Onko opettajalla velvollisuutta (virkansa puolesta) tarjoamaan

Oman assini perusteella sanoisin, että hyvinkin nuo läksyjen teon ongelmat voivat johtua diagnoosista.



Homma menee nimittäin niin, että aspergereilla on vaikeuksia poimia viriketulvasta olennaisia asioita. Eli heillä sellainen aivojen signaalikäsittely on puutteellista verrattuna normaalilapsiin: kun opettaja sanoo jotain, lapsen mielenkiinto herkästi on samaan aikaan kiinnittynyt johonkin naapurioppilaaseen tai vaikkapa välkkyvään loisteputkeen.



Ja kuten meidänkin oman toiminnan ohjauksen ongelmista kärsivällä lapsella, se ei siis ole seikka, joka johtuisi kurittomuudesta tai laiskuudesta.



Valehteleminen on tietysti ruma tapa, olisi parempi sanoa vaikka että ei tiedä, mitä opettaja antoi läksyksi.



Kuulostaa kyllä erittäin, erittäin fuulalta tuo, että inkluusio voitaisiin kieltää vain siksi, että lapsesi tarvitsee apua läksyjen merkitsemisessä.



Kun tosiaan, jos erityisopetuspäätöstä ei nyt pureta, ainoastaan viilataan erityisluokasta inkluusioon, koulu todellakin on velvollinen tukitoimiin, lainkin mukaan.



Kannattaisikohan sinun ottaa yhteyttä koulutoimen johtajaanne? Se ei voi mennä noin, uuden erityisopetuslain mukaan nimenomaan lapsen oikeutta lähiopetukseen ja tukitoimiin korostetaan.



-se as-lapsen äiti-

Koulutoimenjohtaja ilmeisesti olisi sitten se taho johon pitää ottaa yhteyttä jos tuntuu että homma ei toimi.

Tuo valehtelu on oikeastaan alkanut vasta nykyisessä luokassa johon lapsi siirtyi 1,5v sitten muuton takia. En haluaisi opettajaa syyttää (eikä tietysti hänen vika olekaan), mutta hänellä on periaate että "en tiedä" tai "en muistanut" ei kelpaa selitykseksi jos on jotain unohtunut. Toisaalta ymmärrän että erityislapset saattaisivat alkaa sitten käyttää sitä tarkoituksella automaattiselityksenä kaikkeen, mutta en oikein sitäkään ymmärrä että jos se kertakaikkiaan on totuus että jokin vain on unohtunut niin siihen pitää sitten väkisin keksiä jokin vale että ope lopettaa kuulustelun. Näin siis on lapsen mukaan joskus käynyt: ensin lapsi unohti tehdä läksyt (enkä minä muistanut kysyä onko ne tehty), sitten koulussa ope kysyy lapselta että miksi läksyt on tekemättä. Lapsi vastaa että ne unohtuivat. Ope tinkaa että ei kelpaa, täytyy olla jokin selitys. Tätä jatkuu lapsen mukaan kauan, hänen arvion mukaan 1/2t (voi heittää paljonkin tietysti). Lopulta lapsi sanoo että ei halunnut tehdä läksyjä ja rangaistukseksi tulee jälki-istuntoa valehtelusta (siis oikeasti lapsi omien sanojensa mukaan ensin kertoi totuuden eli että ei muistanut, tämä ei kuitenkaan kelvannut opettajalle). Kotona kysyn lapselta että miksi hän ei halunnut tehdä ja lapsi vastaa että hänen piti vain keksiä jotain että sai opettajan lopettamaan ja sai tilanteen loppumaan. Kotona valehtelu on tietysti tyhmää myös, varsinkin kun (tietääkseni) hän jää niistä joka kerta kiinni ja saa rangaistuksen. Jokin häikkä hänessä tosiaan on niin kuin joku jo epäilikin mutta sitä vartenhan minä sitä apua ja tukea peräänkin.



