Turha viesti mutta mitä tehdä kun ei jaksa?

hae sairaslomaa. Siinä sulle helppo ja tilanteessasi ainut neuvo/ohje.

vähän että tykkäätkö oikeesti työstäsi vai et?



Jos se on se arki joka ei nappaa, ota siivooja ja tee sinä aikana jotain mistä NAUTIT - mene hemmotteluun hierojalle yms.



Jos tarvit työstä breikin, ota vuorotteluvapaa (jos sulla on 10 vuotta työhistoriaa tai vastaavaa).



Pieniä muutoksia ensin, sitten vasta niitä "radikaalimpi" = lopputili...

Työuupumus hae sairaslomaa. Siinä sulle helppo ja tilanteessasi ainut neuvo/ohje.

Plus se leimaa niin täysin että ihan hevillä en uupumus tai masennusdiagnoosia ota. Siinä menee sairauskuluvakuutukset ja tulevat työpaikat

työpäivät venyy 9-10 tuntisiksi. Töitä joutuu tehdä lisäksi kotona jos haluaa että ne on edes jollain mallilla. Viikonloput menee uupuneena voimia keräten ja illat on viikolla yhtä väsymystä.

Perhekin tarvitsisi aikaa ja huomiota. Olen ylikuormitettu ja mietin mitä teen?

Pienten lasten äitinä en haluaisi myöskään olla yli 8h töissä. Enkä missään nimessä haluaisi tuoda töitä kotiin.

Olen myös korkeasti koulutettu mutta voisin tällä hetkellä harkita tekeväni vaikka myyjän työtä tms.

Kotiäitinä voisin myös olla mutta koska pidän työnteosta en halua jättäytyä kokonaan pois..

Nykypäivänä on niin kummallista kun toisilla ei ole töitä ja ne jotka ovat työelämässä tekevät 2-3 ihmisen hommat.

Työuupumus hae sairaslomaa. Siinä sulle helppo ja tilanteessasi ainut neuvo/ohje.

Plus se leimaa niin täysin että ihan hevillä en uupumus tai masennusdiagnoosia ota. Siinä menee sairauskuluvakuutukset ja tulevat työpaikat

No sitten varmaan jatkat entiseen malliin ja olet kohta narun jatkona. Onnea elämääsi! (Oikeasti, mieti nyt vähän hyvä ihminen mikä sulle on tärkeää)

No sitten varmaan jatkat entiseen malliin ja olet kohta narun jatkona. Onnea elämääsi! (Oikeasti, mieti nyt vähän hyvä ihminen mikä sulle on tärkeää)

SItä on pakko jaksaa tai putoat rattaista ikuisiksi ajoiksi. Suomessa on niin pienet ympyrät että uusi mahdollinen työnantaja varmasti kuulisi jos olisi ollut "burnoutlomalla" ja olet auttamattomasti aina riski sen suhteen. Toisekseen vaikka saisin viikon tai kaksi sairauslomaa ( ja mikäli tulisi z-diagnoosilla, palkka menisi) siitä ei olisi mitään hyötyä. Poissaolon aikana kertyneet hommat olisi edelleen edessä, ei ole sijaista, ei palkata lomatuuraajia, ei ole koko firmassa toista henkilöä joka osaisi hommani. Ensin menisi 2-3viikkoa kaikkien ohjeiden kirjoittamiseen ja opastamiseen. Suo siellä, vetelä täällä. Ja tästä on esimiehille puhuttu vuosia; töitä on noin 4 kertaa enemmän kuin tekijöitä mutta lisää ei palkata. Jokainen poissaolo on aina toisten selkänahasta irti

Nykypäivänä on niin kummallista kun toisilla ei ole töitä ja ne jotka ovat työelämässä tekevät 2-3 ihmisen hommat.

Vaikea uskoa sitä mantraa että Suomessa pitäisi jaksaa pidempään työelämässä kun nyt jo tuntuu siltä ettei täällä ole yhtään työpaikkaa jäljellä 10 vuoden kuluttua

On taloudellisesti kannattavampaa olla onnellinen. Älä raada itseäsi sellaiseen pisteeseen jossa tilastasi alkaa koitumaan kuluja. Laita peli poikki ja ryhdy muutoksiin ennen kuin on myöhäistä.

Millään työpaikalla ei kaikki tee töitä noin. Toki toisissa työpaikoissa vaatii työntekijältä enemmän itseohjautuvuutta, että ei mene tuohon mukaan. Kannattaa oikeasti vähän itse opetella johtamaan itseänsä.



