Ylisuojellut ainoat lapset. 6-7-vuotiaan perässä äiti kävelee koko ajan

Mutta se on eri asia kuin että leikkii vieressä asuvan kaverin omakotitalon pihassa.

Koulussakin pitää selvitä, sitten syksyllä. Ja koulumatkoista.



t. ap

Meillä pojalla neurologinen diagnoosi ja on kyllä tarvinnut perään katsomista paljon isommaksi

nämä "keskenään leikkivät" 6-vuotiaat ovat kovilla koulun alkaessa, kun omat "viidakon lait" eivät enää pädekään, vaan joutuu noudattamaan koulun sääntöjä! Aika harvoin on ongelmaa siitä, että lasta olisi ylisuojeltu. Valitettavan yleistä on tuo päinvastainen toiminta! Kyllä 6-vuotiaiden perään kuuluu vielä katsoa. Ei heitä pidä päästää aikuisen silmän ja korvan ulottumattomiin.



Muualla maailmassa tämä kyllä tajutaan, mutta Suomessa kasvaa "niin fiksuja ja aikaisin itsenäistyviä" lapsia, ettei heitä tarvitse enää 6-vuotiaina kasvattaa vanhemman toimesta....



No, koulu ja päiväkoti tekevät sitten näiden keskenään kasvaneiden vintiöiden kanssa voitavansa!

Ja kuka hullu päästää kylään 6-vuotiaan jos ei tunne vanhempia?

se itsenäinen mussukka lähtee jonkun "kaverin" tai puolitutun mukaan pihalta. Lapsethan ystävystyy minuutissa ja saattaa kutsua kylään vaikkei edes nimeä muista. Sitten soitellaan lapsen kotoa tutuille äideille ja kysellään että onkos sitä meidän jesseä näkynyt... eikä kukaan tiedä missä se on.

pärjätä ekaluokalla heti alusta asti yksin? Ainakin meilläpäin lapset on aamupäivä-ja iltapäiväkerhossa.



Omat lapset on vielä pieniä, ja mua myös säälittää ja vähän rasittaakin ne lapset, jotka pistetään pihalle pois jaloista. Ne on sitten siinä meidän kanssa, pälpättämässä koko ajan, näyttämässä temppujaan jne. Ihan kiva, joo, jos leikkisivät minun lapsieni kanssa, mutta ei se heitä kiinnosta (koska ikäeroa on) vaan heitä kiinnostaa vaan se aikuisen huomio. Mä en vaan jaksais katsoa vieraan lapsen potkulautatemppuja sataa kertaa peräkkäin, tai kuunnella kun lauma pikkupoikia kälättää kaikki toistensa päälle omia kuulumisiaan. Joskus on haluttanut mennä soittamaan naapurin ovikelloa ja sanoa, että JUTTELE SUN LAPSES KANSSA, se on sun hommas kerran lapsen teit.

saati kaikille riitä ip-kerhopaikkoja. Ja sinne ip:nkin on kuljettava jotenkin. Ei ne ole aina samassa rakennuksessa.



Meidän lapsella on ip-kerhoon matkaa n 1 km. Lisäksi lapsen pitää osata mennä yhtenä aamuna yksin toiselle koululle ja sieltä sitten omaan kouluun loppu päiväksi.

Meillä on siskon perhessä kahdet kaksoset (5v ja 2v). Tuota ylisuojelevampia vanhempia ei olekaan. Viisivuotiaat eivät saa tehdä juuri mitään kun voi voi jotain voi sattua.



Meidän ainokainen 5v katsoo ihmeissään ja kysyy vaivihkaa minulta että miksi serkut ei saa sitä ja tätä (ihan vaikka ottaa itse vauhtia keinussa, kävellä hiekkalaatikon reunalla, kiipeillä kivillä jne). Vaikea tuohon on mitään keksiä vastaamista.

on noita hyysääjävanhempia monilapsisissakin perheissä :D

jptka eivät viitsi huolehtia ja katsoa lastensa perään vaan sysäävät velvollisuuden naapureille. Kyllä alle kouluikäinen tarvitsee vielä aikuisen valvontaa.

mihin on niin kiire ettei ehdi lapsen kanssa olla?