Vaikea tässä on enää itsekään aina tietää mikä on oikein ja kenen näkökulma paras ja totuudenmukaisin. Haluaisin kuitenkin itse luottaa itseeni äitinä ja vanhempana (ja mies on samaa mieltä lapsen isänä) että hän pärjäisi tavallisessa koulussa aivan minimaalisella tuella. Ei siis välttämättä ihan itsenäisesti mutta kuitenkin ehdottomasti paljon pienemmällä tuella kuin erityiskoulussa pienryhmässä. Tässä vuosien varrella on muutamaan opettajaan lapsen asioissa tullut törmänneeksi ja kyllä se tosiaan tuntuu olevan täysin opettajan omasta asenteesta kiinni miten niiden lasten kanssa pärjää ja kuinka paljon "vaivaa" he aiheuttavat.. Hölmöintä tässä on se että molemmat opettajat ja rehtori ovat samaa mieltä tuen suuruudesta mutta eri mieltä ollaan nyt vain siitä onko koulun velvollisuus järjestää tätä tukea vai ei.



t. ap

niin opettajat todellakin ovat käsittämättömiä pilkunviilaajia. Vaikka kyllä sen sillä käsittää, että jos luokassa on jo pari haastavaa tapausta, niin onhan se ihan aiheellista pelätä, että ryhmä ei enää pysy hallinnassa, jos sinne tulee vielä ylipäätään joku lisää, saati että sillä on jotain erityistarpeita. Mutta kuten sanoit, niin siitä ei pitäisi joutua lapsen maksamaan. Tosiaan joskus opettajilta puuttuu se inhimillisyys, missä he ajattelisivat miltä lapsesta tuntuu. Mutta jos resurssia ei ole eikä tule, niin aika siodtut on opettajan ja rehtorin kädet. Ei ole myöskään kenenkään etu, jos ryhmäkoko paisuu liian suureksi.



Minulla jäi tuossa mietityttämään kaksi asiaa. Eli se viisi kertaa läksyt tekemättä ei minustakaan ole kamalan paljon. Ja kun lapsi kuitenkin ensi vuonna on taas jo vuoden vanhempi, niin ehkä niitä unohduksia ei ensi vuonna tulisi edes sitä viittä. En kylläkään tunne noita vaivoja, joten en tiedä auttaako iän kertyminen niissä mitään.



Ja toinen juttu: Onko oletus sitten, että opettaja merkkaisi ne läksyt. Mun nähdäkseni riittäisi se, että opettaja pitää silmällä, että lapsi merkkaa läksyt. Onko se tosissaan niin ylivoimaista. Sillä kyllähän tunnin aikana moni normaalioppilaskin unohtuu haaveilemaan ja katse on kaukaisuudessa, vaikka opettaja juuri kertoo jotain. Silloin opettaja sanoo, että Eeva hei, keskitypä nyt kuuntelemaan. Miksi opettaja ei voi samalla tavalla seurata ap:n lasta. En ymmärrä.

eli oletus tosiaan olisi ainoastaan se, että opettaja tarkistaisi että lapsi on itse läksyt merkannut. Oletan myös että tätä ei tarvitsisi koko lukuvuotta tehdä, tuskin edes koko syksyä jos asiat hyvin menisi. Sen verran vain että näkisi että asiat sujuu niinkuin kuuluukin. Tähän tarkistamiseen siis riittäisi vilkaisu lapsen avaamaan vihkoseen ja ehkä se huikkaisu että tulehan näyttämään läksyvihko. Ja toisaalta on mielestäni myös turha vedota siihen että muka pitäisi kaikkien 24-25 oppilaan läksyjä tarkistaa/tehdä jotain muuta, eiköhän se kuitenkin (onneksi) ole niin että useimmat tuon ikäisistä osaavat jo ihan itse huolehtia asiansa ja läksynsä eikä open tarvitse kallisarvoista työaikaansa (siis huom työaikaa, ei vapaa-aikaa) siihen tuhlata. On myös vaikea kuvitella että tuon homman tekeminen olisi yli opettajan viikkotuntimäärästä eli ns. ilmaista työtä. Tuntemani opettajat ainakin kaikki selviävät kyllä oikeasti alle sen virallisen viikkotuntimäärän ja vielä kehuskelevat sillä.

