Hitto että on ärsyttävää jutella sellaisen kanssa, joka puhuu päälle!

Mä olen sellainen, että puhun ihmisten päälle - ja yritän siitä tosi kovasti pois, useimmiten onnistuen.

En koskaan puhu omia juttuja toisten päälle aihetta vaihtaen, mutta esimerkiksi ystäväni kanssa teen sitä, että lopetan hänen lauseensa jatkaen samasta aiheesta, koska tiedän, mitä hän oli sanomassa. 

Riidan aikana mieheni kanssa teen sitä kiivaammin. Miestäni tämä tapa ärsyttää ihan suunnattomasti ja huomaan virheeni vasta, kun se on tapahtunut. Hänen mielestään en kuuntele häntä. Kuuntelen kyllä, mutta en loppuun asti, koska tiedän, mitä hän on sanomassa. 

Kuuntelen siis aikalailla siihen asti, että toisen pointti tulee selväksi. Se ei ole reilua ketään kohtaan. 

Olen muutenkin sellainen ihminen, joka ei kiertele, eikä kaartele. Haluan tehdä asiat mahdollisimman tehokkaasti ja hidastelu saa hermoni kiristymään. Esimerkiksi, jos sanon lapselle, että nyt syömään iltapala ja lapsi jää matkalla olohuoneesta keittiöön ihmettelemään ihan mitä tahansa, on se mielestäni hyvin ärsyttävää. Riidan aikana maltan mieleni ja kieleni, mutta mies vääntää ja kääntää pointtiaan niin, että hyvä että itsekään pointtiaan ymmärtää kunnolla - tai sitten hän on hiljaa. Kun minä olen hiljaa, puhun harkiten, hitaasti ja valikoiden, odotan vuoroani, hämmentyy mieheni tästä niin kovin, että menee lukkoon. Tuntuu siis, että itselle ei anneta edes mahdollisuutta oppia uutta.

Yritän päästä tästä eroon, mutta varsinkin aikoina - kuten nyt - kun on paljon tekemistä ja paljon pitäisi saada aikaiseksi lyhyessä ajassa, olen elementissäni ja tunne eläväni. Toisaalta inhottavaa, kun esimerkiksi mieheni odottaa minun olevan tehokas, teen ja ajattelen paljon meidän molempien puolesta, mutta kuitenkin häntä ärsyttää tämä puoleni silloin, kun hänellä itsellään ei ole kiire tehdä mitään. 

Tämä on todella vaikeaa tasapainottelua. 

Vierailija kirjoitti:

Mä puhun hermostuksissani toisen päälle. Jos on hyvä ja luonteva olo, en tätä tee. Joidenkin kanssa lähtee laukalle. Tiedostan sen itsekin ja pyrin välttämään vapaamuotoista seurustelua näiden ihmisten kanssa. Asialliset asiat pystyn hoitamaan näidenkin kanssa ilman päällepuhumista.

Mulla sama. Pelkään myös kiusallista hiljaisuutta. Itseäni puheliaampien kanssa on helpompaa, mutta jäisempien tyyppien kanssa valitettavasti menee usein niin että vaikutan kuuntelemattomalta pölöttäjältä. :(

mitä tämmösessä tilanteessa voi tehdä kun joutuu vaan kuunteleen vaikka 10min kun toinen selostaa ummet ja lammet ja sit kun joo myöntelet niin pitkän ajan kuluttua sanoo no nyt sinä tjsp.