Ekaksi kannattaa määritellä mitkä on ne tärkeimmät asiat, joita pitää saada aikaan. Sen jälkeen kantsii varmistaa esimiehiltä/asiakkailta, että on priorisointi on oikein. Sitten vaan keskittyy täysillä tekemään ne. Melkein työssä kuin työssä riittää, että saa ne tärkeimmät tehtyä huippuhyvin. Muut sitten vaan sinne päin.



Töissä etenemiselle on usein esteenä juuri se, että ei tee eroa isojen ja pienten asioiden kanssa, jolloin kaikesta tulee keskimääräistä laatua. Ihan ok, mutta siinä helposti uuvuttaa.



Kuitenkin työhön kuuluu yleensä sellaisia tehtäviä ja vaiheita, joita ei tarvitse tehdä, tehdään muistioita ja raportteja, joita ei kukaan hyödynnä. Käydään palavereissa, joissa ei päätetä mitään jne.



Hyvä vinkki kokousten tehostamiseen on vaatia asialista etukäteen. Vetäjän on pakko suunnitella. Palaverin alussa voi kysyä palaverin tavoitetta? Katselmointipalavereissa voi varmistaa aluksi, että kaikki ovat tehneet kotityöt ja jos kyllä, niin sitten vasta aloittaa.



Tai sitten voi vaan juosta pyörän vieressä ja uuvuttaa itsensä.

Kannattaa oikeasti vähän itse opetella johtamaan itseänsä.

Ekaksi kannattaa määritellä mitkä on ne tärkeimmät asiat, joita pitää saada aikaan. Sen jälkeen kantsii varmistaa esimiehiltä/asiakkailta, että on priorisointi on oikein. Sitten vaan keskittyy täysillä tekemään ne. Melkein työssä kuin työssä riittää, että saa ne tärkeimmät tehtyä huippuhyvin. Muut sitten vaan sinne päin.

Maileista ehtii lukea hädin tuskin 5%; asioihin ehtii perehtyä siinä vaiheessa kun tulee suunnilleen 3. muistutus jostain, mitään et ehdi suunnitella pidemmällä tähtäimellä jne. Kokouksia on vähän tai ei ollenkaan ja kaikissa on asialista & aikataulu. Kun sitä hommaa - ja niitä tärkeitä, ei edes kiireellisiä- vaan on yksinkertaisesti enemmän kuin on päivässä tunteja!

Turha viesti mutta mitä tehdä kun ei jaksa?

Sä olet tärkeä ja arvokas ihminen :) Toivoa varmasti on ja hyviä tuen saamisen mahdollisuuksia (jopa ilmaisia) löytyy, esim. keskustelutuen ja -avun muodossa: http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?Open…

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/DC0158A5AD979807C225748000295138?Open…

Töissä on ollut helvetillinen kevät, isoja muutoksia jotka nyt alkaa pikku hiljaa järjestyä. Työpäivät venyi kuukausia; pahimmillaan 9h toimistolla + siihen päälle 5-6h kotona etänä / koko ajan mailin & puhelimen ääressä. ( joo, tiedetään että superpalstamamma pystyy tuohon joka päivä eikä valita -mun pää ei näemmä pidemmän päälle kestänyt-) Eikä noista ylitunneista korvata yhtään mitään. Flunssat iski saman tien; 4 flunssaa tämän vuoden puolella muttei ollut mahdollista levätä päivääkään, töitä tein sen minkä pystyin. Nyt sitten väsymys/ uupumus on iskenyt. En jaksa mitään eikä mikään huvita. Voisin vaan nukkua/ maata sohvalla. Kotityöt ei suju ja on fiilis että voisin vaan paiskoa tavaroita raivostuneena; jatkuva rumba laita ruoka-täytä&tyhjennä astianpesukone-imuroi-hoida pyykkiä koneeseen/narulle/kaappiin- kypsyttää. Viikonlopuissa ei ole mitään mukavaa, koko ajan on vaan tekemättömiä töitä ja siivottavaa :( Millä tästä piristyisi tai edes selviäisi?Työpaikanvaihto tarkoittaisi alanvaihtoa ja Suomessa se on käytännössä mahdotonta. Pitäisi perustaa oma firma jos jotain uutta haluaisi, mutta ei se yksityisyrittäjän elämä varmasti helpompaa ole. Kaupankassaksi/siivoojaksi olen ylikoulutettu eikä niihin hommiin oteta kun katsotaan etten siinä hommassa pysyisi kuitenkaan. Plus taloudellisesti siinä ottaisi takkiin niin paljon että fiksumpaa olisi olla karenssi+ansiosidonnaisella ne 500 päivää.