Av muuten tarkoitaa aihe vapaa-keskusteluketjua, ap sen sijaan "alkuperäistä" eli aloituksen kirjoittajaa. Tämä korjaukseksi sinulle.

Kiitos, juuri näin on. Tuli tuossa ajatusvirhe (liikaa asioita mielessä yhtaikaa). Ap:ta tietysti tarkoitin enkä av:ta.

AP on nyt vähän harhaileva myös. Ensin lapsi ei tarvitse missään muussa apua kuin läksyjen ylös kirjoittamisessa. Sitten hän onkin moniongelmainen. Ensin hankaluutena on se, ettei läksyjä laiteta ylös, ja sitten vahinko onkin käynyt vain 5 kertaa. Ensin lapsi valehtelee, mutta sitten onkin syynä vammaisuus.

Opettaja laittaa läksyt taululle (sivut ja tehtävänumerot) ainakin useimmissa kouluissa. Lapsen on osattava ne sieltä kopioida läksyvihkoonsa. Jos hän ei tätä vielä 11-vuotiaana osaa, hän ei kuulu normaaliopetukseen. Useimmissa kouluissa on käytössä Wilma, johon merkitään myös läksyt. Miksei ap voi katsoa niitä läksyjä sieltä, jos ei luota lapseensa? Eikä lasta voi koeluontoisesti vaihtaa koulusta toiseen ja sitten taas takaisin, jos ei uudessa koulussa onnistukaan. Koulusiirrot ovat pitkällisiä projekteja, ja oppilaspaikkoja anotaan ja odotetaan usein vuosia. Ap:n olisi syytä olla onnellinen, jos hänen ongelmalapsensa nyt on erityiskoulussa.

AP on nyt vähän harhaileva myös. Ensin lapsi ei tarvitse missään muussa apua kuin läksyjen ylös kirjoittamisessa. Sitten hän onkin moniongelmainen.

En ole sanonut että lapsi olisi moniongelmainen. Sanoin että hän on ollut moniongelmainen, mutta nyt ei enää ole kuin nuo läksyasiat.

Ensin hankaluutena on se, ettei läksyjä laiteta ylös, ja sitten vahinko onkin käynyt vain 5 kertaa. Ensin lapsi valehtelee, mutta sitten onkin syynä vammaisuus.

Läksyasia ei minunkaan mielestäni ole mikään ongelma eikä este siirtymiselle, opettajat vain tekevät siitä ongelman vetoamalla siihen kun kysyn vanhempana miksei lapsi voisi siirtyä tavalliseen kouluun.

Opettaja laittaa läksyt taululle (sivut ja tehtävänumerot) ainakin useimmissa kouluissa. Lapsen on osattava ne sieltä kopioida läksyvihkoonsa. Jos hän ei tätä vielä 11-vuotiaana osaa, hän ei kuulu normaaliopetukseen.

Tästä olen erittäin eri mieltä. Jos 11-vuotiaan ainoa ongelma on se että häneltä satunnaisesti unohtuu läksyt niin se ei vielä tarkoita ettei hän kuuluisi normaaliopetukseen. Normaaliopetukseen kuuluu paljon vaikeammin ongelmaisia lapsia, miksi siis joku läksyjen ylöskirjoittamisen ongelma olisi esteenä?

Useimmissa kouluissa on käytössä Wilma, johon merkitään myös läksyt. Miksei ap voi katsoa niitä läksyjä sieltä, jos ei luota lapseensa?

Tässä koulussa ei läksyjä laiteta Wilmaan (en tiedä miksei, sehän olisikin tietysti ihanteellinen ratkaisu! Varmaan liikaa vaivaa opettajalle.

Eikä lasta voi koeluontoisesti vaihtaa koulusta toiseen ja sitten taas takaisin, jos ei uudessa koulussa onnistukaan. Koulusiirrot ovat pitkällisiä projekteja, ja oppilaspaikkoja anotaan ja odotetaan usein vuosia.

