Koirakuume! Onko koirasta enemmän iloa vai haittaa?

tipsusta lähtee karvaa, yllättävän paljon. Sanoi kaverini jolla on tiibetinspanieli.

Jos viitsit nähdä vähän enemmän vaivaa koiruliinisi eteen niin osta havannankoira. Ulkonäöstään huolimatta siitä ei lähde karvaa juuri yhtään jos sen viitsii harjata muutaman kerran viikossa. Lisäksi on pesu 1krt kuussa tai viikossa, riippuen säästä ja vuodenajasta. Hiljainen rotu, ainakin omani. Ja mikä eniten vaikutti meillä valintaan "lapsirakas rotu". Ei kuolaa, eikä ole meillä tuhonnut muuta kuin leluja. Hiekkaa tulee sisään tassuissa jonkun verran mutta mielummin hiekka kuin seinät räässä päivittäin;)

vähän samoja kuin ylempänäkin ketjussa, mutta kuitenkin. Kyseessä oli isohko koira.



- ehkä ihan eniten tuli "yllätyksenä" se, että koiraa ei voi jättää samalla tavalla pitkäksi aikaa yksin kuin vaikkapa kissaa. Siis kyllä asia oli etukäteen tiedossa, mutta silti kun ensimmäisen kerran koiran hankinnan jälkeen tuli mieleen lähteä sukuloimaan viikonlopuksi, pitikin miettiä ihan eri tavalla, että miten koiran hoito hoidetaan ja minkä pituiseen reissuun kannattaa edes lähteä. Yleensä päädyttiin siihen, että jompikumpi jäi koiran kanssa kotiin kun toinen lähti pitemmäksi aikaa kyläilemään.

- hyvänä kakkosena koiran vaatima liikunta. Ei ole ihan huono idea se vanha vitsi siitä, että pitäisi ensin ulkoiluttaa pelkkää talutinta kuukauden ajan ja sitten hankkia koira. Etukäteen ajateltiin, että molemmat kuitenkin käy lenkillä niin siinähän se koira menee mukana. Niin meneekin, mutta koira tarvitsee useamman lenkin päivässä, eikä lenkki voi olla pelkkää eteenpäin juoksemista, vaan koiran pitää antaa haistella ja merkata ja miettiä, eli välillä joutuu itse vain seisomaan hihnan päässä ja odottelemaan, että koira on valmis jatkamaan matkaa.

- koiran pitäisi edes joskus päästä juoksemaan vapaana. Oli se sitten koirapuisto tai maaseudulla tmv, niin koiran koko olemus muuttuuu kun se pääsee riehumaan sydämensä kyllyydestä ilman hihnaa, juoksemaan niin kovaa kuin pystyy jne. Toisaalta koiran hallinnan kannalta on myös hyvä, että koiraa on koulutettu koiran ollessa vapaana ja voimme luottaa, että jos esim. hihna rikkoutuisi tmv, niin 99% varmasti koira olisi silti hallinnassa.

- koiran ruokinta vaatii vähän valmisteluja. Tietysti riippuu, mitä koiralle syöttää, mutta itse ollaan haluttu käyttää osittaista barffiruokaa, jolloin tietysti ruoan tekemiseen menee vähän enemmän aikaa.

- koiralle kannattaa hommata jokin vakuutus, koska jos jotain yllättävää tapahtuu, niin eläinlääkäri maksaa. Kannattaa myös selvittää etukäteen, että paikkakunnallanne on hyvin eläinlääkäripalveluja saatavilla. (Maaseudulla eläinlääkäreillä voi olla hyvinkin vahva tuotantoeläinpainotus.)

- lapset ja koira. Kaikki rodut eivät sovi lapsiperheisiin ja molempia pitää opettaa olemaan toistensa kanssa. Koira on tavallaan yksi lisähuollettava, jonka kanssakäymistä lasten kanssa joutuu vahtimaan vielä tarkemmin.

- yleiset ällöttävyydet: satunnaiset oksennukset matolla, oman ja muiden oksennuksen syöminen, intohimo kaikkeen, mikä haisee paskalle, pentuvaiheessa paskojen siivoaminen, ainainen kakkapussien mukana kantaminen

- pienemmät harmit: kenkien ja johtojen pureskelu, vahingossa pöydältä tönäistyt tavarat, sohvapöydälle ei voi enää jättää voileipää kun itse menee toiseen huoneeseen...



