Paskimmat puolet omakotitalossa asumisessa?

Meillä on muualla ollut hyvät naapurit. Okt:ssa kävi toisin.

Ja pitää olla valmis pitämään talo kunnossa, kaikenlaista tekemistä on koko ajan.

pärjää paljon halvemmalla kuin taloyhtiömuotoisessa asunnossa. Tietysti silloin pitää olla valmis itse tekemään pikkujuttuja (ei rakettitiedettä vaan valmis joskus tarttumaan vasaraan tai maalisutiin) ja erityinen etu on, jos tuttavapiiristä löytyy myös asioista tietäviä. Näin asuminen ja kaikki remontit tulee hurjan paljon halvemmaksi kuin samat neliöt vaikka kerrostalossa.



Otetaan vaikka putkiremontti. Se maksaa nykyään ainakin 500€/m2. Eli tällaisen 140m2 omakotitalon pelkkä putkiremontti maksaisi kerrostaloasuntona 70 000 Euroa.... Vähintään siis. Me remontoitiin talo katosta lattiaan väliovia ja pistokkeita myöten + uusittiin putket. Ammattityöt teki ammattimies, itse tehtiin purku ja helpompia rakennustöitä. Rahaa meni alle 50 000 Euroa ja kämppä on tosiaan viimeisen päälle. Kerrostalossa tuolla ei olisi edes putkiremonttia tehnyt ja päälle kaikki muut remonttikulut.

* Kiinteistövero

* Vakuutusmaksut

Lumityöt jos on pitkä pihatie niinkuin meillä

Jos yksityistien varrella, tienhoitomaksut ja se että niitä vastaan harvoin saa yhtikäs mitään muuta kuin talvella hiekoittamattoman ja kesällä kuoppaisen tien

* Se, että hajoaa mitä vaan, kaiken hankit itse ja jos ei osaa itse korjata, tulee hemmetin kallista

asuvat yksityistien varella ja kaikki maksut joutuu jokainen vuokrissaan ja vastikkeissaan maksamaan. Kuka ne kerrostalojen kiinteistöverot maksaa, jollei asukkaat.

Asuminen loppujen lopuiksi halvempaa kuin osakehuoneistoissa tai vuokralla, koska voi itse vaikuttaa kulutukseen eikä tarvi maksaa muiden kuluja kun omiaan vaan.

Pihatyöt, erityisesti lumityöt, yök!

Yksinäisyys, pihalla ei ole seuraa jos ei sitä erikseen sinne kutsu (meillä oli ihania naapureita kerrostalossa)

Jatkuva remontoinnin tarve (meillä uudehko okt joten tämä on vielä pientä verrattuna rintsikkaan)

Kaikki korjaustyöt joutuu itse järjestelemään

Maan tasalla asuminen, ei naapureita ihan lähellä (joskus pelottaa olla yksinään)

Omalla kohdallani viihdyin kerrostalossa paaljon paremmin.

Olihan sen varmaan mukavaa: nuoriso luukuttaa musiikkia ja naiset huohottavat paneskelun ääniään. Niitä on kiva kuunnella kerrostalossa ja haistella vielä tupakin käryä, kun röökääjät käy parvekkeella tai polttaa sisällä:D

Meillä on muualla ollut hyvät naapurit. Okt:ssa kävi toisin.

Joo, se on tuurista kiinni, millaiset naapurit sattuu. Meillä on ollut kahdessa viime paikassa tosi hyvät naapurit (paritaloyhtiö ja nyt rivitalo). Saas nähdä, miten käy, kun seuraavaksi ehkä omakotitaloon.

Pitäisi olla joku rekisteri persoonallisuushäiriöisistä, mielisairaista ja rikollisista ihmisistä...

Oikeasti on olemassa outoja ihmisiä. Yksikin työkaveri on saanut uhkauksia, kun hänen puolellaan olevan ison koivun oksa ulottuu jossain korkeudessa naapurin tontille, jonne sitten putoaa syksyllä lehtiä. Ja tuo on varmasti pientä verrattuna joihinkin ongelmanaapureihin.

-lumityöt

-muurahaiset sun muut ötökät joita tunkee pihalta sisään

-ruohonleikkuu

-haravointi

-sadevesikourujen puhdistus yms.