Kyse olisi nimenomaan koesiirrosta, joka kuulemma on normaalikäytäntö ainakin tässä kunnassa. Se tarkoittaisi sitä että lapsen erityisluokkapaikka pidettäisiin varattuna 6kk jonka aikana nähtäisiin onnistuuko tavallisessa luokassa oleminen. Mielestäni lapselle on paljon traumaattisempaa että hän ei saa edes kokeilla tavallisessa luokassa olemista, se olisi myös hänen oma halunsa nimenomaan noiden kaveriasioiden takia. Erityisluokka on varmasti monessa tapauksessa paikallaan ja sitä se oli omalle lapsellenikin silloin kun hän sinne siirtyi. Nyt olisi kuitenkin aika mennä eteenpäin ja erityisluokan haitat (niitä todellakin on ja paljon, joskus vain hyödyt ylittävät haitat) ovat alkaneet ylittämään hyödyt.

Pointtina koko tässä aloittamassani keskustelussa onkin ollut kysymys siitä, onko koulu velvollinen tarjoamaan tukea sitä tarvitsevalle oppilaalle, vai voidaanko hankalat oppilaat vain sysätä pois silmistä eri kouluihin ja luokkiin.

t. ap

Täysin mätiä ympäristöjä useimmille siellä oleville lapsille. Jäävät jälkeen opetuksesta, vaikka virallisesti olisivatkin normaalissa oppimäärässä. Sen lisäksi siellä on porukka ongelmaisia kasassa, niin johan siitä tulee hyvää. Koko kaveriporukka on sitä samaa. Erityisluokkasijoitukset tulee purkaa lukuunottamatta tiettyjä poikkeuksia välittömästi! Poikkeuksena esim. vähintään vaikea kehitysvamma.



Tilalle pienempi luokkakoko ja opettajille asennekoulutusta + ihan konkreettista pedagogista koulutusta.

sun lapsesi näyttämään se läksyvihko. onko luokassa avustaja joka voisi sen tarkistaa? ei tietenkään 1 opettaja voi aina katsoa mitä lapset vihkoonsa kirjoittavat.. mutta luulisi että voisi ottaa lapsesi erityistarkkailuun joksikin aikaa. jossain kyläkoulussa kenties.. voisiko ehdottaa kuulakärkikynällä kirjoittamista läksyjä. eikö teillä ole koulussa wilmaa käytössä? mistä voisi tarkistaa läksyt?

olisi parempi, niin voiko kukaan edes estää sinua siirtämästä lasta normaaliluokkaan. Tarvitaanhan erityisopetukseen siirrossakin vanhempien lupa, joten jos ette vain enää suostu jatkamaan erityisopetusta, niin lapsihan silloin siirtyy normaaliluokkaan.



Sitten katsot mitä opettaja suostuu tekemään. Ja jos ei suostu, niin et jää tuleen makaamaan. Vaan niinä päivinä, kun lapsi sanoo, ettei tullut läksyä, niin sinä varmistat joltain luokkakaverilta, että onko tilanne oikesti niin.

vastausta vaikka olen yrittänyt kysyä. Onko se siis tosiaan niin että voisimme väen vängällä lapsen tavalliseen luokkaan siirtää jos haluamme?

Toisaalta ajatuksena ja toiveena olisi päästä edes jonkinlaiseen yhteisymmärykseen koulun kanssa sillä ei sekään lapsen asemaa ikävä kyllä luokassa paranna jos opettaja pitää lasta hankalana ja vanhempia vieläkin hankalampina :/

Tarvitaanhan erityisopetukseen siirrossakin vanhempien lupa, joten jos ette vain enää suostu jatkamaan erityisopetusta, niin lapsihan silloin siirtyy normaaliluokkaan.

Siis eihän tuo voi pitää paikkaansa, että 5 kertaa vuoden aikana jäänyt läksy tekemättä? Mun kuudesluokkalaisilla jää kuukauden aikana helposti tuon verran, puolella porukasta ainakin. Minä kirjaan kaikki unohdukset ylös, ja niitä sitten hoidetaan muutaman kerran vuodessa urakalla pois. 5 kertaa vuoden aikana taatusti jokainen Suomen koululainen unohtaa jonkun läksyn.