Hyviä puolia taas:

- koira on maailman söpöin

- koiraa rakastaa ihan hirveän paljon, ja toisaalta koira on valmis seuraamaan maailman ääriin omistajan perässä

- lenkittäminen ja koiran puuhien seuraaminen on oikeasti mielenkiintoista silloin kun ei ole itse väsynyt eikä sada

- koira ja lapset yhdessä ovat maailman söpöimpiä

- koiran sanavaraston kasvaminen, eri temppujen opettaminen ja muu koulutus on todella mielenkiintoista ja kasvattaa kärsivällisyyttä





Ehkä siis tiivistetysti, että koiran kanssa oleminen ja puuhailu on kivaa ja ihanaa, mutta nuo käytännön asiat vaativat miettimistä ja järjestelyjä ja välillä myös joistain asioista luopumista, joten kannattaa miettiä, että onko siihen valmis.

Kun koira hankittiin, oltiin miehen kanssa lapsettomia, ja koiran kanssa eläminen oli tosi hauskaa. Purettiin siihen hoivaviettiämme, kun ei koettu vielä olevamme valmiita lapsentekoon. Myöhemmin oon monasti miettinyt, että oltaispa vaan jätetty koira ottamatta ja tehty tuolloin se eka lapsi...



Lasten kanssa koirasta on ollut paljon enemmän harmia kuin iloa. Ja se siivoamisen määrä on ihan tolkuton. Meille ei enää tule koiraa kun tästä nykyisestä aika jättää, koska koira sitoo niin paljon, kun meillä juuri tällä hetkellä ei ole sille hoitajaa matkoja varten tms.

Haluaisin pienen, vähän haukkuvan ja vähän liikuntaa tarvitsevan koiran.

- cavalier kingcharlesinspanieli

- Mopsi

- Kiinanpalatsikoira

- coton de tulear

Muuten kuulostaa ihan ok:lta, mutta aamuisin ei riitä pelkkä metsässä pyörähtäminen, sillä koira ei siinä ehdi kunnolla tehdä asioitaan. Aamuisin hätä on muutenkin yleensä isoin, joten kortteli pitäisi ainakin jaksaa kulkea.

riippuu ihan täysin ihmisen luonteesta. Jos koira tuntuu liian vaativalta hoidettavalta, niin ehkä kannattaisi harkita jotain helppohoitoisempaa lemmikkiä kuten kissaa tai kania.

riippuu ihan täysin ihmisen luonteesta. Jos koira tuntuu liian vaativalta hoidettavalta, niin ehkä kannattaisi harkita jotain helppohoitoisempaa lemmikkiä kuten kissaa tai kania.

Mutta riippuu niin paljon ihmisen itsensä luonteesta. Mulla 2 koiraa, toinen on jo 'eläkepäivillä' eli ei enää jaksa niin pitkiä lenkkejä, nauttii lähinnä 'omatoimisesta' nuuskuttelusta pihalla, lenkille lähtee jos itse tahtoo mukaan :)Vesisateella käy vaan nopeasti tarpeillaan ja tulee takaisin sisälle.

Toinen onkin sitten vielä ihan kakara, 1v palveluskoira, jonka kanssa on ihan pakko lähteä joka päivä säästä riippumatta lenkille ja mielellään vielä sellaiseen paikkaan että pääsee purkamaan energiaa juoksemalla vapaasti - ja yks lenkki päivässä ei todella riitä.

Sanomattakin selvää, että koira täytyy kouluttaa - oli sitten iso, pieni, palveluskoira tai seurakoira. Ite olen käyny ton nuoremman kanssa pentukurssin, jälkikurssin (parasta mitä koiran kanssa voi tehdä) ja tokoa asiantuntevassa ohjauksessa. Rahaa pelkästään näihin palanut tonnin verran.

Laadukas ruokakaan ei ole halpaa. Vanhempi (pienikokoinen rotu) syö nappulaa joka maksaa n.40e/3kg ja isompi 75e/15kg.

Ollaan oltu onnekkaita, kun molemmat ollu terveitä, eli ell kuluihin ei ole mennyt kun pakolliset rokotukset ja jotain pikku haavereita kuten kannsukynnen repeämä. Mutta nyt vanhempi alkanut oireilemaan vuoden alusta jotain harvinaislaatuisempaa tautia, joten tod.näk. ell:ään tulee menemään nyt pikkusen enemmän rahaa. Mutta on se sen arvoista - nämä eivät ole meille 'lapsia', mutta ovat perheenjäseniä jotka ovat monessa mukana ja niiden hyvinvointi on ihan yhtä tärkeää kuin meidän ihmistenkin.

Pentu maksaa - älä hommaa sitä mistään 'keltaisesta pörssistä' vain halvan hinnan vuoksi. Halvalla myyvistä pentutehtailijoista pitää päästä eroon, niillä koirilla ei ole hyvät oltavat.

Pennun kanssa tarvitaan myös isosti kärsivällisyyttä ja huumoria - se puree ja pissii...

