YO-lahjaksi on ok antaa rahaa, mutta häälahjana moni vieroksuu sitä, miksi?

Olen hyvä ostamaan tarpeellisia asioita tutuille ihmisille ja tuntemattomien juhlissa en käy.

aikuisen pariskunnan oletetaan tienaavan tarpeeksi. Ylioppilaan taas ei oleteta tienaavan välttämättä mitään.

Pyrin aina antamaan tavaraa.

mutta näiden häälahjakirjoitusten perusteella voi hyvin tehdä johtopäätöksen, että kaikki oikeasti haluaisi saada rahaa lahjaksi tavaran sijaan, mutta muille pitää antaa sitä roinaa, koska pitää periaatteesta olla vittumainen vieras.

koska ykeensä vanhemmat maksavat juhlat.



Hääpari haluaa vieraiden maksavan juhlansa. Siksi ei hääparille rahaa, koska sehän ei ole lahja vaan sisäänpääsymaksu.

rahaa (häälahjaksi). Ihan siitä syystä, etten osaa ostaa sopivaa tavaraa lahjaksi. Ongelmana on myös se, että useimmiten hääparilla on jo kaikkea, joten he saavat sitten omien mieltymystensä mukaan käyttää häälahjarahan.



Kun menimme miehen kanssa naimisiin, suurin osa lahjoista tuli rahana enkä laittanut sitä yhtään pahakseni.

Kerro hyvä yo-lahjoja

Pyrin aina antamaan tavaraa.

Ehkä siinä kohtaa mennäänkin metsään lahjoja hankittaessa jos aletaan ajatella juhlan luonnetta eikä juhlakalun luonnetta.

eniten annetaan. Mä olen ainakin kritisoinut (en muista olenko täällä, mutta muuten) vain sitä, että hääpari itse kerjää sitä rahaa. Eihän ylioppilaat ja rippilapsetkaan pyydä sitä rahaa kutsussa. Siksi heille varmaan mieluummin sitä annetaankin

En vieroksu rahan antamista häälahjaksi, mutta jotenkin ajattelen asian näin:



ylioppilas on muuttamassa todennäköisesti uuteen, ensimmäiseen kotiin ylioppilaaksi tulon jälkeen. Hänen tarvitsee hankkia tosiaan monenlaisia asioita, mutta en ala hänelle ostamaan mitään kattilaa ja muuta, koska en tiedä, mitä hän mahdollisesti saa kotoaan mukaan tai mitä hän on jo saanut muilta. Ja mahdollisesti uudelle paikkakunnalle muuttaessa syksyllä rahan tarvetta voi olla mm. takuuvuokran maksamiseen.



Hääparille puolestaan mielelläni ostan jotain tavaraa. Itse pidän siitä, jos hääparilla on lahjalista jossakin, jolloin tiedän, että lahja on mieluinen. Jos tunnen hääparin paremmin, tiedän, mistä he todennäköisesti pitävät, vaikkei lahjalistaa olisikaan. Silloin haluan hankkia jotain sellaista, jota he välttämättä eivät itse itselleen hankkisi (ehkä koska se on kallis, ei välttämättä välttämättömyys asia, mutta joka kuitenkin on mieluinen.



Jotenkin itse en ainakaan olettanut naimisiin mennessäni, että kukaan olisi välttämättä edes tuonut lahjaa/rahaa, vaan juhlien järjestämiseen oli muut syyt kuin se, että jollakin tavalla itse hyötyisimme juhlista. Eli häälahjan hinnalla ei ollut merkitystä meille, emme laskeneet, että maksamme vieraan ateriasta x euroa, joten lahjan tulisi olla vähintään tämän x euron arvoinen.



Eli tuoreella ylioppilaalla on enemmän tarvetta rahalle mielestäni kuin hääparilla, joka mahdollisesti on asunut yhdessä jo 10 vuotta.



Ja en tosiaan paheksu rahankaan antamista, mutta ehkä mieluummin itse ostan lahjakortin johonkin liikkeeseen, jolloin lahjasta, vaikka de facto lahjakorttikin on rahaa, siitä tulee jollain tavoin henkilökohtaisempi.



Ylioppilasta harvemmin itse tunnen, vaan tunnen hänen vanhempansa, jolloin en edes ajattele, että lahjan tulisi olla jollain tavoin "henkilökohtainen", vaan raha on hyvä valinta.

Se rahan pyytäminen tilinumerolla on vaan niin noloa.

Valtaosa kuitenkin tuo rahaa tai lahjakortin jos ei mitään toiveita esitä. Näinhän tapahtuu yo-juhlissa.

pesämunaa opiskeluja varten, lahjan antaminen on tietyllä tavalla varattoman tukemista, joten lahjan antaminen rahana ei ole noloa.