Terv. ope

niin väsyttää myös nää avuttomat vanhemmat, jotka parisee milloin siitä että puheterapiaan ei pääse, harrastusryhmään ei mahdu, päiväkodin toimintahetket ei ole oikeanlaisia tai opettaja ei sitä ja tätä.



Kuitenkin aktiivinen vanhempi voi itsekin tehdä paljon lapsensa hyväksi: puheharjoitteita voi tehdä kotona, toimintahetkiä voi järkätä itsekin, harrastustaitoja voi opetella itsenäisesti, kavereita voi tavata vapaamuotoisestikin ja opettajan työn puutteita voi paikkailla kotonakin.



Tietenkin olisi ihanteellista, kun maassa olisi riittävästi puheterapeutteja, harrastusryhmissä olisi sopivasti tilaa, lastentarhanopettajat ja koulun opettajat olisivat innostuneita ja ahkeria. Mutta on myös aivan inhimillistä, että ihan joka ikisen lapsen kohdalle ei osu kaikki onnistumaan optimaalisesti.



Silti ei tarvi luovuttaa ja heittäytyä marttyyriksi. Vaan itse voi paikata lapsen elämässä olevia puutteita, jos kokee ne puutteet merkittäviksi.



Terv. äiti, joka sai omalla paneutumisellaan edistettyä lapsen kehitystä monella osa-alueella sillä välin, kun lapsi jonotti 1½ vuotta toimintaterapiaan.

Eli älä luota mun arvailuun tuosta siirrosta. Lähinnä tuli tuo mieleen juuri tuosta mainitsemastani siirrosta toiseen suuntaan. Ja yleensähän kaikkeen muuhunkin tavitaan asianosaisten lupa, esim. lääkärihoidosta voi kieltäytyä, vaikka lääkäri hoitoa vakavastikin suosittelisi.

vastausta vaikka olen yrittänyt kysyä. Onko se siis tosiaan niin että voisimme väen vängällä lapsen tavalliseen luokkaan siirtää jos haluamme?

Toisaalta ajatuksena ja toiveena olisi päästä edes jonkinlaiseen yhteisymmärykseen koulun kanssa sillä ei sekään lapsen asemaa ikävä kyllä luokassa paranna jos opettaja pitää lasta hankalana ja vanhempia vieläkin hankalampina :/

Tarvitaanhan erityisopetukseen siirrossakin vanhempien lupa, joten jos ette vain enää suostu jatkamaan erityisopetusta, niin lapsihan silloin siirtyy normaaliluokkaan.

Tuo oli sitten kyllä minullakin mielessä, että ei ole hyvä, jos opettaja on jo lähtökohtaisesti lasta vastaan. Jos uskaltaa, niin aina voi kuitenkin ajatella, että kyllä se opettajan ajan saatossa tottuu siihen, että lapsi on paikalla. Ja että asenne lientyy, kun opettaja huomaa, että lapsihan on luokassa ihan kiltisti. Mutta kyllähän tuossa on lapsen kannalta iso riski kuitenkin.

Jos et ole tuohon vastausta saanut, niin rivien välistä voi päätellä, että lapsi pääsee normaaliluokkaan, jos sitä vaaditte. Mutta sitä ei vain kukaan halua sinulle kertoa, koska silloin ajaudutaan juuri siihen tilanteeseen, mitä koulun suunnasta on vastustettu.

Huomaatteko, että tässä on kaiken aikaa kyse ERITYISTÄ TUKEA TARVITSEVASTA OPPILAASTA?



Kaikkia viestejä en ole lukenut enkä tiedä, on jossain mainitty "erityisyyden" syy. Mutta olipa se mikä tahansa, kai se on opettajankin etu, jos koulunkäynti sujuisi mahdollisimman hyvin.



Joka tapauksessa opettajan kannattaa valita se "pienimmän riesan tie". Joskus lapsi tulee autetuksi sillä, että opettaja tai avustaja tarkistaa päivittäin läksymerkinnät ja sen, että kirjat lähtevät koulusta mukaan. Ei kai sellaisia oppilaita ole isossakaan luokassa kovin monta? Silloin voidaan säästää monta tukiopetustuntia, jos kotona kuitenkin ollaan kiinnostuneita ja autetaan lasta. Mutta miten kotona voi auttaa, jos ei ole edes kirjat mukana eikä läksyt tiedossa?