Mutta silti, on ne niin ihania! Kun se tulee viekkuun ja painaa pään syliin :) Tai tekee jotain tosi hienosti ekan kerran - kuten luoksetulon pitkän matkan päästä, tai malttaa olla paikallaan ja hiljaa vaikka naapurin pikkupoika painaa ohi fillarilla jossa räpättimet pinnoissa... Ja ihan se seura, kummasti päivän huolet häviää kun on edes se yks iloine sua joka päivä ovella vastassa, vaikka muu perhe oiskin naama nurinpäin :) Ja taastusti ei levittele ympäriinsä, vaikka kertoisit sille mimmosen juorun tai huolen tahansa :)

Käytännössä välissä on päiviä että koiria ei lenkkeilytetä (tosin suht harvoin). Meillä iso aidattu omakotitalon piha, jossa koirat saa olla vapaana ja leikkiä/juosta ja pääsevät myös hädilleen.



Lenkit ovat joko sitten välillä tyyliin lyhyitä pissatus/juoksulenkkejä vapaana metsässä talon takana tai sitten kunnon pitkiä kävelylenkkejä, joissa koirat myös paljon vapaana. Hyvällä säällä lenkkejä tehdään enemmän, huonolla vähemmän (koiratkaan ei tykkää huonosta säästä).



Tässä merkitystä rodun valinnalla. Meillä toinen lyhyen matkan pikajuoksija, joka väsyttää itsensä paljon paremmin 10-15minuutin pikajuoksuspurteilla kuin 45min rauhallisella kävelylenkillä. Eli ne lyhyet metsälenkit toimii tällä tapauksella. Ja jossei lenkille lähde, niin saa juosta rundia pihalla ja tarvittaessa puhtia siihen saa heittämällä palloa.



Toinen rotu taas on pihalla puuhaileva ja osallistuva koira. Tämä taas on onnellinen kun perhe tekee esim. pihatöitä ja saa osallistua niihin. Kyseinen rotu on sen verran pieni että sisälläkin saa liikuntaa, saatikka piha on siitä mittakaavasta valtavan kokoinen puuhamaa.

Haluaisin pienen, vähän haukkuvan ja vähän liikuntaa tarvitsevan koiran. Luin, että Tiibetin spanieli olisi tällainen. LÄhteeköhän siitä paljon karvaa/kuolaa?

Asumme metsän laidassa, joten mietin, että koira voisi käydä siellä pissalla aamulla. Koulun jälkeen lapsi (8v) lenkittäisi koiran ja sitten illalla minä. Miltäs kuulostaa?

Matkojakin varten meillä olisi koirien hoitopaikka jo tiedossa.

ap

jaksaa alkuinnostuksen jälkeen koiraa enää lenkittää? voisin väittää ettei varsinkaan josset ole siihen patistamassa hulluuden partaalla joka päivä.

Ei kerrostaloon.

ollut pari vuotta enkä pois antais. Aamuisin tehdään pikku lenkki n. 15 min, poika vie koulun jälkeen pisulle ja illalla pitempi lenkki, ennen nukkumaan menoa vielä pisu. Vaikka on vaivaa, en pois antais. Ihana koira, joka antaa rakkautta takaisin niin paljon. Meillä ei ole tuhonnut koskaan mitään ja sisäsiistiksi oppi nopeasti. Karvaa lähtee mutta so what, sitten siivotaan tai joskus on vähän enemmän karvoja lattialla mutta ei se ketään tapa kun ei ole allergioita. Suosittelen :)

Koira ok, MUTTA Ei kerrostaloon.

Meillä on KAKSI koiraa kerrostalossa-asunnossamme!!!

Koira ok, MUTTA Ei kerrostaloon.

Meillä on KAKSI koiraa kerrostalossa-asunnossamme!!!

miehen kanssa eläinrääkkääjiä kuulemma appiukon uuden naisen mielestä. :D Sanoin hälle että rouva on hyvä ja soittaa eläinsuojeluviranomaisen tänne meille jos kerran rääkätään meidän eläimiä. Toki muistan aina mainita että "eikös ole kivan pirteä noin rääkätyksi koiraksi" jos ihastelee koiraa :D

Meillä on Chihuahua, josta on kyllä iloa, mutta myös paljon harmia. Aamulla kiire kouluun, käytän koiran ulkona pissalla, koira haukkuu, seisoo kolmella jalalla, ja tekee kyllä pissin. Mutta se paikan etsiminen on sille niin hankalaa! Sitten ku olisi kauhea kiire niin se vaan aikailee siellä ulkona. Lisäksi nappaa lattialta kaikki roskat suuhunsa, syö ne, ja lopulta oksentaa... Ja kun se jotain löytää sieltä lattialta niin kun yritän ottaa sitä siltä pois, lähtee karkuun ja luulee että rupeen leikkimään :( Hyviä puolia kyllä riittää. Kakat ja pissit ovat pieniä, koira on helppo ottaa syliin, rakastaa ihmisiä, tulee toimeen kaikkien kanssa :) Mutta stressiä riittää...