Meillä on yks tuttavaperhe ja kun he tulevat meille kylään, 9-vuotiaalla pojalla on mukana välipala, vaikka hyvin tietävät, että meillä tarjotaan kyllä syötävää. Eikä siis ole mikään erityisruokavalio, mutta kun kellosta katsotaan, että kolme tuntia ateriasta, se on välipalan aika! Kun tuo lapsi lähtee sitten meidän lasten kanssa ulos, äiti varmistaa että lapsella on varmasti pipo ja hanskat ja vetskari kiinni...vaikea olla nauramatta. Kyseessä älyttömän kiltti poika, joka ei ikinä sano että en paa hanskoja.



Sitten pojalta käydään välillä kysymässä että onko kylmä tai jano. Ja muutaman kerran kyläreissun aikana kysytään että onko nälkä. Pari vuotta sitten kysyttiin vielä myös että pissattaako.



Ja se jatkuu ja jatkuu...meidän 15 v esikoisella on kaverina ainoa lapsi ja ylihuolehtimisella ei ole mitään rajoja. Nuori saa olla meilläkin max. 2 tuntia, arkisin pitää olla kotona klo 19 ja nukkumaan klo 21.30. Karkkipäivä on lauantaisin, ruokailuajat kellon mukaan, eikä nuori saa käydä missään nuorten menoissa ikinä.



Eräällä tutulla on yli 30 v ainokainen ja huolehtiminen jatkuu...

Mä en vaan jaksais katsoa vieraan lapsen potkulautatemppuja sataa kertaa peräkkäin, tai kuunnella kun lauma pikkupoikia kälättää kaikki toistensa päälle omia kuulumisiaan. Joskus on haluttanut mennä soittamaan naapurin ovikelloa ja sanoa, että JUTTELE SUN LAPSES KANSSA, se on sun hommas kerran lapsen teit.

mä en oikeasti jaksa noita kato kato -tyyppejä. Mieluummin sitten menen lapsen kanssa jonnekin kauemmaksi ulkoilemaan kun kuuntelen tuota huutoa.

meidän pihalla käy yksi lähitalon lapsi ja se on aivan mahdoton. En jaksa sitä riehumista ja huutoa ja sitä että koko ajan pitää kieltää vierasta lasta. Minua ei enää kiinnosta se että juokseeko hän pallon perässä tielle jne mutta jos kepeillä hakataan toisia tai työnnetään kiipeilytelineeltä alas niin pakkohan siihen on puuttua. Yleensä en enää viitsi mennä pihalle jos hän on siellä, ei vaan jaksa.

Vanhemmat on sitä mieltä että "täytyyhän sen opetella kun kuitenkin sitten kouluiässä". Joo, mahdollisimman pian kun opettelee tuon häiriökäyttäytymisen niin hyvä tulee!

Olen se siis joka päätti ettei lapset ole yhdessä, kun rajat on niin erilaiset.

Syy on se, että yleensä pojat rikkoo porukalla noita rajoja ja en halua naapurin emäntää kimppuuni.

Varsinkaan kun ei ole mitään pelättävää, kun asuinseutu on rauhallista.

Omani on 8v. saa käydä lähikaupassa, puistossa ja urheilukentällä, sekä kävellä kavereiden luokse.

Monesti ylihuolehtivat ovat myös hysteerisiä pelkäämään lapsensa puolesta.

Tälle 7v. sopii paremmin itseään 1v. nuorempi lapsi kaveriksi, kuin poikani.

Itse olen saanut kuulla siitä, että katson lapseni perään, kun syy seuraamiseen ei näy minun ollessani läsnä. Ja jos en ole läsnä, saan kuulla siitä, että ei ole sujunut...



Koskaan ei ole hyvä ja minulla ei ole mitään syytä selitellä kenellekään mitään, koska kaikki tuntuvat olevan niin sosiaalipornon perään, ettei viitsi ilmoittautua kohteeksi.



Olen mielummin ylisuojeleva äiti. Se on em. syistä meille parempi vaihtoehto.