Ruoki perheesi eineksillä pari viikkoa, laita mies pyykkäämään, lepää sohvalla. Ulkoilu autaa saamattomuuteen, kävelylenkit tai vaan puutarhassa istuskelu kahvikupin kanssa.

kuin niistä ei makseta/anneta vapaata. Ilmaista työtä ei työnantajalle kannata alkaa tekemään!

jos ei enää pysty hahmottamaan mitkä työt on OIKEESTI olennaisia ja tärkeitä, eikä osaa priorisoida ja jättää tekemättä niitä täysin turhia hommia, joita pomot kyllä osaa vedättämällä pyytää, ollaan jo aika pahassa kierteessä...



Siihen työhön "hukkuu" ja sokeutuu täysin. Eli silloin täydellinen irtiotto tai työpaikan vaihtaminen voi olla ainoa järkevä vaihtoehto.



Ei burnoutin oireita usein NÄE itse - ennen kuin fyysisesti kroppa pettää.



Sullakin on varmasti tuhat ja yksi "hyvää" syytä miksi tätä täytyisi jaksaa jatkaa, mutta usko pois, se ei ole viisasta.



Pyydä palkatonta vapaata, jää vuorotteluvapaalle - mitä vain, kunhan näkisit että tuo kierre PITÄÄ nyt katkaista!

olis nyt sen siivoojan palkkaamisen paikka.

Lopetat ylitöiden tekemisen niin kauan kuin niistä ei makseta/anneta vapaata. Ilmaista työtä ei työnantajalle kannata alkaa tekemään!

Asiantuntijahommissa ei Suomessa juuri ikinä makseta mitään lisiä/ylitöistä. Tavoitteet on saavutettava, kukaan ei ylitöihin pyydä joten lain mukaan ei ole ylitöitä. Mutta jätäpä työsi tekemättä, niin potkut tulee.

Lopetat ylitöiden tekemisen niin kauan kuin niistä ei makseta/anneta vapaata. Ilmaista työtä ei työnantajalle kannata alkaa tekemään!

Asiantuntijahommissa ei Suomessa juuri ikinä makseta mitään lisiä/ylitöistä. Tavoitteet on saavutettava, kukaan ei ylitöihin pyydä joten lain mukaan ei ole ylitöitä. Mutta jätäpä työsi tekemättä, niin potkut tulee.

Näin minä ajattelisin. Sitten vaan opiskelee ansiosidonnaisella itselleen jonkun järkevämmän ammatin, kun kerran Suomesta ei toista työpaikkaa ap:lle löydy.

On ihan omaa tyhmyyttä ruveta tekemään tuollaisia määriä töitä ilman lisäkorvausta. Täytyy myöntää että olen siihen joskus nuorena perheettömänä itsekin syyllistynyt siinä määrin että muutin työnantajan luo asumaan, mutta silloin ei elämässä ollutkaan mitään muuta kuin työ. Kyllä perheellisen pitää osata rajansa asettaa!

Pidä omaa kirjaa tuosta ylityö rumpasta. On meinaan laitonta jos ylityöt ylittää tietyn määrän niin työnantajalle tulee asiaa viranomaisen kanssa. Näinhan tää taksisuhari ja sen pomoillekin kävi. Jos vaihdat alaa tai kun teillä rauhoittuu voisit pitää puoliasi ja pyytää ylityöt jollainlailla korvattaviksi vaikka juuri noilla vapailla. Kukaan ei ole kone ja työnantajan takia ei kannata itseään tappaa työllä.

miten olisi vuorotteluvapaa. tekisit vaikka vuoden ihan jotain muuta, rauhallisempaa, vähemmän hektistä ja lyhyempää työpäivää. ei kuitenkaan näytä "huonolta" työnantajan silmissä. vaikka oikeesti sairaslomahan sun kannattais ottaa, mut jos et "suostu" sille, niin mieti tätä vuorotteluvapaaideaa...

Pidä omaa kirjaa tuosta ylityö rumpasta. On meinaan laitonta jos ylityöt ylittää tietyn määrän niin työnantajalle tulee asiaa viranomaisen kanssa.

Ylityö on ylityötä vain jos esimies on sitä esittänyt ja työntekijä hyväksynyt. Jos tekee tyhmyyttään/tunnollisuuttaan omalla ajalla töitä, kyseessä ei ole ylityö.