Pian 1-vuotias lapsi puree.

Että pure kerran takaisin, mutta se nyt on jo aika radikaalikeino.



Itse ottaisin nyt puhuttelun vakavalla ilmeellä ja katse kontakti-kasvoista kiinni, ilmoittaisin selkeästi että sinä et pure ketään ja siitä seuraa tällainen rangaistus -jäähypenkki tai vastaava, mistä pidetään joka kerta kiinni. Aina puremisen jälkeen tiukka ja voimakas kielto, samalla metodilla, kasvoista kiinni, katse kontakti ja sama rangaistus.

Kaikki kiellot yms vain naurattivat lasta :) Jonkun verran selvittelin tuota puremisjuttua silloin, niin tuon ikäisellä lapsella pureminen on hellyydenosoitus. Lapsi ei tiedä satuttavansa, vaan tarkoittaa hyvää. Tiedän, että tuo pureminen oikeasti tekee kipeää! Meillä lapsella oli kaikki etuhampaat jo puhjenneet kun tuo pureminen oli pahimmillaan. Mitkään keinot ei tuntuneet auttavan ja kovin voimakkaasti en hennonut kieltääkään, kun tosiaan ymmärsin lapsen vain osoittavan hellyyttä. Yleensä otin lasta kevyesti kasvoista kiinni, sanoin "ei saa purra" ja menin pois. Paljon halailin lapsen kanssa ja vihdoin kun lapsi itse hoksasi halaamisen siis niin, että kun sanoo "kuinka ---- halaa" ja lapsi halasi itse takaisin niin siihen pureminen hiljalleen loppui. Lapsi ikäänkuin sai toisen keinon osoittaa hellyyttä :) Muutaman kuukauden tuota puremista taisi kestää, ns. pahin vaihe taisi olla vain kuukauden.

Eivät tajua että heillä on hampaat ja että se sattuu kun tehdään "experimenttejä". Toi jää nopeasti pois, ittestään.