-ikkunoiden pesu

-yleisesti ottaen usein enemmän erilaisia huoltotöitä kuin kerrostalossa

Ei kyllä ole huonoja puolia, jos plussat ja miinukset ovat vaakakupissa. Lumitöissä saa erittäin hyvää pakollista liikuntaa, eikä hikinen työ hyvissä varusteissa ole inhottavaa. Korkeakorkoisissa nahkanilkkureissa ei kyllä pärjää, eikä muissakaan kaupunkivarusteissa. Vaatteita siis pitää olla joka lähtöön. Ja kunnolliset välineet pihanhoitoon, jotka huolletaan kuntoon seuraavaa kautta varten.



Pihasuunnittelussa pitää ottaa huomioon mihin talven lumet kasataan: näin on siivoaminen mukavaa. Nurmikkoa kohtuudella, niin ei tarvitse valittaa haravoinnista.



Omakotiasuja on tekijä (tai pitäisi olla). Tarvitaan kädentaitoja ja viitseliäisyyttä, ehkäpä myös silmää kauneudelle, luonnon arvostamista, rauhan rakastamista, omissa oloissaan viihtymistä. Pimeänpelkoiset tarvitsevat pihavalaistusta, varkaita pelkäävät hälytysjärjestelmiä. Säilytystilaakin tarvitaan mitä erikoisimmille välineille (ruohotrimmeri, oksasakset, kasviharso, kompostikuivike, ylijääneiden terassilautojen varasto, sadetinsuutin, maalipurkit, kesäkukkien amppelit, talven lyhdyt, lintulaudat ja talipallot ym. ym.)



Rintamamiestalosta taas voi olla montaa mieltä, kun niitä tosiaan on homeisia tai muuten "pommeja". Samoin tontin sijainti ja koko sekä liikenneyhteydet vaikuttavat asumisviihtyvyyteen (tai onnellisuuteen). Kun kaikki tekijät naapureita myöten ovat kohdallaan, niin ei voi kuin ihmetellä ettei tämä ole kaikkien unelma :-)

Ootte jotenkin niin koomisia, kun valitatte lumitöistä :-) Siis haloo laiskat isoperseet. Aiemmin tehtiin kaikki mahdolliset talon työt itse, siis kaikki. Lapset osallistuivat hommiin. Kerrostaloasumisen myötä kukaan täällä Suomessa ei haluaisi tehdä enää mitään. Pitäisi vain saada istua rauhassa istua sohvalla salkkareiden ääressä. Nyt kun on ollut muutama luminen talvi, pk-seutu on hukkunut lumeen, koska kukaan ei suostu vapaaehtoisesti liikauttamaan hanuriaan. Huudetaan apun valtiota, kaupunkia, huoltoyhtiötä, säälittävää. Terveet ihmiset...meillä tehdään lumitöitä päivittäin, töitten jälkeen, ei aamuisin. Lapset häärii mukana omien koliensa kanssa. Hiki tulee, ei tarvita kuntosaleja eikä kukaan ehdi istua sisällä pelaamassa. Kerrostaloon en tule ikinä muuttamaan, ei ole ihmisen paikka asua ja kokemusta on siitäkin.

terv. onnellinen rintamamiestalon asukki, kolmen lapsen äiti

on patalaiska mies. Joudun yksin tekemään kaiken: lumityöt, haravoinnit, haravointijätteen poiskuljetuksen, kompostin huollon, sisäremontit (lähinnä maalausta, sisustusta, listoja, naulojen laittoa, lamppujen vaihtoa). Päälle tietysti myös lastenhoito, ruoanlaitto ja siivous kun kotiäiti kerran olen.



Lumitöitä mies on joskus yrittänyt, mutta tekee ne niin huonosti että mä joudun tekeen ne uudelleen, samalla vaivalla teen ne sitten itse alusta alkaen. Se idiootti kasaa ne lumet suunnilleen keskelle kulkureittejä ja mahdollisimman vähällä työllä niin etten pääse kaksostenrattaiden kanssa kulkemaan pihaan. Ja jos jättäisin ne lumet noin, niin ne sulaisivat keväällä jättilammikoksi, siinä olisi sitten kiva ulkoiluttaa lapsia monta viikkoa kuravellissä ja pilata nurmikko.



