tottua tähän :/

Mikäs sinun ongelmasi on, mies? Haluttomuus ilmeisesti, kun tuolla tavalla älähdit.

sanoin, ongelmani vatipäiset sovistinaiset jos ei käynyt selväksi.

Millä oikeudella mies on piilohomo ja nainen vain normaali jos ovat haluttomia?

Ps. haluja löytyy kuten myös niiden tyydyttäjä

Mun ja miehen soppari on ettei meistä tule kämppiksiä, parisuhde loppuu jos seksi loppuu - ei ole mitään järkeä kärvistellä ilman meille tärkeää hellyyden muotoa eikä myöskään olisi ok että halukas osapuoli hakisi fyysisen kontaktin ulkopuolelta että monet eivät edes yritä tehdä yhteisen elon hyväksi mitään. Vähän kun tulee takapakkia niin heti ollaan eroamassa. Jokainen taaplaa tyylillään oli niitä lapsia tai ei, avoliitto/avioliitto, seksiä/ei seksiä ym. Itse ollut 15v. avoliitossa, lapsiakin löytyy kuten myös elämää kaikkine nousuineen ja laskuineen:)Tsemppiä kaikille:)

20 vuotta. Toki tuossa 70 jälkeen voi odottaa molemmilla hiipumista, mutta siihen asti toivon todella että liitossa kipinä iskee kuten ennenkin.

Ai niin, 4 lasta ja paljon tehdään joka päivä tämän suhteen eteen. Ehkä juuri siksi tuo seksikin pelaa!! Kyse ei todellakaan ole "vähän takapakkia" jos läheisyys loppuu!!?? Meille se olisi merkki siitä ettei toinen enää rakasta tosissaan. Miksi silloin pitäisi roikkua yhdessäkään?

Haluttomuus voi kuule johtua erittäinkin monesta syystä, mistä kenelläkin: Terveydelliset syyt, siitä kyseisestä parisuhteesta, oman pään sisällä tapahtuvista asioista jne. Kyllä oli kuule meilläkin kiihkeää 20 vuotta sitten suhteen alkuaikoina, vaan eipä ole enää. En silti miestäni homoksi epäile:)

Meillä on hellyyttä, halailua, suukkoja ja suudelmia, mutta seksiä äärimmäisen harvoin, koska mies ei halua hakea ongelmaansa apua. Hänellä on myös aina ollut heikko libido eikä ilmeisesti kaipaa enempää seksiä. Itse haluaisin. Olimme jo eroamassa, mutta huomasimme, että yhdistäviä asioita on paljon muitakin kuin lapset ja seksi, eli vaikka ne olisivat/ovat poissa, haluamme silti jatkaa yhdessä. En enää suhtaudu uskottomuuteen tuomitsevasti ja olen kertonut miehelle, että voin kuvitella ottavani muualta vastaan sitä, mitä en saa kotoa, jos tilaisuus tulee. Hänellä on tietenkin vapaus samaan. Hän ei juuri puhu mielenliikkeistään, mutta vaikutti, että tämä olisi hänelle ok. Sen hän sanoi, ettei hänkään usko, että eroaisimme uskottomuuden takia.

On hienoa nähdä, että meitä on muitakin. Minulla on takana 30 vuotta avioliittoa ja olen huomannut nyt parin viimeisen seksittömän vuoden aikana sen, että alkoholi on vienyt mahdollisuuden koko hommaan. Viimeiset haparoivat yritykset kaatuivat siihen, että toinen ei yksinkertaisesti kykene mihinkään. Olla siinä sitten itse fiiliksissä. Siitä johtuen on alkanut kammoamaan tätä stressaavaa tilannetta. Olkoon niin, että hävisin viskipullolle viehättävyydessä, on kai sekin parempi häviö kuin toinen nainen. Mutta kasvattaa tämäkin itseinhoa ja alemmuuskompleksia ihan kivasti :(

Onko se seksi sitten välttämätöntä parisuhteessa? Suhde voi olla aivan onnellinen ilman seksiäkin, mikäli molemmille osapuolille se sopii.

Itse varmasti sopeutuisin tähän vaikka loppuelämäksi mutta pelkään että miehellä menee kuitenkin kuppi joskus yli (vaikka seksiongelmat hänestä johtuvat, kun ei seiso niin ei seiso). En halua että meidän perhe menee rikki tämän asian vuoksi ja siksi asia ahdistaa kun en tiedä sopiiko tämä asia miehelle vai ei. Mies kun ei halua koko seksiasiasta puhua.

Edustan suhteen miespuolista henkilöä. Omaa tilannettamme (en kutsu sitä edes suhteeksi) kuvailisin sanoilla molempia osapuolia hyödyttävä kumppanuus. Hyödyttävä siten, että arkiset askareet voidaan jakaa. Hoitaa kauppa-asiat, siivoukset, muut kodin askareet jne.

Seksiä ja muutakaan hellyyttä emme harrasta. Vuoteessa on näkymätön muuri, keskellä vuodetta ja sitä ei ylitetä. Asiasta on tullut tabu,

siitä ei saa puhua, kumppani kokee sen hyvin hankalaksi keskustelun aiheeksi. En olekaan ottanut asiaa esille pitkään aikaan. Enkä aio enää ottaa, koska tähän näköjään tottuu. Alea jacta est. Tunteet haalenevat ja ennenpitkää

katoavat, yksi kerrallaan. Harmillista sinänsä, koska itse olen hyvin aktiivinen itsestäni huolta pitävä ihminen ja olen aina pitänyt hellyydestä ja seksistä.

mikä mättää? ekö naisesi vain halua? miten kestät tuollaista ja kaiken päälle asiasta ei voi edes puhua?!

Ei ilmeisesti halua mua ollenkaan enää, viimeksin ollut seksiä vuosi sitten. Oon ihan normaalin näköinen, jopa kauniskin, fiksu, normaalipainoinen ja sellainen jonka luulisi kelpaavan. Mutta kun ei niin ei. Ilmeisesti mies ei pidä mua enää naisena ollenkaan kun on kaksi lasta... Näin jossain vauheessa vaivaa kun laihdutin ja ostin kivoja vaatteita, ei huomannut yhtään mitään. Itsetunto on aika nollassa, vaikea uskoa et kelpaan enää kellekään. Mut kiva jos on kohtalotovereita edes.