Erityistä tukea tarvitsevat istuvat eturivissä, mahdollisimman lähellä opettajaa, jolloin on helpoin ja lyhin reitti auttamaan apua tarvitsevaa.



Tiedän, ettei auta, kun oppilaalla jäävät kirjat sitten kotiin. Viimeksi tänäänkin ...

Nuo kolme syytä kuulostavat kyllä aika pieniltä syiltä, ettei voisi siirtyä normaaliluokalle. Olisiko syynä kuitenkin jotakin muuta vielä? Viisi kertaa läksyt tekemättä on syynä ihan nollan arvoinen, koska omalla luokalla kympin tytöillänikin on varmaan tuo viisikertaa/vuosi joku asia unohtunut. Viisi kertaa ei ole erityisen paljon. Enkä ymmrrä miksi sen takia opettajan pitäisi ryhtyä läksyjen merkintää seuraamaan ede. Kyllähän minä opettajana kun läksyt annan silmäisen koko luokkaa samalla, että jokainen näyttää keskittyvän läksynmerkitsemiseen. Joku tosiaan voi puuhata muuta, mutta en kierrä, että onhan merkitty.

Tuli mieleen, että onko lähikoulussanne vähän erityisthuomiota vaativia lapsia, ope ei ole tottunut moiseen?

Tuo oli sitten kyllä minullakin mielessä, että ei ole hyvä, jos opettaja on jo lähtökohtaisesti lasta vastaan. Jos uskaltaa, niin aina voi kuitenkin ajatella, että kyllä se opettajan ajan saatossa tottuu siihen, että lapsi on paikalla. Ja että asenne lientyy, kun opettaja huomaa, että lapsihan on luokassa ihan kiltisti. Mutta kyllähän tuossa on lapsen kannalta iso riski kuitenkin.

.

kun mulla lapsi kitisi vieressä.

Tarkoitin siis lähinnä sitä, että jatka yhteistyöhengessä, mutta ole samalla sinnikäs. Jos siis olette vakaasti sitä mieltä, että lapsen paras on normaaliluokassa ja että hän siellä pärjää.

Voit saada vastapuolen kuuntelemaan sinun näkemykesi, kun osaat kuvailla kaikki oleelliset tilanteet hyvin ja siten perustella tahtonne. Osoita ymmärtäväsi toisen puolen kanta ja vältä muutenkin ajamasta heitä puolustuskannalle.

Muut voivat kertoa lisäkeinoja neuvotteluihin. Tarkoituksena olisi edestä vastapuoli-asettelusta olemaan samalla puolella.

kunnes luin tämän törkeän tekstisi:



"Joku jo tässä ketjussa mainitsikin sen että open varsinaiset tuntien määrät viikossa ei ole alakoulussa lähelläkään sitä 40 tuntia mistä he palkkansa saavat ja että open työ on muutakin kuin oppiaineista luennoimista."





Häpeä! Kuka oikein luulet olevasi? Mikä sinä olet kertomaan, kuinka monta tuntia kukin työtään tekee? Valehtelet ja vähättelet ja haet vielä tukea omille ongelmillesi. Et ole sitä ansainnut. Jos olet tuolla asenteella ollut koko ajan asiaasi hoitamassa, en ihmettele koulun suhtautumista sinuun. Harmittaa lapsesi puolesta.



-opettaja, ei koskaan alle 40 viikkotunnin

Meillä on kokemusta-lapsi ollut monta vuotta pienluokilla. Haitat olivat niin valtavia, että normaaliluokka oli paljon pienempi paha, vaikka tarvitseekin varmasti enemmän apua kuin lapsesi, luokassa on tosin luokka-avustaja, mikä onkin hyvä juttu.