Mutta kun se olin minä, joka tähän omakotitaloon kerran halusin, niin itsepähän saan kärsiä. Onneksi tolla pöntöllä on edes ok palkka.

lapsuuteni kokonaan omakotitalossa ja en haluaisi sitä itselleni. Lumitöitä tehtiin, haravoitiin ja leikattiin nurmikkoa. Rätin kanssa käytiin kaikki ikkunapellit läpi ja jatkuvasti ne olivat siitepölyssä + tietysti ikkunoita pestiin. Ruohonleikkuu oli iso operaatio, koska ennen sitä piti kerätä kaikki kävyt ja putoilevat oksat pois nurmikolta. Joku meistä lapsista joutui myös aina puskannostajaksi, kun isä leikkasi ruohoa (= nosti harvanvarrella käsittämättömässä melussa erinäisten pensaiden oksia). Nurmikon lisäksi soraista ajotietä haravoitiin ja ojanurmikosta kerättiin tieltä putoilleita kiviä. Nurmikkoa kasteltiin, laattojen välejä puhdistettiin, räystäkouruja puhdistettiin. Taloa maalattiin tiiliseinää huollettiin jollain aineella ja me lapset kuivasimme seinää käsikuivurilla (kuulostaa täysin älyttömältä). Harjalla putsailtiin kuistia ja kiveystä, hävitettiin muurahaisia. Käsin tiskasimme varmaan vuoden, ennen kuin saatiin pesukone korjatuksi/korvatuksi. Lukko oli rikki varmaan kaksi vuotta, joten yhdestä ovesta ei päässyt sisään.



Mökillä odotti toinen työmaa ja me lapset käytimme aikamme töitten väistelyyn. Ei sovi minulle...

lapsille ei tule naapurin lasten kanssa niin läheiset suhteet, ainakaan tällein pienenä. Rivarissa ja kerrostalossa niitä leikkikavereita riittää ja sama piha missä leikitään. Nyt kun asutaan omakotitalossa, niin 4 ja 6 vuotiaani joutuvat leikkimään yksin pihalla kun kukaan naapureiden lapista ei tule koskaan mukaan leikkimään. Katsotaan myöskin vähän kieroon jos lapset menevät toisten pihoille hakemaan kavereita ja kysymään voiko tulla leikkimään. Jotenkin ollaan enemmän vaan oman perheen ja omien tarha kavereiden kanssa.

Nyt kun on ollut muutama luminen talvi, pk-seutu on hukkunut lumeen, koska kukaan ei suostu vapaaehtoisesti liikauttamaan hanuriaan. Huudetaan apun valtiota, kaupunkia, huoltoyhtiötä, säälittävää. Terveet ihmiset....

Mun on ihan pakko korjata: Helsingin lumikaaos ei johtunut siitä, että ihmiset eivät viitsi omilla pikku kolillaan kolailla. Mietis vaikka hetki millaista on kolailla kaupungissa. Kestäis aika kauan kun joka kolallisen kantaisi lumenkaatopaikalle tai mereen.

Minä nautin, ainoa miinus on hämähäkit!

Pihalla pitäisi AINA tehdä jotain. Talvella lumitöitä, kesällä leikata nurmikkoa, leikata pensaita, poistaa rikkaruohoja, haravoida, nyppiä kukkia, pestä terassia, öljytä pihakalusteita, kastella nurmikkoa. Ihan kamala homma vaikka piha olisi melko pienikin, niinkuin meillä. Ja mä en ole laittanut mitään perennoita tms. koska en jaksa hoitaa. Monille pihatyöt on hyvinkin mieleisiä ja terapeuttisia, minulle ei. Kuitenkin halua että piha olisi edes suht siistin näköinen. Mä en oikeasti tajunnut miten paljon pihatöitä pitää pienelläkin pihalla tehdä ja miten paljon siihen menee aikaa ja rahaa. Kaikki pihaan liittyvä on tosi kallista. Muuten tykkään omakotiasumisesta.