Rahan antaminen häissä on minusta myös ok, silloin, kun pari on hyvin nuori, ei maksa itse häitään, ja antajalla on vankempi taloudellinen asema kuin hääparilla, ja lähinen sukulaisuussuhde. Silloin se toimii myös pesämunan antamisena.



Muuten minusta rahan antaminen on jotenkin noloa ja rahvaanomaista. Ja se viittaa tosiaan siihen, että rahan antaja antaa taloudellista tukea saajalle. Ei toimi kavereiden välillä.

on vaan kertakaikkiaan tosi noloa. Ei kukaan ylioppilasjuhlissaan sitä tee, ja jos tekisi, niin ihan varmasti paheksuisin, eikä tekisi mieli antaa mitään.

on vaan kertakaikkiaan tosi noloa. Ei kukaan ylioppilasjuhlissaan sitä tee, ja jos tekisi, niin ihan varmasti paheksuisin, eikä tekisi mieli antaa mitään.

Sen verran käytöstapoja pitää olla.

Emme kutsuihin kirjoita missään nimessä mitään tilinumeroa, eikä lahjalistoja ole. Lahjalistaa ei ole sen takia, että yksinkertaisesti emme halua mitään kippoja tai kannuja, emmekä varsinkaan koriste-esineitä. Meillä on jo kaikkea emmekä halua täyttää kaappeja enää yhdelläkään tarjoiluvadilla. Toivottavasti siis vieraat tajuavat, etteivät hanki mitään kalliita vaaseja. Mieluummin pelkkiä kukkia.



Yo-juhlissa sain laadukkaan paistokasarin ja muita kodin tarvejuttuja, kuten hopeisen kakkulapion. Nämä olivat silloin mielestäni hyödyllisiä, sillä astioita ja muuta oli itselläni vähän. Rahaakin tietenkin sain.



Toivottavasti tuleviin häihimme kukaan ei enää toisi "tarve-esineitä". Raha olisi rehellisesti sanoen paljon tervetullumpaa, mutta sitä ei kehtaa pyytää. Lahjakortitkin olisi hyvä lahja. Mutta kippoja ja kannuja parempi olisi, että toisivat pelkkiä kukkia. Mieluummin jätän riesat ottamatta, sillä ei niitä kirpparillakaan kehtaa myydä -antaja kun seuraavalla kerralla kuitenkin kysyy, missäs se meidän tuoma Aalto-vaasi onkaan esillä..

Itse ajattelen, että yo-lahja on vähän kuin palkkio saavutuksesta. Naimisiinmeno ei ole samanlainen "saavutus", siihen sopii enemmän lahja, jolla on muistoarvoa. Ei kai kukaan aikuinen enää järjestä juhlia vain lahjojen toivossa? Rippijuhlat ja yo-juhlathan usein järjestetään juuri vain ja ainoastaan lahjojen toivossa (siis se lapsi/nuori ajattelee näin, vanhemmat ehkä ei). Naimisiinmenoa aina halutaan juhlia ystävien ja sukulaisten kanssa, juhlitaan rakkautta ym. tekstiä ainakin kuulee perusteluissa aina, joten tästä ei pitäisi ajatella hyötyvänsä rahallisesti jos perustelut pitävät paikkansa.

rahaa (häälahjaksi). Ihan siitä syystä, etten osaa ostaa sopivaa tavaraa lahjaksi. Ongelmana on myös se, että useimmiten hääparilla on jo kaikkea, joten he saavat sitten omien mieltymystensä mukaan käyttää häälahjarahan.

Kun menimme miehen kanssa naimisiin, suurin osa lahjoista tuli rahana enkä laittanut sitä yhtään pahakseni.

Säästyy myös se lahjan metsästämisen vaiva. Mä annan siis mieluummin rahaa. Paljon helpompaa :)

mutta totta, hääparille mieluummin lahja kuin rahaa. Yo:lle rahan antaminen on minusta jees, saapahan ns palkkaa uurastuksestaan, ja voi sitten tehdä rahoilla, mitä itse haluaa ja milloin. Naimisiinmeno ei ole palkan arvoista minun mielestä :)

Naureskellen olen lukenut ketjuja rahalahjoista, joissa 6 hengen perheeltä häälahjaksi sopiva rahamäärä on 20 euroa, tai oikeastaan hääparin pitäisi maksaa vieraille siitä, että paikalle vaivautuvat :) Sitten yo- ja rippilahjaksi ei alle 100 euroa kehtaisi antaa.. Taitaapa kertoa enemmän av-mammojen katkeruudesta rakkauttaan juhlivia kohtaan kuin mistään muusta ;)