Lapsen koulupaikka on AINA ensisijaisesti lähikoulu. AP:lle: ette tarvitse kenenkään lupaa siihen asiaan, vaaditte palaverin koulussa ja suunnittelette tarvittavat tukitoimet ja kirjaatte ne HOJKS:iin. Oppilashuoltoryhmät perusteet ovat naurettavat. Joskus voi olla niinkin ( kuten meillä), että tavallaan löytyisi näennäinen peruste lapselle olla pois lähikoulusta, mutta erityisluokista ei löydy ainoatakaan hyvää syytä opiskella noilla luokilla. Haluan vain sanoa, että lasta ei voi vain työntää pois JONNEKIN, vaan oppiympäristö pitää olla myös lapselle sopiva. Erityisluokat harvoin ovat sitä sekä sosiaalisen kasvun että oppimisen kannalta, myös mallituki puuttuu niistä kokonaan ja opettajan aika kuluu usein riitojen selvittelyyn. Ei muuta kuin rohkeasti lähikouluun; jos siirtoa ei tee nyt, niin se on vielä vaikeampaa myöhemmin. Ja muistakaa: ei mitään kokeilua! Jos opetttaja tietää että on kyseessä ns.kokeilu, niin se saadaan varmasti epäonnistumaan. Erityisoppilaiden elämä on on ollut epäinhimillistä, koska lapsi on sysätty lähes automaattisesti pois lähikoulusta ja lasta pahimmassa tapauksessa pompotellaan luokasta ja koulusta toiseen aivan kuin lapsella ei olisi tunteita ollenkaan. Vedotkaa uuteen perusopetuslakiin ja kolmiportaiseen tukeen; sen pitää olla mahdollista.

Huomaatteko, että tässä on kaiken aikaa kyse ERITYISTÄ TUKEA TARVITSEVASTA OPPILAASTA?



Kaikkia viestejä en ole lukenut enkä tiedä, on jossain mainitty "erityisyyden" syy. Mutta olipa se mikä tahansa, kai se on opettajankin etu, jos koulunkäynti sujuisi mahdollisimman hyvin.



Joka tapauksessa opettajan kannattaa valita se "pienimmän riesan tie". Joskus lapsi tulee autetuksi sillä, että opettaja tai avustaja tarkistaa päivittäin läksymerkinnät ja sen, että kirjat lähtevät koulusta mukaan. Ei kai sellaisia oppilaita ole isossakaan luokassa kovin monta? Silloin voidaan säästää monta tukiopetustuntia, jos kotona kuitenkin ollaan kiinnostuneita ja autetaan lasta. Mutta miten kotona voi auttaa, jos ei ole edes kirjat mukana eikä läksyt tiedossa?



Erityistä tukea tarvitsevat istuvat eturivissä, mahdollisimman lähellä opettajaa, jolloin on helpoin ja lyhin reitti auttamaan apua tarvitsevaa.



Tiedän, ettei auta, kun oppilaalla jäävät kirjat sitten kotiin. Viimeksi tänäänkin ...

Myönnän etten koko ketjua jaksanut lukea. Kokemuksen perusteella ehdotan pikaisesti seuraavaa:



-juttele vielä opettajan kanssa ja kerro että lapsesi tarvitsisi tukea tähän asiaan

-kysy opelta voiko laittaa kaikki läksyt wilmaan

-sovitte lapsen kanssa että tehdyistä (merkitä pitää tietysti ensin) saa tarran (tms. kiva juttu)

-jos lapsella on hyvä kaveri, varmistavat keskenään että molemmilla samat kirjoitettuna

-jos luokassa on käytössä avustaja kysy voisiko olla tukena ja tsekata että läksyt vihossa

-harjoittele kotona lapsen kanssa läksyjen merkitsemistä ylös

-kysy jonkun lapsen vanhemmalta olisiko mahdollista tarkistaa heidän kauttaan läksyt



Kuulostaa oudolta rehtorin nihkeä suhtautuminen. Yritä siis löytää keino selvitä ja ole välittämättä (ehkä sillä kevätkiire painaa päälle). Voisin kuvitella että on pienempi paha auttaa lasta tässä vaiheessa kuin että ongelmat pääsevät kasautumaan...

Terv. nimim. itse pyrin siihen että läksyt voi tehdä jo tunnilla, aikuisetkin käyvät koulussa töissä ja loppupäivä on vapaata...