Lue keskustelun säännöt.
Kun mikään ei riitä.. (mies ei kelpaa)
07.06.2012 |
Minulla on "kaikkea". Hienot lapset, hyvä ammatti, mielenkiintoinen työpaikka, upea koti, rahaa ei tuhlattavaksi asti, mutta kuitenkin kaikki tarpeellinen on saatavilla ja joskus vähän ylimääräistäkin. Olen terve, hoikka, kaunis nainen, jolla on paljon kauniita vaatteita ja koruja. On muutama ystävä, kavereita, tukiverkkoa..
Mieskin on, ja se tässä nyt kiikastaakin. Tuntuu, että olen tehnyt väärän valinnan ottaessani tuon miehen. Mies on yksinkertaisesti väärä mies mulle, ja mä väärä nainen hänelle. En kuitenkaan haluaisi erota, koska nää tuntemukset on verrattain tuoreita, tosin ihan alkumetreillä epäilin hyvin vahvasti, mutta päätin kuitenkin "kokeilla" suhdetta, lähinnä koska olin yksinäinen ja mies oli tosi rakastunut (se imarteli).
Nyt mietin, että missä se ongelma on?? Epäilen vahvasti, että minussa, mutta silti ajatukseni kulkevat samaa rataa. Minun täytyisi lakata unelmoimasta täydellisestä miehestä ja tyytyä tohon.. mut tuntuu vaan että se ei riitä.
Kommentit (6)
Hän epäröi pitkään suhteen aloittamista tämän miehen kanssa. Mies oli kuitenkin itsepintainen ja nainen alkoi siinä vaiheessa olla jo viimeisiä aikoja parhaassa lapsentekoiässä. Olen alusta lähtien epäillyt, että ystäväni meni naimisiin enemmän järkisyistä kuin rakkaudesta.
Omasta mielestäni tuo mies on.. karmiva on ehkä pientä liioittelua, mutta aika karu kuitenkin. Ihmettelen, miten ystävälläni voi olla sitten kuitenkin niin erilaiset arvot kuin itselläni, että pystyy moisen miehen kanssa olemaan. Aiemmin olemme vaikuttaneet paljon enemmän samasta puusta veistetyiltä.
No onneksi ovat lapsia saaneet ja muutenkin elämä näyttäisi olevan mallillaan.
Oletko ap koskaan ollut mielestäsi täydellisessä suhteessa? Millainen se oli? Jos et ole ollut, millaiseksi hyvän suhteen kuvittelet? Missä määrin hyvä suhde on seurausta kumppanin valinnasta ja missä määrin omasta päivittäisestä toiminnastasi siinä suhteessa, jossa olet?
Siinä nyt alkuun pohdittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vähän päälle 30 ja yhdessä muutama vuosi.
Korkea aika opetella että sun hienoille lapsille tulee hankala murrosikä ja komeakin mies rupsahtaa ajan kanssa.
Elä tätä päivää äläkä haikaile menneitä tai tulevia, menee muuten elämä vaikeeksi.
Varmasti pitäisikin elää tätä päivää, ja sitä aloituksessa ikään kuin tarkoitinkin. Mutta kysymys kuuluu MITEN?? Terapia tuntuisi vähän liiotellulta kuitenkin, eikä mulla sellaisia rahoja ole.
Onko täällä joku, joka on opettanut itsensä elämään tätä päivää?
sä oot kaunis ja mies ruma, ja haluisit komeen miehet
Siis sun elämä on T-Ä-Y-D-E-L-L-I-S-T-Ä.
Siis ihanaa, ihan kuin naistenlehdissä, voi vitsi.
Niin, mutku se miäs. Voi, voi...mitä jos katsoisit paria amerikkalaista naistesarjaa, sieltä varmaan selviää mitä tehdä seuraavaksi?