Omaa lastani en päästä naapureiden pihoille leikkimään vielä 7-vuotiaana. Syynä se että varsinkaan 7-vuotiailla pojilla ei tunnu olevan kaikilla kauheasti järkeä päässä. Sen huomaa siitä kun meidän taloyhtiön pihalle kerääntyy saman ikäisiä poikia (joiden vanhempia en ole kaikkia edes koskaan nähnytkään)leikkimään että ryhmässä järki tuntuu usein katoavan päästä. Esiintyy tönimistä, nipistelyä, kepeillä huitomista, kiroilua, huudetaan toisille turpa kiinni jne. Mielestäni on vastuutonta päästää lapsia muiden pihoille mekkaloimaan. Lähdemmekin usein karkuun pihaelämää koska olen kyllästynyt olemaan pihan lapsille yleisenä lapsenvahtina kun omat vanhemmat ei välitä.

"Tää on taas niin taattua "fakta homma" -keskustelua!"



En jaksa edes lukea ketjua loppuun, koska joka kohta on täynnä ärsyttäviä yleistyksiä, jotka pitävät paikkaansa ehkä 10%:lla porukasta. Sitten mammat kilvan puolustevat omaa näkemystään, yrittämättä edes ymmärtää toista puolta ja kertovat ääriesimerkkitapauksia. Jokainen joka tuntee tekevänsä itse oikein, tietää sen varmasti sydämessään, ilman että tarvitsee täällä suu vaahdossa muille todistella ;o)

Kavereita asuu lähitaloissa. Ja se on kaikille vanhemmille ok. Yksi perhe on sellainen, jotka haluavat että lapset on vain keskenään eivät muiden kanssa.



En ymmärrä miten normaali lapsi muka jalostuu siitä että hänet eristetään oman ikäisistä kavereista. Mutta tämä on AV.

Ja AV:lla on kaksi vaihtoehtoa



Lapsi on heitteillä tai

Perässä kuljetaan kuuloetäisyydellä



Muita vaihtoehtojahan ei ole, eihän?

ap ei mitenkään voi omien naapurustokokemustensa perusteella tehdä sellaista päätelmää, että kaikkia ainokaisia suojellaan jotenkin enemmän kuin niitä lapsia, joilla on sisaruksia. Kyllä se on ihan vanhemmasta kiinni.

aikaa lapsensa kanssa.



6-vuotias on vielä aika pieni lapsi. Ei sen ikäisen tarvitse pärjätä kovin paljon itsekseen. Muistakaa että lapsissa on paljon kehityseroja. Joku toinen saattaa olla kovinkin reipas pienenä ja toinen tarvitsee sitä aikuisen läsnäoloa enemmän. Oma lapsemme itsenäistyy kovin pienin askelin joten antakaa meidän toimia sillä tavalla kuten toimimme. Pitäkää tekin huolta niistä omistanne ja käykää välillä katsomassa että mitä siellä pihalla Oikeasti tapahtuu.

Uskon että nämä huolettomat vanhemmat ovat niitä onnekkaita, joille ei (vielä) koskaan ole sattunut mitään ikävää.



Kun omalle lapselle sattuu tapaturma tai lapsi sairastuu vakavasti, tai jopa kuolee, asiat asettuvat uuteen perspektiiviin.



Minä olen yksi noista ylihuolehtivista äideistä. Esikoiseni kuoltua olen tajunnut elämän olevan vain pienestä kiinni ja jos voin lapsiani jotenkin suojella niin varmasti sen teen.



Ja oletteko tulleet ajatelleeksi paljonko Suomessakin on lapsensa menettäneitä ja niitä, joiden lapsi on vakavasti sairas tai vammautunut?

Meidän kohta 5-vuotias ihmettelee, miksi tossa lähikadulla hänen kokoisensa lapset kulkevat aina itsekseen pitkin katuja. Sillä kadulla on solkenaan kaupungin vuokrakämppiä. Samojen talojen vähän isommat lapsukaiset juoksevat muitten pihoilla leikkimässä ja ties hörppivät juoppojen jättämiä juomia metsiköistä. Joo en haluaisi olla ennakkoluuloilen vuokra-asujia kohtaan, köyhä ruppana itsekin olen, mutta pistää vaan silmään.